Thaimaassa 2: miksi vaihtaisimme paikkaa?

Olen hehkuttanut tätä Pranburi Beachiä jo monena vuotena, kun olemme lomailleet täällä. Tuon tuosta mietimme - ja myös yritämme etsiä - jotain uutta kohdetta, kun tuntuu välillä ettei edes kehtaa kertoa, että mennään täällä aina tänne samaan kohteeseen. Nyt terhentäydyimme ja varasimme hotellin loman aluksi noin tunnin ajomatkan päästä, lähempää Bangkokia. Paikka näytti kuvissa hienolta, pieni funkkistyylinen muutaman huoneen hotelli. Tiesimme, että sijainti on syrjäinen mutta olimme selvittäneet etukäteen, että voimme vuokrata sieltä skootterin. Hotelli osoittautui vähän kulahtaneeksi, sijainti toivottoman syrjäiseksi eikä mopoasiakaan hoitunut noin vain - kuulemma 17 km päästä Cha-Amista olisi löytynyt... Kaiken lisäksi siellä ei puhuttu yhtään englantia ja kaikki kommunikaatio hoidettiin paperilapuilla! Ei jestas sentään mitä touhua!
Teimme saman tien päätöksen, että lähdetään heti aamulla tänne 'toiseen kotiimme', kuten nykyisessä hotellissa paikka on meille lanseerattu. Samantien ei jaksanut lähteä, sillä takana oli kahden tunnin unet pitkällä lennolla ja päälle vielä vajaan kolmen tunnin taksimatka. Ja tropiikin kuumuus.

Praseban Resort Pranburi Beachin kylässä

Kun olemme istuneet täällä parvekkeellamme illan pimeinä tunteina, on molempien ajatukset olleet niin samansuuntaiset: miksi vaihtaisimme paikkaa? Tänne on paljon helpompi tulla kuin mennä jatkolennoilla saarille. Täällä on kiva kyläyhteisö, ei iso, mutta silti riittävät palvelut, sillä emme halua ostaa mitään muuta kuin mausteita ja tietysti vettä ja hedelmiä. Toistaiseksi alueella ei ole jättihotelleja eikä yhtään rantatuolirivistöä saati kaupustelijoita. Yksi isohko hotelli on rakenteilla nyt, mutta sekään ei tule pilaamaan rantanäkymää. Ranta on pitkä ja lähes autio, ja sen varrella olevat talot antavat tyylikkään ilmeen paikalle. 

Kävelimme tänään pitkän lenkin rannalla aamiaisen jälkeen ja allaolevat kuvat ovat meidän naapurustoamme. Upeita villoja, osa uusia ja osa ehkä 80-90 -luvulta. Muutama rakentamaton tontti välissä, joihin varmasti tulee vielä talojakin jollain aikajänteellä. Valtaosa rantarivistön taloista on tyhjillään ja olemme yrittäneet päästä selville vuokrataanko niitä ehkä, mutta vain pari löytyi Airbnb:n sivustolta. Kuulimme, että osa on bangkokilaisten kesähuviloita eikä niitä vuokratakaan, mikä selittää autiuden. Juuri nämä upeat talot, vaikka vähän ajan hampaan nakertamatkin, tekevät tästä kylästä niin ainutlaatuisen. 

Lenkin jälkeen pulahdimme altaaseen ja mies kaivoi leijakamat esiin. Huh, jo pelkkä ajatuskin siitä että pumppaat leijan ja puet kaikki ne vermeet päälle, aikaansaa hikiset oltavat. Täällä voi olla meduusoja, joten hyvät ihon peittävät suojavarusteet leijaillessa ovat tarpeen ja niin näyttää kaikilla olevankin. Uimista meduusat eivät häiritse, olen nähnyt niitä vain harvoin tässä rannalla. Olemme miettineet sitäkin miten suuri etu sekin on, että harrastuspaikka on ihan tässä hotellin edessä. Noiden tavaroiden raahaaminen on työlästä matkojen päästä skootterilla. Nyt voi välillä rentoilla altaalla ja sitten taas vesille. Onhan se aika luksusta.

Me olemme olleet käytännössä kaksin nyt nämä 6 päivää täällä Praseban Resortissa, vain parina yönä on ollut toinen pariskunta ja viikonloppuna muutama paikallinen juhlistamassa viikonloppua. He tulevat yleensä lauantaina iltapäivällä ja lähtevät sunnuntaina aamupalan jälkeen pois. 

