sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kylmään mökkiin - lämpimiin tunnelmiin


Tulimme neljän kuukauden jälkeen ensimmäistä kertaa mökille. Talvella täällä on niin pimeää, ettei mökkeily houkuttele, mutta näin keväisemmän auringon ja päivien pitenemisen myötä hinku tänne on kova. Jotenkin se vain miellyttää palata perusjuttujen ääreen, puuhastella arjen askareissa, olla vaan ja nauttia rauhallisesta olosta.  
Kevään ensimmäisellä reissulla mietiskellään kuitenkin tulevaa kautta sen verran, että pohditaan remppoja tai korjauksia. Tai tarkemmin mies pohtii remppoja ja muita ikäviä asioita, minä keskityn enimmäkseen infran parantamiseen eli sisustuksellisiin seikkoihin.

Ensi töiksemme piti silti varmistaa vedet saunalle ja se onnistui tänä vuonna hyvin. Tuossa laguunissamme vettä on noussut jään päälle ja mies hakkasi kirveellä 'syvänteen', mihin vesi alkoikin heti valumaan ja siitä saatiin uppopumpulla ämpäreihin.

Takka on toiminut taas tarpeellisena apulämmittimenä ja seinien kuivattajana. Tulen ritinä (ja kosteiden puiden sihinä) ovat mitä parhaimpia tunnelmanluojia. Hiiret ovat ymmärtäneet pysyä pois tänäkin vuonna, mutta muutama jättikärpänen huomasi mökin lämmenneen ja kömpi jostain seinien välistä surisemaan ikkunoihin, vaikkakin vielä aika hitaalla vaihteella. Ulko-ovi kanitti taas talven jäljiltä niin, että meinaa astiat tippua hyllyiltä kun sitä kiskoo kiinni. Meren läheisyys ruostuttaa talven mittaan kylmässä mökissä erinäisiä metalliosia ja nyt huomasimme, että myös kahvinkeitin on tullut tiensä päähän. 




Lähdimme jäälle mukaan, kun miehen lapsuudenystävä naapurista lähti kokemaan verkkoja. Vaikka aurinko paistoi siniseltä taivaalta, ei se vielä jäällä juurikaan lämmitä ja kylmää puuhaa se näytti olevan, kun hän veti avannosta tottuneesti verkkoja paljain käsin. Tällä kertaa tuli muutama made ja hauki, pari kuhaa ja isoja ahvenia. 
Samalla selvisi, että jää on vielä 20-30 cm paksua, joten siellä uskaltaa hyvin kävellä. Mies luisteli retkiluistimilla ja minä kopsuttelin piikkikengillä. Reissun jälkeen mentiin porukalla meille pullakahveille. 
Kauempana jäällä patsasteli lähes liikkumattomina kaksi valtavaa merikotkaa, vain päät pyörivät potentiaalista saalista tutkaillen. 




Grillauskausi avattiin myös tänään ja tämän tuoreempaa kalaa tuskin saa mistään! Ahvenet maistuivat taivaallisen maittavilta.
Eilen, tulopäivänä, saunominen meni iltamyöhään ja kuljimme saunalle pihan poikki otsalamppujen kanssa. Tällaista sysimustaa tähtitaivasta ei näe koskaan kotona, koska siellä on ainainen valokajo, mikä himmentää tähtien näkyvyyden. Mustalla taivaalla loisti suorastaan huikea tähtisumu.




Tänään saunottiin iltahämyssä, lähes valoisassa illassa. Avantoa ei valitettavasti ole, sinne olisi ehkä pulahdettu - meillä on tapana käydä kastautumassa heti kun mereen sulaa jonkinlainen aukko.
Kohta on tiedossa kauden ensimmäiset grillimakkarat - se maistuukin, sillä kala-ateria oli varsin kevyt. Selviytyjiäkin olisi haluttu katsoa kohta, mutta telkkarissa ei näy juuri se kanava...

