sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kirjojen kaksi roolia & kesäkirjavinkkejä


Olen armottoman hidas lukija. En anna sen häiritä, luen silti koko ajan, jokainen päivä päättyy sängyssä luettuun kirjaan. En osaa mennä nukkumaan ilman jokailtaista lukurituaaliani.

Kirjoja on myös kaikkialla. Niitä ei silti ole mitenkään valtavaa määrää, mutta kuitenkin sen verran, että olohuoneessa on perinteinen kirjahylly. Halusin sen välttämättä jo rakennusvaiheessa, jolloin se integroitiin seinään kiinni. Pyrin siihen, että käyn välillä kirjoja läpi ja laitan niitä aktiivisesti kiertoon, että määrä pysyy hallinnassa ja saadaan tilaa taas uusille. 

Niitä on myös pinoissa siellä täällä, sillä ne ovat kauniita myös sisustuselementteinä. Vaihtelen pinoja joskus jopa kukkien mukaan laittamalla päällimmäiseksi kukkien väriin sopivan kannen. 

Keräilen lukuideoita mistä tahansa ja otan kuvakaappauksen kiinnostavasta, niin että muistan kirjakaupassa. Ostan niitä myös paljon kirppiksiltä ja löytöjen tekeminen on jotenkin sykähdyttävää. Sieltä saattaa bongata sellaisia, mitä ei enää kaupasta löydy. Näin kirjahyllystämme onkin muodostunut varsin sekalainen seurakunta uutta ja vanhaa.





Makuuhuoneen penkillä on kirjakasoja. Olen valikoinut sinne sellaisia, mitä haluan ehkä lukea lähiaikoina, sillä kirjahyllystä ei välttämättä osu silmiin juuri sillä hetkellä sopivaa, kun kaipaa uutta aloitusta. Joku odottaa käsittelyä pidempään, joihinkin tartutaan pikaisesti kun edellinen on saatettu loppuun. Yleensä luen yhtä kerrallaan ellei satu olemaan todella hidas alku enkä pääse oikein eteenpäin - silloin saatan ottaa aikalisän ja aloitan lukemaan ihan toisen tyylistä kirjaa.




Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus on kirppislöytö. En tuntenut ruotsalaisen kirjailijan tuotantoa aiemmin, mutta kun luin hyllyjen välissä kirjan takakansitekstin, niin en enempää miettinyt: Kjell Westö: "En ole vuosiin lukenut mitään näin kaunista".
Kirja kertoo isän ja tyttären suhteesta vanhan mielisairaalan seinien sisällä. 

Hemingwayn Kilimandsaron lumet on ollut pitkään hyllyssä ja lukematta. Novellit ovat sopivaa luettavaa niihin hetkiin, kun keskittymiskyky vaatii vain lyhyitä tarinoita.




Pia Airaskorven Korpia 11 minuutin kasvojooga (*kirja saatu / Cozy Publizing) tuntui aluksi oudolta - siis kasvojoogaa. Luin sen heti kättelyssä läpi kursorisesti ja huomasin, että minähän olen harrastanut joogan tapaisia kasvojen paineluja jo aika pitkään. Painelen hoitovettä kasvoille aamuin illoin pari-kolme kerrosta ja teen sen niin kuin eräässä kasvohoidossa tehtiin ja neuvottiin. Ne eivät ole hierovia liikkeitä vaan napakoita painalluksia. Huomaan, että kasvojen iho punehtuu hiukan hetkellisesti ja se on merkki aineenvaihdunnan liikkeellelähdöstä. 
Kirjassa tuodaan esille sitä, että kasvojen iho veltostuu iän myötä kuten muukin kroppa ja niiden lihaksia voimistamalla ja vahvistamalla voidaan saada kiinteämmän näköinen iho. Verenkierto paranee ja iho heleytyy. 
Huomaan, että itselleni on tyypillistä erilaiset kasvojen jännitystilat, kireystilat, mitkä ovat lähes tiedostamaton tapa. Mimiikka eli kasvolihasten jatkuva yksitoikkoinen käyttö lisää ryppyjä - juonteita ilmaantuu kuin itsestään tiettyihin kohtiin. Tuskin alan kasvojoogaamaan päivittäin (itseni tuntien), mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa, kokonaisvaltaista tietoa itsestään huolehtivalle. Hyviä liikkeitä ja kasvolihasten notkistajia joka tapauksessa, joita voi kotona ollessaan harjoitella. Kasvojooga on maailmallakin nouseva hyvinvointitrendi.

