lauantai 30. maaliskuuta 2019

Uunifetajuurekset - viikonlopun helpoin ruoka (laktoositon)


Uunifetajuureksiin sain tietenkin inspiraation siitä somepastasta, mutta feta on erinomainen ja helppo tapa saada makua juureksiin. Kun se on palana pannun keskellä, siitä voi leikata syödessä haluamansa palan - sen, minkä kolesteroli kestää... Juurekset saavat uunissa maukkaan paahteisen maun ja houkuttelevan värin. En oikein keksi mikä voisi olla kätevämpi tapa syödä pellillistä juureksia kuin tämä. Kasvissosekeittokaan ei maistu aina, eikä ainakaan ole riittävän houkutteleva viikonloppuruoaksi.
Palsternakan, bataatin, perunan ja kukkakaalin sekaan on epähuomiossa sujautettu myös sellerin vartta, mistä mieheni ei tykkää sitten yhtään, mutta niin vain upposi sekin, sillä sen maku miedontui paahtaessa. Paistoin ison bataatin loput erillisessä vuoassa, koska koko määrä olisi tuonut liikaa makeutta juureksiin ja käytin sen myöhemmin kasvissosekeittoon.




Syömme nykyään lehtikaalta aikamoisia määriä, saatan silputa sitä keiton sekaan tai kana-curryyn antamaan väriä - ja tietysti myös vitamiineja. Suosituimmaksi tavaksi on muodostunut silti silputun kaalin paahtaminen paistinpannulla seesamiöljyssä. Siitä tulee rapeaa ja öljy antaa ihanan paahteisen makusäväyksen, mikä on tuttu aasialaisista ruoista. Tarkistin tätä kirjoittaessani vielä lehtikaalin ravintoarvot: siinä on runsaasti kuitua, C-vitamiinia, rautaa, proteiinia ja karoteenia!
Tätä silppua tai lähes sipsimäistä lisuketta voi ripotella mihin ruokaan tahansa, mihin haluaa lisäväriä ja vitamiineja. Myös salaatin päällä se on kerrassaan ihanaa.
Tähän uunifetajuures-paistokseenkin lehtikaalisilppua ripotellaan lautasella annosten päälle, niin että se säilyttää rapeutensa.

Lisukkeeksi valmistin uunissa kiertoilmalla samanaikaisesti pannullisen broilerin paistileikkeitä, niitä samoja mitä käytin tässä Lyonin kanassa. Alla olevasta uunikuvasta näkyy vuoan todellinen koko - tästä annoksesta tuli meille kahdelle kahden päivän ruoka, ja taisi jäädä toiselle vielä lounasannoskin.




UUNIFETA-JUUREKSET - resepti

Näitä tarvitset:

Laktoositon Feta
Punaista chiliä

Porkkanaa
Perunaa
Palsternakkaa
Bataattia
Varrellista kukkakaalta
(varsiselleriä)

Rypsi- tai oliiviöljyä
Suolaa, mustapippuria
Valkosipulia

En laita tähän mitään määriä, koska jokainen voi laittaa sen mukaan ja juuri niitä juureksia, mistä pitää eniten. Olen käyttänyt myös punajuurta, mutta se pitää kypsentää eri vuoassa tai vuoan toisella reunalla, ettei koko annos värjäänny punaiseksi.
Laita vuoan keskelle feta ja pilko chiliä päälle. Lisää isot juureslohkot ympärille ja ripottele päälle öljyä vähintään 1/2 dl. Sitä pitää olla sen verran reilusti, etteivät juurekset pääse kuivumaan paistuessaan. Ripottele päälle suolaa ja jauha pippuria. Purista valkosipulia haluamasi määrä kaiken päälle. Paista n. 30-40 minuuttia 200-asteisessa uunissa tai 175-asteisessa kiertoilmaa käytettäessä. Kääntele juureksia välillä.

PAAHDETUT BROILERIN PAISTILEIKKEET

Käytin tässä sitruuna-lehtipersilja -mausettuja paistileikkeitä (meillä näitä myy K-Supermarket). Laita broilerit uunivuokaan ja ripottele niidenkin päälle öljyä. Mustapippuriakin voi pyöräyttää muutaman kierroksen. Laita kiertoilmauuniin yhdessä juuresten kanssa - tarkista kypsyysaste noin 30 minuutin jälkeen.

PAISTETTU LEHTIKAALI

Leikkaa lehtikaalin lehdet pieneksi silpuksi (en käyttänyt paksuja varsia). Kuumenna seesamiöljyä pannulla ja paista lehtikaali koko ajan liikutellen niin että ne saavat hieman paahteista väriä. Ne palavat helposti, joten ole varovainen äläkä jätä niitä yksin pannulle. Ripottele päälle sormisuolaa.

En huomannut kuvata valmista ruokaa nyt ollenkaan, mutta kyllä se näytti aika mehevältä ja värikkäältä.