Ja voitteko kuvitella. Kun tulimme tänne, täällä oli meidän lisäksi vain suomalainen pariskunta - blogini lukija miehensä kanssa! Olemme tavanneet pari kertaa yhteistyön merkeissä, sillä Tiina luotsaa ekologisista puuvilla- ja pellavatuotteistaan tunnettua KiviKivi -yritystä, josta olen itsekin kirjoittanut tässä jutussa. Samaisessa jutussa on myös ihana tarina, miten tiemme kohtasivat - ja nyt kohtasimme täällä sattumalta - lähes toisella puolella maapalloa! Elämä on ihmeellistä! 

Naureskeltiin miehen kanssa tänään, että tämähän on meille kuin mökki. Vähän kaukana tosin, mutta sama rauha kuin siellä, ja yleensä kaksin kökötetään - ainoa ero on se, että altaalla on soittokello, mistä voi kilauttaa tarjoilijan paikalle.

Nyt olisi niin kiinnostavaa tietää onko siellä muita, jotka palaavat usein samaan paikkaan ja miksi. Ja nolottaako teitä kertoa siitä?

Maarit

Thaimaassa 1: maisemat puhelimen läpi

Yhteistyö: Huawei Suomi

Kannattaako kameraa enää kuljettaa reissussa? Tämä ajatus on tullut jo tässä muutaman päivän aikana useammin kuin kerran mieleeni. Olemme Thaimaassa Pranburi Beachin kylässä ja yhdistän nyt tämän Huawei-yhteistyön ensimmäisten päivien fiilistelyyn, sillä olen kuvannut kaikki kuvat Huawei Nova 3 -puhelimellani*. Kirkas valo tavallaan haalistaa maiseman värit ja luo myös vahvoja varjoja, mikä on kuvaamisessa haastavaa. Keräsin tähän ottamastani kuva-arsenaalista parhaita maisemakuvia, mitkä kertovat siitä, minkälaisessa paikassa ja maisemissa lomailemme, ja antavat myös hyvän kuvan siitä, mihin puhelimen kamera taipuu vaikeissa olosuhteissa. Ainakin omasta harrastelijanäkökulmasta nämä ovat haastavat valo-olosuhteet ja usein olen saanut matkamuistoksi haaleita ja ylivalottuneita kuvia. 

Meiltä muutaman kilometrin päässä rantaa myötäilevän tien pientareet on jouduttu kiveämään eroosion hillitsemiseksi. Rannan hiekkaosuus on ollut aiemminkin kapea, mutta nyt sen tilalla on kivetty reunus jotta tie saadaan pysymään vieressä ajokuntoisena. Seutu on aivan maalaismaisemaa, siellä täällä on kuppila ja jokunen pieni majoituspaikka, välissä lehmien laidunalue. Joka puolella makoilee kulkukoiria. Kohteemme sijaitsee reilun kolmen tunnin taksimatkan päässä Bangkokista Hua Hinin alapuolella.

Päivittäisten mopoajomatkojemme varrella on pieni poukama ja siinä kalastajavenesatama. Rannalla putsataan verkot ja kerätään saaliit ja haju on melko väkevä, mihin kuumuus lisää vielä pykälän aromia. Värikkäät veneet lähtevät illansuussa merelle saalistamaan kaloja ja äyriäisiä, jolloin ne muodostavat valorivistön ja seuraavana päivänä antimet ovat tarjolla alueeen kuppiloissa.

Puhelimen 6,3 tuuman näyttö on itselleni erittäin tärkeä asia, ja se oli avainkriteeri, kun lähdin miettimään puhelinasiaa. Kuvaan paljon ja muutenkin selailen kuvia jatkuvasti ja jaan niitä Instaan ja Facebookiin. Kun vertaan kuvien laatua ja kuvakokoa näytöllä, en voi ymmärtää miten olen aiemmin selvinnyt pieninäyttöisellä entisellä puhelimellani.

Tämän puhelimen ulkoasu on tyylikäs ja linjakas. Minulla on ollut aina aiemmin joko valkoinen tai musta puhelin, mutta tämä on nyt jäänsininen, Airy blue. Aika ihanan värinen, johon vähän yllättäenkin moni on kiinnittänyt huomiota.
Ainoa negatiivinen asia ulkoasussa on puhelimen liukas pinta ja se saattaa lipsahtaa helposti kädestä. Siihen voi hankkia suojakuoret, mutta itse ratkaisin asian PopSocketilla, millä saa hyvän gripin ja vakautta kuvaamiseen.

