Mökkielämää vol 1 - yritin tehdä sushia, mutta moni muu asia onnistui

Ajattelin, että kirjoitan sillai nopeasti päiväkuulumiset tämän reissun ensimmäisestä päivästä mökillä eli eilisestä. Ei se ihan niin mennytkään, sillä rupesin säätämään taas näiden kuvien kanssa. Kuvasin ja kuvasin. En jotenkin osaa lopettaa ja päättää, että nyt niitä on riittävästi ja näillä mennään. Haluan tehdä asian vielä paremmin ja valita vielä vähän kivempia kuvia. Joskus voisi tehdä asiat helpommin ja nopeamminkin.

Tämä päivä ehti hujahtaa näin pitkälle ennenkuin pääsin kirjoittamaan varsinaista juttua. Ajattelin että voisin kesän mittaan kirjoittaa muutaman tämmöisen päiväkirjamaisen tekstin mökin touhusta ja miten täällä elelemme.

Päivä valkeni puolipilvisenä ja asteita oli vähän toistakymmentä aamulla kun herättiin. Se tarkoitti myös viileää yötä ja sitä, että mökissä oli miellyttävän raikas ilma nukkua. Ja täällä makkari on pilkkopimeä toisin kuin kotona, yöunet sikeitä ja aamulla herää kesäisesti lokkien kirkunaan. Muut linnut ovat jo varmaan kumppaninsa valinneet ja perheen perustaneet, koska äänekkäin laulu on hiljentynyt.

Aamiaisen kimpussa menee täällä aikaa. Luin Hesarin, kurkkasin somekanavat, suunnittelin muutaman päivän ruoat ja kirjoittelin samalla kauppalistan. Mulla on täällä mökillä vähän huono tapa, sillä tykkään istua sohvalla kahvikupin ja aamiaisen kanssa. Tuijottelen samalla merelle ja ihmettelen maailman menoa. Herään yleensä aikaisemmin kuin mies, joten saan istuskella omissa ajatuksissani. Ja siinä hurahtaa hetki jos toinenkin. Aamut ovat mielestäni ihan parhaita hetkiä - koko pitkä päivä edessä.

Merikarvian keskusta on n. 10 km päässä mökiltä, siellä on kaupat ja satama, mistä haemme juomaveden. Mies koki aamulla verkon ja sieltä tuli se perussetti puolet ahventa ja puolet särkeä. Ahvenet olivat ihan näpsäkän kokoisia savustettavaksi, mutta nyt minun teki niin mieli lohta, että hurautin samalla satamaan Sannan Kalasavustamoon sitä ostamaan. Merikarvian lohi on villiä lohta, täältä Selkämeren alueelta pyydettyä - ja takuulla tuoretta, lähikalaa. Liha on vaaleaa, aivan eri väristäkin kuin Norjan lohella.

Sannalla kalat savustetaan aidossa puu-uunissa, mikä on enää todella harvinaista. Osuin paikalle juuri sillä hetkellä, kun uunista kärrättiin iso teline täynnä huumaavan tuoksuista lohta, siikaa ja silakkaa. Ja seuraava satsi kärrättiin sisään. Jos vain koskaan ajelette Pori-Vaasa -suunnalla, tänne kannattaa poiketa. Ostin myös kasan savusilakoita ja tein niistä maukkaat leivät välipalaksi. Leipänä oli hirmuisen hyvä Porin leivän Juureva-ruisleipä. Sekin on minusta ihanaa, että täältä maalta löytyy erilaisia ruoka-aineksia kuin kotoa.

     

Keskustassa on myös kirppari ja poikkesin katsomaan josko siellä olisi ollut isohkoa kukkaruukkua. Ei ollut, joten päätin laittaa ylimääräiset lobeliat vanhaan läkkipeltiämpäriin. Sen sijaan löysin kolme sinikuvioista pientä lautasta eurolla. Keräilen kauniita yksittäisiä lautasia erityisesti blogikuvauksia varten.

Kotiin tultuani ajattelin tehdä rinkelitaikinan saman tien nousemaan. Tyhjensin ruokakassit ja otin jääkaapista tuorehiivan minkä olin tuonut kotoa. Sepä olikin aivan umpihomeessa, olin nimittäin säilyttänyt sitä jääkaapissa muovipussissa. Kaivoin maustekätköni perinpohjin, jos sinne olisi jäänyt kuivahiivaa, mutta ei. Ei auttanut muu kuin ajaa takaisin kylille ja kaupan kautta taikinan tekoon.
Laitan jauhoja aina niukasti vähän kerrallaan, mutta tein nyt vähän liiankin löysän taikinan. Se tarttui ihan järkysti käsiin vaikka kuinka jauhottelin ja rinkelit venyivät ja vanuivat öljyyn laskiessani. Ulkonäkö onkin sen mukainen. Hyviä ne silti olivat ja pari meni heti tuoreeltaan.

