Hetkiä viikolta - Huawei-gaala & french twist

Katsoin, että edellinenkin kirjoitus oli 'hetkiä viikolta' ja se kertonee siitä, että puuhaa viime päiviin on mahtunut sen verran, että kirjoittaminen on jäänyt väliin. Olen saanut lenkkeilynkin taas parempaan vauhtiin ja olen kierrellyt ahkeraan rantojen raitteja. Vaikka ilma on pääosin ollut ankea, on maisemassa silti upeita monotonisia sävyjä. 

Tapasin viikolla paria ystävääni kahvittelun merkeissä. Emme ole kummankaan kanssa nähneet pitkään aikaan, viimeksi keväällä. Aika ei onneksi ole tehnyt hallaa, tuntuu kuin oltaisiin vastikään nähneet. Jaanan olen tuntenut kauan -  siitä lähtien, kun poikamme olivat samassa tarhassa, lähes 30 vuotta. Johannaan tutustuin sattumalta Frida Steinerin valokuvauskurssilla. Jaamme ilomme ja surumme, arkipäivän touhut ja reseptit, pohdimme aikuisen naisen tyyliä ja nautimme elämästä kukin omalla tavallamme. 

En pidä itseäni mitenkään erityisen sosiaalisena, enkä pidä tärkeänä sitä, että löytäisin itsetarkoituksella uusia kavereita tai ystäviä - niitä tupsahtaa itsestään jos tupsahtaa. Sen huomaa sitten, kenen kanssa juttu luistaa. Ja juttu on ennenkaikkea välitöntä, pyyteetöntä ja molemminpuolista vuorovaikutusta.

Pikkutytöt olivat viikolla mummolassa ja näin saatiin vihdoin askel jouluisampaa somistusta. Kävimme napsaisemassa omalta pihalta pienen männyn, joka oli lähtenyt emopuusta pudonneesta siemenestä kasvamaan kivikkoon. Kovasti tytöt kysyivät, eikö siihen saisi laittaa kaikenlaisia hiluja ja kimalteita, mutta kun selitin heille, että sitten kun/jos laitetaan iso (muovi)kuusi, niin siihen tulee ne muut, he hyväksyivät nämä parit glitterpallot. 

Huawei järjesti Finlandia-talolla upean 10-vuotisgaalaillan ja ainakin nämä leidit olivat niin iloisia siitä, että sai ottaa avecin mukaan! Juhlatilan Andy Warholmainen värimaailma oli mielettömän hieno eikä Finlandia-taloa olisi tunnistanut ellei tiennyt. Saimme nauttia aasialaissävytteisistä raikkaan maukkaista ruoista ja huippuesiintyjistä. Oneviolin, Anna Puu ja Elastinen nostivat fiiliksen kattoon. Erityisesti itseeni kolahti Elastinen, jonka musiikista en ole erityisesti pitänyt, mutta hänellä on aivan mielettömän vahva lavakarisma ja sympaattinen tähti sai porukan laulamaan ja tanssimaan.

Puhelimen kameraan tarttui hauska otos, kun Minäkö Keski-ikäinen Tiia kuvasi, kun minä kuvasin Kristallikimaran Minnaa ja Casa Mimin Saria. Kiva idea Tiia 💓

Kuva: Pinterest

Pohdin pitkään laitanko mustan mekon vai housuasun; loppujen lopuksi valitsin jälkimmäisen eli mustan pitkän juhlavan ns takkibleiserin ja mustat kapeat housut ja jalkaan palkkikorkoiset juhlasandaalit. Kävin viikolla kampaajalla ja sain häneltä ohjeet 'juhlakampauksen' french twistin eli banaaninutturan tekoon. Hiukseni ovat juuri sen pituiset, että sain väkerrettyä ne nutturalle. Olen pitänyt tällaista muutamia kertoja ja tykästynyt kovasti malliin - se on itselläni paljon tyylikkäämpi kuin ponnari. Ja tykkään siitä, kun se on vähän söherö, hiuksia saa tippuilla vapaasti sieltä täältä. Niitä nyt tuppaa tippumaankin, kun sen itse tekee.

Nämä kaikki kuvat olen ottanut Huawei P30 Pro -puhelimellani. Sen kamera(t) on huippuluokkaa ja nyt on käynyt niin, että olen alkanut kuvaamaan sillä enemmän ja enemmän myös blogiin. Erityisesti ulko-, luonto- ja maisemakuvia, mutta myös paljon muuta. Mulla on käytössä myös Olympus PEN E -PL7 -kamera, mutta kaikissa olosuhteissa, esimerkiksi illalla tai pimeällä, en onnistu sen kanssa riittävän hyvin. Puhelin täydentää kuvaamista kiistattomasti niiltä osin.

