lauantai 31. heinäkuuta 2021

Hymy herkässä heinäkuussa

Heinäkuun viimeinen päivä. Tänään on ollut just sellainen ilma, mikä sopii omaan kroppaan. Lämpötila on pysytellyt 20 asteen kieppeillä, aurinko on paistanut ja kevyt tuuli on löyhytellyt mukavasti. Jos saisi tilata, tämä olisi mun ihanneilmani. 
En silti valita, tämä kesä on tähän asti ollut paras mitä muistan. Ei ole tarvinnut jännätä sataako vai myrskyääkö, ja tarkeneeko. Olemme olleet mökillä viikkokausia, välillä käyneet kotona hoitamassa asioita ja viettämässä aikaa läheisten kanssa. Lapset ovat olleet tänä kesänä paljon mökillä ja olemme saaneet viettää kallisarvoista aikaa yhdessä.


Kuuma kesä on tainnuttanut mökin pientareet, kaikki kukat on kuolleet eikä maljakkoon juuri ole muuta kuin kukkineita koiranputkia. Kun hain näiden nimeä monien putkien joukosta, tuli esille myrkkykoiso, joka on lähes identtinen tämän koiranputken kanssa, mutta tulin silti siihen tulokseen että nämä ovat koiranputkia, koska näiden lehdet ovat isommat ja monipykäläiset ja kukinto laakeampi. Tunnistaako joku?


Sauna on lämmennyt yhtä iltaa lukuunottamatta kaikkina päivinä, eikä tämä ilta tee poikkeusta.
Heinäkuu oli ihana! 
Mukavaa elokuuta kaikille!

Maarit


tiistai 27. heinäkuuta 2021

Kesäkurpitsa-appelsiini -kakku

Kesäkurpitsa-appelsiinikakun mehevän koostumuksen salaisuus on oliiviöljyssä ja kesäkurpitsassa, appelsiinin kuori taas antaa ihanan aromin. 
Monilla rehottaa kesäkurpitsasato eikä aina tiedä mihin niitä käyttäisi. Tässä on nyt yksi herkullinen kakkuohje, jonka uumeniin upotetaan raastettua kesäkurpitsaa. En ole koskaan säveltänyt näin paljon alkuperäistä ohjetta enkä muuttanut aineksia näin paljon, mutta todella hyvä tästä tuli. Kesäkurpitsa näkyy pieninä vihreinä pilkkuina eikä juuri anna makua, mutta mehevyyttä senkin edestä.

Korvasin maidon rasvattomalla laktoosittomalla piimällä ja kesäkurpitsaraasteella eikä siitä tarvitse olla huolissaan jos piimä ei muuten maistu - sitäkään ei huomaa tässä ollenkaan. Jostain syystä mieli teki kokeilla jotain hapanta taikinaan. Taikinaan tulee peräti 3 dl hyvää oliiviöljyä eli tämä on myös oliiviöljykakku, joiden ohjeisiin törmää tuon tuosta. Kakkuun tulee Gran Marnier-likööriä, mutta itse laitoin brandyä. Olen tehnyt kakkua myös ilman niitä ja silloin mausta mielestäni puuttuu 'se jokin', syvyys, mutta toki voi sen sijaan lorauttaa hiukan enemmän vaikkapa appelsiinimehua.

Kakun tekeminen on superhelppoa, sillä kaikki aineet vain sekoitetaan keskenään. Sen kuuluu olla melko kostea sisältä, sillä silloin se on mehevä. Kokeile kakkua hammastikulla kypsymisen loppuvaiheessa, sillä siihen saa jäädä vähän taikinaripettä. Tästä tulee tuhti kakku halkaisijaltaan noin 23 cm:n vuokaan; paistoaika on noin tunti.
                                                                                                                                                                                                                       
Koristelin kakun yksinkertaisesti tomusokerilla ja kuivatuilla ruusun terälehdillä, mutta siihen voi laittaa mitä vain.







KESÄKURPITSA-APPELSIINI -(oliiviöljy)kakku (L)

1,5 dl rasvatonta laktoositonta piimää
3 dl oliiviöljyä
3 isoa tai 4 pientä luomumunaa
1/2 dl appelsiinin mehua 
1/2 dl gran marnier-likööriä (laitoin brandyä)
1 dl kesäkurpitsaraastetta
1 1/2 rkl raastettua appelsiininkuorta

Kuivat aineet:

reilu 4 dl sokeria
4,7 dl vehnäjauhoja
1/2 tl leivinjauhoja
1/2 tl ruokasoodaa
1 1/2 tl suolaa

1. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään.
2. Sekoita kulhossa piimä, oliiviöljy, munat, appelsiinin mehu, likööri, kesäkurpitsaraaste ja appelsiininkuori.
3. Lisää kuivat aineet seokseen ja sekoittele tasaiseksi. 
4. Kaada voideltuun ja korppujauhotettuun tai leivinpaperilla vuorattuun kakkuvuokaan ja paista 170 asteessa noin 70 minuuttia. Kokeile kypsyyttä noin 60 minuutin kohdalla.
5. Siivilöi päälle tomusokeria tai tee mieleisesi koristelu.