Maarit





keskiviikko 27. maaliskuuta 2019

Mitä mökillä tehdään tähän aikaan vuodesta?


Vaikka aurinko on paistanut ihanasti tällä viikolla, niin perusilma on kyllä karmivan kylmä. Tuuli on puhaltanut, mutta ulkona saattoi silti jo istua ja ahmia auringon säteitä, kun löysi tuulensuojaisan paikan.

Ajattelin kirjoittaa pienen jutun siitä, mitä olen puuhastellut mökillä tähän aikaan vuodesta. Ensinnäkin, oli hyvä ajatus tulla tänne vähän pidemmäksi aikaa, sillä tämä on eri lailla rentouttavaa olemista kuin kotona, koska täällä ainoat hommat ovat päivittäisten keittiötöiden parissa puuhastelu.





Pölyä kertyy muutaman kuukauden poissaolon aikana ihmeesti, vaikka tämä on niin keskellä luontoa ja kaukana päätiestä. Ihan ensi töikseni heitin matot ulos, imuroin ja pesin lattiat. Toin kotoa ison Tanger-maton, mikä meiltä jäi olohuoneesta, kun sinne tuli harmaat matot. Täällä oli jo ennestään sohvan edessä pienempi samanlainen, joten se yhtenäisti ilmettä mukavasti. Hieman tämän maton yleisyys kyllästyttää ja siksi halusin mattomuutosta kotiinkin. Tämä matto on niin ihanan pehmeä jalkojen alla ja täällä on iso merkitys silläkin, että paksut matot lämmittävät viileillä lattioilla.




Lumi oli sulanut kiitettävästi pihalta jo tänne tullessa ja ympäri pihaa oli kaikenlaista puuroskaa, oksia ja kasapäin koivun ja lepän lehtiä. Niitä haravoin parina päivänä, mutta hommaa jää vielä tulevillekin reissuille, sillä osa oli vielä niin tiukasti jäässä. Juuri muuta ei ulkona voi tehdäkään. Tontille tuova tie on vielä osittain lumen peitossa, osittain roudan kovertama ja kuopissa on vettä ja työkoneiden jäljiltä mutavelliä joten lenkkeily ei ole nyt se paras juttu.

Katkoin heti tulopäivänä koivunoksia maljakkoon - on kiva seurata ehtiikö pikkusilmut aueta hiirenkorville tänä aikana.

Takkaa on poltettu päivittäin muutaman tunnin ajan. Vaikka patterit ovat päällä, kosteus oli sitkeästi läsnä. Olemme miettineet tälle kaudelle myös tästä isosta muuratusta takasta luopumista ja sen korvaamista kevyttakalla. Sitä asiaa pitää pohtia kyllä tarkasti, sillä muuri on kuin iso lämmin syli ja hohkaa ihanasti lämpöä monen tunnin ajan sen jälkeen kun luukut on suljettu. Sen varjopuoli on monen tunnin lämmitys, sillä kestää kauan ennenkuin alkaa tapahtumaan yhtään mitään. Luukut ovat myös pienet, mistä ei tulen loimua juuri havaitse. Kevyttakka alkaa lämmittämään heti, on erinomainen tunnelmanluoja ja on nimensä mukaisesti kevyemmän ja tyylikkäämmän näköinen. Emme ole täällä koskaan sydäntalvella, joten asiaa pitää miettiä tarkasti, sillä tämän rumiluksen purkaminenkaan ei ole mikään pikkujuttu. 




Toimme kotoa tänne betonipintaisen pikkupöydän, kun noita sivupöytiä alkoi olla jo vähän liikaa, heh. Mökille se sopiikin hyvin, sillä meillä ei ole ollut täällä mitään laskutilaa tuon divaanin vieressä.  Nyt täällä onkin noita huonekaluja jo sen verran, että mitään uutta ei enää mahdu. 
Sinililjan toin tullessani, niinkuin monena keväänä, antamaan kevään vihreää kun kaikki muu on vielä niin harmaata.  




Täälläkin päivää on rytmittänyt ruoka. Mikäpä muukaan - se on rattoisaa hommaa ja nautin siitä. Paikallisen kaupan valikoimat on mukautettu vielä talviaikaan, kun kesäasukkaiden joukkoa vielä odotetaan, mutta luovuudella selviää ihan hyvin. Grillissä on pöhissyt broilerin siipiä ja koipipaloja. 