Listasin mökkivihkoon muutamia 'kesäprojekteja' kuten muuratun sisätakkamöhkäleen korvaamisen kevyttakalla (se ei ollut nyt minun ideani, vaan mies otti itse sen tällä kertaa puheeksi), valkoiseksi maalaamisen loppuunsaattaminen, saunaan kiukaan vaihtaminen, pergolan rakentaminen terassille (Pinterestiin on jo kerätty ideoita)... ja muutamia muita kohennuksia. Aika näyttää sitten, mihin viitseliäisyys riittää, mutta on hyvä, että on tavoitteita - näin niistä jotkin saattavat jopa toteutua. Silti haluamme säilyttää tämän jatkossakin kirjaimellisesti mökkinä, missä voimme ja joudumme puuhastelemaan saadaksemme sen lämpimäksi, käytämme ulkohuussia ja tiskaamme käsin. Meille se on rentoutumista ja riittävän erilaista kotiin verrattuna.

Yksi ainakin on varmaa, huomenna syödään madesoppaa.

Mukavaa viikonalkua,

Maarit











perjantai 22. helmikuuta 2019

Karoliina Hellbergin näyttely & Insta-arvonta


En ole mitenkään kaikkiruokainen taiteen suhteen enkä oikeastaan ole kultturellikaan siinä mielessä, että kävisin katsomassa laajalti kaikkea mahdollista. Mutta heti sitten kun oikeanlainen näyttely osuu silmiin, mikään ei pidättele. 

Taisin lukea aikoinaan Gloriasta jutun Karoliina Hellbergistä, siihen asti hän oli ollut itselleni tuntematon taiteilija. Lumouduin heti hänen rohkeasta värinkäytöstään ja ennen kaikkea värien yhdistelytaidostaan. Karon upeat työt jäivät lähtemättömästi mieleeni. Nyt Didrichsenin Taidemuseossa on esillä upea näyttely, jonne kannattaa suunnata jos olet pääkaupunkiseudulla. Se on avoinna 5.5.2019 asti.

Uima-allas

Helsingin Kuusisaaressa sijaitseva Didrichsenin Taidemuseo on jo rakennuksena käymisen arvoinen. Didrichsenin pariskunta perusti museon v. 1965 ja he halusivat, että museo säilyy monimuotoisen kauneuden: taiteen, arkkitehtuurin ja luonnon kehtona, ja toisi muillekin yhtä paljon iloa kuin se on heille tuonut. Nyt me saamme nauttia taiteesta tässä hillityn tyylikkäässä rakennuksessa meren rannalla, luonnon keskellä.




Hellbergin työt ovat täynnä tunnetta, värejä ja yksityiskohtia. Jokaista maalausta ja piirustusta pitää tutkiskella tarkkaan, mitä se pitää sisällään. Mitä kuvista löytyy. Ne ovat hieman mystisiä, mutta positiivisella tavalla. Et oikein tiedä, ovatko ne unta vai mielikuvitusta.
Ne eivät silti ahdista - niissä on ihmeellistä valovoimaa tummistakin väreistä huolimatta. Päinvastoin, sain niistä energiaa ja voimaa, jopa piristystä pitkän köhätaudin jälkimaininkeihin. Ihailen hänen taitoaan käyttää reippaita värejä niin, että ne silti näyttävät harmoonisilta.


Karoliina Hellberg (Kuva: Gloria)


Tässä on muutamia kuvia maistiaisiksi, enempää en halunnut laittaa, sillä kannattaa käydä itse katsomassa jos vain on tilaisuus. Taiteilija on muuten itse paikalla huomenna 23.2. sekä 27.4.


Vasemmalla: Cherry Chair  / Oikealla: Inge
BB 

Huomasin, että aloin tutkia niiden nimiäkin, mitä en yleensä koskaan tee :) Nimet kuvasivat nimittäin jotain pientä yksityiskohtaa maalauksessa, mitä ei välttämättä heti löytänyt. Onkohan yllä olevan maalauksen BB takan päällä oleva daami?




Tulin kotiin ja niin inspiroitunut olin tästä retkestä, että vaihdoin keittiön sohvalle keväisemmät - värikkäämmät - tyynyt ja ostin väkevän vihreitä kukkia maljakkoon. Keitin päiväkahvit ja mietiskelin, mihin laittaisin ostamani oranssipinkkivihreän julisteen, minkä ostin näyttelystä. Sen nimi on muuten Papukaijatulppaanit, ja jäin katselemaan tuota kuvaa, mikä on esitteenkin kannessa. Lojuvatko tulppaaanit lattialla, takan edessä?

