PIHAHOMMIA JA PIZZAA

Aurinko ei hellinyt tänä aamuna, mutta viis siitä.  Aloitin jo eilen pihan putsaamisen, ja päätin jatkaa tänään heti aamusta, vaikka olikin aika kylmä ja pilvinen harmaus näytti alakuloiselta.  Onpahan piha sitten hoidettu talven jäljiltä ja voi vain nauttia, kun aurinko taas ilmaantuu.

Meillä on viikonloppuna aika isot juhlat, kun tyttärentytär täyttää 4 vuotta. Kaikki on nyt niin pölyistä, harmaata ja väritöntä; jotain keväistä piti saada ruukkuihin raikastuttamaan ilmettä.  Kaupoissa ei tällä hetkellä ole oikein mitään kivaa ulos laitettavaa, enkä halunnut enää keltaisia pääsiäiskukkasia.  Keltainen ei ole muutenkaan niin kovin mieluinen kukkaväri meillä. 

Takapihallamme on pieni mustikkamätäskasvusto, ja kävin leikkaamassa sieltä oksia noihin ruukkuihin.  Ne eivät ole kummoisia kasveja, mutta ovat niin ihanan heleän vihreitä. Raikastivat ne ainakin vähän sisääntulotasannetta ja toivat pienen keväisen tuulahduksen.

Näillä mennäänkin nyt sitten siihen asti, kunnes voi istuttaa ruukkuihin varsinaiset kesäkukat.

Kivikkokukat ovat jo hyvässä kasvuvauhdissa, niillä onkin aurinkoinen ja lämmin eteläseinusta, missä ne leviävät kovaa vauhtia vuosittain. Tämä palleroinen, ruusunnuppuinen mehitähti on yksi kauneimmista.

Kun olin haravoinut ja lakaissut muutaman tunnin, oli aika siirtyä keittiön puolelle ruoanlaittopuuhiin. Kukkakaalipizza on pyörinyt blogeissa jo jonkin aikaa, ja olin hankkinut ainekset siihen jo valmiiksi. Se on todella helppo ja nopea tehdä - ja terveellinen; ei sisällä jauhoja ja päälle voi laittaa oman mielen mukaan aineksia. Tämä ohje on peräisin Terapiakokkausta -blogista.  En laita ohjetta tähän, koska se löytyy tuon linkin takaa. Tämä pizza on vain niin älyttömän hyvää, että meillä aletaan tehdä sitä nyt säännöllisesti.  Huvittavaa on se, ettei mieheni ole mitenkään erityisesti kukkakaalin ystävä.  Itse asiassa hän ei olisi edes tiennyt mistä pohja on tehty, ellen olisi hehkuttanut sitä etukäteen. Mutta kyllä maistui molemmille!

Sen verran pohjan ohjeesta, että en esikäsitellyt kukkakaalta mitenkään.  Käytin vain kukinnot, ja jauhoin ne monitoimikoneessa.  Heitin ne ensin blenderiin, mutta se ei onnistunut, kone vain kuumeni ja massa jäi sinne pohjalle pyörimään isoina palasina.

Tein pikaisesti pohjan ollessa uunissa tomaattikastikkeen Muttimurskasta (valkosipuli+yrtit), lisäsin teelusikallisen punaviinietikkaa, oreganoa ja valkosipulia.  Normaalisti lisään siihen aina vähän sokeria, mutta nyt jätin sen pois. Päälle laitoin serrano-kinkkua, tuoreita herkkusieniä siivuina, lehtikaalta, mozzarellapallon ja vähän punaista chiliä.  Päälle vielä reilusti emmentalraastetta.

