maanantai 21. tammikuuta 2019

Hyvinvointi, telomeerit - hetkiä minulle ja muutakin

Mitä teen oman hyvnvointini eteen? Mitkä asiat tuovat sinulle hyvän olon, tasapainoa ja seesteisyyttä? Näitä pohdimme nykyään yhä useammin kaveriporukassa. Monilla alkaa ikä viitosella ja monilla kuutosella, joillakin nelosella - iällä ei ole väliä, samat mietteet pyörivät mielessä.

En edes koe olevani kovinkaan hyvä kirjoittamaan tällaisesta aiheesta, enkä edes tiedä miksi. Mutta yritän nyt silti. Kuitenkin aihe on tärkeä ja lähellä sydäntäni. Itse miellän hyvinvoinnin kokonaisvaltaiseksi elämäntyyliksi, se ei ole hikipäässä treenausta tai tiukkaa ruokavaliota eikä mielestäni mitään muutakaan ääripäätä. Koen enemmänkin olevani vakaasti jalat maassa kulkeva, joka haluaa silti nauttia elämästä ja kokea monenlaisia elämyksiä.
Paljonhan on kiinni siitä, mitä itse tekee ja toimii. Osaako sanoa ei oikeassa kohdassa. Osaako kuunnella itseään silloin kun siihen on tarvetta.




Tavoittelen seesteistä arkea ja elämää ehkä enemmän kuin mitään muuta. En silti itsetarkoituksella, vaan tekemällä valintoja mitkä tuntuvat hyviltä ja oikeilta. Valintojen rooli ja tärkeys on entistäkin tärkeämpi, kun en ole enää työelämässä. Minun on itse huolehdittava ja vaalittava arkeni sujumista, jaksamistani ja energiaani aivan eri tavalla kuin töissä ollessa, koska vapaata aikaa on paljon. Hyvää oloa ei tuo myöskään se, että tappaa aikaa tekemättä mitään. On suuri ero sillä ja lepohetkellä, minkä tekee hyvällä omallatunnolla ja ansaitusti, itseään kuunnellen.

Myös mielekäs tekeminen tuo tasapainoa enkä voi liikaa hehkuttaa tämän blogin kirjoittamien riemua ja tärkeyttä elämässäni. Ja kaikkea mitä se on tuonut mukanaan, ihania lukijoita, mieltä lämmittävää palautetta, kivoja blogikavereita, kiinnostavia tapahtumia ja paljon muuta. Päätin aloittaa blogin kirjoittamisen jo silloin, kun olin tehnyt päätöksen töiden lopettamisesta ja ajoitus oli hyvä, sillä tämä täyttikin oikeastaan heti sopivasti päiväni mukavalla tekemisellä, mutta omaehtoisesti.




Minulla on tapana repiä lehdistä talteen ja uudelleenluettavaksi kiinnostavia artikkeleita ja tähän aiheeseen sopii hyvin juttu jostain lehdestä 'nuorekas vanhuus on valinta'. Se ei ole mikään tyylijuttu vaan siinä on asiaa siitä, kuinka paljon voimme itse vaikuttaa olemukseemme, vanhenemisemme näkyviin elementteihin sekä hyvään oloomme. Kyse on telomeereistä, mitkä sijaitsevat kromosomiemme päässä ja suojaavat soluja vanhenemiselta. Mitä pidemmät telomeerit, sitä terveempi ja nuorekkaampi olet. Niiden pituuteen eli suojaamiskykyyn voidaan lääketieteen Nobel-voittajan Elizabeth Blackburnin (on kirjoittanut asiasta kirjan Pitkän ja hyvän elämän biologia - telomeerit ja terveys) mukaan itse vaikuttaa huolehtimalla omasta hyvinvoinnistaan.

Viime sunnuntain Hesarista huomasin kiinnostavan pääkirjoituksen, missä käsiteltiin myös näitä samoja asioita ja jaksamista yleensäkin. Siinä pohdittiin sitä, miksi emme ota arjessamme huomioon elementtejä, mitkä voivat tuhota meitä hiljalleen kuten kiire ja stressi, ja moni muu. Se onkin hyvä kysymys - tietoa on saatavilla, mutta miksi niin harva ottaa niistä vaarin? Positiivinen elämänasenne, stressin välttäminen, liikkuminen, normaali terve ja monipuolinen ruokavalio - ja mielenrauha - nämä tulevat ensiksi mieleeni, kun ajattelen hyvinvoinnin elementtejä.




