sunnuntai 28. marraskuuta 2021

Eräs iltapäivä Marbellassa

Wikipedian mukaan Marbella oli pieni maatalouskaupunki aina 1940-luvulle saakka, jolloin prinssi Alfonso de Hohenlohe saapui kaupunkiin. Hän osti maata ja alkoi rakennuttaa hotelleja ja asuntoja. Siniverisenä aristokraattina prinssi Hohenlohe houkutteli Euroopan kuninkaallisia valitsemaan Marbellan lomailukeitaakseen. Kaupungissa näkee edelleenkin klassisia tyyriyden elementtejä. Ikiruskeita lomailijoita, joilla on hieman liikaa kaikkea - korkoja, koruja, meikkiä. Nopeita veneitä ja hulppeita autoja, mutta ne taitavat olla Puerto Banuksessa nykyään.
Vanha kaupunki on kaunis, muttei oikeastaan sen ihmeellisempi kuin muutkaan alueen pienet kaupungit, joissa on vanhojen muurien kätköissä satoja vuosia vanhoja kivitaloja. Pieniä katuja reunustaa loppumattomat viherkasvien ruukkujonot ja missä vain on mahdollista, rönsyilevät köynnökset laskeutuvat putouksena kohti katukiveyksiä. Somat parvekkeet koristavat jokaista kotia ja jos huomaa katsella ylöspäin, monilta katoilta pilkottaa kattoterassi. Nyt kun on taas nähnyt enemmän paikkoja, huomaan että kukat, kasvit ja köynnökset on yksi erottava tekijä kylissä. Niitä joko on röykkiöittäin tai niitä vaan ei ole.


Marbellaan on matkaa Malagasta viitisenkymmentä kilometriä, mutta junayhteys ei tule tänne asti. On ollut keskustelua käsittääkseni jo vuosikausia, että rataa jatkettaisiin Fuengirolasta eteenpäin tänne, mutta toistaiseksi sitä ei ole vielä rakennettu. Se onkin yksi asia, minkä takia me emme ole miettineet asunnon vuokraamista täältä tai näiltä seuduilta. Meillä on auto aina vuokrattuna koko ajaksi, joten sillä pääsee kyllä liikkumaan vaivattomasti. Koen itse kuitenkin tärkeämmäksi ja paremmaksi paikan, josta on junayhteys mm Malagaan. Sinne on mukava tehdä useampikin päiväreissu, sillä nähtävää on runsain mitoin ja kaupunki on todella kaunis. Juna laajentaa reviiriä myös silloin kun olen liikkeellä itsekseni. Marbella on kiva käyntikohteena ja vaikkapa lounaspaikkana.


Marbellan lähettyvillä, moottoritien yläpuolella, on iso ostoskeskus Canada ja kävimme siellä katsomassa Zara Homen ja pari muutakin suosikkiliikettäni. Päivitin tossutilanteeni jälleen Zarassa. Jos rakastan kauniita vaatteita, niin myönnettäköön, että olen myös tossufriikki. Koska jaloille on aina kylmä, niitä tarvitaan, ja tietysti vähän eri tyylisiä eri asujen kanssa. Yksillä en yksinkertaisesti pärjää. Ja lähtihän mukaan myös uudet juomalasit samasta liikkeestä.
Vaeltelin täälläkin toppis päällä, jonka jouduin ostamaan ensi töikseni joka kulman takaa hyökkäävän tuulen takia. 


Marbella jätti mukavan muistijäljen rauhoittavista ja rehevistä hyvinhoidetuista pikkukaduista - vietimme kivan iltapäivän täällä ja se riitti hyvin. Ainoa pilvi sinisellä taivaalla on ikävät koronauutiset, mutta nyt annan niiden mennä toistaiseksi tuulen mukana tiehensä.

Aurinkoisia terkkuja ja ihanaa viikonloppua!

Maarit

keskiviikko 24. marraskuuta 2021

Valkoiset talot, pienet kujat

Olemme ottaneet tavaksemme lähteä liikkeelle heti aamiaisen jälkeen ja se on sujunut jouhevasti. Tulee lähdettyä pois asunnolta eikä tarvitse sen kummemmin miettiä enää liikuntaa, ja loppupäivän voi tehdä mitä mieleen tulee tai olla tekemättä mitään. Yleensä lähden lenkille alas rantaan, jonne on matkaa linnuntietä pari sataa metriä, mutta mutkittelevaa tietä pitkin tuplasti. Mennessä laskeudutaan mäkiä alas ja takaisin tullessa kavutaan koko matka rinnettä ylöspäin. Siinä nousee sykkeet mukavasti, kun vielä lopuksi kapuaa portaatkin kolmanteen kerrokseen. Näillä reissuilla tulee helposti 6-8 km.


Asuntomme on Torreblancan ja Carvajalin tuntumassa, eikä oikein tiedetä kumpaan alueeseen se kuuluu. Kuulimme eilen, että rantasuikale olisi Carvajal ja tämä ylempi Torreblancaa.  Pikkuterassiltamme on näkymät alas merelle ja yläterassilta myös toiseen suuntaan, kumpuileville rinteille. Tänään lähdin taivaltamaan pieniä mutkittelevia kyläteitä pitkin kohti kukkulaa. 


Ei ollut ruuhkaa, eikä juuri muita ihmisiäkään. Tuntui vähän siltä, kuin olisin kävellyt ihmisten takapihalla, niin intiimejä portteja oli vieri vieressä. Parasta alueessa on se, että täällä on pelkästään paikallisten koteja. Teiden ja kujien varsilla ei juuri ollut tyhjiä tontteja ja pienet valkoiset talot nököttivät vieri vieressä, suurin osa ollut siinä jo vuosikymmeniä. Fuksianvärisenä hehkuvat bougainvillet koristivat aitamuureja, jotka suojasivat taloja tehokkaasti uteliailta katseilta. Mummo lakaisi portaitaan, posteljooni ajeli vespalla ja huikkasi pysähtyessään 'hola'. 