Sitten valmiin pizzan päälle runsaasti rucolaa.  On ihan mielettömän hyvää!  Ja kiitos Maijulle vinkistä, jos luet tätä :o)

En tee yleensä jälkkäreitä, sillä ollaan totuttu kiehauttamaan ruoan jälkeen espressot ja sen kyytipojaksi keksit. Nyt ei syödä keksejä, sillä yritämme olla parisen viikkoa ilman valkoisia jauhoja ja sokeria, joten olikin vähän miettimistä millaista hyvää taikoisi ilman niitä.  Kaapissa oli rasvatonta maustamatonta jogurttia, ja lorautin sitä lasin pohjalle. Sitten pilkoin haarukalla mangopaloja ja banaania, lisäsin ne jogurtin päälle ja sitten vielä mansikoita ja chiasiemeniä.  Purutuntumaksi paahdoin pannulla manteleita.  Banaani toimii kyllä hyvin makeuttajana, eikä kaivannut sokeria yhtään.
Kuvasin jälkkärit näiden Samujin Haville suunnittelemien servettien kanssa.  Luin näistä jo joulun tienoilla, mutten löytänyt niitä silloin mistään.  Tänään sitten onnisti ja nappasin ne mukaani ruokakaupasta. Tykkään kovasti niiden syvänsinisestä väristä ja kivasta pehmeästä graafisesta kuviosta.

Eikös se olekin niin, että kun on jokin deadline, niin saa tehtyä asioita rivakasti?  Näin kävi pihankin kanssa. Vielä on hiukan hommaa, kun keräilen nurmikolta talven aikana pudonneet oksat ja parannan kukkapenkkejä kompostilla, mutta niitä ehtii tehdä myöhemminkin.  Nyt voi katsella ympärilleen jo vähän levollisemmin mielin.

Puuhakkain terkuin Maarit

HOITAVAA ÖLJYÄ - KIITOS!

Kuten kirjoittelin puhdistusöljyjen (juttu löytyy täältä) yhteydessä, olen pitänyt aina öljyistä sekä kasvojenhoidossa että vartalolle. Mietinkin, että mikä niistä tekee niin ylivoimaisia, ja ensimmäisenä mieleeni tuli tuntu - pidän itse siitä, että hoitotuote jättää iholle tunnun. Se ei saa hulahtaa ihoon niin ettei tiedä mitään laittaneensakaan, vaan jättää käsin kosketeltavan hoitavuuden tunteen.  On olemassa myös kasvojen hoitoöljyjä, jotka ovat hiukan kahisevia ja kuivan tuntuisia, mutta en ole tykästynyt niihin juuri sen vuoksi että ne eivät jätä sitä koukuttavaa kevytöljypintaa.  En pelkää lainkaan sitäkään, että kasvoilla on inasen kiiltoa, sillä se tekee ihosta elävän ja luonnollisen näköisen; muistatte varmaan kun kirjoittelin siitä meikkivoidejutunkin yhteydessä täällä.

Monet öljyt on tarkoitettu sekä kasvoille että vartalolle, mutta näitä öljyjä mitä olen testannut kevään mittaan, olen käyttänyt vain kasvoille vaikka molemmat ovat koko keholle, myös hiuksiin.  Ne ovat niin luksukkaita, etten raaski käyttää niitä vartalolle, Siihen tarkoitukseen olen löytänyt toisenlaiset öljyt, joista kirjoittelen sitten myöhemmin.
Hoitorutiiniini päivä- ja yövoiteen alle kuuluvat vaihdellen seerumi tai öljy, olenhan aikamoinen sekakäyttäjä. Erityisesti viileinä vuodenaikoina käännyn useimmiten öljyn puoleen.  Mutta myös auringonoton jälkeen on kyllä hemmottelevaa levittää kasvoille hyvää tekevää öljyä puhdistuksen jälkeen.

Iän myötä oma ihoni on muuttunut paljon.  Se on selvästi ohuempi, couperosaa on poskipäillä, kimmoisuus on heikentynyt, ryppyjä ilmaantunut - siis ihan luonnollista iän mukanaan tuomaa kehitystä. Paljon pystyy kuitenkin tekemään itse hoitamalla ihoa.  Jälleen tuo mantrani: hyvin hoidetun ihon näkee ja huomaa.  Se ei näytä kuivalta, on joustavampi ja eloisampi - ja heleämpi.  Näen itse öljyillä olevan ison roolin tässä asiassa.  Ihoni on varmaan tottunutkin tähän öljyn tunteesen, sillä en pysty olemaan jos laitan iholleni jotain liian mattaa, tai täysin 'kuivaksi' imeytyvää tuotetta. Mielestäni juuri kevyt ja eloisa kiilto meidän ikäisellämme on sitä heleyttä.