Lopuksi vielä perheen 7-vuotiaan viikolla ottama kuva puhelimellani. Hän on supertaitava askartelija, piirtäjä, stailaaja ja kuvaajakin - nyt hän otti tämän ylläolevan kuvan työhuoneestani. Eikös ole aivan ammattitasoinen!

Suurkiitokset Huawein porukalle, että saan tehdä kanssanne yhteistyötä sekä kutsusta näihin upeisiin juhliin.

Lämminhenkistä 3. Adventtia kaikille!

Maarit

Hetkiä viikolta - Espanjasta Espooseen

Kaksi kuvaa - sama tunnelma ja utuinen, melkein väritön maailma molemmissa. Välimatkaa on yli 3000 km. Lämpötilaeroakin reilut 20 astetta. Alkuviikosta katseltiin aavistuksen sinisempää merimaisemaa - tänään ylemmän kuvan hopeanhohtoisen harmaata.  Miten voikin olla näin samankaltainen maisema, vaikka valon määrä oli täysin toinen! Ja molemmat yhtä hykerryttävän ihania.

Kaksi päivää on satanut lähes putkeen, mutta tänään aamu valkeni aurinkoisena ja lähdin aamupäivällä lenkille rantaraitille raikkaaseen ilmaan. Vaikka loma oli ihana niin on kyllä niin kiva olla täälläkin, seesteisessä Suomessa.

Aamupäivän valo tänään Espoon Rantaraitilla - maisema oli upean hopeinen

Alkuviikolla automatkan varrelta Torremuellen rinteillä - taustalla siintää Fuengirolan lahti

Itsenäisyyspäivä vietettiin kotona oikeastaan aika arkisestikin, katsottiin Linnan juhlia ja naposteliin herkkuja. Sytytettiin takkaan kauden ensimmäinen tuli ja se toi niin kodikkaan tuoksun ja rätinän. 

11 vuotta sitten sama päivä oli itselleni ikimuistoinen, kun sain Suomen Leijonan ritarikunnan ansioristin. Se oli yllätys - huippukohta työurallani Lumenella, paras kiitos ja arvostus mitä en ollut osannut koskaan mielessäni edes hiljaa toivoa. Sitä muistoa kannan aina sydämessäni.

Olin ajatellut, että laittelen vähän joulukoristeita jo tänä viikonloppuna, mutta nyt on myönnettävä etten ole saanut aikaiseksi. Keräsin muutamia männynoksia lenkkipolun varrelta ja laittelin niitä pulloihin ja maljakkoon, mutta siinä se sitten onkin. Koristelukin vaatii inspiraation, mutta sitä ei ole nyt jostain syystä vieläkään tullut. Olen pessyt pyykkiä ja imuroinut - ehkä se on valmistelevaa työtä, että pääsee itse koristelun fiilikseen. Ensin työ, sitten huvi. 

Eilen illalla istuttiin siskoni luona suunnittelemassa joulumenua, kuten perinteisiimme kuuluu. Yritämme aina löytää jonkin uuden kiinnostavan reseptin ja tänä vuonna sisko oli bongannut uunirosollin. En ole ihan varma, oliko tuo oikea nimi, mutta uunissa paahdettujen punajuurien ja muiden kasvisten maustajaksi tulee balasmico-pohjainen makean etikkainen kastike, ja kokonaiset mantelit antavat purutuntumaa. Jos siitä tulee hyvä, laitan reseptin tänne, sillä se toimii muulloinkin kuin jouluna. 

Tänään olen katsellut ja inventoinut vaatekaapin sisuksia. Aion karsia, järkiperäistää ja siistiä taas vaihteeksi sen sisältöä. Katsotaan, miten projektin kanssa käy. Ensi viikolla on tiedossa upea gaala, johon tarvitaan päälle parhaat mitä kaapista löytyy. Niitäkin asuja ja asusteita mietin tänään. Onneksi olen hankkinut ajan saatossa sellaisia vaatteita, mitä voi asustamalla muunnella tilaisuudesta toiseen - ei tarvitse nytkään lähteä kaupoille. Ihana noste tuo tuleva juhla.

Tämän kuvan voimin, auringonsäteet ja meren tuoksu tallennettuna mieleen joulua kohti!