Arvonta

Instan puolella alkaa tänään arvonta - palkintona upeat aikuisen naisen kiinteyttävät hoitotuotteet, Lierac Lift Integral -sarjasta (päivävoide, yövoide ja seerumi). Pääset sinne tämän linkin kautta ja siellä on myös ohjeet: Sopusointuja_lifestyle.
Arpaonnea!




Valoisaa viikonloppua!

Maarit

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Näin asustan värikkään takin


Ostin tänä talvena ehkä kirkkaimman värisen takin koskaan. Eikä sekään ole räikyvän kirkas, enemmänkn värikäs. Minulla on ennestään yksi poikkeavan värinen takki, vaaleansininen villakangastakki, mutta lasken sen enemmänkin klassikoihin, enkä oikein tiedä miksi. Olen vissiin aika käytännönläheisenä ajatellut aina, etten viitsi hankkia 'oudon' väristä takkia, kun sitä on niin vaikea yhdistää ja sitten pitäisi kuitenkin olla lisäksi aina se pomminvarma musta. Onko tuttu ajatus?
Rohkaisin mieleni viime Espanjanreissulla ja ostin tämän Zaran keinoturkistakin. Tosin sitä edelsi pitkä mietintäsessio. Ostin toisenkin, ruosteenruskean, missä oli ns herrainkaulukset ja se oli kaikin puolin isomman ja raskaamman tuntuinen päällä. Sovittelin niitä asunnolla ja peilasin korkeisiin ikkunoihin, koska kokovartalopeiliä ei ollut. Mies seurasi sivusilmällä vieressä sitä touhua ja pudisteli päätään kun mallasin hiki päässä näitä takkeja (varmaan mietti mien se voi olla noin vaikeaa).

Onneksi päädyin tähän! Päätökseen vaikutti ensisijaisesti se, että tämä oli hirveän kevyt päällä ja muutenkin sopivan kokoinen hihoista sekä pituudeltaan näin lyhyelle tyypille. Toiseksi se, ettei siinä ollut kauluksia ja se oli miellyttävämpi siinäkin mielessä päällä. Saisipa huivin laitettua kerrankin kivasti ihan kaulaan asti kiinni, lämmittämään. Kolmannella sijalla oli vasta tuo väri, sillä se askarrutti vielä siinäkin kohtaa mieltäni.




Sitten kun takki kotiutui ja ensimmäiseksi asustin sen ihan turvallisesti mustalla, se tuntuikin heti niin kivalta ja sopivalta: mustat housut ja kengät, huivi, myssy ja laukku. Day et -laukun mustavalkoinen hihna raikastaa muuten kaksiväristä asua. 
Takki on myös niin väljä, että olen kovilla pakkasilla laittanut sinne alle vielä kauluksettoman kevytuntsikan eikä se ole tuntunut yhtään ahtaalta. Aika tärkeä ominaisuus sekin Suomessa.


Takki: Zara // Housut: MoshMosh // Kengät: Mango // Laukku: Day et*


Jos ajatellaan ihan klassisia värejä, niin takkiin sopivat mustan lisäksi harmaa ja olen pitänyt paljon myös vaaleanharmaata ja hiekanbeigeä villahuivia sen kanssa. Farkut tietysti sopivat tähän väriin hyvin ja alla onkin vähän keväisempi versio. Kuvassa olevan sini/musta/harmaan jättikokoisen, mutta ohuen villakangashuivin olen ostanut monta vuotta sitten Cos'ista ja se on ollut mainion käyttökelpoinen monessa asussa, myös tuomassa mielenkiintoa kokomustaan asuun.

Takin väri näyttää muuten paljon sinappisemmalta näissä kuvissa, siinä on mukana enemmän vihreää ja joissakin sisävaloissa se näyttää lähes limeltä. Mitä ilmeisemmin sellainen väri, mitä on vaikea toistaa kuvissa. Ylimmässä kuvassa se on lähimpänä oikeaa.
Tämä takki on muuten kerännyt varmasti takeistani eniten huomiota; mm. ohikulkija metron liukuportaissa huikkasi mennessään, että sulla on ihana takki. Eräs kommentoi, että onpa ihana turkki, onko tuo aitoa karvaa?