Shiseidon Future Solution LX Replenishing Treatment Oil* on silkkisen pehmeä ja kevyt, ja jättää silti hienovaraisen öljyntunteen iholle.  Niinkuin pitääkin.  Se on öljymuotoon rakennettu monipuolinen superhoitotuote päivä- ja yövoiteen alle, jolla on myös ihoa silottavia ominaisuuksia ja se antaa pitkäkestoista kosteutta. Kylmällä ilmalla lisäsin sitä pisaran meikkivoiteenkin sekaan - kannattaa kokeilla.

Ja mikä tuoksu siinä on! Tämä on varmasti yksi parhaimmista hoitotuoksuista, mihin olen törmännyt.  Kun tätä levittää myös kaulalle ja dekolteelle, ei tarvitse mitään muuta tuoksua ;o)

Sormiin jäävän öljyn voi sitten hieroa luksushoidoksi käsille ja kynsinauhoille.  Tätä upeaa lasipulloa en myöskään piilottele laatikossa...

Elizabeth Ardenin Eight Hour Cream All-Over Miracle Oil* on superkosteuttaja, joka on myös tarkoitettu kasvoille, vartalolle ja jopa hiuksille. Tämä on myös niin kevyttä, että sitä voi suihkuttaa pullosta suoraan kropalle, kasvoille laitan sitä kämmenen kautta. Iholle jää tästäkin hienoinen öljypinta ja se myös tuntuu notkealta ja hoidetulta. Ihmeöljy on mitä mainioin ja monipuolisin tehokosteuttaja lomamatkoillekin: spray, 100 ml muovipullo, joten sen voi pakata käsimatkatavaroihinkin, käy kaikkiin tarpeisiin - tämä lähtee kyllä mukaan myös Palmaan.

Olen päätynyt käyttämään kasvoille tehokkaita beautyöljyjä, jotka tukevat käyttämiäni voiteita.  Vartaloa hellitään enemmän tuoksua antavilla ja hieman paksummilla öljyillä, palataan niihin pian.

Ja lopuksi fiilistelykuva, joka tuli mieleeni näistä öljyistä: kevyttä, ilmavaa, ihanaa, heleää.

Siis pelkästään positiivisia tuntemuksia!

Sunnuntaiterveisin Maarit

*tuote saatu testiin blogin kautta

VIIKON VARRELTA

Olen miettinyt joskus, että pitäisi kirjoitella ihan huvikseen muistiin mitä kaikkea on tullut puuhattua.  Välillä tuntuu, ettei ole tehnyt mitään järkevää - vaikkei sitä kyllä aina tarvitsekaan tehdä.  Tämmöisiä asioita puuhastelin tällä viikolla.

Alkuviikolla olen kyllä saanut jotain konkreettistakin aikaiseksi, nimittäin ompelin maanantaina tyynyn olkkariin kauan aikaa sitten hankkimastani kankaasta. Väri on mielestäni tosi kaunis hailukka roosa.  Kangas ei sitten osoittautunutkaan kovin hyväksi tähän tarkoitukseen, sillä se on aika lerppua ja vetoketjua ommellessa siihen tuli ikävät rypyt.  Mutta nehän eivät onneksi näy...

Ja tässä kuvassa on vielä ruskeassa maljakossa koivunoksia, joissa pilkistää ihanan vihreät hiirenkorvat.  Kun lötköttelin sohvalla iltapäivällä, rupesin katsomaan tarkemmin tyynyllä olevaa pientä vihreää pilkkua - sehän liikkuu!  Oksissa käyskenteli kirva-armeija, ja ne saivatkin lähteä köpöttelemään samantien raikkaaseen ulkoilmaan.

