perjantai 31. toukokuuta 2019

Kauden (ihan)uudet



Seuraan aktiivisesti kauneusalaa ja kosmetiikkaa tulee aika paljon pr-näytteinä tänne blogiin. Paljon kivoja uutuuksia ja ajankohtaan sopivia ratkaisuja, enkä millään ehdi kirjoittaa niistä kaikista sellaisia vinkki-tyyppisiä laajoja juttuja, mitä olen paljon julkaissut. Haluan säilyttää blogin alkuperäisen konseptin mukaan ennenkaikkea lifestyle -henkisenä, joka pitää sisällään laajasti kaikkea elämääni kuuluvaa ja toivon mukaan teitäkin inspiroivaa juttua. 

Jotta voisin kertoa säännöllisesti kauneusuutisista, ajattelin tuottaa jatkossa aina silloin tällöin kauden (ihan)uudet -postauksen, mihin kerään juuri siihen ajankohtaan sopivia uusia kosmetiikkatuotteita, ihanuuksia ja vinkkejä niiden tiimoilta. Ihan uusia ja joskus lähes uusia.

Tässä ensimmäisessä (ihan)uudet -jutussa hellitään hiuksia ja heleytetään kesäihoa monella tavalla.

Ikoo hiustenhoitosarjassa on monia kiinnostavia tuotteita. Kesään ja miksei matkallekin pätevä on Ikoo Thermal Treatment Wrap Hydrate&Shine Mask*. Tämä macadamia- ja kameliaöljyä sisältävä Hiushuppunaamio kosteuttaa kuivia hiuksia sekä vähentää hiusten pörröisyyttä. Naamio on huppumallinen ja se laitetaan pesun jälkeen pyyhekuiviin hiuksiin, annetaan vaikuttaa noin 20 minuuttia ja huuhdellaan pois. Huppu pitää päänahasta tulevan lämmön sisällään ja se lisää hoitovaikutusta.  Tämä voisi olla myös mökille sopiva, siellä kun saunotaan pitkään.




Lieracin Supra Radiance -sarjan Double peeling* on ihoa heleyttävä kaksivaiheinen kuorintanaamio. Se auttaa silottamaan myös ryppyjä poistamalla kuollutta solukkoa ja poistaa ihoon kertyneitä toksitosiineja. Ihoa kirkastavien ja kuorivien elementtien (mm. luonnonmineraalimikrokiteet) lisäksi kuorintanaamiossa on täyteläisyyttä palauttavaa ja kosteuttavaa Hyalu-3-tiivistettä, mikä on koko Lieracin kantavia voimia.
Olisi hyvä kuoria iho kerran pari viikossa - sen heleyttävän ja raikastavan vaikutuksen huomaa heti sen jälkeen.




Aurinkopuuterin eli bronzerin suurkuluttajana ja koko ikäni niitä käyttäneenä olen aika kriittinen tyyppi. Niissä ei saa olla liikaa helmiäistä, pitää olla omalle iholleni riittäväsi väriä = rusketusfiilistä sekä sen pitää näyttää iholla luonnolliselta ja heleältä eli sopivan ohut koostumus.
Tämä bronzerihanuus on tullut markkinoille jo vuosi sitten Shiseidolta, Cushion Compact Bronzer* ja tämä pääsi mukaan juttuun, koska oli itselleni uusi tuote ja ehkä teille muillekin ja on nyt juuri niin ajankohtainen. Tämä on ohut ja voidemainen, mikä on aikuiselle naiselle ihan parasta. Voidemainen ei korosta eikä keräänny juonteisiin, vaan antaa upeaa päivetyshehkua, mitä on vaikea erottaa aidosta päivetyksestä. Siinä ei juurikaan kimaltele helmiäisetkään, loistavaa! Bonzer on pakattu tyynymäiseen rasiaan, mistä sitä voi levittää iholle mukana tulevalla vipalla. Siinä on vain yksi sävy, joka sopii useimmille.
Vinkki: meikkivoidesivellin on erinomaisen näppärä myös tämän levittämiseen.