Takkihan ei ole omaa värimaailmaani ollenkaan, ehkä sen vuoksi ostopäätöksen tekeminen oli niinkin vaikeaa. Hintakaan ei kyllä päätä huimannut, se nimittäin maksoi vähän päälle 50 euroa. Espanjassa Zaran hintataso on muutenkin edullisempi kuin Suomessa ja lisäksi oli Black Fridayn 20 % alennus. Ehkäpä tämä pähkäily kertoo minusta senkin, että en ole valmis maksamaan mitä tahansa ja pyrin tekemään järkipäätöksiä muutenkin. Aina en onnistu, mutta usein kyllä.

Nyt kun keltaistakin näkyy kevään trendikartoilla, kaivoin omat hansikkaani laatikosta. Värikkäillä sormikkailla saa kivan väripilkun asuun.

Osan kuvista kuvasi blogikamuni Souliina, jonka kanssa kävimme eräänä pakkaspäivänä kahvittelemassa ja kuvailemassa.

Onko sinulla jo tai oletko miettinyt värikkäämmän takin tai asusteiden hankkimista kevääksi?

Maarit

* Saatu blogiin

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Lyonin kana - helppo ranskalainen bistroklassikko


Jos kuvatekstissä lukee: 'Kun haluat vierailtasi seisovat aplodit, tee Lyonin kanaa', meikäläinen tarttuu reseptiin oitis. Löysin tämän ohjeen Glorian ruoka&viini -lehdestä ja se oli just niin hyvää kuin mitä artikkeli antoi ymmärtää.

Lyonin kana on rustiikkisten ranskalaisten bistrojen klassikko. Istuisin itsekin mielelläni siellä, mutta nyt kuvittelimme tunnelman ihan kotona. 

Tein sitä tammikuisena iltana ystävillemme ja ihastuksen huokaukset olivat syviä ja hartaita. Tämmöiset ohjeet ovat mieleeni - helppoja ja herkullisia. Reseptissä on yksi yllätys: aikamoinen määrä punaviinietikkaa. Mutta sitä ei kannata vähentää etikan maun tai tuoksun pelossa, se sihahtaa taivaan tuuliin pannulla ja jäljelle jää makunystyröitä hellivä pehmeän kermainen ihanuus. En käytä juurikaan kermaa tai vastaavia ruoissa, koska olen löytänyt muita terveellisempiä vaihtoehtoja maustamiseen, mutta tähän se kuuluu.

Lyonin kana on erinomainen vieraille tarjottava tai kätevä arjen pelastaja - sitä kannattaa valmistaa samalla tekemällä iso satsi kerralla.


Käytin sekä koipipaloja että nahallisia paistileikkeitä


Meillä myydään K-kaupassa broilerin paistileikkeitä maustamattomina sekä sitruuna-lehtipersilja -mausteella. Molemmat käyvät tähän hyvin. Kanat kannattaa kuivata talouspaperilla hyvin ennen paistamista, niin että ne saavat rapean pinnan.
Meiltä ei (tietenkään) saanut lähikaupoista tuoretta rakuunaa, joten käytin kuivattua. Uskon, että tuoreella saa siihen vielä oman tärkeän makunsa ja sen haaliminen jatkuu.

Lähdemme tulevalla viikolla kevään ensimmäiselle mökkireissulle ja aion tehdä sinne parille ensimmäiselle päivälle tätä mukaan.

Lisukkeeksi sopii riisi tai jonkinmuotoiset perunat. Itse tein näitä chili-valkosipuliperunoita uunissa, mutta lohkoversioina. Salaattina oli greippi-appelsiinisalaatti mikä raikasti ja kevensi kermaista ruokaa.

LYONIN KANA - resepti (4 annosta)

800 g broilerin paistileikkeitä tai koipia tai muita sopivia
1 tl suolaa
1/2 tl mustapippuria myllystä
2 rkl + 2 rkl voita
1,5 dl punaviinietikkaa
6 valkosipulinkynttä
1 laakerinlehti
1,5 dl kanalientä
2 rkl tomaattipyretta
1 prk (200 g) ranskankermaa
1/2 ruukkua rakuunaa
PÄÄLLE
1/2 ruukkua rakuunaa