Kävin sitten leikkaamassa pihalta uudet oksat sireenistä, ja niissä on jo nyt isot pulleat silmut.  No, siinähän käy sitten aina niin, että sitten tulee fiksattua taas vähän muutakin siinä ympärillä.

Laitoin pupusen pöydälle vartioimaan noita muutamia munia mitä on enää jäljellä...

Kävimme viikolla myös poikani Joonaksen luona juomassa synttärikahvit ja sain häneltä purkillisen ihanan aromikasta Ukonkorven Hunajaa.  Tämä on ihan erityistä hunajaa, sillä yhdyskunnan koti on hänen kaverinsa kotipihalla Espoossa.  Se on kerätty myöhäiskesällä ja sisältää mm maitohorsman mettä.  Siis todellista lähituotantoa!  

Olen sen verran vanhanaikainen, että keräilen lehtien matka-artikkeleita ja mapitan niitä maittain ja kaupungeittain.  Itseänikin vähän naurattaa, mutta jotain perinteitä sentään pitää olla ;o) Se vaan on niin paljon inspiroivampaa selailla lehtileikkeitä, lukea niistä suosituksia ja vinkkejä - minusta ihan eri asia kuin hakea netistä.  Käytän sitten kyllä lisäksi nettiä hakiessani lisätietoa kohteesta.  Nyt tein Pinterest-kansion Mallorcasta, koska omasta varastosta ei löytynyt riittävästi matskua.  Olen ollut siellä jo monta kertaa, mutta nyt on ensimmäinen kerta kun asumme Palmassa, ja kaipaisin vinkkejä mitä siellä kannattaisi tehdä ja minne mennä.

Ostin kerrankin ajoissa erilaisia siemenpusseja mökin kasvimaata ajatellen. Kotona rupesin lukemaan niitä tarkemmin, ja kävi ilmi, että niistä vain tomaatit tarvitsevat esikasvatusta.  Oli siellä joku muukin, mutta ne voi istuttaa myöhemmin.  Nyt on siemenet noissa pienissä turvekiekoissa kunnes ovat tarpeeksi isoja koulittaviksi, saa nähdä miten onnistuu.  Hei multasormet, onkohan jotain muuta olennaista mitä saa/ei pidä tehdä kasvun onnistumiseksi?

Uskon vakaasti siihen, että viikonloppuna sää vihdoinkin muuttuu lämpimämmäksi ja niinpä pesaisin jo pitkät toppikset kesäsäilytykseen.  

Nyt kun on ollut niin pilvinen ja harmaa viikko, näkee hyvin miten heikkotasoisia kuvani ovat ilman valoa.  Nyt alkaa olla jo aika aktivoitua vihdoinkin ja hommata siihen uusi linssi ja perehtyä tekniikkaan kunnolla.

Aika monenlaista touhua sitä on tullut tehtyäkin alkuviikosta; nyt onkin hyvä siirtyä sohvalle lukemaan ja katselemaan ikkunasta, kun tuuli heiluttaa puita - onneksi kävin lenkillä jo aamulla.

Joutsenpariskuntakin oli ilmestynyt tuttuun paikkaansa ja oli niin somaa katsella miten ne kylki kyljessä lipuivat rantavedessä ruokaa hakien.

Rentouttavia pääsiäispyhiä kaikille - terkuin Maarit

NAHKATAKKI - RAKKAANI

Miten odotankaan aikaa, että voin heittää pesulaan talvipompan ja ottaa käyttöön taas nahkarotsin.  Vielä ollessani työelämässä käytin tätä bleiserin tai neuletakin sijaan työasuna. Mutta nyt kun sellaista käyttöä ei ole, se on odotellut vaatekaapissa keväisempiä ilmoja.  Olen lähdössä Palmaan Mallorcalle toukokuussa ja rupesin kaivelemaan vaatekaappia muutenkin sitä silmälläpitäen.