"You love staying fresh naturally" - kyllä kiitos, koska normidödöt kutittavat kainaloissa ihan vietävästi. Olen testannut tätä We love the planet -sarjan dödöä* nyt muutaman viikon ja se todella pitää, eikä kutise. Ei ole tosin laajaa kokemusta luonnonmukaisista deodoranteista, mutta sellainen mielikuva on, että pitämisen suhteen on haasteita. Tämä tosiaan pitää hikoilun ja hienhajun loitolla. Tämä on 100 % luonnonmukainen ja alumiiniton. Dödö on valmistettu luomukookosöljystä, maissitärkkelyksestä ja mäkikuismaöljystä. Stick on pakattu biohajoavaan kartonkiin ja tuoksu 'So sensitive' -versiossa on aivan ihana, kevyen hedelmäinen tuoksu, joka hiipuu huomaamattomaksi iholla. Näitä on myynnissä ekoliikkeissä, luontaistuotekaupoissa ja hoitoloissa.




Otin tähän mukaan myös Sensain The Lipstick -huulipunan* kesän juhlia silmällä pitäen. Pidän itse huulipunista, mitkä eivät tunnu huulilla miltään. Tiedätte varmaan mitä tarkoitan, kevyt ja huomaamaton tunne, mutta silti pysyvä. Vaikka käytän paljon neutraaleja nuden tai malvan sävyjä, odotan niiltäkin samaa ominaisuutta. Tämän huulipunan takana on silkkipuuteriyhdiste ja siksi se levittyy niin pehmeän tasaisesti huulille. Värit ovat raikkaat ja helppokäyttöiset ja ne on jaettu viiteen ryhmään: punainen, oranssi, pinkki, liila ja nude - ja jokaisessa on kolme sävyä. 
Oranssin ystävät eivät yleensä löydä kovin helposti hyvää sävyä. Tässä on kaunis punaoranssi 05 Himawari Orange, joka raikastaa mutta millä ei ole sitä efektiä, että hampaat näyttäisivät keltaisilta - tärkeä pointti. Tämä on huulipuna hetkiin, joihin haluat panostaa.


Vasemmalta: 08 Satsuki Pinki 07 Shakunage Pink, 12 Ajisai Mauve, 01 Sakura Red, 05 Himawari Orange

Nyt olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteenne - haluatteko tällaisia koosteita jatkossakin. Jäin miettimään vielä sitä, että Mitkaipaatteko hintatietoja tai muuta näiden yhteyteen? 

Aurinkoista viikonloppua odotellen,

Maarit

*Tuote saatu - PR-näyte

sunnuntai 26. toukokuuta 2019

Blogikirppis - kesävaatteita


Kivaa sunnuntai-iltaa kaikille! Sateen ropistessa ikkunoihin olen jatkanut siivoushommia tai oikeastaan kaappien järjestelemistä. Vaikka kuinka yritän olla tarkka ostosteni kanssa, kaappeihin kertyy silti kaikenlaista ja välillä pitää katsoa kriittisesti sen sisältöä - kun kuitenkin tulee jotain uuttakin hankittua.
Keräsin nyt myyntiin muutamia hyvälaatuisia ja ajankohtaisia vaatteita, mitkä ovat nyt uutta kotia vailla.

Jos kiinnostuit, voit meilata ostot ja kysymykset minulle: sopusointuja@gmail.com, niin vastailen niihin niin pian kuin näen viestin - ja jos samalle asulle tulee useampia ostohalukkaita, ensimmäinen saa vaatteen. Näistä useimmat mahtuvat pieneen pussiin, jolloin postimaksu on lisäksi n. 6 e, mutta lähetän paketit kaikkein edullisimmalla tavalla.

1. Tara Jarmon silkkimekko, koko 36 (ranskal. 38) - Hinta 50 e
Ihanasti laskeutuva juhlamekko, jossa taskut. Vuoritettu. Takana vetoketju. Vasemmanpuoleisessa kuvassa oikea väri. Pituus olka-helma 91 cm.
MYYTY




2. Gustav puuvillapaita, koko 38 - Hinta 15 e
Ohut ja kevyt kesäpaita, batiikkityyppinen kuviointi. Off white/sinikuviollinen. Olka-helma 73 cm.
MYYTY




3. Moss samettitrikootunika/mekko, koko M - Hinta 20 e
Hieman niukka mitoitus, joustava kangas. Musta pohja. Olka-helma 86 cm.
MYYTY




4. Tara Jarmon puuvillapaita, koko 36 (ranskal. 40, on niukka mitoitus) - Hinta 20 e
Puhvihihat kyynärpäihin, päällystetyt napit hihansuissa, takana vetoketju. Olka-helma 54 cm. 
MYYTY




5. Pablon musta/beigekuvioinen silkkimekko, koko 36 (ranskal. 38) - Hinta 45 e
Tätä voi pitää hyvin myös esim. leggingsien tai culottes-housujen kanssa. Olka-helma 87 cm.