Vuokraamme yleensä skootterin koko loman ajaksi päästäksemme liikkumaan vaivattomasti kylän ympäristöön ja usein syömme lounaan rannoilla sijaitsevissa kojukuppiloissa - ravintoloiksi niitä ei ihan voi sanoa. Näissä on tarjolla hiilillä grilattua kalaa ja kanaa. Lisukkeeksi on tarjolla Som Tamia eli Thaisalaattia eli Papaijasalaattia. Se on todella tulista, mitä loiventaa sokeri ja limen mehu. Jaloissa pyörii luonnollisesti koiria, tällä kertaa söpöjä koiranpentuja, vahtimassa josko jotain tippuisi. Me ajateltiin, ettei kananluita uskalla antaa niille, mutta kun rouva tuli putsaamaan pöydän, hän heitti ykskaks kaikki luut pennuille. Se siitä varovaisuudesta.

Näissäkin kuvissa on värit enemmän kuin kohdillaan ja ne toistuvat hämmentävän oikeissa sävyissä. Juuri tämmöiset kohteet ovat olleet normikamerallani aina haastavia, missä on vahvat varjot, kuten puut edessä, ja taustalla hohtavaa valoa.

Huawei Nova 3:ssa voi säätää helposti valon määrää Aukko-kuvausasetuksella, mutta iltahämärässä kuvatessa kannattaa ehdottomasti käyttää Yö-toimintoa. Se säilyttää pimeän tunnelman, mutta kuvan yksityiskohdat on silti selvästi nähtävissä. Vinkki: yötoiminnolla saa valoisan ajan kuviinkin enemmän syvyyttä ja väriä, alla kuvapari.

Yö-toiminto

Tavallinen kuva

Minusta on tullut muuten reppuseissaaja tällä matkalla, sillä sain ennen reissua käyttööni Day et - kevätmalliston kankaisen repun. Se on kevyt ja kätevä, sulkee paljon sisäänsä ja mitä mainioin skootteriajeluilla. Kuosi tekee siitä myös moneen asuun sopivan. 

Kokeilin selfie-toimintoa sisällä, vahvanvärisen seinän edessä ja värit säilyivät yllättävän hyvinä siinäkin. Tosin kuvan taso heikkeni hieman, kun siirsin sen kännykästä tänne Bloggeriin. 

Olen ollut vähän huono hyödyntämään kuvasuhteita, mutta tämän puhelimen myötä aloin kuvaamaan maisemia 16x9 (tai tarkalleen 18,8:9) kuvasuhteella ja tuohan se maiseman laajuuden niin paljon paremmin esille. Tämä koko ei käy Instaan, mutta kuvailen yleensä eri kuvakokoja silloin, kun kohde on erityisen hieno ja ajatuksissa on laittaa kuva myös Instaan. Kuvakoon säätö on kätevästi parin painalluksen päässä.

Kamerassa on myös tekoäly-toiminto, mutta mielestäni se otti liian vahvan ja kirkkaan värisiä kuvia, joissa luonnollisuus kärsi, enkä ole sitä juuri käyttänyt.

Harrastan todella paljon kuvakaappauksia. Kaappaan reseptejä, ideoita sisustukseen, lukemiseen, leffoihin ja ties mihin. Tein puhelimen kuva-arkistoon kansiot eri aihealueille, mistä on helppo löytää kaipaamansa asiat. Se tosin vaatii sen, että silloin tällöin, mutta säännöllisesti keräilee ja siirtää kuvia sinne, muutoin urakasta muodostuu haastava eikä se aja asiaansa. Tässä puhelimessa kuvien kaappaus on tehty todella helpoksi, napautat vain lasia rystysellä kaksi kertaa ja kuva on siinä, valmiina jaettavaksi ja se tallentuu siitä automaattisesti kuvakansioon.

Olen keskittynyt tässä kirjoituksessa pääsääntöisesti kamera-asioihin, mutta se olikin itselleni juuri se juttu, miksi lähdin miettimään ylipäätänsä uutta puhelinta, kuten varmasti moni muukin. Puhelin on kaikin puolin helppokäyttöinen ja tähän siirtyminen vanhasta Androidista oli varsin helppo. Yksi asia minkä olen myös huomannut on se, että kun on näin iso ja terävä näyttö, ei aina tarvitse avata läppäriä selatakseen nettiä.