Ostin tämän takin noin viitisen vuotta sitten, ja se on Ritva Fallan mallistosta. Ihastuin sen naiselliseen helman muotoon, se on kaarevasti hiukan pidempi edestä ja takaa.  Nahka on ohutta ja pehmeää - kuin hanskat laittaisi käteen.  Ja sen vuoksi sitä onkin ollut mukava pitää myös sisällä.  Siinäkin on silti yksi haaste: liian pitkät hihat.  Olen miettinyt sitäkin, että veisinkö sen ompelijalle, mutta kun on nuo vetoketjut; pelkään niistä jäävän ikäviä jälkiä ratkottaessa.  Mutta ainahan voi vetää niitä rypistäen ylöspäin tai kääntää pari kerrosta.
Innostuin kaivamaan kevääseen ja tulevaan matkaan sopivia asusteita ja tein niistä kolme erilaista kokonaisuutta.

Tyyli: takki Ritva Falla / farkut CC Capri Collection / teeppari Mango / tossut Converse / huivi Stockmann / laukku Lafayette 

Tässä se on yhdistetty rennosti farkkuihin (mondayTOsundayHOME), valkoisiin Converseihin ja teepaitaan.  Tämä on suosikkiasuni ja -tyylini, ollut jo vuosia.  Jotenkin itse pidän siitä, että kun takki on musta, niin farkkujen pitää olla silloin pestyt ja heleän siniset.  Ruskea/valkoinen silkkihuivi on tämän kevään hankinta, ja vinkkinä kaikille: Stockkalla on alle 20e nämä huivit, ja värejä on useita...

Tyyli: housut by Malene Birger / teeppari Marc by Marc Jacobs / huivi Givenchy / laukku Marc by Marc Jacobs

Tämä on siten astetta siistimpi yhdistelmä, ja sopii hyvin vaikka kyläilyyn, kaupunkilomalle - tai minne vaan.  Roosa on ollut yksi suosikkiväreistäni aina, sillä se sopii hyvin monen värin kanssa yhteen. Mutta sen pitää olla kalpea, puuterinen ja herkkä sävyltään.  Tänä keväänä roosaa näkyykin paljon muodissa ja se sopii hyvin vaaleaan suomalaiseen ihon sävyyn.  By Malene Birgerin kapeat mustat housut ovat vahvaa stretchiä ja mikä parasta, niissä on vetskari sivulla eikä edessä pömpöttämässä.  Ne eivät mene miksikään käytössä, ei tule polvipusseja ja sopivat hyvin myös juhlavampaankin tilanteeseen. Siis musta takki ja mustat housut, keveyttä antamassa roosat ja nudet asusteet - toimii aina.

Tyyli: mekko, ei merkkiä / nilkkurit Elizabeth Stuart / laukku MiuMiu

Mekko on ilmavaa ja joustavaa silkkistä trikoota; malliltaan Diana von Furstenbergin kietaisumekon tyylinen.  Se on niin huoleton ja mukava pitää päällä!  Olen pitänyt sitä töissä ja kylässä; ja tyyli muuttuu paljon sen mukaan miten sen asustaa.  Kukat ovat nuden ja ruskean eri sävyjä, ja niitähän näkyy myös ensi syksynkin värikartalla! Nahkatakki tekee siitä rennon, vaaleat sukkikset keveän kevääksi.  Mekko on tosi kiva myös ihan mustien paksujen sukkisten kanssa talviaikaan.

Tässäpä mietteitä jälleen yhdestä vaatekaappini kulmakivestä ja tämä kuvaussessio teki itsellenikin hyvää, nyt taas muistaa mitä tuolta kaapista löytyy :o) Nyt olisi kiva kuulla teidän mietteitänne - oletko sinä jo hommannut nahkarotsin?

Sunnuntaiterveisin Maarit

CHILI-VALKOSIPULIPERUNAT

Ei ilman perunoita voi elää! Vaikka joskus voi mennä useitakin päiviä niin, ettemme syö perunoita, kuuluvat ne meillä tiiviisti ruokapöytään.  Perunahan on hyvän makuinen lisuke hyvillä ohjeilla valmistettuna.  Yhä harvemmin meillä enää niitä keitetään, paitsi tietysti uusia perunoita - voi että ne ovatkin ihania.