Mitä kuului sinun viikkoosi? Olenko ainoa, joka on vielä ihan vaiheessa joulun suhteen - miten teillä on? 

Mukavaa joulunodotusta sinulle <3

Maarit

8 asiaa joulusta

Omat joulufiilistelyt ovat vielä edessäpäin. Täällä joulu tuntuu varsin etäiseltä, vaikka kaupat on jo koristeltu. Onneksi joululaulut eivät hypi kaupoissakaan korville, sillä niiden aika koittaa mielestäni lähempänä joulua. Koti odottaa meitä huomenna siinä syysasussa, mihin se jäi kuukausi sitten. Onpahan puuhastelua tiedossa...

Keksin tämmöisen oman 8 kohdan jouluhaasteen - kahdeksan verbiä, joista jatkan jotain omaan jouluumme sopivaa asiaa. Nämä, sekä aiheet että vastaukset, syntyivät ihan hetken mielijohteesta, tänään viimeisen lomapäivän iltana. Ne ovat aakkosjärjestyksessä ihan siitä syystä, etten keksinyt muutakaan.

Aloitan

joululaulujen kuuntelemisen Vesku Loirilla - 'Näin sydämeeni joulun teen' on yksi kauneimpia joululauluja. Veskun joululevyllä on muitakin ihania, sykähdyttäviä ja kyyneleet silmiin tuovia kappaleita.
Rauhallinen ja harras musiikki on siis lähellä sydäntäni joulunakin. Tytär varmaan kysyykin kohta, että onkos äityli jo aloittanut Veskun kuuntelemisen <3

Arvostan

'tehdään yhdessä' jouluperinnettämme. Meillä on jatkunut sitkeästi, jo lähes parikymmentä vuotta, sama perinne jouluruokien suhteen. Pidämme äidin ja siskoni kanssa joulukuun alkupuolella 'suunnitteluillan', missä suunnittelemme jouluaaton menun sekä jaamme ruokien tekemisen keskenämme. Se toimii hyvin, ketään ei rasiteta liikaa ja kaikki saavat osallistua ja valmistavat juuri niitä mitkä kokee parhaiten omaksi vahvuusalueekseen. Yritämme joka vuosi keksiä jonkin uuden ruoan tai lisukkeen mukaan. Nyt pitäisikin vähitellen alkaa hieromaan aivonystyröitä mitä uutta voisi keksiä. Kaikenlaisia ideoita otetaan mielellään vastaan - onko sinulla jokin joulupöytään sopiva ruoka vinkata?
Olemme myöskin sopineet, että vietämme aaton kiertäen aina jossakin meidän kolmen kodeista - sekin on osoittatunut loistoideaksi. Asumme niin lähellä toisiamme, että se on helppo toteuttaa.

Inspiroidun

aina uusista resepteistä, myös jouluruokien suhteen. Siitä miten koristelisin kotiani hillitysti, luonnon materiaaleilla. Inspiroidun, kun uppoudun Pinterestin tai parhaimpien sisustussivustojen joulutunnelmiin. Joskus saattaa olla vain yksi pieni yksityiskohta, mistä sitten lähteekin isompi koristelutuunaus liikkeelle.

Muistan

kun muutama vuosi sitten vanhempi lapsenlapsistamme oli kovassa kuumeessa aattona ja niinhän siinä kävi, että koko porukka sairastuttiin aikamoiseen flunssaan joulun jälkeen. Vaikka olin itsekin pitkään kipeänä, muistan niin elävästi sen kuinka hän oli posket punaisina ja silmät kuumeisena silti niin reipas. Rakas.

Rasitun

liian aikaisin aloitettuun jouluun. Joulumusiikkiin kaupoissa ja mainoslehtisiin. Reippaasta joulumusiikista. Lahjahössötyksestä. Ostimme aiemmin aika paljonkin lahjoja lapsille, sisaruksille, vanhemmille, mutta muutama vuosi sitten teimme päätöksen ettemme osta enää lahjoja ollenkaan. Aineettomia lahjoja on jonkin verran liikenteessä, kuten 'lastenhoitoapua' jne mutta olemme päässeet  eroon ostohysteriasta. Hankin pikkutytöillekin niin paljon kaikenlaista vuoden mittaan, ettemme osta juuri mitään jouluksi. Silti niitä paketteja tulee ihan riittävästi eivätkä he ole huomanneet ollenkaan, ettei eräältä pukilta ole tullut juuri mitään...
Kun olemme kotona, laitan varmaankin Itsenäisyyspäivänä muutaman männynoksan maljakkoon ja kynttilöitä palamaan - siitä lähtee meillä joulun koristelu.