Jätin vihdoin ja viimein pois myös paperikalenterin, minkä nimiin olen vannonut tähän saakka. Siis ylläpidin sekä sitä että puhelimen kalenteria - apua! Kalenterimerkintöjen lisääminen on vaivatonta, sillä uuden merkinnän saa tehtyä suoraan sovellusta pitkään painamalla. Samoin kuvien katseluun pääsee katsomaan viimeisimpiä kuvia suoraan avausvalikon kuvaketta pitkään painamalla.

Sain täällä matkalla hyvän vinkin varsin mielenkiintoisesta Sleep Cyckle -applikaatiosta, mikä saattaa kiinnostaa muitakin ikäisiäni naisia. Se rekisteröi yön aikana liikkeitäsi ja voit käyristä seurata unesi laatua, syvyyttä, mahdollista kuorsausta jne. Se asetetaan esim. yöpöydälle sopivalle etäisyydelle, eikä onneksi tarvita edes piuhayhteyttä kroppaan. En ole vielä ehtinyt kokeilemaan, mutta asennettu on. Onko tämä teille tuttu ja oletteko kokeilleet?

Vaikka nämä keskihintaisetkin puhelimet ovat kuvausominaisuuksiltaan tosi hyviä, niin silti en luovuta. Kamera kulkee mukana reissuilla, sillä haluan haastaa itseäni ja säilyttää hankkimani opit. Mutta nyt voin ja aion kuvata tällä Huawei Nova 3:lla näillä matkoillani ja mm. blogitilaisuuksissa missä vaaditaan nopeaa toimintaa eikä ole mahdollisuutta alkaa säätämään asetuksia. 

Tänään lähdemme ajelemaan lounaalle ylläolevaa rantatietä pitkin parinkymmenen kilometrin päähän kohti Dolphin Baytä, maaseutumaisemien ja lehmihakojen halki. 

Lomaterveisin,

Maarit

*Huawei Nova 3 saatu blogiin.    

Hyvinvointi, telomeerit - hetkiä minulle ja muutakin

Mitä teen oman hyvnvointini eteen? Mitkä asiat tuovat sinulle hyvän olon, tasapainoa ja seesteisyyttä? Näitä pohdimme nykyään yhä useammin kaveriporukassa. Monilla alkaa ikä viitosella ja monilla kuutosella, joillakin nelosella - iällä ei ole väliä, samat mietteet pyörivät mielessä.

En edes koe olevani kovinkaan hyvä kirjoittamaan tällaisesta aiheesta, enkä edes tiedä miksi. Mutta yritän nyt silti. Kuitenkin aihe on tärkeä ja lähellä sydäntäni. Itse miellän hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseksi elämäntyyliksi, se ei ole hikipäässä treenausta tai tiukkaa ruokavaliota eikä mielestäni mitään muutakaan ääripäätä. Koen enemmänkin olevani vakaasti jalat maassa kulkeva, joka haluaa silti nauttia elämästä ja kokea monenlaisia elämyksiä.
Paljonhan on kiinni siitä, mitä itse tekee ja toimii. Osaako sanoa ei oikeassa kohdassa. Osaako kuunnella itseään silloin kun siihen on tarvetta.

Tavoittelen seesteistä arkea ja elämää ehkä enemmän kuin mitään muuta. En silti itsetarkoituksella, vaan tekemällä valintoja mitkä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Valintojen rooli ja tärkeys on entistäkin tärkeämpi, kun en ole enää työelämässä. Minun on itse huolehdittava ja vaalittava arkeni sujumista, jaksamistani ja energiaani aivan eri tavalla kuin töissä ollessa, koska vapaata aikaa on paljon. Hyvää oloa ei tuo myöskään se, että tappaa aikaa tekemättä mitään. On suuri ero sillä ja lepohetkellä, minkä tekee hyvällä omallatunnolla ja ansaitusti, itseään kuunnellen.

Myös mielekäs tekeminen tuo tasapainoa enkä voi liikaa hehkuttaa tämän blogin kirjoittamien riemua ja tärkeyttä elämässäni. Ja kaikkea mitä se on tuonut mukanaan, ihania lukijoita, mieltä lämmittävää palautetta, kivoja blogikavereita, kiinnostavia tapahtumia ja paljon muuta. Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen jo silloin, kun olin tehnyt päätöksen töiden lopettamisesta ja ajoitus oli hyvä, sillä tämä täyttikin oikeastaan heti sopivasti päiväni mukavalla tekemisellä, mutta omaehtoisesti.