Kauppaan on kymmenisen kilometriä ja kävin aamupäivän reissulla myös paikallisessa Sannan Savustamossa hakemassa tuoreen siian. Se olikin sen verran iso vonkale, että meillä syödään grillattua siikaa huomennakin.
Juuri savustettuja silakoitakin lähti mukaan - silakkahan on rasvainen kala ja erinomainen omega-lähde, joten sopii hyvin kolesterolin alentamisprojektiini (luithan edellisen jutun kolesterolin alentamisesta...) Tänään herkuteltiin päiväkahvilla savusilakkaleivillä, eikä todellakaan tehnyt mieli juustoa tai metukkaa :)  




Uusi mökkivihkokin on korkattu ja siihen on alkanut muodostumaan jo listaa, mitä pitää tuoda seuraavalla reissulla mukana. En ole jättänyt nimittäin tänne mitään ruokatarvikkeita talveksi ja koko setti pitää koota uudelleen. 
Kylmyys ja kosteus tekevät tehtävänsä ja meillä on kevään edetessä edessä kiukaan vaihto. Kiuas on täysin ruosteen runtelema ja kahvinkeitin oli tullut myös tiensä päähän, se oli osittain ruostunut ja muutenkin jo elämää nähnyt. Aina on jotain korjaus- tai hankintalistalla, vaikka yrittää kuinka korjata rikki menneitä ja muutenkin pyritään elämään taloudellisesti ja kierrättäen.





Se paras hetki mökillä on aamujen lisäksi kuitenkin päivittäinen saunahetki ja se koittaa ihan kohta <3

Maarit



maanantai 25. maaliskuuta 2019

Kolme keinoa kolesterolin alentamiseksi


Meillä on suvussa korkeaa kolesterolia molempien vanhempien puolelta, joten sukurasite on korkea ja olen ollut itsekin työterveyslääkärin seurannassa tämän vuoksi useita vuosia. Siinä vaiheessa, kun käskettiin tarkistamaan ruokavaliota, kokonaiskolesterolini oli 6,3. Jätin pois voin leivältä ja meetwurstin päivittäisen syömisen, mikä on ollut suurin herkkuni lapsuudesta lähtien. Rakastin sitä niin, että pyysin metukkaa alle 10 vuotiaana synttärilahjaksi, palasena, mistä voisin haukata. Voitte kuvitella, ettei ole ollut helppoa luopua siitä.

Näillä toimepiteillä - ainakin uskon että nämä olivat ne oleellisimmat, koska muuten jatkoin aika lailla entiseen malliin syömistä - sain sen laskettua 5,3 tasolle. Voi toki olla, että oli muitakin tekijöitä mutta nämä muutokset tein tietoisesti.

Nyt en ole ollut lähes neljään vuoteen säännöllisessä seurannassa, ja se näkyy. Reilu vuosi sitten asia alkoi huolestuttamaan ja teetätin laajan verenkuvan, mitä nykyään voi ostaa yksityiseltä lääkäriasemalta ja mihin kuuluu myös chat-keskustelu lääkärin kanssa. Kaikki muut olivat ihan ok kohdallaan ikäisekseni, mutta kolesteroliarvo oli noussut yli 7:ään.
 



Lääkäri ei määrännyt ruokavaliota eikä etenkään lääkitystä, vain seurantaa, mutta korkeat arvot ovat alkaneet vaivata ja päätin, että fiksaan tiettyjä tekijöitä ruokavaliossani ja menen otattamaan sitten uudet arvot. Syömme mielestäni melko terveellisesti ja monipuolisesti, tasapuolisesti kaikkea ja liikun kohtalaisesti sekä säännöllisesti, joten mistään dieetistä ei nyt ole kyse. 

Päätin tehdä muutaman korjausliikkeen katsoakseni saanko niillä aikaiseksi arvojen laskua. Sain tämän päähäni pari viikkoa sitten, kun luin artikkelin (mitä en löydä enää mistään, ehkä se oli kuntosalilla...) missä kerrottiin, miten huono kolesteroli (LDL) kertyy klimpiksi verisuonen seinämään ja hyvä (HDL) sulattaa sitä pois. Siinä oli selitetty niin selkeästi tämä asia, minkä kyllä tiesin entuudestaankin, mutta nyt se vain kolahti oikein kunnolla. 

Tässä on omat yksinkertaiset keinoni: lopetan, vaihdan ja lisään!




Lopetin margariinipohjaisen levitteen sekä juuston käytön leivällä, koska ne sisältävät tyydyttynyttä rasvaa. Rakastan juustoa ja sen makua - siis rasvaista makua, kääk. Meillä ei onneksi ole ollut tapana herkutella viikonloppuisin juustolautasilla vaan käyttöni on ollut pelkästään leivänpäällisenä, joten siinä mielessä isosta asiasta ei ole kyse. Jotenkin piti tämä asia kompensoida - millä saan leivälle (mitä rakastan) makua? Pelkät kasvikset leivän päällä eivät maistu miltään tai ei ainakaan siltä, mitä odotan.

