Olen hehkuttanut tätä Pranburi Beachiä jo monena vuotena, kun olemme lomailleet täällä. Tuon tuosta mietimme - ja myös yritämme etsiä - jotain uutta kohdetta, kun tuntuu välillä ettei edes kehtaa kertoa, että mennään täällä aina tänne samaan kohteeseen. Nyt terhentäydyimme ja varasimme hotellin loman aluksi noin tunnin ajomatkan päästä, lähempää Bangkokia. Paikka näytti kuvissa hienolta, pieni funkkistyylinen muutaman huoneen hotelli. Tiesimme, että sijainti on syrjäinen mutta olimme selvittäneet etukäteen, että voimme vuokrata sieltä skootterin. Hotelli osoittautui vähän kulahtaneeksi, sijainti toivottoman syrjäiseksi eikä mopoasiakaan hoitunut noin vain - kuulemma 17 km päästä Cha-Amista olisi löytynyt... Kaiken lisäksi siellä ei puhuttu yhtään englantia ja kaikki kommunikaatio hoidettiin paperilapuilla! Ei jestas sentään mitä touhua!
Teimme saman tien päätöksen, että lähdetään heti aamulla tänne 'toiseen kotiimme', kuten nykyisessä hotellissa paikka on meille lanseerattu. Samantien ei jaksanut lähteä, sillä takana oli kahden tunnin unet pitkällä lennolla ja päälle vielä vajaan kolmen tunnin taksimatka. Ja tropiikin kuumuus.
![]() |
Praseban Resort Pranburi Beachin kylässä |
Kun olemme istuneet täällä parvekkeellamme illan pimeinä tunteina, on molempien ajatukset olleet niin samansuuntaiset: miksi vaihtaisimme paikkaa? Tänne on paljon helpompi tulla kuin mennä jatkolennoilla saarille. Täällä on kiva kyläyhteisö, ei iso, mutta silti riittävät palvelut, sillä emme halua ostaa mitään muuta kuin mausteita ja tietysti vettä ja hedelmiä. Toistaiseksi alueella ei ole jättihotelleja eikä yhtään rantatuolirivistöä saati kaupustelijoita. Yksi isohko hotelli on rakenteilla nyt, mutta sekään ei tule pilaamaan rantanäkymää. Ranta on pitkä ja lähes autio, ja sen varrella olevat talot antavat tyylikkään ilmeen paikalle.
Kävelimme tänään pitkän lenkin rannalla aamiaisen jälkeen ja allaolevat kuvat ovat meidän naapurustoamme. Upeita villoja, osa uusia ja osa ehkä 80-90 -luvulta. Muutama rakentamaton tontti välissä, joihin varmasti tulee vielä talojakin jollain aikajänteellä. Valtaosa rantarivistön taloista on tyhjillään ja olemme yrittäneet päästä selville vuokrataanko niitä ehkä, mutta vain pari löytyi Airbnb:n sivustolta. Kuulimme, että osa on bangkokilaisten kesähuviloita eikä niitä vuokratakaan, mikä selittää autiuden. Juuri nämä upeat talot, vaikka vähän ajan hampaan nakertamatkin, tekevät tästä kylästä niin ainutlaatuisen.
Lenkin jälkeen pulahdimme altaaseen ja mies kaivoi leijakamat esiin. Huh, jo pelkkä ajatuskin siitä että pumppaat leijan ja puet kaikki ne vermeet päälle, aikaansaa hikiset oltavat. Täällä voi olla meduusoja, joten hyvät ihon peittävät suojavarusteet leijaillessa ovat tarpeen ja niin näyttää kaikilla olevankin. Uimista meduusat eivät häiritse, olen nähnyt niitä vain harvoin tässä rannalla. Olemme miettineet sitäkin miten suuri etu sekin on, että harrastuspaikka on ihan tässä hotellin edessä. Noiden tavaroiden raahaaminen on työlästä matkojen päästä skootterilla. Nyt voi välillä rentoilla altaalla ja sitten taas vesille. Onhan se aika luksusta.
Me olemme olleet käytännössä kaksin nyt nämä 6 päivää täällä Praseban Resortissa, vain parina yönä on ollut toinen pariskunta ja viikonloppuna muutama paikallinen juhlistamassa viikonloppua. He tulevat yleensä lauantaina iltapäivällä ja lähtevät sunnuntaina aamupalan jälkeen pois.
Ja voitteko kuvitella. Kun tulimme tänne, täällä oli meidän lisäksi vain suomalainen pariskunta - blogini lukija miehensä kanssa! Olemme tavanneet pari kertaa yhteistyön merkeissä, sillä Tiina luotsaa ekologisista puuvilla- ja pellavatuotteistaan tunnettua KiviKivi -yritystä, josta olen itsekin kirjoittanut tässä jutussa. Samaisessa jutussa on myös ihana tarina, miten tiemme kohtasivat - ja nyt kohtasimme täällä sattumalta - lähes toisella puolella maapalloa! Elämä on ihmeellistä!
Naureskeltiin miehen kanssa tänään, että tämähän on meille kuin mökki. Vähän kaukana tosin, mutta sama rauha kuin siellä, ja yleensä kaksin kökötetään - ainoa ero on se, että altaalla on soittokello, mistä voi kilauttaa tarjoilijan paikalle.
Nyt olisi niin kiinnostavaa tietää onko siellä muita, jotka palaavat usein samaan paikkaan ja miksi. Ja nolottaako teitä kertoa siitä?
Maarit