6. Trikoomekko, laskeutuvaa joustavaa materiaalia, koko S/M - Hinta 10 e.
Kietaisumalli, istuu todella hyvin päälle ja on ihanan tuntuinen. Olka-helma 97 cm.
MYYTY




7. Benettonin mustavalkoinen jakku, koko 38/M (Italian 42) - Hinta 20 e
Hyvä leikkaus ja kivan väljä mitoitus, kevyesti A-linjainen. Olka-helma 58 cm.
Kankaassa struktuuripinta.

8. Mustat Vero Moda culotteshousut, koko M - Hinta 8 e
Vähän kiiltävää, ihanan joustavaa materiaalia, vyötäröllä leveä kuminauha.
Vyötärö-lahje 86 cm.
MYYTY




9. Odd Molly kesämekko, koko 2 (36-38) - Hinta 20 e
Laskeutuvaa jämäkkää trikoota. Takaa hieman pidempi. Lähes valkoinen/tummansininen kuviointi.
Olka-helma (edestä) 91 cm. 
MYYTY




10. Käyttämätön Issey Miyake for Iittala kassi - Hinta 40 e (ovh 159 e)
Koko 54 x 52 cm. Kassi säilyttää laskosmuodon myös käytössä.
MYYTY




11. Max&Co lyhyt jakku, koko 36 - Hinta 25 e
Kaunis bolerotyyppinen jakku sopii vaikka juhlapuvun päälle. Puolipitkät hihat. Takaa hiukan pidempi ja hiukan pussimaisesti ommeltu. Olen käyttänyt tätä myös paidan ja mustien housujen kanssa.




12. Indiskan mekko, koko M - Hinta 10 e
Kangas on ihanasti laskeutuva, kreppimäinen. Hiukan vajaamittaiset hihat  ja kaunis aavistuksen venemäinen kaula-aukko. Olka-helma 97 cm.
MYYTY




Ja hei, jos kaipaat lisäkuvan jostain vaikkapa päälläni, niin voin lähettää sen meilillä.
Ollaan kuulolla! Pitää vissiin mennä katsomaan nyt matsia...

Maarit


lauantai 25. toukokuuta 2019

Kulta tuli työhuoneeseen


Oikeastaan kaikki lähti siitä, kun löysin keväällä kirppikseltä ihanan kultakehyksisen peilin, lähes pilkkahintaan. Se on odotellut paikkaansa työhuoneen lattialla, koska en ole oikein keksinyt mille seinälle laittaisin sen. Huone on pieni ja siellä on käytännössä vain yksi ehjä seinä. Jännää tässä on se, etten ole mitenkään 'kultainen tyyppi', meillä ei ole kultaa juuri missään. Ehkä siksi kultapeili tuntuikin juuri oikealta hankinnalta.

Olin suunnitellut, että siivoan tänään oikein perusteellisesti. Siivouksen lomassa kävin läpi myös lehtipinkkoja ja tämä viisi vuotta vanha sisustus-Elle osui silmiini. Olen säästänyt sen, sillä siinä on juttua Malin Perssonista ja hänen kodistaan - ihailen hänen rentoa tyyliään, sekä Malinin että kotinsa. Pysähdyin selaamaan lehteä ja niin kävi, että sain inspiksen työhuoneen muutokselle ja siivous jäikin sitten puolitiehen.




Pienessä huoneessa ei ole montaa huonekalua, mutta silti näin mahdollisuuden jonkinlaiseen muutokseen. Laitoin huovat valkoisen lipaston alle ja siirsin sen ikkunan alle, mutta niin, että se on osittain seinän kohdalla. Se oli aiemmin tuolla seinällä, missä on nyt musta korituoli. 
Näin sai peilikin hyvän paikan, se nojaa nyt lipaston päällä seinään eikä tarvinnut hakata nauloja. Siihen olisikin tarvittu miehen jeesiä eikä hän ollut kotona, joten hyvä näin, en olisi malttanut odottaakaan, että hän tulee kotiin.





Tyhjensin myös kaikki tavarat lipaston päältä, sillä kaipasin jotain uutta fiilistä huoneeseen. Olin tiskannut juuri jalallisen kakkuvadin ja keksin, että sehän sopisi hyvin tänne, kun vie kaapissakin niin paljon tilaa. Laitoin vadille uuden kesätuoksuni, Marc Jacobsin Daisy Love Sunshinen (*saatu, PR-näyte), joka muistuttaa aurinkoisista kesäpäivistä - toivon mukaan niitä nyt vielä tulee! Sunshine tuoksuu sitruksisen kukkaiselta, aavistuksen verran makeahkolta mutta niin raikkaalta. Tästä tulee niin mieleen etelän lomamatkat, kun kuljet kylän pikkukujia auringon paahteessa ja tunnet sitruspuun kukkien tuoksun nenässäsi. Ah ja voih! 