Tutkin tuorejuustohyllyjä eräällä kauppareissulla ja silmiini osui Oatlyn kaurapohjainen PåMackan -rasia. Se on maustamaton, kevyesti suolainen juustontapainen notkea levite. Maku ei mielestäni muistuta kauraa, mikä on tässä tapauksessa hyvä vaikka pidänkin kaurasta monessa muodossa.
Laitan sitä siis paahdetulle leivälle ja päälle vähän piparjuurta tuubista. Juuston olen korvannut usein kylmäsavu- tai  graavilohella - siitä saa tärkeitä omegoita. Siihen päälle rucolaa ja lisäksi vaikkapa tomaattia tai mitä kaapissa sattuu olemaan. Kirpakkaana ja tulisena piparjuuri ja rucola korvaavat meetwurstin antaman vahvan maun. Leikkeleenä hyvä on myös ohuen ohut kylmäsavustettu härkä.




Vaihdoin kahvimaidon kauramaitoon, kokonaan. Keitämme kotona aina espressopohjaista maitokahvia ja nyt vaahdotan maidon sijaan kauramaidon. Käytän Lidlin versiota, sillä se on maultaan pehmeän kauraista. Kalsiumin saannista olen huolehtinut jo vuosikausia kalkki+D-vitamiinitableteilla, joten sekään ei puolusta maidon käyttämistä. Kaurajuoma on sitäpaitsi niin makeaa, etten käytä sokeria enää kahvissa. Myös espresso mainitaan kolesterolin kannalta huonompana vaihtoehtona kuin suodatinkahvi, mutta siitä en aio luopua.



Lisäsin kasvisten määrää ruoanlaitossa ja kiinnitän siihen huomiota enemmän kuin oikeastaan koskaan. Huomaan, että mietin nykyään niinpäin, että mitä kasviksia laittaisin ruoaksi - ja sen jälkeen mietin proteiinit, kanaa vaiko kalaa. Punaista lihaa tulee syötyä nykyään melko vähän, useinmiten jauhelihana.




Viimeisin villitys kasvisten alueella on raakojen juuresten virittäminen syöntivalmiiksi. Aloitin raastamalla isolla terällä porkkanaa salaatin sekaan. Ostan multaporkkanoita niin kauan kuin niitä saa; kohta ne valitettavasti loppuvat samoin kuin kotimaiset porkkanat ylipäätänsä. Porkkanat ovat makeita ja mainioita salaatissa ja antavat ihanan värinkin. Sitten keksin punajuuren ja nyt raastan sitäkin. Siinä on vain se haaste, että koko salaatti värjääntyy ikävän väriseksi, mutta jos sen säilyttää eri rasiassa ja lisää vasta loppuvaiheessa varovasti kääntäen, jälki ei ole niin pahaa. Olen kokeillut myös kyssäkaalia, mutta sen maku ei oikein vakuuttanut.
Raasteiden lisäksi olen laittanut salaattiin pak choi -salaattia, jääsalaattia sekä lehtikaalia tai mitä kaapista löytyy - kaikki pilkkoen aivan pieneksi silpuksi. Muistan kuinka New Yorkissa ostin joskus take away -salaatin ja kuinka se pilkottiin jättimäisellä kaarevalla veitsellä lopuksi pikku silpuksi ennen kuin kumottiin astiaan. Tämä minun salaattini on vähän samanlaista.
Lopuksi siivuan sekaan makeutta ja mehukkuutta antamaan mandariinisiivuja sekä/tai viinirypäleitä (jos ovat makeita, kirpeät eivät käy). Myös appelsiini sopii, mutta kannattaa varmistaa aina että ne ovat makeita - hapan ja kirpeä hedelmä ei sovi mielestäni salaattien sekaan.
Juju on siinä, että saan upotettua salaattiin ravintoarvoltaan arvokkaampia vihanneksia ja kasviksia.




Teen salaattikastiketta pienen pullollisen kerralla, niin että sitä on aina valmiina. Suosikkini on tämä oma seokseni öljy/sitruuna/hunaja - yksinkertaista ja hyvää ja sopii monenlaiseen salaattiin, sen resepti löytyy täältä.




Meillä on tämäntapaista salaattia nyt tarjolla päivittäin, joskus teen parin päivän annoksen tuohon kannelliseen teräsastiaan ja se säilyy hyvin seuraavaan päivään. Kun salaatti on näin maukas ja täynnä kolesterolinkin kannalta tärkeitä kuituja ja vitamiineja, sitä tulee helposti syöneeksi suositusten mukaisen lautasen puolikkaan.

Nämä ovat aika yksinkertaisia juttuja, eivätkä tosiaan vaadi sen kummempia dieettejä tai valtavia uhrauksia. Olen muutenkin monessa asiassa kultaisen keskitien kulkija, joten sitä tietä mennään jatkossakin. Jos olen reissussa, sitten katsotaan tilanteen mukaan mitä syödään - en ota asioita niin vakavasti, vaan nauttien.
Se on helpotus, että olen aina ollut enemmän suolaisen ystävä kuin makean. Mutta jos kahvilassa on itsetehtyjä munkkirinkilöitä, niitä en voi vastustaa.

