perjantai 7. elokuuta 2020

Suosikkiväri - savunsininen


Jos kysyttäisiin lempiväriä, se olisi ehkä savunsininen. Tai harmaansininen - miten tuota väriä nyt kutsuisi. Se on utuinen, pehmeä ja selvästi harmaalla taitettu. Smoky blue. Saman värinen kuin omat silmät, hailukan siniset. Se on myös sellainen sävy, mitä on hyvin vaikea löytää vaatteissa. Tämä & Other Storiesin paitis on tämän kesän löytö ja täydellinen sininen. Kuvat otettiin ilta-auringossa, joten se toi vähän roosaa mukaan, mutta alimmissa kuvissa näkyy oikea sävy.
Savunsinistä on vaikea löytää kaupoista, mihinkään vuodenaikaan ja se on harmi, sillä se sopii niin hyvin suomalaisten värimaailmaan, sekä vaatteissa että silmämeikissä. Siniharmaa luomiväri on kaunis aikuisen naisen silmillä.
Pidän paitiksen reippaasta tunikamaisesta pituudesta, v-kaula-aukosta ilman kauluksia sekä leveistä manseteista. Tästä tulee hiukan syksyinen fiilis ja varmaan yksi suosikkipaidoistani.

Mutta nyt nautitaan vielä kesästä ja ihanan lämpöisestä viikonlopusta!

Maarit


Värikarttakuva: Rughdesign

keskiviikko 5. elokuuta 2020

Mokkakuorrutteinen suklaakakku piirakkavuokaan (L)

Makeaa tekee välillä mieli, vaikka olenkin enemmän suolaiseen kallellaan. Yksi parhaiten onnistuvista ja makeanhimon pienellä palalla tyydyttävä on mokkapala-tyyppinen suklaakakku. Olen viime aikoina tehnyt sen tavalliseen piirakkauokaan ihan sen takia, että pellillinen on armottoman suuri annos meille kahdelle. Piirakkavuokaan tulee juuri sopiva annos, mikä säilyy mainiosti muutamia päiviä jääkaapissa. Voin voi korvata rypsiöljyllä, mikä keventää sitä merkittävästi eikä tähän tule suklaatakaan vaan maku tulee tummasta kaakaojauheesta.
Mokkakuorrutteinen suklaakakku on ollut helppo herkku myös mökillä ja tätähän voi myös pakastaa vieraiden varalle. Maistuu makoisalta myös iltapäivän espresson kanssa.

Tästä annoksesta tulee yksi normaalin piirakkavuoan (24 cm) kokoinen annos - jos määrän tuplaa, siitä saa pellillisen. 

Kakkupalan muotoiset siivut vievät kahvilatunnelmaan!




MOKKAKUORRUTTEINEN SUKLAAKAKKU - resepti (L)

4 munaa
2 dl sokeria
1 dl laktoositonta maitoa
3 1/2 - 4 dl vehnäjauhoja 
2 tl leivinjauhetta
4 rkl kaakaojauhetta
2 tl vaniljasokeria
150 g laktoositonta sulatettua voita TAI noin 1 1/2 dl rypsiöljyä

Kuorrutus

2 dl tomusokeria
1 rkl kaakaojauhetta
25 g sulatettua voita
3 rkl vahvaa kahvia (tai espressoa)
(1/2 tl vaniljasokeria)

1. Jos käytät voita, sulata se mikrossa ja anna jäähtyä. Voitele ja korppujauhota vuoka.
2. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Lisää maito vaahtoon.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää taikinaan siivilän läpi. Huom. Laitan aina ensin 3,5 dl jauhoja ja lisään hiukan jos taikina tuntuu jäävän hyvin löysäksi - sen pitää silti olla notkeaa. Mitä pehmeämpi taikina, sitä mehevämpi kakku.
4. Kaada taikina vuokaan ja paista 200 asteessa noin 14 minuuttia. Kokeile hammastikulla kypsyys.
5. Valmista kuorrutus sekoittamalla ainekset keskenään. Levitä jäähtyneet kakun päälle. Koristele haluamallasi tavalla.

Mukavia  kahvihetkiä!

Maarit

PS Laitan joskus resepteihen vuosiluvun ja tämä on vuodelta 1999! Hyvää ei kannata vaihtaa...

sunnuntai 2. elokuuta 2020

Heinäkuun 2020 kuvia

Heinäkuun kohokohtia oli tietenkin ruoka. Värikäs, terveellinen ja grillin kautta pöytään kannettu. Kesäruoka. Yksinertaista mutta hyviä makuja, monenlaisia sortteja keskenään sopusoinnussa. Ruoka oli keskiössä sekä mökillä, vanhempien pikkumökillä että ystävien luona Kuhmoisissa, minne teimme retken heinäkuun puolivälissä. 