1. Laita uuni lämpenemään 225 asteeseen. Mausta broilerit suolalla ja pippurilla ja paista molemmin puolin padassa 2 rkl:ssa voita. Lisää loppu voi ja viinietikka, anna sihahtaa. Kuori ja hienonna valkosipulinkynnet karkeasti ja lisää ne laakerinlehtien kanssa pataan. Laita pata uuniin 20 minuutiksi.
2. Siirrä broilerit hetkeksi syrjään ja lisää pataan kanaliemi ja tomaattipyre. Keitä, kunnes jäljellä on puolet nesteestä. Lisää ranskankerma ja hienonnettu rakuuna sekä broilerit pataan. Nosta uuniin n. 35 minuutiksi.
3. Hienonna lopuksi rakuunaa pinnalle.

Aurinkoista sunnuntaita!

Maarit

PS Teille tiedoksi, jotka olette seuranneet murattien talvehtimisprojektiani, että myöhäissyksyllä kirva-armeija asettui joka ikiseen muratinoksaan mitä oli eri puolilla kotia ja jouduin laittamaan kaikki roskikseen. Onkohan se niin, että ne olivat päässeet kuivumaan vähän ulkona, jolloin kirvat olivat vallanneet ne (mutta mitä ei vielä näkynyt)... Tietääkö joku asiasta?



perjantai 15. helmikuuta 2019

Meikkivoide - taikaa & tasoitusta ihollesi


Siitä on aikaa kun olen kirjoittanut viimeksi meikkivoiteista. Nyt on juuri sopiva hetki miettiä meikkivoideasioita, sillä saamme vielä odottaa tovin auringon antamaa pukevaa väriä. Siihen asti ainakin olisi hyvä käyttää meikkivoidetta heleyttä ja tasaisuutta antamaan.
Miten tärkeässä roolissa meikivoiteet ovatkaan, kun haluaa tasaisen näköisen ihon! Ja menempä heti suoraan asiaan ja siihen, mikä on mieltäni vaivannut jo tovin. Meikkivoidemainoksissa ja muissakin yhteyksissä puhutaan usein 'kevyestä peittävyydestä', 'luonnollisesta peittävyydestä' - ylipäätänsä peittävyydestä. 
Olen sitä mieltä, että sana peittävyys on ihan väärä tässä yhteydessä. Se kuulostaa paksulta vaikka sanan edessä olisi kuinka kevyen mielikuvan antava adjektiivi. 

Kyseessä on ihon sävyn tasoittaminen - ei peittäminen. Peittäähän se toki vähän, mutta meikkivoiteen tarkoitus on tasoittaa ihon sävyä ja eliminoida epätasaista väriä. Peitevoide on ihan yhtä tärkeässä roolissa, eli sillä peitetään paikallisesti punaisuus poskipäiltä tai muut peittämistä kaipaavat kohdat. 
Tämä on se salaisuus, millä saadaan ihanan luonnollisen näköinen ja heleänä hohtava iho.

Muutama seikka on hyvä huomioida ja listaan tähän juttuun omasta mielestäni tärkeimpiä asioita. Sen vielä haluaisin sanoa, että hiukan ärsyttää sekin kun mainoksissa puhutaan virheettömästä ihosta - miksi meidän ainutlaatuisen oman ihomme pitäisi olla virheetön? Eihän kenelläkään kuitenkaan ole. Se voi silti olla tasaisen ja terveen näköinen.




Jos katsotte alla olevaa kuvaani viime kesältä, ihollani näkyy luomia, sekä tummia että ihon pinnalla olevia. On punaisuutta poskipäillä, mitä peitän peitevoiteella, mutta silti se kuultaa hienoisesti läpi. Nenänpielissäkin on epätasaista väriä. Samoin silmien sisänurkissa on selvästi tummuutta. 
Näistä huolimatta ihoni näyttää mielestäni tasaiselta, mutta ei virheettömältä. Eikä sen tarvitsekaan.




