lauantai 10. marraskuuta 2018

Espanjassa osa 2 - Orihuela ja salainen puutarha


Hurautimme eilen autolla sisämaan suuntaan Orihuelaan. Se on pieni kaupunki ja sijaitsee n. 30 km rannikolta. Vaikka matka ei ollut tuon pidempi, matka sinne oli yllättävän hidasta, sillä lukuisat liikenneympyrät ja kapea tie tekivät matkanteosta verkkaista.

Perillä odotti Sierra de Orihuelan juurelle rakentunut historiallinen ja viehättävä pikkukaupunki. Siisti, verkkainen ja hieman unelias. Minua kiehtovat aina myös ne näkymät, kun kylän tai kaupungin takana kohoaa vuori, vaikka pienikin.








Vanha kaupunki on niin pieni, että sen halki kulki helposti kävellen. Täälläkään ei kannattanut edes yrittää lähteä ajamaan kapeita ja mutkittelevia katuja pitkin. Monet niistä ovat yksisuuntaisia ja kun olet niitä muutamaan kertaa kääntynyt kulmasta toiseen, oletkin suunnista jo ihan pihalla - tai umpikujalla.

Minun mielestäni viehättävin aukio kaupungissa oli tämä Plaza Marqués de Rafal, meille Rafaelin aukio. Pysäköimme auton aivan sen viereen ja tämä tupsahti heti kulman takaa. Pieniä, vanhoja rakennuksia pienen aukion ympärillä. Visuaalista silmääni hiveli vanhojen talojen hillityt värit, vuosisatojen saatossa auringon paahteessa kulahtaneet hiekan sävyt. Valurautaiset pikkuparvekkeiden kaiteet antoivat ryhtiä taloille kuin kulmakarvat kasvoille. Jykevät katulamput ja koristeelliset penkit kauniin harmaalla kiveyksellä.









Tällaiset näkymät ovat niin ihania! Tyhjiä katuja, satoja vuosia vanhoja rakennuksia - ja yhtäkkiä kulman takana on kutsuva pieni kahvila. Cafe solo por favor!





Istahdimme pikku lounaalle aitoon espanjalaiskuppilaan Bar Manoloon, kadun varrelle tietenkin. Tämä oli sisältä juuri sellainen, mikä on mielestäni se aito paikallinen ravintola: tummat narupunoksiset puutuolit, laatoitetut seinät ja kutsuva ruoantuoksu. Me söimme bocadillot manchego-juustolla ja serrano-kinkulla sekä pitkään haudutettua possua tomaattikastikkeella, kyytipoikana oluet ja jälkkärinä cafe solot. Koko lysti maksoi 10,50 euroa.
Ja lähtiessämme koko paikka olikin tupaten täynnä ja meteli aikamoinen. Peittoaa tyyli- ja trendiravintolat mennen tullen.







Tämä tyhjillään oleva ja lähes raunioitunut palatsi oli ihan keskeisellä paikalla, ihan keskustan tuntumassa. Puutarhaa rajaavat rauta-aidat olivat kasvien ja köynnösten peitossa, portti suljettu jämerällä lukolla ja pihalla kukkivat moniväriset kukat. Miksi se on tyhjillään? Minkähänlaista elämää tuollakin on vietetty? Lukuisat parvekkeet ja terassit kielivät ehkäpä loistokkaastakin elämästä. 
En onnistunut löytämään mitään tietoa netistä tästä ihanuudesta, joten paikka jäi arvoitukseksi. 




Täälläkin on uudisrakennuksia, mutta ne istuvat hämmästyttävän hyvin vanhan joukkoon.






Sierra de Orihuelan rinteelle pääsi ajamaan autolla ja kävimme katsastamassa maiseman ylhäältä käsin.
Näillä seuduilla ei ole kovin vehreää, mikä näkyy hyvin tuossa vuorikuvassa. Kuivakkaa, kasvi- ja puutupsujen täplittämää maastoa. Alueella sataa harvoin ja se selittänee maaston kuivan näköisen yleisilmeen.




Paluumatkalla pistäydyimme Empalse de la Pedreran tekojärvelle. Päättelimme sen olevan keinojärvi jo sen perusteella, että rannat olivat luonnottoman muotoiset eikä missään ollut rakennuksia, eikä mitään kylttejä. Ei myöskään kesämökkejä... Luimme sitten, että sen vettä käytetään juomavedeksi sekä viljelysten kasteluun.

Katselen maailmaa matkoilla aistien avulla ja ihailen sellaista, mikä monille näyttää rujoltakin. Usein ne ovat vanhoja, aikaa nähneitä ja parhaat päivänsä eläneitä - epätäydellisyyttä. Japanissa on sille termikin wabi sabi. Tuo salaisuudeksi jäänyt puutarha oli juuri sellainen.

Maarit









6 kommenttia:

  1. Aivan ihania nuo talot, tykkään kovasti, kun niissä on kauniita yksityiskohtia. Aloin ihan miettimään tuota hylättyä taloa, se on aikanaan ollut varmasti todella upea <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiedätkö, mulle tuli mieleen siitä hylätystä talosta Raija Orasen Palladium-kirjasarja ja uhkea palatsi Nizzassa...
      Yritän etsiä vielä tietoa tuosta rakennuksesta, mutta vaikeaa tuntuu olevan - mietimme, että Orihuela ei ole turistipaikka, joten senkin takia tietoa on niukasti.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  2. Olisiko ollut Palacio de Rubalcava? Näyttää aikalailla samalta. Kieltä en ymmärrä niin paljoa että olisin saanut selvää historiasta. Upea palatsi aikoinaan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirjo vinkistä! Käyn etsimässä netistä - olisikin niin mielenkiintoista lukea enemmän siitä.

      Poista
  3. Ihania, ennen näkemättömiä kuvia - wau! Ja mikä mieletön hetki kuvata, kun ihmisiä ei ole blokkaamassa näkymiä. Tällaisesta tykkään kovasti <3 Ja aidan raoista kurkkiminen ja mielikuvituksen leikki on aina kiehtovaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä vuodenaika on oiva myös kuvaamisen kannalta, kun turistilaumat ovat jo muilla main. Tosin tämä ei taida olla niitä kuhisevimpia paikkoja, ainakin meille jäi sellainen vaikutelma. Siitä kaupungista jäi mukava mielikuva.

      Poista