Stressin välttämiseksi noudatan edelleen aika yksinkertaista ohjetta.
Puuhaa voi olla paljonkin ja sitä todella tuntuu kerääntyvän tietyille päiville ja viikoille. Läheiset, vanhemmat ja nuoremmat, vaativat oman aikansa viikoittain. Kotona on huolehdittava normi askareista ja ruoanlaitosta. Siitä en tingi lainkaan; voin toki tehdä muutaman päivän ruoat valmiiksi, mutta aina syömme miehen kanssa yhdessä itse tehtyä ruokaa - sekin on yksi hyvän olon hetki. Näiden ympärillä teen valintoja ja rauhoitan arkeani: jätän väliin sellaiset menot ja tekemiset, mitä en ehdi tehdä tai mitkä eivät kiinnosta. Merkkaan kaikki menot kalenteriin, niin näen milloin alkaa tulla ruuhkaa. Jätän väliin päiviä, jolloin en lähde minnekään - tai jos lähden, teen sen impulsiivisesti. Tapailen kavereita ja ystäviä pitkin vuotta, en tee vaikkapa joulun alle ruuhkaista 'nyt on nähtävä kaikki' -treffirypästä. Koen, että on hyvinkin paljon asioita, mihin voi itse vaikuttaa, ja niin teenkin. Huolehdin siitä, että on riittävästi omaa aikaa. Joskus makaan sohvalla lukien tai nukkuen keskellä päivää. Joskus innostun siivoamaan jonkun kaapin. Mitä milloinkin.




Sekin on jännää, että käyn tuskin koskaan spa- tai hemmotteluhoidoissa; ehkäpä arkeni on niin rauhallista ja tavallaan seesteistäkin, etten kaipaa sellaista arjen pakoa. Sen sijaan olen käynyt muutaman vuoden aikana China Liangtse Wellness -hoidoissa. Ne perustuvat perinteiseen kiinalaiseen lääketieteeseen ja niissä käytetään hieronnan lisäksi öljyjä, yrttihöyryä sekä lämpimiä kiviä. Sain ensimmäisen hoidon, Jade-matkan, synttäriahjaksi kavereiltani ja sen jälkeen olen ostanut sieltä muutamia hoitojaksoja. Selän Meridiaanihoito on ollut jäykille hartioilleni ja yläselälle erinomaisen rentouttava hieronta. Viime viikolla olin lämpöhöyryn ja hieronnan yhdistävässä Aijju-hoidossa, sillä lyhyen ajan sisällä sain lonkkaani inhottavan kipeän bursiitin ja noidannuoli iski alaselkään pari viikkoa sitten. Lihakset saatiin rentoutettua niin, ettei noidannuolen jälkisärkyjä enää ole.
Joulun alla sain kutsun mennä tutustumaan kiinalaiseen lymfaterapiahoitoon. Voimakkaaseen, kehoa lämmittävään hierontaan yhdistetään kiinalaiset kasvisuutteet ja yrtit, mitkä valitaan haastattelun pohjalta juuri omiin tarpeisiin sopiviksi. Hoidon avulla pyritään poistamaan lymfa- eli imunestekierron häiriöitä. Oma hoitoni oli temppeliviikunaa sisältävä hyväntuoksuinen Musta kristallihoito, joka vahvistaa vyötärön aluetta sekä tasoittaa hormoneja ja auttaa helpottamaan ikääntymisen tuomia vaivoja. Hoitoja suositellaan muutaman kerran sarjana parhaat tuloksen saavuttamiseksi.