Kirja on selkeästi ja napakasti kirjoitettu ja siksi helppoa luettavaa. Pidin myös siitä, että asioita perustellaan riittävästi ja selkeästi. Lopussa on kätevä kuvakooste ohjeista, mistä voi ottaa muistin virkistykseksi kuvan puhelimeen.

"Kasvojooga on pimeässä saunassa istuvalle, itsekseen viihtyvälle, luontoa rakastavalle suomalaiselle erityisen sopivaa, hillitysti turhamaista kauneuden ja mielenhoitoa."




Kati Tervon tuotantoa en ole lukenut koskaan ennen ja ostin kirjan niinikään kirppikseltä hetken mielijohteesta tutustuakseni hänen tyyliinsä. Iltalaulaja kertoo vanhenevan taiteilijan Ellen Thesleffin  kesästä vuonna 1945, kun hän saapuu kesähuvilalleen Hämeeseen. Myös alkuteksti tempaisi oitis mukaansa.


Elena Ferranten Loistavan ystäväni aloitin jo talvella, mutta se ei runsaasta hehkutuksesta huolimatta kolahtanut. Sille annetaan silti vielä mahdollisuus.


Giulia Endersin Suoliston salaisuus - kaikki kehomme keskeisestä elimestä on hyvä opus kaikille, joita huolettaa suolistonsa tila - lisään tähän vielä, että kaikkia pitäisi huolettaa! Kuten kirjassa todetaan, hyvinvointi lähtee suolistosta - siitä kannattaa pitää huoli ja sillä on merkitystä, mitä suuhunsa pistää. Kirjassa käsitellään selkokielisesti suoliston toiminnasta lähes kaikkea, mistä lehdetkin nykyään paljon kirjoittavat. Suolistofloora ja sen merkitys on tämän päivän hot topic. 

Tähän kirjaan palaan aina silloin tällöin, kun olen lukenut lehdestä tai netistä mitä tahansa suolistoon liittyvää ja haluan lisää aiheesta; mitä täällä sanotaan.


Kuva: Pinterest





Nora Sandin dekkari Kohtalokas merimatka ja Deborah Rodriquezin Kabulin kauneuskoulu ovat aika tuoreita kirppislöytöjä enkä ole vielä päässyt lukemisasteelle, mutta ne odottavat kiltisti vuoroaan. 


Tällä hetkellä luen ahnaasti Lucinda Rileyn kirjasarjaa Seitsemän sisarta (*saatu / Bazar Kustannus). Sarja kertoo miljonääri Papa Saltista, joka on adoptoinut ympäri maailmaa kuusi tyttöä. Seitsemättä sisarta ei ole löytynyt - vielä (ja jännityksellä odotan viimeistä osaa...)
Jokainen kirja on oma tarinansa ja ne voi hyvin lukea missä järjestyksessä tahansa. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä koukuttavaa kirjasarjaa, ei millään malttaisi lopettaa lukemista. Juonet polveilevat taitavasti tapahtumia taustottaen ja jokaisessa kirjassa kuljetaan tytön kanssa maailman eri kolkissa sukujuuria etsien. Ehkä sykähdyttävin on aina se hetki, mistä, miten ja miksi Papa löysi vauvan. 
Tyttöjen persoonat avataan uskottavasti ja kertomukset vievät mennessään. Olen lukenut aloituskirjan Seitsemän sisarta ja sain juuri päätökseen Kuun sisaren. Nyt olen Varjon sisaren kimpussa - jälleen yli 700 sivua koukuttavaa tarinaa. 

Olen laittanut Instaan muutamia juttuja näistä Rileyin kirjoista ja sinne on tullut valtavasti viestejä muilta kirjoja lukeneilta - taitaa olla tämän hetken hittikirjat! Enkä yhtään ihmettele.






Riia Koiviston Kukkajuttuja (*kirja saatu) on kaunis ja käytännönläheinen kukkakirja. Se alkaa sanoilla "tee kukista kaunista" ja niihin nimenomaan on paljon vinkkejä. Kukkakimppu, kranssi, seppele, luonnonkukat ja kaupan kukat, kattaukset ja jopa kukkien paketointiin on ideoita. Jos omaat vähääkään itse tekemisen intoa, täältä löytyy runsaasti vinkkejä. 
Paitsi omaksi iloksi, tämä on ihana vieminen myös ystävälle, sillä se ei ole vain selailua varten vaan inspiraatioksi. 





