perjantai 30. elokuuta 2019

En ole koskaan - oletteko te?


Viikon verran elokuista mökkeilyä takana ja jo muutaman päivän on pyörinyt päässä erilaisia asioita mitä en ole koskaan tehnyt tai miettinyt - tai uskaltanut. Nämä ajatukset liittyvät jo vuosia blogeissa pyörineesen haasteeseen, joka on nyt taas herännyt henkiin ja sain inspiksen tähän Tuulannelin blogista.

Olen vähän huono tarttumaan haasteisiin, mutta tämä alkoi kutkuttamaan mieltä, sillä rupesi itseänikin kiinnostamaan mitä olen jättänyt tekemättä elämäni varrella, mistä en tykkää, pieniä ja isompia asioita. Syvyyttä asioihin antaa se, kun avaa niitä hiukan. Kertoo tarinan tai perustelut.

En meinannut päästä millään alkuun tässä pohdinnassa ja niinpä kysyin yhtenä iltana mieheltä saunan lauteilla josko hänelle tulisi mieleen mitään. 'No sä et ole ainakaan mikään extreme-tyyppi' tuli kuin apteekin hyllyltä. Joten aloitetaanpas siitä.




En ole koskaan...

... ollut extreme-tyyppi. En vauhdin, vaarallisten tilanteiden enkä outojen (=vaarallisten) matkakohteiden suhteen. Pidän siitä, että tilanteet ovat hallinnassani, mutta en silti koe olevani jämähtänyt tai kaavoihin kangistunut. Ehkä sanonta 'vierivä kivi ei sammaloidu' kuvaa minua hyvin, haluan kokea uutta, parantaa infraa vähän joka puolella, missä olen, ja tehdä ja nähdä uusia asioita - mutta tietyissä rajoissa.

... tehnyt mehua mehumaijalla. Äitini teki mehut, kun lapset olivat pieniä ja muistan miten ihanaa oli saada 'kotona' käydessä mehupullot kainaloon. Lapset kasvoivat, mehut jäivät pois ruokavaliosta ja nyt ollaan kaikki veden juojia. Äidin mehuihin liittyy lämpöisiä muistoja.

... värjännyt hiuksiani mustiksi tai punaisiksi. Sen sijaan raitoja on ollut jo kouluajoista. Jos tätä analysoisi, voisi miettiä enkö ole koskaan kapinoinut, olenko tylsä vai löysinkö tyylini jo silloin, heh.


Kuva: @souliina


...  lukenut Tarua sormusten herrasta tai yhtään Harry Potteria - en edes tiedä, voiko näitä sijoittaa saman teeman alle, mutta mielessäni yhdistän ne molemmat fantasiakirjallisuuteen. On vaikea sujahtaa mielikuvitusmaailman syövereihin, kun haluan uskoa...

... kestänyt liian aikaista jouluhössötystä. Pidän kynttilöistä. Pidän tunnelmallisesta musiikista. Pidän hämärän hämystä. Mutta ei kiitos joululauluja eikä -koristeita ennenkuin pari viikkoa ennen aattoa.

... ottanut täyteaineita tai pistoksia. Katselen mieluummin ryppyjä ja juonteita, ja pyrin häivyttämään niiden olemassaoloa meikin avulla. Meikkivoide ihan ykkönen! Nehän eivät tietenkään häivy mihinkään, mutta yleisilmeen saa pirteäksi ja nuorekkaaksi meikillä; ja myös hiuksilla on iso rooli - nuorentavatko vai vanhentavatko ne. Oletteko samaa mieltä?




... jaksanut ihmisiä, joiden arvomaailmassa on isossa roolissa muiden ihmisten varallisuus, asema tai saavutukset. Arvostan valtavasti ihmisten yritteliäisyyttä, kunnianhimoa, onnistumisia ja saavutuksia, mutta silloin kun henkilöä tuntematta nostetaan esille vain näitä asioita, en ymmärrä. Nostetaanko sillä omaa statusta vai mitä?