Olen liikkunut aina - välillä enemmän ja välillä vähemmän. Nykyään pyrin käymään pari kertaa viikossa kuntosalilla ja tiistaisin venyttelyjoogassa. Kävely on ollut kautta vuosien oma juttuni, vaikka kaikenlaista on tullut kokeiltuakin. Lähden liikkeelle mielelläni heti aamusta, nyt kun siihen on mahdollisuus ja kuinka usein mietinkään sitä että miten ihanaa on, kun voin tehdä näin. Siitä tulee hyvä mieli ja se nautinto on sitä paitsi ihan ilmaista!

Ihmisen tyypillinen lajiominaisuus on levon ja joutilaisuuden tarve. Miten leppoisaa onkaan iltapäivän loikoiluhetki sohvalla hyvän kirjan tai lehden parissa. Olen tehnyt pitkän ja välillä hyvinkin stressaavan työuran, jolloin siihen ei tietenkään ollut mahdollisuutta arkisin. Mutta silloinkin oli tapana ottaa säännölliset iltapäiväpäikkärit viikonloppuisin. Nyt nautiskelen niistä lähes päivittäin ihan hyvällä omallatunnolla.




Ja vielä yksi asia - en jaksa pitää yllä enää sellaisia ystävyyssuhteita, mitkä vievät syvälle negatiivisuuden syövereihin ja missä antaminen ja saaminen eivät ole tasapainossa. Molemmat tarvitsevat välillä olkapäätä, juttu onkin siinä, että olet antamisen lisäksi joskus myös saamapuolella. Pidän itseäni positiivisena ja optimistisena, mutta en ole mielestäni silti pinnallinen. En lähde vatvomaan riitoja tai kiistoja, enkä halua niitä aiheuttaa ja pysyn mielelläni niiden ulkopuolella. Elämään kuuluu myös ikävät asiat, murheet ja surua, ja niitä olen myös itse kohdannut, mutta uskon että tärkeää on se, miten niihin suhtautuu. Vaikeatkin asiat voi ainakin yrittää käsitellä positiivisen kautta.

Blogin nimi syntyi niin, että olin miettinyt ja kirjoitellut kymmeniä nimiä kunnes eräässä artikkelissa silmiini osui sana 'sopusoinnussa' - ja se oli siinä. Uskon, että se ei ollut sattumaa.
Nämä ovat oman arkeni ja elämäni kivijalat. Olen huolehtinut siitä, että voin toteuttaa niitä, sillä oma elämäni on arvokas ja siitä pitää huolehtia. Ellen minä tee sitä, kuka sen tekisi?
Sitäpaitsi optimistin telomeerit ovat pitkät!

Olisi ihanaa kuulla mitkä asiat teille ovat merkityksellisiä hyvään oloon ja mielenrauhaan - ja uskon, että lukijat kuulisivat mielellään muidenkin ajatuksia, joten tervetuloa kommentoimaan.

Maarit





17 kommenttia:

  1. Aivan ihana kirjoitus ja täydelliset kuvat! Kaikesta ihan huokuu rauha ja seesteisyys.

    Aihe on myös mun sydäntä ja jokapäiväistä elämää lähellä, vaikka töissä käynkin, mutta nykyään, kun ollaan miehen kanssa enimmäkseen kahdestaan, voi kaiken vapaan aikansa useimmiten käyttää ihan vaan itseensä ja siihen, mikä milläkin hetkellä hyvältä tuntuu. Ja osin voin käyttää myös palan työaikaani sisäliikuntaharrastuksiini työpaikkani ihanteellisen sijainnin ja kaukaa viisaan työntantajani ansiosta. (Tukevat mielellään mun liikkumista ja sitä mukaa parempaa motivaatiota ja jaksamista ja terveyttä, enkähän muista näiden kohta 22 vuoden aikana samassa työpaikassa olleiden vuosieni aikana olleeni sairaslomalla muutamaa hassua päivää lukuunottamatta ollenkaan).