Unelmoin

Tähän sanoisin ihan ensiksi mistä en unelmoi. En unelmoi joulumatkasta, joulun viettämisestä ulkomailla. Pikkutytöt haluavat kokea joulun, niin myös äitini ja taidetaan muutkin pitää siitä, että joulun voi viettää kotona.
Unelmoin valkeasta joulusta, edes hennosta lumipeitteestä. Se tuo valon ja joulumielen.

Virittäydyn

jouluaattoon aina saman kaavan mukaan. Keitämme riisipuuron aamupäivällä ja katson the Snowman'in telkkarista. Välillä on puuhaakin niin, ettei sitä ehdi kokonaan katsoa, mutta haluan kuulla sen sykähdyttävän musiikin silti. Ja aina se itkettää yhtä paljon. Meillä on katsottu sitä yli 30 vuotta ja nyt samaa perinnettä jatkavat lapsenlapset.

Väsyn

aina vähän liian aikaisin. En kuulu niihin, jotka jaksavat valvoa jouluyön.
Muistan silti erään joulun vuosia sitten. Kun vieraat olivat lähteneet meiltä, laitoimme iltamyöhään miehen kanssa Agentsin soimaan ja taidettiin tanssiakin... Se ei mitenkään kuulunut jouluun, mutta siihen iltaan kyllä ja siitä jäi kiva muisto.

En haasta ketään erityisesti tähän, koska tuntuu että kaikilla on niin kiire, enkä halua stressata. Jos koet, että tämä olisi mukava tapa miettiä omaa jouluasi ja tunnelmiasi sekä jakaa se kanssamme, ota koppi tästä! Tai jos haluat muuten jakaa omia mietteitäsi tai haastaa tätä meidän joulunviettoa, niin kirjoita ihmeessä.

Kaikki kuvat tässä ovat viime vuoden joulusta - uusia tulee jahka kotiudumme täältä.

Maarit

Vuokra-asumista Espanjassa - vähän tuuria ja vähän vaivaa

Tämä on viides vuosi, kun vietämme marraskuun pimeyttä paossa. Ja joka vuosi olemme tehneet aikamoisen työn etsiessämme asuntoa. Olen kirjoittanut asunnon vuokraamiseen liittyvistä asioista parina vuonna, ja ne jutut löytyvät täältä ja täältä. En sen vuoksi mene sen kummemmin yksityiskohtiin, totean vain, että se ei ole sinänsä vaikeaa. 

Moni on todennut, että vuokraa mielellään vain suomalaisilta välitysfirmoilta - miksi? Me olemme saaneet ehdottomasti parasta palvelua tämänvuotiselta vuokrayritykseltä, joka on espanjalainen. 

Olemme luopuneet siitä ajatuksesta, että asunnon pitäisi sijaita meren rannalla. Niinpä aloimme katselemaan vähän ylempää. Vuorten rinteet alkavat nousta kohta rantakadun jälkeen, tiet muuttuvat kapeammiksi ja mutkia valkoisten talojen lomassa riittää. Tämmöisen tien varrelta löytyi tämä vuokra-asuntomme, kolmikerroksisen talon ylimmästä kerroksesta. Olemme talon merenpuoleisella kulmalla, mistä on näkymät sekä merelle että vuorille. Se ei ole pelkästään näköalakysymys, auringonvalo toimii myös erinomaisena ja ilmaisena lämmittäjänä. Pilvisellä ilmalla asunnot viilenevät todella nopeasti, koska niissä ei ole minkäänlaisia eristyksiä. Kun iltaisin lämpötila laski jopa 8 asteeseen, asunto viileni samaa tahtia.

Tästä on neljä kilometriä Fuengirolan keskustaan, ja olemme Torreblancan kaupunginosassa. Rantaan on matkaa noin 400 metriä. Fugessa asuminen on siis myös tätä.

Vuokrasimme asunnon Espanjanloma.fi -portaalin kautta. Vuokraajafirma on espanjalainen Rincon Rent ja hinta kuukaudelta oli noin 1400 euroa sisältäen vesimaksun, sähkön, rajattoman netinkäytön sekä loppusiivouksen. Meillä on ollut täällä aiempina vuosina niin paljon harmia sisäilmaongelmien vuoksi, että olemme valmiit panostamaan hieman enemmän asuntoon vaikkei sekään tietenkään aina takaa mitään.