Emme ole olleet mitenkään aktiivisia reissaamaan kesäisin, sillä nautimme kiireettömyydestä ja rauhallisesta meiningistä eikä lähteminen ole aina ykkössijalla ja nautimme mökillä olemisesta.
Tänä vuonna mökillä oli heinäkuussa vilskettä, kun lapset olivat täällä perheineen. Saimme nauttia uskomattoman upeista ja lämpimistä kesäpäivistä. Ruoka maistui ulkona ja elämää elettiin laiturinnokassa.




Varsinainen Suomi-roadtrip, mitä nyt kuuluu tehdä, tehtiin tosiaan Kuhmoisiin. Se oli tosin pienimuotoinen, hurautimme läpi Keski-Suomen. Pysähdyimme matkalla Vääksyssä, sillä halusin käydä siellä olevassa lifestyle-myymälässä läpiajomatkalla ja nähdä muutenkin kanavan aluetta. Kanavan puisto oli vehreän kaunis ja koko kylä viehättävä jo sen perusteella mitä ehdittiin näkemään. Tuli tunne, että sinne voisi lähteä käymään ihan päiväretkellekin, nähtävää olisi paljon.




Ystävien luona käynti Kuhmoisissa, heidän mökillään, on jokakesäinen traditio. Asumme yleensä aina päämökissä, minkä rantasaunalta on alakuva. Heillä on myös siinä ihan lähellä mökinmökki, missä nytkin vietimme yhden pitkän lämpimän päivän. Keltainen rakennus, mökinmökki, seisoo ylhäisessä yksinäisyydessään korkean rinteen päällä, ylväitten mäntyjen keskellä ja portaat laskeutuvat alas rantaan - maisema on kuin erämaajärveltä. Karua, kaunista ja hiljaisuus oli käsinkosketeltavaa. 
Pöytä notkuu aina herkullista ruokaa, sauna lämpiää ja pulahtelemme puhtaaseen järveen.

Täällä ollessa mietin aina sitä kumpi on lähempänä sydäntäni, meri vai järvi. En osaa vieläkään sanoa - molemmissa on puolensa. Ainakin nyt järvimaisema lumosi täysin!




Kerran kesässä on päästävä myös Yyteriin. Mies käy siellä lähes aina leijasurffaamassa, kun keli on kohdillaan eli tuulta riittävästi (ja myös oikealta ilmansuunnalta) - auringolla ei juuri ole väliä. Minä lähden mukaan heti, kun on myös aurinkoa ja lämpöä niin että tarkenee tehdä leirin hiekkadyyneille. Se tuuli, mikä kiteilijöille on sopiva, on todella kova eikä ole miellyttävä ilman riittävää lämpöä. Nyt sitä oli, ja oli mukava kahvitella maukkaiden eväiden kera - se oli täydellinen biitsipäivä.




Olemme olleet mökillä kesän mittaan vajaan kahden viikon pätkiä, niin myös heinäkuussa ja sitten on lähdettävä katsomaan mitä kotiin kuuluu. Pyykit on pestävä, joskus mökille on hankittava remonttitarvikkeita tai muuta ja on tietenkin hoidettava pihaa ja kukkia. Yllättävän hyvin piha on kestänyt pitkät kastelu- ja leikkuuvälit ja kukat ovat kukoistaneet siskon hyvässä hoidossa. 

Vanhempien pikkumökillä ollaan vietetty paljon aikaa tänä kesänä ja nytkin käytiin kahvittelemassa ja haravoimassa parikin kertaa. 




Tämä kuva visualisoi heinäkuun - oli toki sateisiakin päiviä ja välillä myrskysi, mutta pääsääntöisesti heinäkuu on mielessä lämpimänä ja valoisana. Sukkuloimme yleensä kodin ja mökin välillä säiden mukaan ja pyrimme olemaan siellä missä on lämpimämpää. 
Tämän kuvan otti tyttärentyttäreni. Meri on harvoin näin tyyni ja näin heleän sininen - siitä suorastaan huokuu lämpö (vaikkei vesi niin lämmintä ollutkaan, kun muutamat sateiset myrskypäivät viilensivät sen hetkessä).




Minkälaisia kuvia sinun heinäkuusi piti sisällään?

Maarit