Raportoin tänne sitten taas asiasta, kun olen käynyt verikokeessa parin kuukauden kuluttua.

Onko siellä muita, joilla on korkea kolesteroli ja onko teillä hyviä ideoita jakaa meille muillekin kamppailusta sitä vastaan?

Maarit

tiistai 19. maaliskuuta 2019

Kymmenen reissu-unelmaani



Sain yllättäen, siis positiivisesti, tämän matka-aiheisen haasteen Maailman äärellä -blogin Heidiltä. Vaikka sydän hypähti innostuksesta, tuntui silti vaikealta alkaa miettimään omia reissu-unelmiaan, kun on seurannut hänen upeita reissujaan ja henkeäsapaavan hienoja kuviaan mitä ihmeellisimmistä paikoista ympäri maailmaa.

Omat reissuni liikkuvat aika paljon, mitenkä sen nyt sanoisi, tavanomaisemmissa paikoissa. No, en antanut sen häiritä vaan aloin kirjaamaan ylös omia unelmiani. Osa niistä olikin helppoja, sillä toteutumattomia unelmia toki on. Omiin unelmiini ei kuulu loikoilu luksushotellin (liian) hienon altaan aurinkotuoleissa, sillä pidän kodikkaammista paikoista, missä on normielämää ja paikallisia ihmisiä arjen puuhiensa parissa. Silti pitää olla tyyliä, sellaista, että pääsee syvä huokaus kun katsoo ympärilleen.
Valitsemani kuvat taitavat kertoa enemmän niistä fiiliksistä, mitkä ovat lähellä sydäntäni - ja kertovat myös unelmistani.


Marokko, Tanger


Kerron nyt heti tähän alkuun, että en ole yhtään extreme -ihminen missään asiassa - ja mieheni muistaa muistuttaa aina tuon tuosta, että olen ehkä maailman turvallisuushakuisin ihminen. Ja se näkyy näissäkin haaveissa, hih.

Tietynlainen helppous on myös astunut kuvaan iän myötä, ei oikein kiinnosta pitkien lentojen jälkeen matkan jatkaminen kenties toisella lennolla tai muulla, missä joutuu odottelemaan, vaihtamaan tai jopa yöpymään. Taksi menee vielä, kuten ollaan Thaimaassa tehty viime vuosina.

Jättikaupungit ja muut ruuhkaiset ja meluisat paikat on myöskin jo koettu. Nykyään kaikki sellainen missä on verkkaista menoa, kaunista katseltavaa ja paikallisten ihmisten elämää, houkuttaa enemmän. Kävimme Italian turneellamme muutama vuosi sitten Positanossa ja sekin tuotti pettymyksen. Turismin pilaama, todella pieni paikka, missä autolla sai ajaa vain yhteen suuntaan, ja siellä myös ajettiin - pitkässä letkassa madellen. Yksi yö riitti siellä.


Mallorca


Ja tämän alustuksen jälkeen varsinaiseen aiheeseen. Se oli määritelty valmiiksi eli kategoriat ovat: paikka, tapahtuma, kotimaan kohde, kaupunki, maa, saari, extreme, majoitusmuoto, luontokohde ja ruoka & juoma.

1. Paikka

Laitan tähän nyt sen mikä putkahti ensimmäisenä mieleeni. Provence. Olen vuosikausia halunnut nähdä ja kokea sen huumaavan tuoksun ja siniliilan, vihreällä ryyditetyn maiseman, kun laventelipellot kukkivat Etelä-Ranskassa. Olen autoillut niillä seuduilla aikoinaan monta kertaa, mutta kertaakaan en ole päässyt kokemaan tätä. Samaan matkaan yhdistäisin verkkaisen automatkan pitkin Côte d'Azuriä, kiertelisin pikku kylissä, mutta kiertäisin kaukaa Monacon ja Cannesin. Nizzassa viettäisin pari päivää, vaikka olen ollut siellä monesti.


Nizza / St-Jean Cap Ferrat


2. Tapahtuma

Tämä oli vaikea. Koska on kyse unelmasta, niin en laske kotimaan tapahtumia mukaan. Mutta hanami on ollut unelmani jo vuosia. Olen käynyt Tokiossakin pari kertaa, mutta en siihen vuodenaikaan, milloin pääsisi näkemään sen kuuluisan kirsikankukkien väriloiston. Koska en välitä ruuhkista, voi olla että se osoittautuisi pettymykseksi. Mutta en tiedä ennenkuin koen sen...

Samalla matkalla hyppäisin luotijunan kyytiin ja asettuisin Kiotossa asumaan pieneen perhemajataloon, onsen ryokaniin ja istuisin siellä höyryävässä kylvyssä hiljaisuutta kuunnellen.