Tämä turkoosi lautanen ja rannekoru ovat myös kirppislöytöjä. Lautasen turkoosi väri oikein hohtaa nyt tuossa ikkunan edessä, kun pihan heleän vihreät puut näkyvät taustalla. 
Pistaasinvärinen keraaminen maljakkokin on viime talven kirppislöytöjä. Se on ollut aiemmin keittiön hyllyllä ja hain siihen pihalta sireeninoksan. Pidän saman värin eri sävyjen yhdistelemisestä sekä vanhan ja uuden komboista. Ihan paras onnistuminen sisustamisessa on se, kun voi pyöritellä omia nykyisiä tavaroitaan eikä tarvi ostaa mitään uutta.




Työpöytäni on huoneen toisella seinustalla. Pöydän päällä ilmoitustaulun virkaa hoitaa vanha lasi, mikä jäi aikoinaan rakennusajoilta ylimääräiseksi - tilattiin vissiin vääränkokoinen lasi saunaan. Onneksi sitä on säilytetty kaikki nämä vuodet, kunnes kekkasin sille uuden viran.





Tuo seinä, missä lipasto oli aiemmin, näyttää aika tyhjältä ja paljaalta ja olen suunnitellut siihen taulukollaasia. Muutamia kehyksiä ja julisteitakin meillä jo on olemassa, katsotaan mitä niillä saadaan aikaiseksi. Nyt niille on vihdoin sopiva seinäkin.




Pienellä muutoksella huoneesta tuli paljon avarampi, koriste-esineetkin pääsevät paremmin esille ikkunaseinällä. Ja jotenkin nyt on myös fengshuit kohdallaan - istun kirjoittamassa tätä juttua nyt tuossa mustassa korituolissa ja voin katsoa ulos, vehreyteen. Ennen istuin selkä ikkunaanpäin ja katsoin alakerran portaita. On siinä vissi ero.

Tämmöistä kuuluu minun sisustusrintamalleni - mitä sinulle kuuluu? Sisustatko myös kesäaikaan kotonasi vai keskittyykö se enemmän kevät ja syksykausiin?

Maarit




keskiviikko 22. toukokuuta 2019

Skincity - ihonhoitoklinikka netissä + huikea arvonta


Kaupallinen yhteistyö: Skincity

Silmien ympärystää kiristää, ihohuokoset näkyvät naapuriin asti, couperoosakin punertaa poskipäillä... Kauppojen hyllyt pursuavat kosmetiikkaa, mutta mistä ihmeestä tiedän mikä itselleni sopii, minun ihotyypilleni, minun tarpeisiini? Varmasti monille niin tuttu tilalle.

Nyt on avun saaminen ihonhoidon pulmiin tehty helpommaksi. Jos olet kiireinen, ei tarvitse lähteä minnekään, vaan voit klikkailla nettiin kaikessa rauhassa. Ruotsalainen Skincity rantautui Suomeen viime vuonna, suomenkielisenä. Se on siis ihonhoitoklinikka netissä, joka tarjoaa ihotestin, kosmetologin neuvonnan sekä valtavan valikoiman kansainvälisiä sarjoja, sekä ns perinteisiä että luonnonkosmetiikkaa.
Homma toimii niin, että menet vain Skincityn sivustolle, valitset 'ihotestin' ja vastaat muutamiin olennaisiin kysymyksiin ihostasi (=ihonhoidon perusrutiini) - tämän pohjalta kosmetologit tekevät suosituksen sinulle sopivasta sarjasta. Kaikki on ilmaista etkä sitoudu mihinkään. Voit ostaa tuotteet (tai osan) joko heti tai myöhemmin. Palveluun voi myös soittaa tai olla näppärästi yhteydessä chatillä ja suomenkieliset kosmetologit neuvovat myös puhelimitse ilmaiseksi.




Valikoimassa on kosmetologien tarkoin valitsemia hoitolasarjoja sekä selektiivisiä merkkejä tällä hetkellä noin 50 (myös meikkejä) ja Skincity on niiden virallinen, valtuutettu jälleenmyyjä. Tarjoamassa on myös sarjoja, joita et saa muualta Suomesta, esimerkiksi Skincityn eniten myyty sarja Paula's Choice, Osmosis ja Priori.