Minulla on tapana repiä lehdistä talteen ja uudelleenluettavaksi kiinnostavia artikkeleita ja tähän aiheeseen sopii hyvin juttu jostain lehdestä 'nuorekas vanhuus on valinta'. Se ei ole mikään tyylijuttu vaan siinä on asiaa siitä, kuinka paljon voimme itse vaikuttaa olemukseemme, vanhenemisemme näkyviin elementteihin sekä hyvään oloomme. Kyse on telomeereistä, mitkä sijaitsevat kromosomiemme päässä ja suojaavat soluja vanhenemiselta. Mitä pidemmät telomeerit, sitä terveempi ja nuorekkaampi olet. Niiden pituuteen eli suojaamiskykyyn voidaan lääketieteen Nobel-voittajan Elizabeth Blackburnin (on kirjoittanut asiasta kirjan Pitkän ja hyvän elämän biologia - telomeerit ja terveys) mukaan itse vaikuttaa huolehtimalla omasta hyvinvoinnistaan.

Viime sunnuntain Hesarista huomasin kiinnostavan pääkirjoituksen, missä käsiteltiin myös näitä samoja asioita ja jaksamista yleensäkin. Siinä pohdittiin sitä, miksi emme ota arjessamme huomioon elementtejä, mitkä voivat tuhota meitä hiljalleen kuten kiire ja stressi, ja moni muu. Se onkin hyvä kysymys - tietoa on saatavilla, mutta miksi niin harva ottaa niistä vaarin? Positiivinen elämänasenne, stressin välttäminen, liikkuminen, normaali terve ja monipuolinen ruokavalio - ja mielenrauha - nämä tulevat ensiksi mieleeni, kun ajattelen hyvinvoinnin elementtejä.

Stressin välttämiseksi noudatan edelleen aika yksinkertaista ohjetta.
Puuhaa voi olla paljonkin ja sitä todella tuntuu kerääntyvän tietyille päiville ja viikoille. Läheiset, vanhemmat ja nuoremmat, vaativat oman aikansa viikoittain. Kotona on huolehdittava normi askareista ja ruoanlaitosta. Siitä en tingi lainkaan; voin toki tehdä muutaman päivän ruoat valmiiksi, mutta aina syömme miehen kanssa yhdessä itse tehtyä ruokaa - sekin on yksi hyvän olon hetki. Näiden ympärillä teen valintoja ja rauhoitan arkeani: jätän väliin sellaiset menot ja tekemiset, mitä en ehdi tehdä tai mitkä eivät kiinnosta. Merkkaan kaikki menot kalenteriin, niin näen milloin alkaa tulla ruuhkaa. Jätän väliin päiviä, jolloin en lähde minnekään - tai jos lähden, teen sen impulsiivisesti. Tapailen kavereita ja ystäviä pitkin vuotta, en tee vaikkapa joulun alle ruuhkaista 'nyt on nähtävä kaikki' -treffirypästä. Koen, että on hyvinkin paljon asioita, mihin voi itse vaikuttaa, ja niin teenkin. Huolehdin siitä, että on riittävästi omaa aikaa. Joskus makaan sohvalla lukien tai nukkuen keskellä päivää. Joskus innostun siivoamaan jonkun kaapin. Mitä milloinkin.