Kuva: When2trip


3. Kotimaan kohde

Koska meillä on oma mökki, kotimaan matkailun haaveita ei juuri ole. Nautin siellä olemisesta eikä oikeastaan edes tule mieleenkään lähteä ainakaan kesäaikaan minnekään muualle, ainakaan lomailumielessä.
Saariston Rengastie on ollut suunnitelmissa kyllä - mutta ei autolla, vaan moottoripyörällä. Mukavuudenhalu - eli sopivat ajoilmat - on ohjannut tämän unelman toteutumista ja siksi se on edelleen to do -listalla.


Mökki, Merikarvia


4. Kaupunki

Tätä oli vaikea keksiä, sillä en niin kiinnostunut kaupunkilomista. Jos jonnekin lähden, valitsen aina pienen idyllisen kaupungin ja mielellään merenrannalta. Suosikkini on Palma Mallorcalla. Tai Malaga Espanjassa. Palma on nytkin haaveissa...


Mallorca / Cala de Figuera


5. Maa

Intia on vielä kokematta. Siellä kiehtoo tajunnanräjäyttävä värimaailma, kulttuuri ja ruoka. Silti negatiivisia asioita on niin paljon, että ne ovat tyssänneet sinne matkustamisen: hirveä härdelli ja liikenne, huono hygieniataso, äärimmäinen köyhyys ja sen mukanaan tuomat ongelmat, joita ei pääse välttämättä pakoon. Tämä on aika kaksipiippuinen juttu, sillä en välitä lähteä lomalle tuskailemaan. Jos taas asut jossain resortissa, et pääse kokemaan aitoa Intiaa. Vielä ei ole siis suunnitelmissakaan.


Kuva: ⓒ Biswarup Ganguly 

6. Saari

Nyt mennään kuulkaa ihan äärirajoilla ;o) Tähän valitsen saaren Kreikasta, enkä määrittele sitä sen kummemmin. Olen ollut elämäni aikana siellä kolme kertaa: Kosilla joskus vuonna 1987, Kreetalla taisi olla vuosi 1999 ja Samoksella kaksi vuotta sitten. Samos oli viehättävä, ruoka hyvää ja ilma kuin linnun maitoa. Kreikkaan lähtisin uudelleen. Horiatiki -salaattia voisin syödä vaikka joka päivä...


Kreikka, Samos

7. Extreme

Minun extreme-seikkailuni kohdistuisi Norjan vuonoille - laivalla. Olen aina ihastellut niitä jylhiä maisemia ja ajatellut, että siellä olisi hienoa käydä. Extremeksi tämän kohteen tekee se, että pelkään merta enkä matkusta laivallakaan erityisen mielelläni. En nyt ihan kuollakseni, mutta kaikenlaiset Tyynenmeren risteilyt on täysin pois suljettu.  Tukholmaan ja Tallinnaan sentään uskallan lähteä - jos on ensin varmistettu ettei ole myrskyä tiedossa.

Kuva: Loistoristeilyt

8. Majoitusmuoto

Tämän hetken haaveeni on villa Italian maaseudulla. Sellainen missä olisi lapsille sopiva uima-allas ja lähellä kylä mistä saisi tuoreita raaka-aineita kokkausta varten. Istuisimme iltaa talon puutarhassa pergolan alla koko perheen kanssa ja lapset pulikoisivat vedessä.


Kreikka, Samos


9. Luontokohde

Alla olevat kuvat ovat parin vuoden takaiselta reissultamme Lauhavuoren kansallispuistoon, Etelä-Pohjanmaalta. Olimme siellä syyskesällä arkipäivänä ja taisimme nähdä 5 muuta ihmistä koko muutaman tunnin vaelluksen aikana. Alue oli valoisaa metsää, männikköä, keltakultaista suota ja pieniä puhtaita puroja. Muistan vieläkin sen tunteen, kun istuttiin tuolla penkillä kahvilla.
Kansallispuistokohde voisi hyvinkin olla taas seuraava luontokohteemme.


Lauhavuoren kansallispuisto, Kauhajoki


10. Ruoka & juoma

Espanjan eikä Ranskankaan ruokaa ei voi kehua niin, että sen voisi sanoa olevan ihan mielettömän hyvää ja että matkustaisin ruoan vuoksi niihin maihin. Aasia on takuuvarma (lukuunottamatta kiinalaista), lähi-idän mausteiset maut ovat sydäntäni lähellä ja kokkaan itse niitä paljon. Mutta koska en ole reissannut lähi-idän maissa, en voi ihan varmaksi sanoa mitä se on todellisuudessta - niinpä valitsen tähän italialaisen. Se on lähes poikkeuksetta ollut aina taivaallisen maukasta, syötpä sitten pizzaa tai pastaa - italialaisen keittiön huippuja. Ihastelen aina myös sitä, miten ruoat maustetaan tuoreilla yrteillä, jolloin kaikkien raaka-aineiden maut tulevat esiin puhtaina.
Parhaan syömäni pastan söin vuosia sitten Bolognassa, pienellä sivukadulla pienessä ravintolassa. Se oli voisalviapastaa - niin yksinkertaista kuten siellä annokset yleensä ovat, mutta niin taivaallinen yhdistelmä voita ja salviaa.
Pastan kanssa hyvää punaviiniä ja pizzan kanssa tietysti lasillinen huurteista!