Uusista perunoista tuli niin kova kaipuu kesään, että oli pakko kaivaa viimekesäinen mökkikuva tähän. Voih!

Paikalliselta kirppikseltä ostettu perunakappa on ollut monenlaisessa käytössä; tässä talvisena koristeena männynkäpyjen kanssa.

Muusista taas tuli mieleen kermainen palsternakkapyree; palsternakat odottavat jääkaapissa valmistamista... Se, ja myöskin kukkakaalipyree ovat hirveän hyvä vaihtoehto perunamuusille - kannattaa kokeilla, useita ohjeita löytyy googlettamalla.  Ja tosi helppoja tehdä.

No niin, ja sitten se varsinainen perunaohje.  Tässä nähdään, miten lähdin rönsyilemään sinne sun tänne, näin sai perunakin minut innostumaan.  Kyseessä on siis uunissa paistettavat chilivalkosipuliperunat - herkullinen ja jälleen niin helppo ohje.  Perunat valmistuvat ihan itsestään uunissa, ja sillä välin voi tehdä muita valmisteluja.  Olen kokannut näitä perunoita erityisesti mökillä jo muutaman vuoden ajan, ja ne ovat aina vain yhtä ihania.  Teen aina kahden päivän annoksen (laiskuuttani), ja toisena päivänä ne voi vaikka grillalta (miehen homma).  En äkkiseltään edes muista mistä tämä ohje on peräisin, sillä nyt se on jo tallentunut aivojen sopukoihin.

CHILI+VALKOSIPULI+PERUNAT

perunoita
punaisia chilejä
kokonainen valkosipuli (1-2 kpl)
öljyä
suolaa, pippuria
tuoretta korianteria

1. Pese perunat huolella harjalla - laita uunivuokaan (käytä pienehköjä perunoita)
2. Halkaise valkosipuli(t) ja aseta perunoiden väliin
3. Halkaise chilit, poista siemenet ja laita vuokaan
4. Ripottele päälle suolaa ja mustaa pippuria
5. Lorauttele lopuksi öljyä runsaasti; katso kuvasta - sitä on melko paljon
6. Paista ensin n 200°, kunnes alkavat tummua hiukan, ja alenna sitten n 150° - paista kunnes ne ovat ihan pehmeitä - kestää yhteensä n 40 min.  Riippuu niin paljon uunista...
7. Leikkaa lopuksi korianteria päälle

Nyt rupean kaivelemaan reseptiarkistostani muuta maistuvaista pääsiäiseksi.  Emme vielä tiedä vietämmekö sen kotona vai mökillä.  Ilmat vaikuttavat niin paljon tänä vuonna, koska pääsiäinen on nyt niin aikaisin.  Toivotaan, että olisi aurinkoista.
Jos sinulla on jotain hyviä ruokavinkkejä, jaa se meille muillekin kommenteissa!

Viikonlopputerkkuja!

-Maarit

ASETELMA

Lähdimme mökille nauttimaan aurinkoisesta viikosta, kuten säätiedotuksissa ennustettiin - viimeinkin.  Lännessä piti olla täysin aurinkoinen, keväinen viikko ja fön-tuulen mukana lämpötilankin piti nousta jopa +10 asteeseen, siis piti. No, toistaiseksi aurinko on vain pilkahdellut eikä lämpötilakaan ole kuin viiden asteen kieppeillä.

Maisema on hyvin harmaan sävyinen, mutta maa alkaa jo pilkottamaan täälläkin aurauskohdista, vaikka lunta on ollut kosolti.  Näistä lähtökohdista päätin loihtia jonkinlaisen kukkasomistuksen pöydälle, joka näytti kovin alastomalta ja lähdin saksien kanssa ulos tutkimaan tilannetta. Mitään havuja en halunnut enää laittaa esille, sillä ne ovat mielestäni liian jouluisia.  Halusin löytää jotain mikä kertoo kevään olevan tulossa...