    Myös tästä olen samaan mieltä, kun kirjoitat, että "Hyvää oloa ei tuo myöskään se, että tappaa aikaa tekemättä mitään. On suuri ero sillä ja lepohetkellä, minkä tekee hyvällä omallatunnolla ja ansaitusti, itseään kuunnellen." Se on just noin. Välillä se joutenolo ei vaan tunnu hyvältä, vaikka kuinka joku muu sanoisi, että sehän on just ihan parasta olla tekemättä mitään. Välillä onkin juu, mutta silloin, jos oikeasti haluaisi tehdä joitakin itse itselleen valitsemiaan vapaaehtoisia juttuja, mutta ei jostain syystä saa aikaiseksi, vaan päätyy tavallaan vähän sellaseen lamaantuneeseen tilaan, se ei kyllä munkaan hyvää oloa tai mieltä edistä, päinvastoin.

    Voivoi. Voisin kirjoittaa tästä aiheesta vaikka kuinka paljon, koska se on niin tärkeää. Mutta jos yhden asian nostaisin oman hyvinvointin kärkisijoille, niin se on ehdottomasti päivittäinen ulkoilu raittiissa ilmassa. En vaan kertakaikkiaan pärjää ilman. Joskin tänään oli töihin kävellessä jo vähän turhankin raitista, kun pakkasta oli -27 ja Ilmatieteen laitoksen mukaan tuulen kera "tuntuu kuin -35". No siltä se tosiaan tuntui, mutta onneksi oli lämmin kaulahuivi, jonka läpi hengitellä.

    Ihana ja tärkeä aihe, ihana kirjoitus ja kiva alku myös mun päivälle lukea tämä. Kiitos <3

    PS. Ensimmäinen versio kikhernesalaatista tuli tehtyä viikonloppuna ja se oli ihan hitsin hyvää! Jopa mies sanoi, että "täähän on parempaa kuin ranskalaiset" (perunat..) :D. Ja voin sanoa, että se oli paljon se.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Annukka!
      Mua ihan kuumotti alkaa kirjoittamaan tätä, sillä kaikenlaiset tuotetestaukset ja muu hoituu kyllä kirjoittamisen saralla, mutta tämä aihe on niin iso ja vaikeakin. On aina suuri pelko, että ei saa ilmaistua itseään juuri niinkuin ajattelee, ja sitten ryöpsähtää läjä negatiivisia kommentteja. Joten KIITOS kannustuksesta <3

      Lasten pois muuttaminen on eräänlainen vapautumisen hetki, jolloin alkaa oma vapaampi elämä (toivottavasti) ja onhan se tärkeää, kun miettii kuinka monta vuotta on eletty heidän ehdoillaan. Siinä vaiheessa ikääkin alkaa olla jo sen verran, että kaipuu omaan aikaan on jo ihan jaksamisenkin kannalta tärkeää.

      Teillä on ihan mielettömän hyvin järjestetty tyky-toiminta ja että sinä vielä käytätkin sitä - mahtavaa. Ja tällä viittaan tuohon kirjoitukseeni siitä, miksi ihmisen luonto on sellainen, ettei saa huolehdittua itsestään vaikka tietää sen tärkeyden.

      Voin niin kuvitella miten hyvän fiiliksen sulle toi keittiön kaappien raivaus - se hyvä olo ei aina todellakaan ole spa-pedillä makailua. Eikä tule käskystä, kuten kirjoitit, mutta joskus pitää herätellä itseään tai kaveriaan huomaamaan sen tarpeen. Ja täytyy vielä omalta kohdalta lisätä, mikä jäi kirjoittamatta, että kyllä mullakin on nolla-hetkiä jolloin en osaa oikein rentoutuakaan, en tehdä mitään eikä mikään kiinnosta. Sekin kuuluu kuvioon ja pitää suoda niitä hetkiä.

      Nyt ei pääse teillekään kerääntymään kikherneitä kaappeihin - hieno homma, että mieskin tykkäsi. Niin meilläkin :)

      Ihanaa pakkasviikkoa sinne, meillä taitaa olla noin 70 asteen lämpötilaero, hih. <3