1. Kaikkein tärkeintä on huolehtia ihon kunnosta, niin että se ei näytä kuivalta. Puhun nyt ihosta, missä ei ole atooppista kuivuutta tai muuta vastaavaa. Kuorinta säännöllisesti, huolellinen puhdistus JA kasvovesi, vuodenaikaan sopivan seerumin käyttö, hyvä riittävästi kosteutta antava voide yöksi ja päiväksi. Silmänympärysihon hoito! Ja mainitsen erikseen vielä hoitoveden, sillä se tuntuu olevan monelle vielä tuntematon tuote. Sillä on uskomaton merkitys ihon pehmeyteen ja kosteuttamiseen - sitä taputellaan kasvoveden jälkeen ennen seerumia. Yksi, kaksi tai kolme kerrosta - mihin on aikaa. Tämä on meikkivoidejuttu, joten en puhu nyt enempää ihon hoitamisesta, mutta sen merkitys on valtava. Jos iho on kuiva, niin mikään meikkivoide ei näytä hyvältä ja se ei ole meikkivoiteen vika.

Niin, ja haluan korostaa vielä sitä, että olen ns. ITE-meikkaaja eli olen käynyt elämän koulun - toki ammatin puolesta - mutta en ole koskaan ollut millään meikkikurssilla. Luin (ja luen) kaikki aiheeseen liittyvät jutut ja olen aina seurannut kiinnostuneena alaa, joten ihan sitä kautta olen oppinut nämä niksit. Ja on toki mainittava, että pitkäaikainen työkaverini ja ystäväni Raili Hulkkonen on myös ollut merkittävä opettaja pitkän tuttavuutemme aikana.

2. Valitse meikkivoide ihotyyppisi mukaan. Jos sinulla on rasvoittuva ja sekaiho, se vaatii ehkä mattaisemman lopputuloksen. Hyvä primer on sille ihotyypille tärkeä lisä peittämään mahdollisia suurentuneita ihohuokosia. 
Minulla on sellainen fiilis, että monet valitsevat liian mattaisen voiteen siinä pelossa, että iho kiiltää. Oma ihoni kiiltää aina enkä käytä koskaan irtopuuteria meikkivoiteen päällä, mutta koen että se on heleyttä.

3. Luulisin, että vaikein asia (värin lisäksi) on valita oikea peittoaste. Haetaan usein liian peittävää, vaikka paljon ohuempi riittäisi ja olisi kauniimpi iholla. Mutta jotenkin on iskostettu meidän päähämme, että iho pitää peittää. Nuoret ovat ihan toivottomia siinä asiassa - kaunis iho peitetään paksulla, mattaisella ja usein liian vaalealla meikkivoiteella. Mutta monilla aikuisillakin huomaa selkeästi turhan peittävän pinnan. Omasta mielestäni oman ihon pitäisi kuultaa läpi ja silloin se on sitä heleyttä. Ylläolevassa kuvassani iho on selvästi nähtävissä joka puolella kasvoja (itselläni on Lumenen Väriseerumi Dark).

4. Värin valinnassa hyvä sääntö on se, että kun kokeilet paria sopivaa sävyä joko leukaperiin kasvoilla tai kämmenselkään, valitse niistä se tummempi - se on usein aikuisella kauniimpi. Kun meikkivoide on ohut, vähän tummempi värikin sulautuu ihoon luonnollisesti. Missään nimessä aikuisten ei kannata ihannoida nuorten vaaleita ihoja ja havitella meikkivoiteella sitä lookia. Meillä on juonteita, punaisuutta, pigmenttiläiskiä eli monenlaista epätasaista väriä ja tummempi tai tarkemmin aprikoosinsävyinen keskisävy on se, mikä neutraloi ne parhaiten. 
Olen itse oppinut oman ihoni sävyn niin hyvin, että huomaan heti kämmenselällä onko väri sopiva minulle.

5. Hanki hyvä peitevoide ja peitä sillä paikallisesti niitä kohtia, mitkä jäivät näkymään meikkivoiteen levityksen jälkeen.
Minulla on muuten hyviä ajatuksia myös peitevoiteisiin - haluaisitteko niistä kenties oman postauksen?

6. Kokeile jättää puuteri pois, jos olet tottunut käyttämään sitä. Totut melko varmasti pian siihen uuteen raikkaaseen ilmeeseesi.

7. Kuulutko sinä niihin, jotka käyttävät meikkivoidetta vain juhliin mennessä tai muissa erikoistilanteissa? Meidänhän pitäisi olla joka päivä hehkeitä ihan oman itsemme ilahduttamiseksi. Nämä nykyajan meikkivoiteet ovat niin hyviä, että ne levittää hetkessä ja ne tasoittuvat saumattomasti saman tien. 