Kerron tuonnempana oman kokemukseni, mutta tässä ensin lyhyesti miten se toimii:

1. Tee ensin ilmainen ihotesti Skincity.fi -sivulla. Se vie vain hetken, mutta kysymykset on laadittu siten, että niiden avulla sertifioidut kosmetologit pystyvät valitsemaan ja suosittelemaan juuri sinulle sopivat tuotteet. Henkilökohtainen ihonhoitorutiinisi tuotesuosituksineen tulee sähköpostiisi viimeistään kolmen päivän kuluttua. Sen jälkeen voit tehdä halutessasi tilauksen koko suositukselle tai osalle tuotteista - miten vain haluat ja mikä on juuri sen hetkinen tarpeesi.

2. Kauniisti paketoitu lähetys tulee kotiin vaivattomasti ja nopeasti; Suomessa ilman lähetyskuluja Postin noutopisteeseen, yleensä 2-4 päivässä. Jos asut pääkaupunkiseudulla, saat pakettisi ilmaiseksi kotiinkannettuna ällistyttävän nopeasti. Mikäli tilaat arkisin ennen klo 10.30, lähetys tuodaan kotiisi seuraavana päivänä 17-22 välisenä aikana.


Jokaisen lähetyksen mukana tulee kiitoksena tilauksesta limited edition Kokeshi -hahmo 

Oma kokemukseni ja näin vastasin ihotestiin:

Tein itse laajemman ihotestin ja ajattelin että jaan teille miten vastasin muutamiin kysymyksiin, jos siitä olisi apua teillekin.

Ihotestin alussa kysyttiin minkälaisia tuloksia toivon ihonhoitotuotteiltani ja valitsin 1) kirkastaminen ja 2) kosteutus. Nämä sen vuoksi, että voisin ikäni puolesta kaivata kiinteytystä tai ryppyjen hävittämistä :), mutta kaipaan eniten kosteutusta ja sen tuomaa notkeaa ja pehmeää tunnetta iholleni. Iho kirkastuu jo silläkin, että hoitaa sitä säännöllisesti kosteuttaen hyvillä tuotteilla.




Ongelmiksi eli herkkyyksiksi määrittelin couperosan sekä ruusufinnin. Mainiota, että nämä on annettu vaihtoehdoiksi, sillä ne ovat niin yleisiä ikäisilläni ja ne jos mitkä vaativat erityishoitoa.

Kysyttiin myös tunnetta ihollani, miten ihoni voi ja siihen vastasin, että puhdistuksen jälkeen ihoni tuntuu yleensä kuivalta ja kiristävältä. Päivän mittaankin kasvoilla on ajoittaista kuivaa tunnetta, joskus kiristävääkin.

Sitten ehdotettiin vaihtoehdoiksi ns perinteinen kosmetiikka tai luonnonkosmetiikka ja valitsin perinteisen.

Lopuksi voi ladata kasvokuvan ja suosittelen tekemään sen, sillä se antaa lisävalaistusta kosmetologille ja helpottaa myös tuotteiden valintaa.




Meiliin tuli parin päivän kuluttua info, että ihoanalyysini on valmis ja kätevästi linkki suoraan henkilökohtaiseen ihonhoito-ohjelmaani. Sarjaksi suositeltiin NeoStrataa, joka on suunniteltu ihon erilaisten ongelmien hoitamiseen. Neljän tuotteen ohjelma käyttöohjeineen oli listattuna siinä järjestyksessä, missä niitä tulee käyttää. Siinä oli myös kosmetologien asiakaspalvelun puhelinnumero, mihin voi soittaa jos jokin askarruttaa tai kaipaa lisätietoja tai käyttöön liittyviä neuvoja.




Vaikka en ole kosmetologi, saan tänne blogiin, sähköpostiin ja instaan teiltä usein henkilökohtaisia kysymyksiä ihonhoidosta - eli tiedonpuute on valtava. Ja tiedän omasta kokemuksestakin, että kosmetiikkaviidakosta on vaikea löytää ratkaisua juuri omalle iholle ja siksi koen tämän nettiklinikan isona helpotuksena avun saamiseksi. Sen käyttö oli helppoa ja erityisen hienoa on se, että voit halutessasi puhua tai chattäillä elävän ihmisen kanssa.