      Poista
  2. Ihana postaus, Maarit <3 Tasapaino, hyvinvointi, sopusointu - siinäpä se!
    Sanasi ovat tosi viisaita, olen valmis allekirjoittamaan ohjeesi ja omat kokemuksesi vaikka en telomeereista ole koskaan kuullutkaan ;) Uskon myös optimismiin ja oman asenteen vaikutukseen ja olen tuunannut paljon omaa elämääni niin, että pystyisin keskittymään olennaiseen ja karsimaan niistä vähemmän olennaisista ja energiaa syövistä jutuista.
    Kiitos tästä ja nuo saamasi hoidot herättivät myös kiinnostukseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lämmin kiitos Celia <3
      Telomeerit kuulin - tai luin - ensimmäistä kertaa nyt kun tuo artikkeli osui silmiini. Mutta kiinnostus heräsi hetkessä jopa niin että taidan tutustua aiheeseen enemmänkin.
      Termisi elämäsi tuunaamisesta on just sitä, mihin uskon itsekin. Voimme halutessamme tehdä ja vaikuttaa paljonkin omaan elämäämme ja sen suuntaan. Ihanaa kuulla aina ihmisistä, mitkä ovat tarttuneet toimeen - vaikkei mitään hetkessä tehdäkään. Mutta pitäähän siinäkin asiassa päättää jotain.
      Voi kunpa joskus tulisi tilaisuus jutella näistäkin kasvotusten <3

      Poista
  3. Tätä oli ihana lukea ja paljon löysin samaistumispintaa, sillä hyvinvointi on ollut merkittävästi esillä omassa elämässäni viime vuosina. Elämänasenne vaikuttaa kyllä todella paljon, stressin vähentäminen taas on helpommin sanottu kuin tehty mutta siihen voi pyrkiä omalla asenteella. Liikunta ja monipuolinen ruokavalio lisäävät hyvinvointia ja nämä kaikki yhdessä tuovat mielenrauhaa ♥ Kun ovat sopusoinnussa ♥

    Pirteää pakkasviikkoa ihanainen Maarit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ihanainen siellä - ja kiitos <3
      Ja oikeassa olet stressinhallinnan kanssa, ei ole helppo homma. Töissä ollessa oli niin paljon asioita mihin ei voinut vaikuttaa ja mitkä loivat stressiä siltä suunnalta, eikä stressaantumista edes huomannut sillä hetkellä kun oli niin kiinnostava työkin.
      Uskon itse siihen, että mikään ei tule valmiiksi hetkessä. Pienin askelin eteenpäin toimii varmasti tässäkin, kuten niin monessa.

      Pakkasviikkoa seuraillaan täältä Thaimaan helteestä käsin ;o)

      Poista
  4. Minulle tärkeitä ovat oma puoliso ja ystävät, heille voin huoliani kertoa ja saada kannustusta omiin ajatuksiini. Ulkoilu on myös tärkeää joka päivä. Minun tarvitsee tehdä itselleni mielekkäitä juttuja ainakin pari kertaa viikossa, silloin pysyy mielikin virkeänä. Olen melko huono vaan olemaan ja mies on tästä välillä minulle huomauttanutkin, että pysy nyt hetki siinä sohvalla :) Kunnon unet muuten auttaa myös aina.

    Olipa kiva postaus! Ihanaa tiistaita Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Outi!
      On onni, että on ymmärtävä puoliso ja hyviä ystäviä ympärillä <3 Voi kunpa kaikki ymmärtäisivätkin omien juttujen arvon ja miten paljon ne tuovat hyvää mieltä. Joskus pieni lenkkikin yksin voi olla se juttu.
      Kunnon uniin luotan minäkin, miten ihana onkaan kellistää pää tyynyyn kun on oikein väsynyt.

      Ihanaa pakkasviikkoa sinulle <3

      Poista
  5. Kiitos inspiroivasta kirjoituksesta Maarit!
    Kuvasi tukevat loistavasti sanomaasi. Hyvinvointi on huikea kokonaisuus, joka meistä jokaisella koostuu erilaisista hetkistä, toiveista ja tarpeista.