Espanja, Granada

HAASTAN MUKAAN SEURAAVAT BLOGIT:




Kerro siis omista reissu-unelmistasi, ja lisää oman juttusi linkki Kohteena maailma -blogin Kymmenen reissu-unelmaa -jutun kommentteihin.
Kopioi nämä lyhyet säännöt oman postauksesi loppuun ja haasta viisi bloggaajaa mukaan kertomaan reissu-unelmistaan.

Vaikka tämä oli blogihaaste, niin kertokaapa teidän omista matkaunelmistanne!

Maarit




perjantai 15. maaliskuuta 2019

Naisellinen asukuva, lempivärini ja kevätihanuuksia


Tämä juttu lähti oikeastaan liikkeelle siitä, että huomasin ajatusteni siirtyvän valon myötä keväisempiin väreihin. Kun pyörittelin asiaa, ajatukset alkoivat kiertää kehää hiekan ja sammutetun roosan ympärillä. Niitä voisi sanoa jopa lempiväreikseni, vaikken läheskään aina edes pukeudu niihin. Silti näitä värejä on kaapissani ollut aina ja on edelleenkin - ja tulee varmaan olemaan.

Teki mieli kirjoittaa vaihteeksi ns. mood board -tyyppinen juttu, mihin keräsin kaikkea ihanaa keväisen naisellista näiden kahden värimaailman ympärille. Lisäsin arkistostani myös sellaisia kuvia, mitkä tukevat ja antavat kontrastia näille väreille ja mitkä sopivat tähän maailmaan.




Tässä ilmavanihanassa Prepair -mekossa tulette näkemään minua varmasti siellä sun täällä kevään ja kesän mittaan. Mekko on ohut ja valkeassa pohjassa on nudenvärisiä ja eri sävyisiä harmaita lehtiä. Se on melko pitkä itselleni, mutta vyötäröllä kulkee nauha, minkä avulla pituutta voi säätää ja itselläni se lyheni näin pohkeeseen. Sen pituinen se saakin olla! Hihoissa on kuminauhamansetit, joten ne voi vetäistä rennosti ylöspäin ja ne myös pysyvät siellä.
Jos mietitte tulevan kauden juhlia, tämmöinen mekko on superkaunis häihin, lakkiaisiin ja vaikka mihin. Se menee sekä juhlaan että arkeen, vaikka töihinkin. Aika kivasti siihen sopii myös musta lyhyt nahkatakki - se tekee asusta reippaamman ja hioo liikaa naisellisuutta.
Siihen kuuluu musta alusmekko, mutta laitoin nyt alle valkoisen raikkaan alushametyyppisen.

Sain tietää, että tätä on myynnissä ainakin MondayTOsundayHOME -liikkeessä (linkki Fb -sivulle), joten sieltä voi tiedustella.

Olen tykästynyt siroihin ankle boots -nilkkureihin ja nämä hiekanväriset mokkaiset löysin vastikään Mangosta - näistä ja mustista nahkaisista (kuva täällä) tulee varmaan tämän kevään lempparit. Molemmat sopivat tämänkin mekon kanssa. Kesämmällä ja juhlavampaan tilaisuuteen laitan mustat tolppakorkoiset nilkkaremmikengät. Nämä ostin monta vuotta sitten, siihen aikaan kun näitä korkoja alkoi näkymään. Olen käyttänyt niitä paljon myös farkkujen kanssa - tykkään siitä rennon ja tyylikkään kontrastista. Niiden yksinkertainen malli on kiva, kun edestäpäin katsoessa näkyy vain leveämpi jalkaterän yli menevä mokkainen suikale sekä kiiltonahkainen kapea nilkkaremmi.

Heti kun ilmat lämpenevät, puen mekon päälle tuon lyhyen tekokelsitakin kanssa. Oi, olisipa jo plussalla, että pääsisi käyttämään keväisempiä vaatteita, huoh.



Takki: kirppislöytö // Mekko: Prepair* // Kengät: Mango // Huivi: Massimo Dutti
Kengät: Clarks


Kuva: Pinterest


Vaaleanpunainen, mutta sammutettuna, pehmennettynä ehkä aavistuksen harmaan kalpeaksi on ollut lähellä sydäntäni aina. Se on jotenkin kosmeettinen ja äärettömän hienostunut sävy ja sopii niin monen värin kanssa yhteen: harmaan, hiekan, mustan, khakinvihreän, tummansinisen, farkunsinisen... Tämä väri suorastaan sykähdyttää ja vetää puoleensa, kun näen sitä jossain. Onko teillä samankaltaisia tunteita väreihin?