Täällä on 3 huonetta ja keittiö, kylppäri ja erillinen wc. Lisäksi olohuoneen yhteydessä on pieni terassi meren suuntaan ja siitä lähtee portaat katolle, missä on koko asunnon kokoinen oleskelutila - ja grilli! Ah ja voih - sitä on käytetty lähes joka päivä kuten Instaani seuraavat ovat ehkä huomanneet :)

Pihalla on iso allas, mitä ei saa kuitenkaan käyttää enää koska on talviaika. Se avataan jälleen kesäkuun puolella, jolloin paikallisille alkaa taas kesäkausi. Omituisesti täällä välillä noudatetaan pilkun tarkkaan sääntöjä, ja joskus niillä ei ole mitään merkitystä.

Vuokrasimme tämän jo keväällä, mutta kun nyt katsoimme vuokrauskalenteria, tämä on varattu kevääseen 2021. Ei ihme. Tämän tasoista asuntoa emme ole näiltä alueilta aiemmin löytäneet, tosin isompia ja myös kalliimpia on tarjolla. Arvelemme, että asunto on vaihtanut omistajaa tämän vuoden puolella, koska vielä silloin oli vapaita kuukausia tarjolla, muttei enää. Ja myös hintataso oli toinen.

Olemme tottuneet täällä siihen, että vuokrattavat asunnot ovat vähän kuin kesämökkejä, niihin on kerätty kaiken maailman tavaroita ja huonekalaut ovat sekalainen keräilyerä. Täällä on kaikki uutta, huonekalut, astiat ja tekstiilit. Myös ulkokalusteet ovat asialliset ja niitä on riittävästi. Monet asiat viittaavat skandiomistajiin, sillä täällä on kuivausrumpu, hyvä pressokeitin, pölynimuri (sitä ei todellakaan ole ollut kaikissa), kylppärissä infrapunalämmitin ja lämmitettävä peili joka poistaa höyryn, kynttilöitä... Myös säilytystilaa on riittävästi. Kattoterassilla on Weberin grilli, grillauslastat ja muut tilpehöörit.

Kaikissa huoneissa, myös keittiössä, on korkeat ikkunat ja valo tulvii sisään.

Vaikkemme välitä enää rantakadun asumisesta, meren läheisyys on silti tärkeä. Meille se tarkoittaa sitä, että sinne pitää päästä helposti kävellen sillä muuten ei tule lähdettyä. Samoin kahvilat, ravintolat ja ruokakaupat on hyvä olla sen verran lähellä, että niihin pääsee kävellen. Pieni kyläkauppa on tässä lähellä, mutta kaikki isommat ostokset haemme autolla Mercadonasta tai muista isoista marketeista. 

Auto on meille välttämätön, että mies pääsee golf-kentälle ja muutenkin lähtemisen kynnys on matalampi.

Asunnon vuokraaminen on varsin vaivatonta, mutta siihen kannattaa perehtyä kunnolla. Kannattaa katsoa kartasta tarkka sijainti, varustelutaso (ja sisältyykö sähkö), netinkäyttöperiaate ja myös se, onko lähellä ravintoloita ja missä ovat lähimmät kaupat jne. Ehkä kaikkein oleellisinta on olla liikkeellä riittävän aikasin, kuten tämä meidänkin esimerkkimme kertoo. Hyvät asunnot menevät nopeasti. Ja asunnon etsiminen on hidasta puurtamista, ainakin jos kaipaa vähänkin parempaa tasoa. Tarvitaan jonkin verran myös tuuria.

Marraskuu ei ole pelkkää paistetta täälläkään, on satanut ja tuullut vietävästi, eikä silloin huvita mennä ulos. Silloin on miellyttävä hipsiä sisällä kotoisassa asunnossa.

Meille hotelli ei ole vaihtoehto, koska haluamme laittaa itse ruokaa ja elää arkielämää myös täällä.

Mikäli haluaa kaikkien olevan kulman takana, keskusta on silloin oikea osoite. Se tuo mukanaan myös enemmän liikennettä ja ruuhkaisuutta. Jos haluaa meren läheisyyttä, mutta myös näkymiä ja avaruutta, silloin suosittelen kapuamista vähän ylemmäksi.

On ihanaa seurata terassilta auringon nousuja ja taivaanrannan värjäytymistä iltaisin, kun aurinko laskee lähivuorten taakse.

Maarit