    Sinun blogisi on otsikkonsa mukainen ja sinä siellä tuottajana elät arvojesi mukaista elämää mitä ilmeisimmin. Aamulenkit kuulostavat kadehdittavan ylellisiltä. Itse teen parhaani mukaan valintoja, jotka tukisivat oman elämäni kukoistusta. Välillä onnistun paremmin, toisinaan sitten vähemmän menestyksekkäästi. Uni ja lepo ovat kärkisijoilla jaksamisen turvaamisessa. Tarvitsen aina vain enemmän aikaa ja tilaa palautumiseen sosiaalisesti kuormittavasta arjesta. Onneksi tunnistan itsessäni tämän ja vetäydyn omiin oloihini, kun koen sen tarpeelliseksi. Energisoivat ihmissuhteet ovat aarteita. Täällä blogimaailmassa sinä olet yksi tähteni, jota seuraan ilolla.

    Bloggaaminen on minullekin tärkeä osa vapaa-ajan virkistystä, vaikka viime aikoina tahti onkin hiipunut. Kiva, että teidän muiden tekstit saavat innostuksen tulvahduksen aikaan. Koen hengenheimolaisuutta kanssasi. Sydämellisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuija, lähes kyynelsilmin luin kirjoituksesi - kiitos <3
      Nämä blogitutustumiset ovat olleet aivan huikean hienoja ja olen ihan yllättynytkin siitä, miten samalle aallonpituudelle olen päässyt täällä monien kanssa, ihan vain kirjoitusten kautta.

      Sinäkin korostat unten ja levon merkitystä, niillä on valtava merkitys ja se vain kasvaa kun ikää tulee lisää. Itselläni oli myös varsin sosiaalinen työ ja vastapainona korostui oma epäsosiaalisuuden tarpeeni vapaa-ajalla. Se lienee sisäänrakennettu tunne ainakin niille, joilla on myös muuta elämää työn lisäksi.

      Jos et jaksa kirjoittaa, kannattaa ottaa aikalisä. Tästä ei kannata ottaa stressiä vaikka kivaa tekemistä onkin. Mullakin on välillä varsin verkkainen kirjoitus- sekä kommentointitahti, mutta yritän olla ottamatta niistä paineita.

      Lämpöiset terveiset Thaimaasta! <3

      Poista
  6. Voi miten ihana kirjoitus. Hyvin samoin itsekin ajattelen elämästä ja omasta hyvinvoinnista. Liikunta, terveellinen ravinto ja itsestä huolehtiminen on minullekin tärkeää. Haaveilen, että saisin itseni aamulla aikaisin ylös lenkille. Kyllä senkin aika tulee :) Nuoruusvuosien suorittaminen ja materia eivät ole enää merkityksellisiä, vaan elämälle on tullut muita arvoja ja paljon pieniä ilon aiheita. Sopusointu kuvaa erinomaisesti tunnetta tässä seesteisessä elämän vaiheessa. Telomeereista luin noin vuosi sitte Pippa Laukan kirjasta. Sitä ennen ei niistä ollut mitään tietoa. Ihanaa lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos paljon Mari - kyllä olen huomannut lukiessani ja seuratessani tekstejäsi jo pidemmän aikaa, että samoilla linjoilla ollaan. Ja tiedätkö, vaikka pidänkin itseäni aamuihmisenä, en saanut töissä ollessani itseäni lenkille aamuisin, joten senkin aika koittaa sinullekin kun olet vapaampi tekemään asioita. Sekin on itsestään huolehtimista ja kehonsa kuulemista, ettei pakota siihen, ellei jaksa.

      Kello näyttää jo puolta kahtatoista täällä päin ja täytyy kellistää itsensä, että jaksaa taas huomenna - loikoilla ;o)


      Poista
  7. Olipahan kirjoitus - niin täydellinen! Minulle hyvinvointi sekä fyysinen että henkinen ovat todella tärkeitä asioita elämässäni. Aloin joku aika sitten kirjoittamaan blogissani sarjaa "Kohti hyvää oloa". Se vähän niin kuin jäi tässä on-off bloggailussani, mutta voisin virittää sen uusiksi. Ehdin siinä jo kirjoittaa veden juomisesta, hymyilystä ja liikunnasta. Viime aikoina olen kiinnittänyt erityistä huomiota uneen ja nukkumiseen. Sillä kun on niin kokonaisvaltainen vaikutus koko elämään. Pyrin nukkumaan 7-9 tuntia yössä. Rauhoittamaan illat pelkkään kirjan lukemiseen ja aloittamaan aamun ilman ensimmäisenä kännykän nappaamista käteen. Olen aina ollut hyvä nukkumaan, mutta täytyy kyllä myöntää, että tähän vaihdevuodet ovat tuoneet ei niin kivan lisänsä. Aivan huippua loppuviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan lukeneeni aikankin tuon hymy-juttusi!
      Ja sehän on just niin, että sitä saa mitä tilaa. En jaksa yhtään murjottavia kasvoja. Toki ymmärrän, että monella voi olla vaikeaa elämässään, en tosiaankaan tarkoita sitä. Mutta monilla vain on negatiivinen vire, mitä kylvävät ympärilleen. Kuinka paljon helpommin hoituu asia kuin asia kun muistaa väläyttää hymyn.