Kuvat: Pinterest

Burberryn kevään uusi tuoksu Her* menee tietysti tähän suloiseen värikategoriaan, mutta on tuoksukin hurmaavan ihana. Se on nuorekas ja uudenlainen gourmand -tuoksu, missä heti ensinuuhkaisusta löytyy marjaisa ja kukkainen, nuorekkaan raikas tuulahdus. Vadelma, kirsikka ja karhunvatukka antavat kirpakkuutta, ja jasmiini ja orvokki kukkaisuutta. Kun tuoksu on ollut jonkin aikaa iholla, sieltä löytyy vielä ripaus myskiä ja meripihkaa. Tämä on tuoksu, mikä kannattaa toivoa äitienpäivälahjaksi...




Korut ovat olleet pitkään näyttäviä ja raskaita, ja nyt (tietysti) mennään aivan päinvastaiseen suuntaan. Kevyet, yksinkertaiset ja skandinaavisen minimalistiset korut ovat tänä keväänä ajankohtaisia. Kaulallekin voi kietaista monta ohutta, erilaista ja eri pituista ketjua, mikä on myös kesällä vaikkapa valkoisen t-paidan kanssa tosi kivan näköistä.

Sormukseni ovat valkokultaisia ja aiemmin käytin muina koruinani oikeastaan vain hopeisia. Nyt olen alkanut yhdistämään kultaa korviksina, ketjuina ja rannekoruina enkä koe niiden riitelevän ollenkaan.
Otin nyt keväällä käyttööni ylioppilaslahjaksi saamani bismarck-ketjun ja pujotin siihen teininä saamani medaljongin ja se näyttääkin pitkästä aikaa jopa trendikkäältä ohuen kaulaketjun parina. 




Ohut kultainen Syster P:n Breathe -ketju* muistuttaa minua siitä, että muistan ottaa rauhallisesti ja kuunnella itseäni, hengittää. Kannan nyt monenlaisia elämänohjeita mukanani, sillä kädessäni on rakas Efva Attlingin ketju, minkä sain lapsiltani kun lopetin työt. Se kehottaa tarttumaan hetkeen - Carpe Diem. 
Nyt on muuten mahdollisuus saada 48 tunnin ajan (15-16.3.) 15 %:n alennus Syster P:n verkkokaupan kaikista koruista. Kannattaa käydä kurkkaamassa, sillä siellä on paljon kauniita käsintehtyjä sormuksia, korviksia ja ketjuja. Tästä linkistä pääset heidän nettisivuilleen ja ale-koodi on MAARIT.


Korvakorut: Edblad // Kaulaketju: Syster P Breathe*

Koru: Syster P* (Oikea kuva: Pinterest)


Clarinsin kevään uutuuspaletissa on juuri tähän väriteemaan sopivat pehmeät, upean murretut sävyt. Ne ovat käyttökelpoisia ja monille sopivia hyviä yleissävyjä, utuisen hillittyjä nude-sävyjä. Luomivärin laatu on jännästi voidemaisen puuterimainen, levittyy saman tien tasaiseksi ja pysyy varisematta.


Clarins 01 Nude*

Nappasin laatikosta vielä kynsilakkasävyjä mukaan kuvaan ja sieltähän löytyi aikamoinen valikoima nude- ja roosansävyjä. Nämä vaan ovat niin kauniita!




Ostan silloin tällöin Bazaar -lehden ja nyt voin rehellisesti sanoa, että ostin tämän numeron ihan puhtaasti kannen värimaailman perusteella. Semmoinen minä olen :)  Säästän tämän lehden sunnuntai-iltapäivään, saatan kuunnella portugalilaista fado-kuningatarta Ana Mouraa ja keitän tuhdin espresson.




Jottei kokonaisuus mene ihan hempeilyksi, hymy kannattaa kirkastaa heleällä pinkillä. En ole itse millään muotoa hyvä esimerkki kirkkaiden värien käytössä, mutta yritän aina :) Tänään kävin kaupassa tämä huulillani ja olo oli kyllä aika reipas. Tämä on ihana raikastava pinkkisävy!

Sensai The Lipstick 07 Shakunage Pink
Tänäänkin satoi lumiräntää eikä kevät näytä tulevan vielä muutamaan hetkeen. Vaatteiden sesongit kulkevat kuitenkin ihan omassa aikataulussaan ja kaupoissa on jo kevät esillä ihan täysillä. Kirkasta keltaistakin näkyi olevan tarjolla runsain mitoin, mutta taidan pitäytyä näissä omissa maailmoissani - onneksi ei tarvitse lähteä kaikkeen mukaan.

Mukavaa viikonloppua kaikille ja tulkaa ihmeessä kertomaan, mitä ajatuksia tämä herätti teissä :)

Maarit

* Saatu blogiin