... ollut Beatles tai Elvis -fani. Pidän monista heidän kappaleistaan, mutta siinä se.

... käyttänyt mustaa kynsilakkaa - enkä tiedä miksi. Se sopisi ihan hyvin tiettyjen vaatteiden kanssa ja pidän paljon mustia asujakin. Ehkäpä tämä asia pitää korjata.




... käynyt Uudessa Seelannissa, Balilla enkä Australiassa (enkä kyllä monessa muussakaan kaukomaassa). Osittain siksi, että lennot ovat niin pitkät ja hankalat, vaikka nyt olisi ajan puolesta siihen mahdollisuuskin.

... pitänyt tuulesta ja myrskystä. Koen ne jotenkin uhkaavina, vaikka nyt mökin myötä olen joutunut tottumaankin niihin. Mutta, jos et ole mökillä, ja hiukset lentävät ympäriinsä, tarttuvat huulikiiltoon - se on jotenkin ärsyttävää.

... pitänyt toimintaelokuvista. Tämä liittyy varmasti siihen, että nautin hiljaisuudesta, verkkaisuudesta ja hienoista hillityistä hetkistä. Niihin ei kuulu pauke, meteli, liian kova musiikki eikä varsinkaan ampuminen. Haluan mennä leffaan kastomaan jotain sykähdyttävää - littyy se sitten romantiikkaan, elämään tai muuhun.




... arvostanut sitä, että asioita tehdään vähän sinnepäin tai jätetään kesken. Saattaa itselläkin jäädä juttu jos toinenkin kesken, mutta se johtuu usein siitä, että innostun niin että teen montaa asiaa yhtä aikaa, ja kaikki kyllä saatetaan loppuun. En tiedä kumpi oikein on pahempi, tehdä vähän sinnepäin vai jättää kesken...

... fanittanut kauniita poikia. Tarkoitan siis lähinnä näyttelijöissä ;) Pidän karismaattisista ja vähän karun näköisistä miehistä. Tanskalainen Mads Mikkelsen on ihana - no, myönnettäköön että Robert Redford ja Richard Gerekin on kyllä ihan jees, mutta Mads on ykkönen. Mitäpä mieltä siellä ollaan näistä?


Mads Mikkelsen (kuva netistä / Twitter)

... ymmärtänyt, että ihmiset vain tappavat aikaa. Tarkoitan tällä enemmänkin meitä eläkeikää lähestyviä tai jo eläkkeellä olevia. Se on niin harmillista, kun ja jos työelämän taakse jäädessä tuntuu, ettei ole mitään järkevää tekemistä. Mitään mistä saisi mielihyvän ja arvostuksen tunnetta.
Hyvä työkaverini kertoi jo paljon ennen kuin jäi eläkkeelle, että on alkanut tavata ystäviään, myös sellaisia joihin ei tullut pidettyä tiiviisti yhteyttä, aktiivisesti jo etukäteen sen vuoksi että olisi luontevaa sitten eläkkeellä tavata heitä. Tämä kolahti täysillä myös itseeni.
Aloitin itse blogin kirjoittamisen pitkän ja monien kuukausien suunnittelun jälkeen heti, kun lopetin työt. Tämä on tavallaan kuin jatkumoa työelämälle, mukavaa ja inspiroivaa tekemistä, kiinnostavien ihmisten tapaamista. Eikä koskaan ole tunnetta, ettei ole mitään tekemistä. Silti omilla ehdoilla ja aikatauluilla.
Uskon vakaasti siihen, että jokainen voi ainakin jossain määrin vaikuttaa oman elämänsä kulkuun ja sen laatuun. Mitä ajatuksia tämä herättää teissä?

Samaistutteko näistä joihinkin? Onko jokin aivan käsittämättömän typerää? Kaikki mielipiteet otetaan ilolla vastaan...