Vuorenkilpiä kasvaa rinteessä talon takana, ja nehän ovat ihan vihreitä ja vetreitä!  Ilmeisesti ei voi olla kuitenkaan uutta kasvua... Ne tuovatkin sen ainoan fressin vihreän värin mitä pihamaalta löytyi.
Maljakkoon pajunkissoja, pajukoriin jäkälää, ja kulhoon munia - onhan pääsiäinen ihan nurkan takana.

Asetelmasta tulikin mielestäni aika kiva, ja se toistaa samoja värejä tuon harmaan luonnon kanssa. Paitsi ettei ulkona näe nyt yhtään mitään, sillä koko maisema peittyi nyt sankkaan sumuun.

Tästäpä on hyvä lähteä saunan lämpöön ihmettelemään valkoista merta ja maisemaa.

Leppoisaa viikkoa kaikille :o)

-Maarit

ÖLJYISTÄ ASIAA

Siitä lähtien kun ensimmäiset beauty-öljyt tulivat markkinoille olen ollut aivan koukussa niihin. Käytän öljyjä kasvojen hoitamiseen, meikin puhdistukseen ja vartalolle.  En kuitenkaan puhdista yksinomaan niillä, välillä putsaan emulsioillakin - tarpeen ja fiiliksen mukaan.  Olen aina ollutkin vähän sellainen oman tieni kulkija kauneusasioissa. Uskon, että säännöllinen ja huolellinen ihon hoitaminen on tärkintä ja se näkyy heleytenä, pehmeytenä ja tasaisuutena.   Jos ihoni on oikein kuivassa kunnossa, saatan laittaa kosteuttavan yövoiteen päivävoiteeksi... Kaksi mielilausettani, joista aina jaksan puhua: 1. Ei tämä ole niin vakavaa ja 2. Hoidetun ihon näkee.  Mutta palataan näihin asioihin hiukan myöhemmin.

Tulen tekemään kolme postausta öljyistä, ja aloitan nyt puhdistusöljyillä.  Öljyä pumpataan kämmenelle, leviteään kuiville kasvoille ja pyöritellään huolellisesti, jolloin se sulattaa meikin. Sen jälkeen kasvot huuhdellaan lämpimällä vedellä, joka muuttaa öljyn vetisen maitomaiseksi. Ihme juttu, mutta nykyaikaiset öljyt todella tekevät yllätyksellisen olomuodon muutoksen lämpimän veden kanssa!  Kasvot ovat ihanan pehmeät ja puhtaat, eikä jäljelle jää yhtään rasvaista tunnetta; eikä sitä nitisevän kuivaa kireyttä mitä inhoan.  Monet kyllä tykkäävät, että vain sellainen iho on puhdas... Puhdistan silmämeikin aina silmämeikin poistoaineella, joten en osaa sanoa miten nämä öljyt hoitaisivat sen homman; kaikkia tuotteita suositellaan myös vedenkestävän silmämeikin poistoon.

Shu Uemuran Skin Purifier -öljy* on ollut jo pitkään käytössäni.  Sen tuoksu on kivan neutraali ja se huuhtoutuu hyvin.  Ihosta tulee puhtaan tuntuinen, mutta nyt kun on vertailukohteet, tämä jättää ehkä hiukan liian kuivan ihon jälkeensä.

Uusin tuttavuus minulle on Elisabeth Ardenin Ceramide Cleansing Oil*.  Öljy on koostumukseltaan hiukan paksumpaa kuin kaksi muuta.  Se on osa Ceramide -ihonhoitosarjaa, ja varmasti juuri se tekeekin siitä niin äärettömän ylellisen ja hoitavan tuntuisen. Tuoksukin on mitä ihanin, luksukas mutta aavistuksenomainen.  Tämä tuntuu testatuista kaikkein hoitavimmalta puhdistukselta omalle iholleni, joka on ohut ja pintakuiva.  