      Uni on päässyt mullakin heikentymään vaihdevuosien myötä, mutta onneksi nyt näyttää jo paljon paremmalta ja saan aamuyön heräilyjen jälkeen unen päästä jo hyvin kiinni.

      Istun muuten vielä parvekkeella naputtelemassa näitä vastauksia. Ja niin hyvällä mielellä kun te kaikki olette olette super ihanasti mukana tässä jutussa ja aiheessa - kiitos sinullekin Tiina!

      Kohta nukkumaan aaltojen kohinan saattamana :)

      Poista
  8. Blogillasi on ihana nimi muuten ja mielestäni se kuvastaa hyvin sua. <3 Olet henkilö, josta tulee hyvät energiat ja tunne, aina kun tapaa. Huokuu myös, että elät näiden teemojen mukaan, mistä kirjoitat.

    Sama täällä, merkkaan kaikki kalenteriin ja pidän huolta, ettei tule liian täyttä. Viime viikolla tein virheen onnen huumassa eli hyvät tulokset tyttären sydäntutkimuksissa Lastenklinikalta saatiin viime maanantaina, että kaikki edelleen samoin, joten tästä energisoituneena ilmoittauduinkin juttuihin. Siitä seurasi armoton väsymys ja myös sellainen, että kun olin esim. Sokoksella, huomasin kassini jääneen Viiskulman kahvilaan. Eli todellakin hyvät yöunet ja mielellään ei liikaa kiireitä.

    Oikein sydämellistä viikkoa Maarit ja toivottavasti pian nähdään. <3

    VastaaPoista
  9. Ihana Tiia, kiitos paljon - ja ihan samaa voin sanoa sinusta! Sinusta huokuu sydämellisyys ja aitous <3
    Eihän tämä munkaan elämä aina niin jetsulleen mene noitten mukaan, mutta yritän parhaani ja jo se on paljon, että olen tiedostanut ja sisäistänyt ne.
    Luin vasta kirjoituksestasi sydänlapsestanne, oi että! Voin kuvitella miten raskasta ja voimia vieviä sen kanssa eläminen on ollut.
    Mutta ihanaa että nyt on kaikki hyvin.
    Se on vähän sellaista, että onnen huumassa ja innostuneena tuppaa sopimaan kaikkea ja vastaa kyllä kaikkiin kutsuihin ja kun se aika sitten koittaa niin huomaakin että vähän hengästyttää. On mullakin kuule niitä viikkoja, että porhallan joskus jollain viikolla joka aamu johonkin tilaisuuteen, kun tekisi mieli nukkua ilman herätyskelloa ja laittautumista. Mutta sitten onkin kiva, että tuli lähettyä - tapaahan siellä asian lisäksi aina kivoja tyyppejäkin <3

    Täällä on kyllä aika hyvät yöunet, noin 10 tuntia yössä, kun tuo aikaero vaivaa ikäistäni aika lailla...

    Terkut sinne lumen keskelle!

    VastaaPoista
  10. No nyt vihdoinkin löysin tieni tänne... IHANA KIRJOITUS, Maarit <3
    Mainitsit paljon sellaisia asioita, joiden takana itsekin seison. Ja ihanaa, että muistuttelit sellaisista, joihin minunkin pitää vielä kiinnittää huomiota. Mäkin haluan pitkät telomeerit :)

    VastaaPoista