Sekin on jännää, että käyn tuskin koskaan spa- tai hemmotteluhoidoissa; ehkäpä arkeni on niin rauhallista ja tavallaan seesteistäkin, etten kaipaa sellaista arjen pakoa. Sen sijaan olen käynyt muutaman vuoden aikana China Liangtse Wellness -hoidoissa. Ne perustuvat perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen ja niissä käytetään hieronnan lisäksi öljyjä, yrttihöyryä sekä lämpimiä kiviä. Sain ensimmäisen hoidon, Jade-matkan, synttäriahjaksi kavereiltani ja sen jälkeen olen ostanut sieltä muutamia hoitojaksoja. Selän Meridiaanihoito on ollut jäykille hartioilleni ja yläselälle erinomaisen rentouttava hieronta. Viime viikolla olin lämpöhöyryn ja hieronnan yhdistävässä Aijju-hoidossa, sillä lyhyen ajan sisällä sain lonkkaani inhottavan kipeän bursiitin ja noidannuoli iski alaselkään pari viikkoa sitten. Lihakset saatiin rentoutettua niin, ettei noidannuolen jälkisärkyjä enää ole.
Joulun alla sain kutsun mennä tutustumaan kiinalaiseen lymfaterapiahoitoon. Voimakkaaseen, kehoa lämmittävään hierontaan yhdistetään kiinalaiset kasvisuutteet ja yrtit, mitkä valitaan haastattelun pohjalta juuri omiin tarpeisiin sopiviksi. Hoidon avulla pyritään poistamaan lymfa- eli imunestekierron häiriöitä. Oma hoitoni oli temppeliviikunaa sisältävä hyväntuoksuinen Musta kristallihoito, joka vahvistaa vyötärön aluetta sekä tasoittaa hormoneja ja auttaa helpottamaan ikääntymisen tuomia vaivoja. Hoitoja suositellaan muutaman kerran sarjana parhaat tuloksen saavuttamiseksi.

Olen liikkunut aina - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nykyään pyrin käymään pari kertaa viikossa kuntosalilla ja tiistaisin venyttelyjoogassa. Kävely on ollut kautta vuosien oma juttuni, vaikka kaikenlaista on tullut kokeiltuakin. Lähden liikkeelle mielelläni heti aamusta, nyt kun siihen on mahdollisuus ja kuinka usein mietinkään sitä että miten ihanaa on, kun voin tehdä näin. Siitä tulee hyvä mieli ja se nautinto on sitä paitsi ihan ilmaista!

Ihmisen tyypillinen lajiominaisuus on levon ja joutilaisuuden tarve. Miten leppoisaa onkaan iltapäivän loikoiluhetki sohvalla hyvän kirjan tai lehden parissa. Olen tehnyt pitkän ja välillä hyvinkin stressaavan työuran, jolloin siihen ei tietenkään ollut mahdollisuutta arkisin. Mutta silloinkin oli tapana ottaa säännölliset iltapäiväpäikkärit viikonloppuisin. Nyt nautiskelen niistä lähes päivittäin ihan hyvällä omallatunnolla.

Ja vielä yksi asia - en jaksa pitää yllä enää sellaisia ystävyyssuhteita, mitkä vievät syvälle negatiivisuuden syövereihin ja missä antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa. Molemmat tarvitsevat välillä olkapäätä, juttu onkin siinä, että olet antamisen lisäksi joskus myös saamapuolella. Pidän itseäni positiivisena ja optimistisena, mutta en ole mielestäni silti pinnallinen. En lähde vatvomaan riitoja tai kiistoja, enkä halua niitä aiheuttaa ja pysyn mielelläni niiden ulkopuolella. Elämään kuuluu myös ikävät asiat, murheet ja surua, ja niitä olen myös itse kohdannut, mutta uskon että tärkeää on se, miten niihin suhtautuu. Vaikeatkin asiat voi ainakin yrittää käsitellä positiivisen kautta.

Blogin nimi syntyi niin, että olin miettinyt ja kirjoitellut kymmeniä nimiä kunnes eräässä artikkelissa silmiini osui sana 'sopusoinnussa' - ja se oli siinä. Uskon, että se ei ollut sattumaa.
Nämä ovat oman arkeni ja elämäni kivijalat. Olen huolehtinut siitä, että voin toteuttaa niitä, sillä oma elämäni on arvokas ja siitä pitää huolehtia. Ellen minä tee sitä, kuka sen tekisi?
Sitäpaitsi optimistin telomeerit ovat pitkät!

Olisi ihanaa kuulla mitkä asiat teille ovat merkityksellisiä hyvään oloon ja mielenrauhaan - ja uskon, että lukijat kuulisivat mielellään muidenkin ajatuksia, joten tervetuloa kommentoimaan.

Maarit

Pakkaspäivän asu & kevään värejä

Yhteistyössä: Selected Brands Finland Oy

Oli kirpakka pakkaspäivä, kun nämä päivän asukuvat kuvattiin ja niistä näkyykin kuinka nenä ja posket punoittavat. Tilanne ja asu olivat hyvin autenttiset, koska olen armoton vilukissa ja yleensä puen ihan liikaa päälleni 'siltä varalta'. Kerrospukeutuminen on ratkaisu lähes keliin kuin keliin ja eilen vajaan 10 asteen pakkasessa minulla oli alla vielä kevytuntsikka, joka tosin korvasi neuletakin.