Maarit






maanantai 26. elokuuta 2019

Täydellinen kotiasu


Yhteistyössä: KIVIkivi Oy - mekko ja poncho saatu

Omat kotiasut eivät useinkaan ole julkaisukelpoisia. Saatan laahustaa iltaisin farkuissa, missä polvipussit lepattavat ja parhaat päivänsä nähneessä teepparissa, ja usein sen päällä on vielä neuletakki tai ohut neule lämmittämässä viluisia hartioita.

Olen ihaillut aina tyylikkäitä kotiasuja, ja ostanutkin ties monetko asut matkoiltani, mutta en vain tarkene niissä, ohuissa leveissä trikoohousuissa ja topeissa. Meillä pidetään kotona melko alhaista lämpötilaa ihan sen vuoksi, että olemme tottuneet nukkumaan viileässä, joten kotiasun pitää olla mukava päällä ja riittävän lämmin olematta tukkoinen ja niin - tietysti kivan näköinen.

Sain tämän asun, mekon ja ponchon, KIVIkiveltä yhteistyön puitteissa. Muistatteko, kun kirjoitin heidän pellavalakanoistaan vuosi sitten? Jutun voi lukea täältä. Kaikkiin heidän asuihinsa sekä pellavamallistoon on saatu inspiraatio purjehduksen maailmasta, ne ovat yksinkertaisia, linjakkaita ja toimivia. Näitä trikoisia mekkoja oli alunperin lyhyempänä, polvipituisina ja nyt loppukesästä markkinoille tuli pohjepituiset versiot. Ja se on niin mun juttu! Kun on tottunut pidempiin helmoihin, polvipituinen tuntuu suorastaan oudolta.




Iltatuuli-mekko on suomessa neulottua bambukangasta (mukana 4 % lycraa antamassa joustavuutta)  ja materiaali on suloisenpehmeää iholla. Se on puuvillan kaltaista, mutta eron tuntee iholla pehmeytenä. Joustava ja ryhdikäs kangas on ihanan tuntuinen ja lämmin. 

Tätä voi käyttää vallan hyvin mekkona ihan missä tahansa, sitä ei ole varsinaisesti tarkoitettu edes kotiasuksi. Mietin sitäkin, että voisin laittaa tämän lentokoneeseen leggingsien kanssa, kun lähdetään myöhemmin syksyllä reissuun. Vielä musta kevytuntuva päälle ja olet täydellisen lentokelpoinen :)

Kolme asiaa, mitkä mekossa ihastuttavat minua: tässä on pitkät hihat, muttei liian pitkät ja pitkissä hihoissa on aina puetun näköinen. Toinen asia on pituus, pidän juuri tuon pituisista mekoista, mitkä ovat selvästi alle polven ja ulottuvat pohkeen puoliväliin. 
Ja t-paitamainen kaula-aukko on kauniin muotoinen.

Tämän pehmeän mekon uumeniin voit kietaista myös jalat telkkaria katsoessa.




Oletteko muistaneet ponchojen olemassaolon? Miten käytännöllisiä ja mukavia hartianlämmittäjiä ne ovat! Itselläni on tummansininen villainen, mutta se on monissa tilanteissa vähän liikaa. Tämä  bambukankainen poncho on kevyt, mutta silti lämmittävä ja on juuri sopiva lämmittämään syysiltoihin.

Olen käyttänyt ponchoa farkkujen ja lenkkareiden kanssa, mekkojen kanssa ja tietysti kotona se on aina käsillä - vetäisen sen päälle heti kun tuntuu viileältä. Mekko, poncho ja leggingsit kulkevat mukana myös mökillä.





One-size ponchoa (48 e) löytyy mustan lisäksi valkoisena, Iltatuuli-mekkoa (96 e) on vain mustana. Minulla on kokona M ja se on juuri sopiva. Mekon malli on vartaloa imarteleva, sillä se on naisellisen kapeahko olematta yhtään tiukka. Lisätietoja löytyy täältä: KIVIkivi.

Tämä mekko-poncho -asu on mukava ja miellyttävän tuntuinen päällä ja on nykyään suosikkiasuni kotona, mutta on mielestäni täysin kaupunki- ja lomakelpoinenkin. Ilme muuttuu kenkien ja asustuksen mukaan.