Mitä kirjavinkkejä sinulla olisi jakaa kanssamme? Luetko laajasti kaikenlaista - entäs onko jotain mitä et millään saa luetuksi tai mikä ei kiinnosta?

Lisään vielä tähän loppuun omat inhokkini: historia (paitsi elämänkerrat), avaruus, scifi, tunneoppaat....
Tunneoppaat ovat liian raskaita pääsääntöisesti, tuputtavia joista tulee ähky, luotan enemmän vaistoon ja rentoon otteeseen.

Maarit


perjantai 3. heinäkuuta 2020

Kesäkuun 2020 kuvia

Tulen muistamaan tämän kesäkuun kuumista päivistä - niin kuumista, ettei oikein tiennyt olisiko ollut parempi olla sisällä vai ulkona. Oltiin pääosin mökillä ja siellä mittari näytti lähes kolmeakymmentä sisälläkin.  Oli hilkulla, että valitan... Silti mökillä oli helpompi olla helteellä kuin kotona, sillä meri helpotti hivenen oloa ja sieltä päin tulleet ilmavirrat raikastivat olon aina hetkeksi. Laskettiin, että sitä kuumuutta kesti länsirannikolla yhtäjaksoisesti parisen viikkoa ennen ja jälkeen juhannuksen. 

Johtuu iästä, ettei enää kestä samalla lailla kuumuutta eikä siitä nauti kuten nuorena. Silti lämpö on ihanaa, nautin ulkona olemisesta ja auringon säteistä, mutta vähän maltillisemmilla asteilla. Parasta ovat olleet ulkona vietetyt ruokahetket, aamupulahdukset mereen ja lintujen touhujen seuraaminen. Joutsenet ovat terhentäytyneet tänä vuonna ja mökin edustalla on käyty kiivaitakin kamppailuja. Joko niitä on tullut selvästi lisää tai ne ovat muuttaneet muualta, mutta se huomattiin, että laulu- ja kyhmyjoutsenet eivät kuitenkaan sovi samoille reviireille.

Meriharakkapariskunta saapui kesäkuun lopulla pihallemme ja mietimme, mahtaako se olla sama pariskunta kuin viime vuonnakin, jolloin ne löysivät näille tienoille ensimmäisen kerran. Ne seuraavat toisiaan kuin hai laivaa ja istuvat aina kivellä vierekkäin kuin vanha pariskunta.








Kotona käydessä ollaan vietetty entistä enemmän aikaa myös vanhempieni mökillä. Sinne on lyhyt matka kotoa ja monena päivänä ollaan puuhasteltu siellä äitiäni auttamassa isolla porukalla. Tekemistä on piisannut, kun siirrytään mökiltä mökille ja oma piha on kyllä jonkin verran kärsinyt. Tavallaan siis on hyväkin, että kotipiha on yksinkertainen ja kukkapenkkejä tosi niukasti - hyvä kun on ne saanut pidettyä jossain kunnossa. 

Äitini halusi päivittää kotiaan ja ollaan siskon kanssa autettu hankintojen tekemisessä ja päivitelty myös sitä, miten surkeaa palvelua ollaan saatu suomalaisista verkkokaupoista. Tyhjiä lupauksia, vajaita lähetyksiä, rikkoontuneita osia... Jotenkin luulisi, että erityisesti näin vaikean kevään jälkeen tehtäisiin kaikkensa, että ostava asiakas olisi tyytyväinen ja veisi yrityksestä positiivista sanomaa eteenpäin.

Tehtiin miehen kanssa myös jokavuotinen veneretki Espoosta Kauppatorille. Ollaan opittu, että on syytä lähteä liikkeelle kesäkuussa heti kun kelit antavat myöten, sillä muuten reissu jää helposti tekemättä. Liian tuulisella tai kylmällä ilmalla ei nauti pienen veneemme keikkumisesta. Joka vuosi todetaan sama juttu - veneilukausi on Suomessa todella lyhyt, joten jatketaan hyvillä mielin vanhalla paatilla puksuttelua. Eipä harmita jos/kun se seisoo suurimman ajan kesästä laiturissa. Kesäkuun lopulla se siirrettiin perinteisesti mökille ja tuodaan taas elokuun puolella tänne. 

 






Maisemat ovat olleet huikean kauniit ja toukokuisen - ja oikeastaan koko kevään - tuulisen jakson jälkeen saatiin nauttia vihdoin upeista tyynistä aamuista ja illoista. Heräsin mökillä joinain aamuna jo kukonlaulun aikaan, kävin uimassa ja vain tuijottelin maisemaa. Järjettömän iltaunisena olen saanut valvottuakin vähän pidempään kun ei ole malttanut mennä nukkumaan. Pidempään on mulle noin klo 23 asti, heh. Mutta kyllä siinä ehtii, jos herää jo viideltä. 

