Uusi kahvittelupaikka kotona ja muita juttuja viikon varrelta

Onneksi viileällä viikolla on sentään paistanut aurinko, melkeinpä päivittäin. Ja kun näitä kuvia katselee, niin ilma näyttää paljon lämpimämmältä kuin se olikaan. Nyt on vain ajateltava niin, että onhan sekin ihanaa kun edes paistaa. Lähes joka aamu olemme saaneet herätä auringonpaisteeseen, niinkuin tänäänkin.

Istutin tällä viikolla ulkokukat ja päätin, että hankin tänä vuonna pelkkiä pelargonioita, sillä ne ovat kestäneet kaikkein parhaiten pitkiäkin poissaolojamme. Tuossa ruukussa näkyvät muratit ovat niitä viime vuotisia, jotka olen pitänyt hengissä maljakoissa läpi talven. Niihin kasvoi aikamoiset juuret ja nyt jännäänkin juurtuvatko ne ja alkavatko kasvamaan.

Tuossa sisääntuloportaiden edessä on ollut aikaisempina kesinä isot kukkaruukut. Tänä keväänä huomasin, miten lämmin ja useinmiten tuuletonkin paikka se onkaan. Kuinka en ollut hoksannut aiemmin, että siihen voisi laittaa istuinryhmänkin. Tilasin sitten siihen Ellokselta mustat terästuolit, mitä olin ihastellut jo viime vuonna. Ne istuvat kivasti ikkunoiden alle, ja siinä on tarjennut kahvitella auringonpaisteessa jo hyvin. 

Makuuhuoneessamme on ollut aiemmin yöpöytinä mustaovelliset pikkukaapit. Kaipasin vähän ilmavampaa ilmettä, ja siirsin alakerrasta puunvärisen pikkupöydän omalle puolelleni. Se kevensi yleisilmettä ja nyt vain pitäisi löytää toisellekin puolelle jotain samanhenkistä. Tulee aina kiva fiilis, kun voi siirrellä jo olemassa olevia huonekaluja, eikä aina tarvitse ostaaa uutta.

Pyörähdin alkuviikosta kahvilla vanhempieni mökillä Hvitträskin järvellä. Siellä on niin rehevää ja rauhallista; paikka on todellinen mindfullnesskeidas. Täältä on otettu monenlaisia kasveja omallekin pihalle ja toin taas mukanani muutamia kivikkokasveja. 

Samaisella mökkireissulla piipahdin Country White -liikkeeseen, joka sijaitsee Oitbackan kartanon tiluksilla. Olen ajanut tätä Veikkolaan vievää tietä jo noin 30 vuoden ajan mökille mennessä. En tiedä kauanko liike on tässä ollut, mutta olen nähnyt sen kyltin useita vuosia ja nyt vasta hoksasin mennä katsomaan minkälainen liike siellä on. Siellähän oli kiva putiikki pullollan kaikenlaista sisustustavaraa ja vaatteita ihanassa ympäristössä! Kalliksi tuli sekin käynti, sillä ostin kepeän Odd Mollyn kesämekon...

Keskiviikkona, kun poikani tuli käymään 'kotona', laitoin ruoaksi mehevää broileria, uunilohkoperunoita, salaattia sekä parsa/pimientos -lisukkeen. Vaikka tässäkin oli monenlaista sorttia, kaikki valmistui nopeasti.

Ensinnäkin tuo broileri on kevään uusin löytöni: se on Atrian jyväbroilerin rintapaisti. Se ei ole marinoitu vaan maustettu basilikalla ja sitruunaruoholla ja on aivan mielettömän herkullisen makuinen. Siinä on mukana hiukan nahkaakin, joka paahtuu kivan rapsakaksi. Paistoin siihen ensin tumman pinnan pannulla ja laitoin sitten uuniin kypsymään lihamittarin kanssa.
Perunat on tehty tällä reseptillä ja ne paistuivat broiskun kanssa yhtä aikaa uunissa.
Vihreän parsan ja chilipaprikat paistoin samalla pannulla. En taida enää keittääkään parsaa, niin paljon paremman makuista se on näin tehtynä, kiinteä ja maukas. Molemmat kypsyvät muutamassa minuutissa ja ne saavat pintaansa makua antavan paahteen. Lopuksi vain sormisuolaa päälle. Näitä onkin meillä ollut nyt parsa-aikana pari-kolme kertaa viikossa. Jälleen nopea ja helppo herkku.
Teen usein pikakastikkeen majoneesista ja limen mehusta, johon lisään vähän kermaviiliä. Napsin pihalta minttuakin joukkoon tällä kertaa - on hyvää ja käy monenlaisten ruokien lisukkeeksi.

Eilistä päivää vauhditti tyttärentytär. Meillä molemmilla oli kiva päivä, sillä pääsin verestämään myös ompelutaitojani. Olin ostanut hänelle pari Barbieta kirppikseltä, ja ne tarvitsivat vähän vaatteita päällensä. Niinpä tutkimme kaikki kangasvarastoni sekä napit, paljetit ja muut tilpehöörit, koska mekkoon piti saada jotain 'ihanaa koristetta'. Olipa sekin terapeuttista - ja hauskaa.

Tapasin viikolla pitkästä aikaa myös rakkaita ystäviäni ja nyt tätä kirjoittaessani huomasin, kuinka monta läheistä ihmistä viikkooni on mahtunutkaan <3.

Tavallinen arki vaan on niin ihanaa!

Maarit