Minkälaisessa asussa sinä viihdyt kotona?

Maarit




lauantai 24. elokuuta 2019

Uutta Tallinnassa: Fotografiska ja Flavore


PR-matka / Tallink Suomi 

Telliskivi on ollut jo pitkään suosikkialueeni Tallinnassa käydessämme. Olen vältellyt shoppailualueita ja viihtynyt enemmän laitapuolen alueiden rauhallisimmissa miljöissä. Onhan Telliskivessä porukkaa, mutta meininki on leppoisaa. Kävin keskiviikkona pressimatkan puitteissa päivämatkalla Tallinnassa - ja päivän aikana ehtii vaikka mitä, kunhan suunnittelee etukäteen reitin ja kiinnostuksen kohteet.

Lähdimme Tallink Siljan Megastarilla Helsingistä klo 10.30 ja paluu oli 19.30 (perillä 21.30). Aikaa maissa oli 7 tuntia. Ehdimme tässä ajassa käydä Telliskiveen juuri avatussa Fotografiska-museossa, tehdä rauhallisen kävelylenkin Vanhankaupungin laitamilla sekä käydä syömässä kiirehtimättä uudessa italialaisessa ravintolassa Ristorante Flavoressa. Pienemmällä porukalla liikkuessa tähän olisi saanut mahdutettua hyvin pienen ostoskierroksenkin. 

Tallinnassa kannattaa muuten hyödyntää busseja ja ratikoita aikaa säästääkseen, mikäli haluaa käydä tutustumassa ydinkeskustan ulkopuolelle. Esim. Telliskiveen pääsee taksilla muutamilla euroilla tai ratikalla no 2 (www.pienimatkaopas.com).




Fotografiska Tallinna avattiin kaksi kuukautta sitten. Täytyy myöntää, että tämä vierailu oli itselleni silmiäavaava. En ole käynyt koskaan ennen valokuvanäyttelyssä, enkä oikein tiedä miksi. Vaikka kuvaan itse paljon ja olen kiinnostunut siitä, näyttelyn muodossa se ei ole saanut minua liikkeelle.




Suorastaan hurmaannuin päänäyttelystä. Se on Jimmy Nelsonin, brittiläisen valokuvaajan, Homage to Humanity, alkupeäiskansoja esittelevä avausnäyttely. Hän on kiertänyt maailmaa ja kuvannut harvinaisia kansoja, halunnut korostaa heidän ainutlaatuista kulttuuriaan ja elintapojaan. Valtavat seinänkokoiset kuvat olivat vaikuttavia väreiltään ja maisemiltaan, ja kuvattavien intensiiviset katseet koskettivat. Niistä näkyy kuvattavien ja kuvaajan välinen luottamus, mikä on syntynyt Nelsonin viettäessä aikaa heimojen parissa.
Seinien upeantummat värit tehostivat kuvien tunnelmaa. Jos kuvat olisi sijoitettu valkoisille seinille, puolet tunnelmasta olisi kaikonnut.

Kuvista voi aistia ylpeyttä ja arvostusta omista juuristaan. Kauneutta, seesteisyyttä ja niin upeita maisemia ja värejä.

Näyttely on avoinna vielä 8.9. asti, joten jos olet menossa Tallinnaan, yritä ehtiä tänne.

www.fotografiska.com








Lumouduin Nelsonin kuvista niin, että ehdin vain vilaista suomalaisen Pentti Sammallahden ja norjalaisen Anja Niemen näyttelyt.



Anja Niemi

Fotografiskan kattoterassilla on upea ravintola, baari ja ulkoterassi, mistä on hulppeat näköalat Tallinnan Vanhaankaupunkiin. Se on tyylikäs levähdys- ja pistäytymispaikka, vaihtoehto rouhean Telliskiven trendibaareille. On aina ihana käydä paikoissa, missä yhdistyy kulttuuri, kahvila ja tunnelma.