Arvonta

Yhdellä lukijallani on mahdollisuus voittaa Skincityn ihonhoito-ohjelman tuotteet - ne mitkä kosmetologi on sinulle suositellut (4 tuotetta)! Käy tekemässä ihonhoido perusrutiini -testi heidän sivullaan, täällä ja kommentoi tänne blogini kommenttikenttään, että olet sen tehnyt.
Arvonta suoritetaan siis testin tehneiden sekä tänne kommentin jättäneiden kesken. Muista jättää nimimerkki tai meiliosoitteesi, niin että saan sinuun yhteyden. Voittaja julkaistaan myös tämän jutun yhteydessä to 30.5. Arvonta alkaa nyt ja päättyy ke 29.5.

EDIT: Arvonta on suoritettu ja onni suosi sinua henna.holappa1@luukku.com! Lämpimät onnittelut! Lähetän sinulle sähköpostia.  

Aurinkoista viikkoa ja onnea arvontaan!

Maarit

















maanantai 20. toukokuuta 2019

Sesongin makuja & munkkihiiri


Aina se on mielessä - ruoka. Niin täällä mökilläkin. Ruoanlaitto on päivän kohokohta ja ruokien miettiminen on mukavaa puuhaa, kun siihen on hyvin aikaa. Emme kokkaa monimutkaisesti, mutta halutaan syödä noin pääsääntöisesti hyvin, kevyesti ja terveellisesti.

Meillä on ollut aika työntäyteinen sessio tällä kertaa, sillä edessä on kiukaan vaihto. Valmistauduttiin tulevaan projektiin tyhjentämällä sauna kiuasta myöten, pesin ja putsasin sen pieteetillä ja maalasin lattian mustaksi. Se oli melko hikistä hommaa, sillä aurinko on porottanut mukavasti ja lämpötila on muistuttanut lähes saunaa; ainakin siltä tuntui kun konttasin verkkarit jalassa siellä lattialla. Sortsit nimittäin unohtuivat kotiin.


Himosilakat

Muuten päivät on kuluneet erilaisissa pihahommissa. Haravointia ja yrttipenkin putsausta. Vielä ei ole kovin kummoisia kotimaisia satoherkkuja saatavilla, kotvan joutuu odottelemaan. Kaupassa oli tosin jo pieniä uusia kaalipalleroita, olikin varsin makeaa ja siitä tuli rapsakka coleslaw. Uusia (ruotsalaisia) perunoita on syöty joka päivä. Yhtenä päivänä keitin niitä, mutta taas tuli todistettua että ruotsalaiset versiot ovat aika vetisiä. Vai enkö vain hallitse keittämistä...? Pari kertaa olen kypsentänyt ne kokonaisina uunissa, oliiviöljyn ja valkosipulin kera ja ne olivat ihania!
Mutta kalaa on saatu ihan sopivasti - ei liian vähän eikä liian paljon. Tänään mies savusti verkolla pyytämiään ahvenia. Hän on varsinainen täsmäkalastaja, sillä ekalla kerralla tuli kolme ahventa, jotka grillattiin kokonaisina ja tänä aamuna taas kolme - nyt savustettiin. Just sopiva annos kahdelle eikä tarvitse laittaa pakkaseen. Nyt hän on narraamassa haukia. Jos sellainen saataisiin, siitä tehtäisiin Välimerikarvialaista haukea eli fileinä grillattuna ja valkosipuliöljyllä aateloituna.


Coleslaw

Paikallisia savusilakoita on myös syöty ruisleivän päällä enkä ole kaivannut leivälle juustoa ollenkaan ja ihan hyvin jatkuu kolesterolin alentamiskamppis. Toivon mukaan myös tulokset ovat sen mukaisia. Tein myös himosilakoita ja ne maistuivat perunoiden kyytipoikana, mutta myös leivällä. (niiden ohje on täällä).

Kerran pyöräytettiin myös hampurilaisia, ihan naudanpihvin kera. Löysin huikean hyvän ohjeen Liemessä Jennin blogista, ohje löytyy tämän linkin takaa. Niihin tuli aurajuustoa ja olisi kuulunut makeutta antamaan myös karamellisoidut persikat, mutta niitä ei nyt tullut, vaan balsamico-sokerimarinoituja punasipuleita. Paahdoin lisäksi pannulla parsaa, kun Merikarvian S-Marketissa oli niin pulskan ja tuoreen näköisiä nippuja. Tuo valkoinen kastike on kermaviiliä, mihin on murustettu Auraa ja makeutettu hunajalla. Ihan mielettömän hyvää!