Olemme olleet niin paljon pois täältä, että hanhet ovat saaneet lounastaa pihalla ihan rauhassa ja

ne ovat sen myötä tehneet aikamoiset jätökset pihalle. Suurin osa niistä mureni ruohon sekaan, kun mies leikkasi pihan, mutta jäi niitä jäljellekin. Aloitin niiden keräämisen istutuslapion ja äyskärin kanssa ja homma jatkuu. 

Joutsenpariskunta on majaillut tässä meidän rannassamme nyt ahkeraan. Meillä on tontilla kaksi pientä niemeä, joiden väliin jää laguuni, kuten me sitä nimitämme. Se on ollut aikojen alussa kalastajien suojaisa venepoukama ja nyt joutsenet käyvät syömässä siinä ja viihtyvät muutenkin tuulisella ilmalla. Ensin ne söivät tuntikausia, sitten vetäytyivät päikkäreille. Sen jälkeen taas veteen vähän huikopalalle ja siitä vastapäisen niemen nokkaan puhdistautumaan ja rapsuttelemaan itseään. Ja olihan siinä urakkaa kerrakseen, joten taas piti käydä lepäilemään. Niin somasti vierekkäin. Mutta - ei ole yhtään poikasta tänäkään vuonna, mikä on niin harmillista.
Niiden seuraaminen pitkin päivää on ihan parasta maalaismindfullnessia.

Illansuussa alkoi savustushomma (miehellä) ja minä värkkäsin lisukkeet. Olin pessyt perunat jo aiemmin, pilkkonut ja maustanut ja nyt laitoin ne vain uuniin. Se muuten helpottaa kummasti, kun tekee esivalmistelut jo aiemmin. Olevinaan aikaa menee vähemmän ja tekemistä on vähemmän. Paistoin parsat nopeasti öljyssä paistinpannussa siinä vaiheessa kun kalat alkoivat olla melko valmiita.
Siellä savustimessa ahvenet köllöttivät niin sopuisasti lohen vieressä. Ahvenia savustettiin vartin verran ja lohipalaa kaikkinensa noin 40 min. Unohdin ottaa valmiista kaloista kuva, mutta olivat ne kauniin kullanruskeita - ja todella mehukkaita.
Eli ruokana oli kalan lisäksi chilivalkosipuliperunoita (ohje löytyy täältä), parsaa sekä edellispäivänä tehtyä coleslaw-salaattia, ohje löytyy täältä.

 

Ehdin istuttaa loput kukatkin vielä ennen saunaan menoa. Koreissa olevat neilikat ja viherputouksetkin saivat lopullisen paikkansa keittiön ikkunan alla. Se onkin niille hyvä paikka, sillä siihen paistaa vain aamuaurinko ja toisaalta ne näkyvät ensimmäisinä kukkina pihalle tultaessa.

Sainpahan valkoisia kukkia sentään tänne!

 

Saunakin lämpeni, kuten täällä joka ilta. Istumme lyhyen aikaa lauteilla ja pitkään ulkona ja vieressä on aina kiikarit lintujen seurailuun. Maisemaa voisi tuijotella loputtomiin. Veneliikenne on täällä (onneksi) niin vähäistä, ettei siinä ole juuri katsomista. Eikä tällä lahdella liiku juuri muitakaan vempeleitä, joten hiljaista on.

Olin jättänyt siivun lohta sushia varten. En ole koskaan tehnyt niitä ja ajattelin, että nyt on kiva kokeilla iltapalaksi. Keitin perunoiden esivalmistelun ohessa riisit valmiiksi ja illalla tein niille vain maustekastikkeen.
Kun rupesin ohjeen mukaan pyörittämään niitä palloiksi, riisit himpulat tarttuivat pitkin kämmeniä niin ettei siitä tullut yhtään mitään. Eli oli mietittävä suunnitelma kaksi. Miten saan aikaiseksi pallot tai soikelot? Sitten kekkasin, että tehdään niistä trendisushit - otin lusikkaan riisiä, taputtelin sitä toisella pyöreäksi ja siihen lohta päälle.
Ihan kuin olisi ollut suunnitelmallistakin hommaa! Ne sitäpaitsi maistuivat hyvälle! Ja uusi japanilaishenkinen pikkulautanen oli kuin tehty tähän kattaukseen.

Kun sitten pöydässä ihmettelin, että mitenkähän siitä riisistä tuli sellaista, mies totesi että ei siitä tullut, sää teit sen, kuten tuttu keittiömestari totesi harjoittelijalle. Heh.

Että semmoinen päivä oli eilinen. Näin kun kirjoittaa tekemiset, tuntuu kuin olisi tehnyt koko päivän jotain. Kyllä olen ehtinyt lukea lehtiä, istuskella ulkona ja vain ollakin.

Opin muuten uuden sanankin. Mies söi pyytämäänsä ahventa nautinnolla ja vitsaili, että hän mondeenina herrasmiehenä pitää suomalaisesta vaaleasta kalasta enemmän, koska siinä on elegantimpi maku kuin lohessa.

Päivittelen ahkeraan myös Instagramia, joten käyppä klikkaamassa seuraajaksi TÄÄLTÄ, ellet vielä seuraa. Kiva, jos nähdään sielläkin!

Mukavaa viikonloppua!

Maarit