Businesswoman -blogin Pia kuvailemassa upeita maisemia



Fotografiskan alakerrassa on monipuolinen museokauppa ja jäi pahan kerran vaivaamaan, etten huomannut hankkia sieltä näyttelyjulistetta. Mutta seuraavan kerran sitten, sillä tänne tullaan varmasti uudelleen.





Söimme myöhäisen lounaan aivan D-terminaalin lähelle avatussa Ristorante Flavoressa. Italialaiseen tyyliin pöytään ilmaantui antipastoja, brushettaa, pizzaa, risottoa - ja taivaallista tiramisua jälkiruoaksi. 
Täällä törmäsin seikkaan, mitä en ole missään muualla ravintolassa nähnyt - viinin sai hakea itse 'automaatista'. Ei se ihan ilmaista ole, mutta edullista. Asiakkaalle annetaan luottokortin tyyppinen 'viinikortti',  jolla haetaan itse viini. Kortti laitetaan aukkoon ja sitten valitaan nappia painamalla haluamansa puna- tai valkoviini sekä määrä. 






Teemme itse usein niin, että syömme aamiaisen laivalla ja kaupungilla varsinaisen ruoan. Flavoren sijainti on oiva, aivan D-terminaalin tuntumassa, joten voi näppärästi syödä tarpomisen lopuksi ja siirtyä helposti suoraan laivalle. 




Lumo lifestyle -blogin Tuuli


Meillä oli matkalla mukana erinomainen Tallinna-asiantuntija Henna Mikkilä, jonka opastuksella teimme mielenkiintoisen kävelymatkan pikku kujilla ja kaduilla, ihan vanhankaupungin kupeessa. Yritän kirjoitella siitä erikseen. Voit käydä tutustumassa Hennan Tallinna-aiheiseen blogiin Sooloiluja täällä.

Tallinnaa ei siis todellakaan ole vielä koluttu riittävästi! Ja sen olen päättänyt, että jos vielä pääsemme tänä syksynä äidin kanssa Tallinnaan, teemme matkan Megastarin Business -luokassa. Voimme syödä rauhassa mukavissa nojatuoleissa aamiaista merimatkasta ja maisemista (sekä kuohuvasta) nauttien - pientä ylellisyyttä arkeen.

Oletko sinä käynyt jo Fotografiskassa - kiinnostuitko?

Maarit

PS Jätin ensimmäistä kertaa kameran pois matkalta, sillä en halunnut kantaa mitään ylimääräistä - kaikki kuvat on otettu Huawei P30 Pro -puhelimellani.


torstai 22. elokuuta 2019

Yrttinen perunasalaatti & romescokastike - Sadonkorjuujuhlat Helsingin kattojen yllä

PR-tapahtuma / Juomavinkin ja 40+ -blogien kutsumana

Viime lauantaina notkuivat herkkupöydät Helsingissä - taivasalla, upealla kattoterassilla. Elokuinen aurinko porotti posket punaisiksi ja iloinen porukka hääräili omien kokkaustensa äärellä. Olimme kokoontuneet Pernod Ricard Finlandin kattoterassille sadonkorjuujuhliin ja ideana oli, että jokainen tuo tai valmistaa jotain nyyttäreihin. Nyyttärit on kyllä väärä sana tässä yhteydessä, vaatimatonkin, sillä se tuo mieleen pikkusuolaisia tai -makeaa. Mietimme tarjottavia jonkin verran etukäteen välttääksemme päällekkäisyyksiä ja suunnittelimme makusinfoniat sopimaan australialaisten, raikkaan Jacob's Creekin Le Petit Rosén ja täyteläisen ja mausteisen Double Barrel Shiraz punaviinin ympärille. 
Bloggaajaystävät olivat taikoneet ylenpalttisen herkullisia ruokia ja jälkkäreitä! Ja oli meillä aikamoisen komeita grillaajamiehiäkin, vai mitä!