Jätin lauantaisesta munkkirinkilätaikinasta (ohje on täällä) osan paistamatta koska a) ne olisi jo syöty kaikki jos olisin paistanut ja b) halusin kokeilla miten taikina säilyy jääkaapissa ja ovatko ne yhtä hyviä.  Paistoin tänään päiväkahville loput ja tein nyt pieniä golfpallon kokoisia. Jos tämän kokoisia tekee, niin 3 dl taikinasta taitaa tulla parikymmentä rinkilää.




Kun syö suhteellisen terveellisesti, voi herkutella hyvällä omalla tunnolla munkeilla silloin tällöin. Nyt tulee taas kunnon tauko leipomisessa - se balansoi herkuttelun. 

Munkkihiirellekin maistui <3 eli tuli todistettua, että taikinasta voi paistaa kahdessa erässä.

Maarit




sunnuntai 19. toukokuuta 2019

Äidin munkkirinkilät


Tämä on niin hyvä ohje, että on pakko jakaa teillekin. Tämä on äitini oma ohje - eikä minulla ole tietoa mistä se on lähtöisin, voi olla jopa emäntäkoulun ajoilta. Näitä herkkurinkilöitä syödään aina vanhempieni mökillä ja nyt perinne on selvästi siirtynyt minulle. Olen tänäkin keväänä tehnyt näitä mökillä jo pari kertaa, eilen viimeksi. Yksi ongelma näihin liittyy - niitä tulee syötyä ihan liikaa. Heti paistamisen jälkeen, kun ne ovat jäähtyneet sen verran, että voi haukata, syödään ensimmäinen. Iltapäiväkahvin kanssa yleensä toinen. Niin meheviä ne ovat.

Mutta ne eivät ole meheviä itsestäänselvästi. Siihen liittyy pari kikkaa. Jauhot kannattaa lisätä vähitellen, niin ettei taikinasta tule liian tiivistä = kovaa. Jos on kova taikina, tulee kovat munkit. Sekoitan mökillä taikinan yleensä isolla puukauhalla tiskin säästämiseksi.Vaniljasokeri antaa niille kivan vivahteen. Ole tarkka paistamisen kanssa, etteivät ne pala tai jää raaoiksi sisältä. Värin pitää olla keskiruskea, ja ne myös jotenkin tuntuvat kevyiltä, kun ovat kypsiä sisältä. Hellan ääreltä ei kannata poistua paistamisen aikana, sillä niitä on hyvä pitää silmällä. En laita tähän sen enempää ohjeita öljyllä paistamiseen, koska niitä löytyy netistä vaikka kuinka. Jos haluat tietää jotain erityistä, laita kysymys kommenttiboxiin niin yritän vastailla.

Munkkirinkilöiden tekeminen ei ole vaikeaa, eikä loppujen lopuksi vie aikaakaan kovin paljoa, mikäli kohotusaikaa ei lasketa mukaan.




MUNKKIRINKILÄT - resepti (n. 14 kpl)

Taikina:
3 dl maitoa
1,5 pussia kuivahiivaa (tai 50 g tavallista)
1,3 dl sokeria
n. 1 tl vaniljasokeria
1 muna
kardemummaa
n. 1/2 tl suolaa
0,7 dl rasvaa tai öljyä
n. 7 dl vehnäjauhoja - huom. laita ensin 6 dl ja lisää sitten vähitellen jauhoja niin että taikina on kiinteää mutta ei kovaa. Jauhojen määrän näkee taikinaa tehdessä.

Paistamiseen:
1 litra rypsiöljyä

Sokeria pinnalle

1. Lämmitä maito n. 42 asteeseen
2. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään ml kuivahiiva
3. Lisää kuiva-aineseokseen sekoittaen lämmin maito, muna sekä lopuksi rasva
4. Vaivaa taikinaa niin että siihen tulee sitkoa ja se alkaa irrota vähän reunoilta - lisää jauhoja tarvittaessa
5. Kohota liinan alla (uuni on hyvä ja vedoton paikka) niin kauan että turpoaa kaksinkertaiseksi, 30-60 min.
6. Vaivaa taikinaa jauhotetulla alustalla ja tee siitä pötkö ja leikkaa sitten noin kiivinkokoisiksi palasiksi. Pyöritä niistä leivinalustalla pallot ja tee niihin sormilla reiät. Pyörittämällä palloa kädessä saat reiän suurennettua
7. Laita leivinpaperin päälle ja anna kohota liinan alla vielä puolisen tuntia
8. Kuumenna öljy (netistä löytyy ohjeita uppopaistamiseen) ja paista rinkilät siinä kauniin ruskeiksi. Ensin toiselta puolelta ja kun se on kullanruskea, käännä toisinpäin. Ne on helppo nostaa kahdella haarukalla öljystä ja laita hetkeksi valumaan talouspaperin päälle (pistä alle vaikka sanomalehteä, mikä imee myös rasvaa). Laita sokeri joko syvälle lautaselle tai muovipussiin ja kierittele munkit siinä.