Toinen minulle uusi tuote tässä sarjassa on Shiseidon Perfect Cleansing Oil.  Se on ihanan ohutta, ja voisin kuvitella, että hyvä tuote myös rasvoittuvalle iholle. Kaikki meikki lähti erinomaisesti, ja jälleen ihoni oli puhtaan mutta kosteutetun tuntuinen, eikä lainkaan öljyinen.  Tuoksu on tyypillinen japanilaisille sarjoille - ei ehkä ihan lempparini, mutta onneksi se on mieto.

En löytänyt mitään mainittavia suuria eroja näiden välillä, mutta tuskinpa ostan enää uutta Shu Uemuraa.  Tuoksut ovat hyvin erilaisia, ja varmasti ne jakavat mielipiteitä. Puhdistavuus oli kaikilla hyvä ja ne muuttuivat lämpimän veden kosketuksesta hetkessä maitomaisiksi ja huuhtoutuivat todella hyvin.  Olen huomannut myös, että öljyt houkuttelevat hieromaan kasvoja myös perusteellisesti, mikä tuntuu hemmottelevalta ja puhdistusteho on varmasti senkin vuoksi parempi kuin tavallisilla putsareilla.  Tämä on ihana koukutus; oletko sinä jo kokeillut öljyjä puhdistukseen ja minkälaisia kokemuksia sinulla on niistä?

terkuin Maarit

*tuotteet saatu testiin blogin kautta

SUNNUNTAITOUHUJA

Kaikenlaista mukavaa puuhaa piti tämä sunnuntai sisällään, vaikka olikin niin mahdottoman harmaata.  Kostea tihkusateinen päivä oli silti lämmin ja mainio ulkoilusääksi.  Innostuin taas toimimaan kuvaajana oikein olan takaa, ja tein siksi tämmöisen vähän päiväkirjamaisen kirjoituksen.

Kävimme tyttäreni ja pikku-nöpön kanssa kävelyllä meren rannalla.  Valitsimme tietysti paikan sen perusteella, että siinä on kiva kahvila vieressä :o)  Miten voikaan 4-vuotias keksiä ihan tyhjästä kivoja leikkejä; poljettiin rikki jäälohkareita, ja niitä liu'utettiin kallioita pitkin mereen. Tai miten jääpalat rätisivät kenkien alla.  Ja haisteltiin meren, hiekan ja maan tuoksuja - lupaus keväästä selvästi ilmassa.

Kotona odottikin ihana tuoksu, sillä takka oli savuttanut hiukan sisään, mutta minusta se oli vain niin kotoisaa.

Löysin ihanan uuden ruukun, ja tuikkasin tuoksuvan rosmariinin siihen viherkasviksi.  Ananasmainen kuvio on kivan elävä.

Viimeisessä Gloriassa on kerrassaan valloittava juttu Merete Mazzarellasta.  Muistin, että mullahan on hänen kirjansa Matkalla puoleen hintaan, eläkkeellä olemisen taidosta.  No, ei ole ihan ajankohtaista vielä, mutta varmasti hyviä pohdintoja elämästä. Mikä nainen ja mikä asenne. Kannattaa lukea artikkeli! 

Meillä on vielä kosolti kuivattuja suppiksia jäljellä, kun ei meinaa muistaa käyttää niitä.  Nyt pyöräytin niistä lohen lisukkeeksi rosmariinilla ja valkkarilla aromoidun risoton - ja kylä syötyy sai.  Kuten sanoo Porilainen mieheni, kun joku on oikein maistuvaa.  Olen oppinut ottamaan sen ylenpalttisena kehumisena...

Ostin viikolla ensimmäiset siemenet, ja 'istutusnapit' niille.  Kirjoittelen niistä myöhemmin enemmän, ja kerron miten projekti sujuu.  Tänään kaivelin vain vanhoja lehtien kevätnumeroita ja katselin kaiholla ihania vihreitä pihoja ja kasvimaita.

Nyt kiinnostaisi kovasti kuulla teiltä, minkälaisista asioista ja aiheista haluaisitte lukea jatkossa.  Toivottavasti tuleekin monenlaisia toiveita ;o)

Ihanaa maaliskuista viikkoa kaikille!

- Maarit