Hankin tänä vuonna alennusmyynnistä tämän mustan pitkän untuvatakin. Etsin sitä pitkään, sillä halusin nimenomaan vähän väljemmän mallin, missä on leveät tikkausraidat ja huppu. Tämä löytyi Zarasta ja siinä on kivana yksityiskohtana tummanvihreä sisäpuoli. Se on suunniteltu kääntötakiksi ja toimii kätevästi myös kääntötakkina, jos haluaa korostaa vihreää.

Vihreä onkin yksi tämän kevään suosikkiväreistä ja muutenkin keväästä tulee värikäs. Murrettuja värejä raikastavat oranssi, keltainen ja pinkin sekä korallin monet nyanssit. Myös sinistä tulee näkymään paljon, vaaleasta musteensiniseen. Kun sitten oppisi yhdistelemäänkin niitä oikein ;)

Sammaleenvihreä, oliivinvihreä, armyvihreä - helppokäyttöistä vihreää monen monissa eri sävyissä. Kuvassa oleva pikkulaukku* on juuri sitä sammutettua sammaleenvihreää, mitä voi kauniisti yhdistää moniin väreihin. Käytän usein pieniä ja siroja yliolanlaukkuja, joihin mahtuu vain lompakko ja puhelin, ja muuta tavarat kulkevat kassissa. Olen panostanut muutamaan hyvään kassiin, joissa kulkevat muut mukava olevat tavarat.

Takki: Zara // Housut: H&M // Huivi: Day et* // Pipo: Stockmann // Kengät: Mango // Laukku: Day et*

Uusi toppatakki on todella kevyt ja siksi niin ihanan tuntuinen päällä. Se ei ahdista kuumuudellaan autossakaan. Välillä asustan sen täysin kokomustaksi, joka toimii aina ja on varman tyylikäs valinta. 

Huivivalikoimassani ei erityisesti revitellä väreillä. Kaapista löytyy mustaa, beigeä ja harmaata. Useimmiten yksivärisiä, vain pari kuviollista olen ostanut. Välillä kaipaan väriä, mutta hillitysti ja silloin lisään usein roosaa. Roosa oikeassa sävyssä, joko ns dirty rose eli harmahtava vaaleanroosa tai viileäsävyisenä kuten kuvan huivi* toimivat omia kasvojani vasten parhaiten. Suosin huiveissa aitoja materiaaleja kuten pehmeää villaa, kashmiria ja silkkipellavasekoitteita siitä syystä, että ne saa tuulettamalla raikastettua eivätkä ne rypisty niin helposti. Ja materiaalin tuntu on miellyttävän pehmeä ihoa vasten.

Kuvat tähän juttuun otti blogikaverini Souliina. Kävimme kuvailemassa ja kahvittelemassa Munkkiniemen rannassa Helsingissä.

Olisi kiva kuulla mitä värejä sinä käytät. Onko suosikkiväriä, mitä kaapistasi löytyy aina? Oletko tyytyväinen värihankintoihisi vai ostatko turvallisesti aina 'sitä samaa'? 

Maarit

*Saatu 

Hetkiä menneeltä viikolta

Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa menneen viikon tapahtumista - ja voi olla että lopussa tarvit vähän nenäliinojakin...

Viikko alkoi mitä parhaimmissa merkeissä, sillä maanantaina pääsin herkuttelemaan vuoden ensimmäisiä blinejä Kappeliin (juttu löytyy täältä) ja se olikin virkistävä tapaus niin harmaan ja pilvisen viikon alkuun. Hyvänä seurana oli tuttuja ja muutama ennestään tuntematonkin bloggaaja omasta Nelkytplusblogit -ryhmästämme.

Viikolla piipahdin aamuisessa PR-tilaisuudessa Helsingin Stocmannilla, missä lanseerattiin maailmalla mainetta niittäneen Deciemin neljä ihonhoitolinjaa. Monille nämä kanadalaiset sarjat ovat ehkä tuttuja lehtien sivuilta ja osa niistä on saavuttanut jo laajalti kulttimaineen. Suomessa niitä on myynnissä yksinoikeudella Stockmannin tavarataloissa ja stockmann.com -verkkokaupassa.