Aikamoinen serpenttiini piirtyi Sports Trackerin kartalle, monta kaunista kuvaa painui mieleeni ja jälleen löytyi yksi pikkiriikkinen espanjalainen valkoinen kylä kukkulan rinteellä. Näissä vähemmän tyylikkäissä ja rustiikkisissa taloissa on oma tunnelmansa, ihan erilainen kuin moderneissa. Ja tämä on vain muutaman kilometrin päässä Fuengirolasta. 

Maarit

sunnuntai 21. marraskuuta 2021

Postikortti Espanjasta


Emme varmasti koskaan ole tehneet matkapäätöstä näin pikaisesti. Espanjan tilanne pandemian suhteen on hyvä, parempi kuin Suomessa, joten se oli ensimmäinen vaihe päätöksenteossa. Olimme tasan kaksi vuotta sitten vuokralla tässä samassa asunnossa, joka on ollut kaikin puolin paras vuokraamistamme ja kun sekin oli nyt vapaana, emme kauaa empineet. 
Nyt olemme täällä ja olemme kokeneet ensimmäisinä päivinä sekä huikean myrskyn että ihanasti lämmittävän Välimeren auringon. Lämpötila on nyt marraskuun puolen välin kieppeillä ollut 20 asteen tuntumassa. Iltaisin ja aamuisin on ollut melko viileää, mutta heti kun aurinko ilmaantuu se tuo tullessaan miellyttävän lämmön. Selkeästi viileämpään suuntaan ollaan silti menossa.

Jälleen on nähty ja todettu asunnon valoisuuden eli isojen ikkunoiden tärkeys. Tässä Aurinkorannikolla, Carvajalissa sijaitsevassa asunnossa on isot korkeat ikkunat kahteen suuntaan ja heikkokin aurinko lämmittää sen päivän mittaan miellyttäväksi, ja illallakin on mukava olla. Asunnot ovat pääsääntöisesti viileitä, siis kylmiä ja kosteita, muulloin kuin kesäaikaan ja auringon lämmöllä on suuri merkitys lämmityksessä. Ja onhan valo hyväksi mielellekin!
Kirjoitin pari vuotta sitten tästä asunnosta, joten en nyt mene siihen sen enempää - täältä löytyy paljon kuvia ja muuta tietoa.


Tulopäivän ilmalla on iso rooli, onko tunnelma pelonsekaisen odottava, onko helleaalto kääntynyt lopullisesti talven puolelle vai ottaako aurinko vastaan avosylin. Ajoimme suoraan kentältä lähirannan rantakuppilaan, chiringuitoon lounaalle, jossa kuuluu ainakin kerran reissussa syödä vartaassa hiillostetut ja suolassa pyöräytetyt sardiinit. Olo oli auvoinen, tätä oli niin pitkään odotettu. Ja lämmintä oli.


Sää vaihtui lennossa hirveään myrskyyn. Siinä oli ihmettelemistä, sillä en ole kokenut koskaan noin pelottavaa ja uhkaavan näköistä keliä. Ulos ei ollut menemistä, koska kaikenlaista roskaa ja palmunlehtiä sinkoili tuulessa eikä juuri päässyt eteenpäin. Jalkakäytävät on edelleen täynnä hiekkaa ja luin aamulla, että yksi rantakahviloistakin oli romahtanut toissapäivänä. Myräkkää oli silti hienoa seurata sisältä, turvallisesti neljän seinän sisältä. 
Illat ja yöt ovat olleet jo selkeästi viileitä. Päivisin noin 17-20 astetta, jopa myrskyn aikana oli ihmeen lämmintä. Silti on käynyt jälleen mielessä, että tämä paikka ei ole talvikuukausien kohde - siis meille ainakaan. Kaipaamme lämpimämpää erityisesti iltaisin, että tarkenisi istuskella ulkonakin.
Tällä reissulla elvytän innostustani kävelyyn ja tavoitteena on tehdä päivittäin kunnon lenkit reippaalla vauhdilla. Alku on ainakin lupaava :) 

Jo kotona mietimme mitä kaikkia ihanuuksia grillaamme täällä. Kuulostaa varmaan hullulta, mutta ruoka, kokkaaminen ja syöminen terveellisesti on niin tärkeää - ja kivaa. Etenkään nyt ei kiinnosta istua ravintoloissa sisällä, mutta emme muutenkaan nauti iltojemme viettämisestä niissä. Lounas välillä rantaravintolassa sen sijaan on nautinnollista ja kotona sitten tirisevät grillissä jättiravut, pienet mustekalat ja maukkaat kalat ja kasvikset ja... 


Vielä pari sanaa lentomatkoista, sillä sitä ehkä epäröin eniten matkustamiseen liittyen. Finnairilta tuli tarkat ohjeet koronaan liittyen; lentoa varten piti ladata puhelimeen koronapassi sekä täyttää Espanjan viranomaisten vaatima Spain Travel Health -aplikaatiossa oleva lomake, joka tarkastettiinkin Malagan kentällä. Koneessa oli maskipakko, jota lentoemännät vahtivat (onneksi) tarkasti eikä esimerkiksi kangasmaski riittänyt. Jos matkustaja oli ruokailun jälkeen liian pitkään ilman maskia, he seisoivat vieressä niin kauan että se laitettiin kasvoille. 

Terveiset Espanjasta!

Maarit