Maarit

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Viikon varrelta - pieni ulkomaanmatka kotimaassa ja muuta

Joskus, kun tulemme mökiltä kotimaisemiin, ne muutamat päivät kuluvat kaikenlaisten asioiden hoitamiseen ja pihahommissa. Ihme juttu, miten paljon pölyäkin kertyy! Tällä viikolla olen tehnyt kaikkea muuta. Olen nauttinut kesäpäivistä hienoissa paikoissa. Olen hipsutellut kotona tekemättä mitään järkevää, lukenut kirjaa, selaillut lehdistä inspiraatiota. Yksi asia on silti, mistä ei juuri luovuta, ja se on hyvä ja terveellinen ruoka. Se nyt hoituu käden käänteessä sen kummemmin miettimättä. Ruokahommista sen verran, että tein hulihuli-marinadin kanan paistileikkeille ensimmäistä kertaa (ananasmehua, soijaa, kookossokeria, valkoviinietikkaa, tomaattipurettä, inkivääriä ja valkosipulia) ja siitä tuli niin ihanaa, makeansuolaista, että tein toisena päivänä isomman satsin pakkaseen joka otetaan mökille mukaan. Paistileikkeet on muuten parhaita grillaamiseen, koska niissä on vähän rasvaa mukana.

Löysin blogikaverini Tuulin Lumo Lifestyle -blogista kirjoituksen Lauttasaaressa olevasta Paviljonki rantakahvilasta ja päätettiin mennä äidin kanssa sinne lounaalle. Paikka on ollut siellä jo vuosia ja kolmisen vuotta sitten sitä remontoitiin. Siellä on erityisen hieno terassi ja oivallettu se tärkeä seikka, että on laitettu kaikki tuolit merelle päin, kuten pariisilaisissa kahviloissa. Monesti mietin, että se on todella pienestä kiinni, milloin paikasta tulee viihtyisä. Toki täällä on todella hienot nojatuolit ja koko värimaailma. Pullatiskillä on runsaasti vaihtoehtoja ja salaattien lisäksi pieniä valmiita annoksia.
Edessä aukeaa meri ja hiekkaranta aurinkotuoleineen, ja lapsille on iso kiipeily/leikkiteline. 





Vietin yhden päivänpuolikkaan myös pikkumökillä Kirkkonummella - vaikka kuivuus oli vaivannut sielläkin, oli se niin rehevän näköinen. Onneksi tonttimme on kallioinen, siellä ei rapistuneisuus tule esille niin pahasti kuin kotipihalla.


Ajelimme äidin kanssa perjantaina Mathildedalin ruukkikylään - tämä oli ollut suunnitelmissamme jo pitkään. Se reissu ei sitten mennytkään ihan ongelmitta. Posottaessamme Turunväylällä öljyn merkkivalo syttyi palamaan ja päähäni on taottu ettei silloin voi enää ajaa. No pakko oli ajaa lähimmälle huoltsikalle Lahnajärvelle ostamaan öljyä, joka onneksi oli parin kilometrin päässä. Ongelmasta tulikin suurempi, sillä se oli muuttunut kylmäasemaksi. Selvittelin asiaa miehen kanssa puhelimessa ja päättelimme, että sillä voi kyllä ajaa muutaman kilsan lähimmälle isommalle huoltoasemalle, sillä merkkivalo kertoi öljyn olevan minimissä, eikä se ollut vielä punainen varoitusvalo jolloin ei parane ajaa metriäkään. Lähes henkeä pidätellen ajettiin sinne, öljyä saatiin, osattiin kaataa oikeaan säiliöön ja voitiin taas jatkaa matkaa. Pientä nipistelyä vatsanpohjassa aiheutti se, että merkkivalo ei silti sammunut. Tilannetta hämmensi se, että olin olettanut miehen tarkistaneen autoni öljyt samalla kun oman autonsa. Mitä opin tästä: 1) tarkista öljyt aina ennen pidempää matkaa 2) pidä autossa öljypulloa 3) huolehdi itse öljyistä. 

Mathildedal oli ihana! Tykättiin molemmat ympäristöstä ja yllätys oli se, kuinka laaja alue oli. Kaikki niin kaunista ja siistiä, ja upeita vanhoja rakennuksia. Alueella on useita pieniä käsityöliikkeitä ja löysin miehelle kivan matkamuiston. Pienen käsintehdyn pöytäharjan, jolla voi sipaista murut pois kun on tehnyt voileipiä (minulla on kuulemma muruneuroosi, haha).  
Kävimme lounaalla rannassa hotellin yhteydessä olevassa ravintolassa. Emme olisi menneet mikäli se olisi ollut kansoitettu, mutta siellä oli vain pari ihmistä meidän lisäksemme, joten saattoi istua rauhassa - ja mehän istuttiin. Kuin olisi aika pysähtynyt, todella hyvää salaattia ja rauhallinen tunnelma. Voi olla, että korona on saanut aikaiseksi myös sen, että vältän yhä aktiivisemmin kaikkea tungosta ja hälinää. Se kun on muutenkin luonteessa. 











Näin upeat pelargoniat jäivät mökille. Ne on selvinneet hyvin kesän mittaan poissaolomme aikana ja kukkivat runsaina. Kotona sen sijaan on jalopelargonioita, sellaisia missä on pienet kukat. Niitä on tosi vaikea nyppiä ja niistä puuttuu rehevyys - taidan hankkia tätä lajiketta ensi vuonna molempiin paikkoihin. Valkoiset pelargoniat tai muut valkoiset kukkivat ovat tietysti ihania, mutta monet niistä kestävät aika huonosti kuivuutta ja myös sateita, koska tummuvat.




Äiti soitti eilen ja kiitti ihanasta 'ulkomaanmatkasta' <3.

Mitä teidän viikkoonne on sisältynyt? Nautitko helteistä vai joko riittää?

Maarit