Kiitos ihanasta illasta Juomavinkille sekä Beach house kitchenin Helille ja Lumo lifestylen Tuulille ideoinnista ja organisoinnista - ja oli todella kivaa että kerrankin oli avec-kutsu :)





Kuva: Juri Mieskin -blogi


Tarjolla oli välimerellisiä kanavartaita, aasialaisittain marinoitua lohta, nyhtöpossuhampurilaisia, pekoniin käärittyjä pippuporkkanoita, ihania salaatteja, juustoja, focacciaa, omenahilloketta, karamellisoitua fenkolikastiketta, kuppikakkuja, mokkapaloja... Tämä porukka on aivan ilmiömäinen kokkaustaidoiltaan! 




Itse tein yrttisen perunasalaatin ja katalonialaisen romesco-kastikkeen. Perunat sopivat vaikka minkä kyytipojiksi ja niin käy tuo paahdetuista paprikoista ja tomaateista tehty kastikekin (alkuperäinen ohje MeNaiset). Tein perunasalaattia 20 hengen satsin, mutta alla oleva ohje on neljälle (alkuperäinen ohje Mediterraneandish.com).


YRTTINEN PERUNASALAATTI

6 kiinteää keskikokoista perunaa 
3 tl oliiviöljyä
2 valkosipulinkynttä murskattuna
2 tl korianterin siemeniä murskattuna
1 tl chilihiutaleita
2 tl kurkumaa
1 limen mehu
pari dl tuoreita yrttejä (korianteri, tilli, lehtipersilja)
suolaa ja mustapippuria

1. Keitä kuoritut perunat lähes kypsiksi (pesin itse vain juuriharjalla kauden perunat), anna jäähtyä ja pilko lohkoiksi (jos on pieniä perunoita, voit jättää ne kokonaisiksi).

2. Kuumenna öljy, lisää valkosipuli, chili ja korianterin siemenet ja liikuttele 2-3 minuuttia, mutta varo polttamasta niitä. Lisää kurkuma ja limemehu.

3. Lisää kylmät perunat sekaan ja sekoita niin että ne saavat öljymausteseosta läpikotaisin. Lisää puolet yrttiseoksesta ja anna paistua 4 minuuttia. Lisää suola ja pippuri. Sekoittele varovasti ettei perunat mene rikki.

4. Ota pannu liedeltä ja lisää halutessasi chiliä ja loppuyrttiseos. Sopii tarjottavaksi sekä lämpimänä että kylmänä (muttei suoraan jääkaappikylmänä).


ROMESCO-KASTIKE (reilu annos 4-6 hengelle)

2 punaista paprikaa
3 tomaattia
1 valkosipulin kynsi
1/2 dl oliiviöljyä
1 dl kuorellisia manteleita
pala maalaisleipää
1/2 dl oliiviöljyä
1/2 dl tomaattipyrettä
pala maalaisleipää
2 rkl punaviinietikkaa
1 tl savupaprikajauhetta
1/2 tl suolaa
1/2 dl lehtipersiljaa hienonnettuna

1. Halkaise paprikat, poista siemenet ja valkoiset kalvot. Nosta paprikat leivinpaperin päälle pellille kupera puoli ylöspäin. Puolita tomaatit ja aseta pellille. Paloittele valkosipulit kasvisten viereen. Sivele öljyllä ja paista 225-asteisessa uunissa n. 15 minuuttia.

2. Lisää päälle mantelit kokonaisina ja murennettu leipäpala. Paahda vielä 5 minuuttia. Jäähdytä hetki.

3. Kumoa kaikki monitoimikulhoon, lisää öljy, punaviinietikka, pyre ja mausteet. Aja karkeaksi tai sileäksi makusi mukaan (itse jätin inasen sattumia).

4. Lisää lopuksi hienonnettu lehtipersilja.

Nyyttikestit ovat ajatuksena niin kivoja ja ihan parasta on se, että ne eivät rasita ketään liikaa. Olisi kiva kuulla onko teillä tapana järjestää niitä ja minkälaisissa tilanteissa? 

Maarit