Joskus, kun tulemme mökiltä kotimaisemiin, ne muutamat päivät kuluvat kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja pihahommissa. Ihme juttu, miten paljon pölyäkin kertyy! Tällä viikolla olen tehnyt kaikkea muuta. Olen nauttinut kesäpäivistä hienoissa paikoissa. Olen hipsutellut kotona tekemättä mitään järkevää, lukenut kirjaa, selaillut lehdistä inspiraatiota. Yksi asia on silti, mistä ei juuri luovuta, ja se on hyvä ja terveellinen ruoka. Se nyt hoituu käden käänteessä sen kummemmin miettimättä. Ruokahommista sen verran, että tein hulihuli-marinadin kanan paistileikkeille ensimmäistä kertaa (ananasmehua, soijaa, kookossokeria, valkoviinietikkaa, tomaattipurettä, inkivääriä ja valkosipulia) ja siitä tuli niin ihanaa, makeansuolaista, että tein toisena päivänä isomman satsin pakkaseen joka otetaan mökille mukaan. Paistileikkeet on muuten parhaita grillaamiseen, koska niissä on vähän rasvaa mukana.
Löysin blogikaverini Tuulin Lumo Lifestyle -blogista kirjoituksen Lauttasaaressa olevasta Paviljonki rantakahvilasta ja päätettiin mennä äidin kanssa sinne lounaalle. Paikka on ollut siellä jo vuosia ja kolmisen vuotta sitten sitä remontoitiin. Siellä on erityisen hieno terassi ja oivallettu se tärkeä seikka, että on laitettu kaikki tuolit merelle päin, kuten pariisilaisissa kahviloissa. Monesti mietin, että se on todella pienestä kiinni, milloin paikasta tulee viihtyisä. Toki täällä on todella hienot nojatuolit ja koko värimaailma. Pullatiskillä on runsaasti vaihtoehtoja ja salaattien lisäksi pieniä valmiita annoksia.
Edessä aukeaa meri ja hiekkaranta aurinkotuoleineen, ja lapsille on iso kiipeily/leikkiteline.
Vietin yhden päivänpuolikkaan myös pikkumökillä Kirkkonummella - vaikka kuivuus oli vaivannut sielläkin, oli se niin rehevän näköinen. Onneksi tonttimme on kallioinen, siellä ei rapistuneisuus tule esille niin pahasti kuin kotipihalla.
Ajelimme äidin kanssa perjantaina Mathildedalin ruukkikylään - tämä oli ollut suunnitelmissamme jo pitkään. Se reissu ei sitten mennytkään ihan ongelmitta. Posottaessamme Turunväylällä öljyn merkkivalo syttyi palamaan ja päähäni on taottu ettei silloin voi enää ajaa. No pakko oli ajaa lähimmälle huoltsikalle Lahnajärvelle ostamaan öljyä, joka onneksi oli parin kilometrin päässä. Ongelmasta tulikin suurempi, sillä se oli muuttunut kylmäasemaksi. Selvittelin asiaa miehen kanssa puhelimessa ja päättelimme, että sillä voi kyllä ajaa muutaman kilsan lähimmälle isommalle huoltoasemalle, sillä merkkivalo kertoi öljyn olevan minimissä, eikä se ollut vielä punainen varoitusvalo jolloin ei parane ajaa metriäkään. Lähes henkeä pidätellen ajettiin sinne, öljyä saatiin, osattiin kaataa oikeaan säiliöön ja voitiin taas jatkaa matkaa. Pientä nipistelyä vatsanpohjassa aiheutti se, että merkkivalo ei silti sammunut. Tilannetta hämmensi se, että olin olettanut miehen tarkistaneen autoni öljyt samalla kun oman autonsa. Mitä opin tästä: 1) tarkista öljyt aina ennen pidempää matkaa 2) pidä autossa öljypulloa 3) huolehdi itse öljyistä.
Mathildedal oli ihana! Tykättiin molemmat ympäristöstä ja yllätys oli se, kuinka laaja alue oli. Kaikki niin kaunista ja siistiä, ja upeita vanhoja rakennuksia. Alueella on useita pieniä käsityöliikkeitä ja löysin miehelle kivan matkamuiston. Pienen käsintehdyn pöytäharjan, jolla voi sipaista murut pois kun on tehnyt voileipiä (minulla on kuulemma muruneuroosi, haha).
Kävimme lounaalla rannassa hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Emme olisi menneet mikäli se olisi ollut kansoitettu, mutta siellä oli vain pari ihmistä meidän lisäksemme, joten saattoi istua rauhassa - ja mehän istuttiin. Kuin olisi aika pysähtynyt, todella hyvää salaattia ja rauhallinen tunnelma. Voi olla, että korona on saanut aikaiseksi myös sen, että vältän yhä aktiivisemmin kaikkea tungosta ja hälinää. Se kun on muutenkin luonteessa.
Näin upeat pelargoniat jäivät mökille. Ne on selvinneet hyvin kesän mittaan poissaolomme aikana ja kukkivat runsaina. Kotona sen sijaan on jalopelargonioita, sellaisia missä on pienet kukat. Niitä on tosi vaikea nyppiä ja niistä puuttuu rehevyys - taidan hankkia tätä lajiketta ensi vuonna molempiin paikkoihin. Valkoiset pelargoniat tai muut valkoiset kukkivat ovat tietysti ihania, mutta monet niistä kestävät aika huonosti kuivuutta ja myös sateita, koska tummuvat.
Äiti soitti eilen ja kiitti ihanasta 'ulkomaanmatkasta' <3.
Mitä teidän viikkoonne on sisältynyt? Nautitko helteistä vai joko riittää?
Maarit