Hylamide-sarja pitää sisällään erittäin mm. kohdennettuja seerumeita moniin ihon erityistarpeisiin sekä blur- ja glow -tuotteita. Kuvan SubQ Eye -silmänympärysseerumi sisältää hyaluronihappoa ja peptidejä napakoittamaan sekä estämään silmänympärysten kuivumista. 

The Ordinary on näistä maailmanlaajuisesti ehkä tunnetuin ja sitä ostetaan ulkomaisista nettikaupoista ja tuodaan matkoilta. Sarjassa on laadukkaita ja selkeitä tehotuotteita kasvoille - tunnetut ja testatut teknologiat yhdistettynä kohtuulliseen hintatasoon. Kuvan theBuffet on multipeptidiseerumi ikääntyvälle iholle. Siinä on yhdistetty useita teknologioita (peptidiyhdiste, 11 aminohappoa ja useita hyaluronihappo-yhdisteitä), mitkä tunnetusti auttavat taistelemaan ikääntymistä vastaan. 30 ml, voh 18,90 e. Tästä the Ordinary-sarjasta on hyvä aloittaa tehokkaamman ihonhoidon käyttö eikä hintakaan ole päätä huimaava. 

The Chemistry Brand tarjoaa anti-aging tehoa vartalolle ja käsille. Kaikki tietätävät, että kädet paljastavat ikäsi - joten niitä kannattaa hoitaa kuten kasvojaan. Sarjan käsivoide kiinteyttää, parantaa elastisuutta ja tasoittaa ihon väriä säännöllisesti käytettynä. Itseäni ilahdutti erityisesti litteä pieni tuubi, mikä on oiva koko matkoille.

NIOD sisältää käytännönläheisiä nisch-tuotteita ja uusimpia ihonhoidon innovaatioita. Kuvassa olevat ruskeat pullot ovat Copper Amino Isolate Serum 2:1. Ne sekoitetaan keskenään ennen käyttöä ja yhdisteessä on korjaavia ja kollageenia tukevia teknologioita. Tämä on linja niille, jotka haluavat aina sitä viimeisintä ja tehokkainta uutta ihonhoidossa.

Ilmat eivät valollaan houkutelleet lenkkeilemään, mutta ei se auta - päivittäin on saatava happiannos ja sitähän tälläkin viikolla on saanut, kun ilma on ollut kosteanpuoleinen. Ostin muuten vihdoin ja viimein Icebug -lenkkarit ja on ne vaan juuri niin hyvät kävellä kuin mitä kuulee niistä puhuttavan. Pohjan muotoilu on lenkkarimainen ja askel rullaa keyesti eteenpäin. Iso plussa kokomustasta ja todella niukasta muotoilusta, mikä tekee niistä vieläkin käyttökelpoisemmat.

Kävin viikolla myös uuden yhteistyön merkeissä aivan uudenlaisessa kasvohoidossa. WishPro on laitteella tehtävä hieronta-tyyppinen kasvohoito, missä yhdisteään seerumeja erilaisiin hoitopäihin ihon tarpeiden mukaan. Hoito tehtiin Indie Beauty -kauneushoitolassa, mutta kirjoitan siitä myöhemmin lisää. Sen verran voin jo vinkata, että yllätyin kyllä! 

Ja sitten tulee viikon hellyyttävin juttu...
Eskarilainen oli mummilassa yökylässä viikolla ja hän on tapaus, joka piirtää, askartelee, muovailee ja ompelee koko ajan (ihan kuin minä pienenä). Olimme alkuviikosta sortteeranneet kirppisvaatteita hänen äitinsä kanssa ja tyttö nappasi sieltä pastellinväriset vanhat vauvan villasukat. Niistä kuulemma voi leikata varret poikki ja tehdä Barbielle tyyny. Ompelu aloitettiin hetimmiten kun tultiin meille. Sukanvarret ommeltiin toisiinsa kiinni pinkillä langalla ja siihen vielä sydän päälle. Ja koukku, millä sen saa jonnekin roikkumaan.
Kun se oli valmis, hän sanoi näin: 'mummi, sä voit sitten puristella tätä kädessä aina silloin, kun sulle tulee kova ikävä mua'.

Ja sitä on kuulkaa puristeltu jo monesti - mikään ei koskaan voi olla yhtä ihanaa kuin nämä pienet lapset <3

Muunmuassa tämmöisiä hetkiä oli itselläni - mitä sinun viikkoosi on kuulunut?

Maarit