Olen kerännyt tähän alle muutamia testaamiani ja hyviä meikkivoiteita eri hintaluokista - hyvin ohuita sekä paremmin peittäviä.




Nimensä mukaisesti Lumenen uusin, ihonhoidon ja meikin yhdistävä, Fresh Skin Tint* on heleyttävä ihon sävyvoide. Se muistuttaa sävyttävää päivävoidetta, missä on mukana hehkua ja se tasoittaa aavistuksenomaisesti. Tämä jättää hieman mattaisen pinnan.

Kenelle: Kun haluat enemmän kuin pelkän päivävoiteen mutta vähemmän kuin meikkivoiteen. 




Lumenen Sävyseerumi (Instant Glow Beauty Serum) on ollut sydäntäni lähellä siitä lähtien kun se tuli markkinoille kolmisen vuotta sitten ja olen käyttänyt jo monta pulloa. Se on hoitava, kosteuttava ja niin luonnollinen ihon sävyn tasoittaja, etten ole vastaavaan törmännyt. Sen hyvin ohut, seerumimainen ja äärettömän hoitava koostumus on kuin ihonhoidon jatke iholleni.

Kenelle: Aikuisille, sillä se ei seerumimaisena korosta juonteita ja ryppyjä, ja antaa ihoa heleyttävän lopputuloksen.




Sensain Flawless Satin Foundation SPF20* on voidemainen, heleyttävää puuteria sisältävä meikkivoide. Se peittää jo aavistuksen enemmän, mutta on silti kauniisti ihoon sulautuva. Ylellinen pullo ja hyvä mieto tuoksu.

Kenelle: Jos kaipaat voidemaisempaa ja hieman peittävämpää sekä aurinkosuojan.




Oriflamen Giordani Master Creation SPF18* on hyvin notkea ja hyvin ihoon liukuva ja tasoittava meikkivoide. Vinkki: erittäin kaunis monille sopiva sävy on Natural Beige Warm.

Kenelle: Jos kaipaat juonteita häivyttävää ja kevyen peittävää seerumimeikkivoidetta, ja haluat suojan myös ympäristön haittavaikutuksilta, saasteilta.




Physicians Formulan The Healthy Foundation SPF20* on ihoa kirkastava ja heleyttävä meikkivoide. Samettinen meikkivoide tasoittaa, kirkastaa ja kosteuttaa hyaluronihapon voimin. Kaikki sarjan tuotteet ovat herkälle iholle sopivia, joten tätä kannattaa kokeilla jos ihosi on herkkyyteen taipuvainen.

Kenelle: Herkälle iholle ja kaikille ihotyypeille hellän hoitavaa tasoitusta.




Max Factorin Radiant Lift SPF30* on pitkäkestoinen ja liftaava voidemainen meikkivoide pumppupullossa. Siinäkin on mukana hehkupalleroisia sekä ihoa täyteläistävää hyaluronihappoa.

Kenelle: Jos kaipaat liftaavaa ja pitkäkestoista meikkivoidetta, sekä hyvää aurinkosuojaa.




Kick'sin Perfecting Base SPF15* on näistä täyteläisin, puolipeittävä meikkivoide. Vaikka se on voidemaisen täyteläinen, se sulaa ihon pinnalla ja levittyy pehmeästi ja saumattomasti.

Kenelle: Hieman peittävämpää ja paremmin tasoittavaa lopputulosta kaipaavalle.




Ja vielä lopuksi laitan kuvan viime syksyn valloittavasta muuttujastamme Annasta. Hänelle tehtiin raikastava ja kohottava meikki ja tästä kuvaparista näette hyvin miten ison muutoksen kokonaisilmeeseen sai meikkivoide.

Olen kirjoittanut (=paasannut) :) näistä asioista ennenkin ja voit lukea niistä täältä ja täältä.

Meikkivoiteella taiot kasvoiltasi pois vuosia - mutta oikein valittuna ja käytettynä.

Tuliko teille jotain kysymyksiä tähän liittyen? Vastaan oikein mielelläni kaikkiin mihin vain osaan ja pystyn, joten nyt on hyvä tilaisuus pistää minut tiukille :)

Maarit

*Saatu blogiin PR-näytteinä