Sen havainnon tein jälleen, ihan kesäkuun lopulla, että vihreän sävy luonnossa on jo astetta syvempi. Ja yhä enemmän on jo kukkineita kukkia tienvarsilla.

Joko sinä olet aloittanut loman ja mitä sinun kesäkuuhusi kuului? Minkälaisia kesäsuunnitelmia olet tehnyt?

Maarit




keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Vähän liian ison pellavapaidan tuunaus ja vastuullisuusasiaa


Näin heti mahdollisuuden tässä ihan liian isossa paidassa! 




Valkoinen pellavapaita on kesän ale-löytö Porista, missä kävin viime viikolla kuvailemassa sisäpihoja ja muuta ja samalla pistäydyin Puuvillassa katsastamassa aletarjonnan. Löysin HM:sta alle kympillä valkoisen kietaisumallisen pellavapaidan koossa 44. Käytän yleensä kokoja 36-38, mutta näin heti että mallissa on potentiaalia. Se on selvästi suunniteltu tyköistuvaksi, mutta väljempi on mielestäni pukevampi tässä kietaisumallissa - myös siksi että kangas on vähän kuultavaa ja hellepäivinä liian ihon myötäinenkään ei tunnu hyvältä.

Hihojen pituus oli ongelma, sillä ne ulottuivat ikävästi kyynärpäihin. Ne eivät olleet lyhyet eikä selvästi pitkätkään ja paita näytti vähän raskaalta. Suosin itse aina joko lyhyitä ja holkkimaisia tai kyynärpään alle ulottuvia puolipitkiä hihoja. Käärin usein myös paidoista pitkät hihat vajaamittaisiksi.


Hihat ulottuivat lähes kyynärpäihin


Päätin lyhentää hihat näin: laitoin paidan pöydälle nurinpäin ja käänsin hihansuita niin paljon kuin malli antoi myöten. Kainalon puolelta pari senttiä ja olan puolelta noin 7 cm. On tärkeää kiinnittää käänteet neuloilla, niin että näkee istuvuuden.
Mökillä ei ollut ompelukonetta, joten harsin vain pienillä pistoilla aivan käänteen vierestä. Sen jälkeen leikkasin ylimääräisen pois ja jätin 1 cm käänteen. Tärkeää on se, että ompelee ensin ennenkuin leikkaa pois ylimääräistä, sillä hyvin ohuita kankaita tai viskoosityyppisiä on lähes mahdoton ommella, jos on leikannut ylimääräiset pois. 

Yleensä reunaa ei tarvitse huolitella mitenkään, sillä se ei lähde purkaantumaan. Tämä pellava on niin ohutta ja ilmavaa, että ompelen reunan siksakilla varmuuden vuoksi.

Sain tämän lyhennysohjeen keväällä, kun Lumme ja Pierre Robert järjestivät vastuullisuusaamun. Saimme hyviä vinkkejä sekä käytännön ohjeita vaatteiden huoltamisesta ja siitä, kuinka lisätään niiden käyttöikää. Myös pienten korjausten avulla voi saada kaapin uumeniin jääneen vaatteen aktiivikäyttöön. 
Asia, mitä ei aina tule ajatelleeksi, on myös vaatteiden peseminen. Aina ei kannata pestä vaatetta tahran ilmaantuessa; tahra kannattaa poistaa heti tuoreeltaan siihen tarkoitetulla aineella. Tuuleta, pese pikkutahrat ja tuunaa!


Lyhensin viskoosimekon helman ja tämän jälkeen vain leikkaan extran  pois.



Tämä oli itselle läheinen aihe, sillä korjailen usein vaatteitani, lyhennän lahkeita ja fiksaan muutenkin niistä käyttökelpoisempia. Se on ekologista, käytännöllistä ja kivaakin.






Hellepäivinä tämä viileä paita on ollut pelastus! Leveälahkeiset pellavahousut on ollut myös kiva pari tälle.

Ja nyt kiinnostaisi kuulla tuunaatko sinä vaatteitasi ja miten teet sen. Olitko tietoinen tuosta helman tai hihan lyhennystekniikasta? Onko sinulla jotain vinkkejä mitä voisit jakaa kanssamme?

Maarit