Öljyn voi hyvin käyttää muutaman kerran ja kaadan sen yleensä takaisin pulloon jäähtyneenä.

Oletteko te leiponeet munkkirinkilöitä ja miten ne onnistuivat?

Maarit

keskiviikko 15. toukokuuta 2019

Luumupuu kukkii


Kerronpa ihan ensin miten tämä juttu syntyi - samalla tulen kertoneeksi siitäkin, minkälaista tämä blogin kirjoittaminen mulla välillä on. Olen kirjoittanut viime aikona vähän harvakseltaan ilman sen kummempaa syytä ja päätin eilen, että tänään pitää synnyttää tekstiä. No, en sitten keksinyt oikein mitään aihetta. Halusin kirjoittaa vaihteeksi ihan omasta elämästä tai arjesta tai muusta ihan tavallisesta asiasta. Päivällä vielä mietin, että jospa pohdiskelisin samaa yrtinkasvatusasiaa, mistä laitoin tänään instaankin.




Kävin vanhemmillani kahvilla nyt illansuussa ja kun kurvasin tieltä kotipihalle, pieni luumupuumme loisti hohtavan valkoisena, täynnä kukkia. En ollut huomannut sitä aikaisemmin, koska se jää vähän piiloon kun lähden pihalta. Siitäpä tuli sitten mieleeni nostalginen nuoruuteni kirja, minkä luin joskus 10-vuotiaana - Rauha S. Virtasen Luumupuu kukkii. Kirja on edelleen tallella ja muistan sen olleen sykähdyttävä lukuelämys silloin. Se ei ole nyt pääasia, vaan se, miten tuo pieni puu toi mieleen kirjan ja siitä sain idean tämän jutun tuottamiseen.




Hyppäsin autosta, hain kameran sisältä ja menin kuvaamaan tuota ihanaa pikku puuta. Olemme katsoneet sitä nyt suurella lämmöllä, sillä viime vuonna siinä ei ollut montakaan kukkaa - eikä siis juuri luumujakaan tullut. Nyt elää toivon kipinä, jospa tänä vuonna onnistuisi.

Sitten juttu eteni niin, että päätin kuvata kaikki kukat pieneltä pihaltamme. Meillä on vain pari vaatimatonta kukkapenkkiä ja niissäkin kukkivat nyt juuri kaikki muut kukat paitsi pionit. Ei siis ole ihan putkeen mennyt meillä kukkasuunnitelma siinä mielessä, että jokin laji olisi aina kukassa kesän mittaan. Piha on nyt kauneimmillaan ja se on vain vihreä sitten kun kukat ovat kukkineet.



Omenapuun kukat aukeavat varmaankin muutamassa päivässä ja vaikka se kukkiikin vain muutaman hetken, on se isona puuna pihan kuningatar. Pionit ovat vielä pienillä nupuilla, samoin särkynyt sydän. Niiden jälkeen ei taida kukkiakaan mitään...

Kukkivat kukat ovat niin kauniita, mutta silti haaveilen pihan muuttamisesta kivien, laattojen ja kuntan peittämäksi helppohoitoiseksi alueeksi, jossa voisi silti kasvaa se luumupuu ja ehkä ihan pieni hyvin suunniteltu perennapenkki, jossa kukkisi jokin laji läpi kesän.




Näin syntyi tämä kirjoitus - pienen luumupuun innoittamana. Välillä suunnittelen pitkällekin aiheita ja teen road-mapin ohjenuoraksi - onneksi - ja välillä taas kirjoitan ihan spontaanisti.

Onkohan tämä Luumupuu kukkii kenellekään muulle tuttu kirja? Minkälaisia kukkia teillä on pihalla tai parvekkeella - kukkiiko teillä läpi kesän?

Kauniita unia,

Maarit

PS Kirjan päällä oleva kukka on maljakossa ollut omenapuu, sillä en raaskinut katkaista yhden yhtä oksaa luumupuusta.