sunnuntai 4. elokuuta 2019

Viisi asiaa minusta


Sain jo kauan aikaa sitten blogihaasteen Instan puolella @Mrs60something'lta kertoa viisi asiaa itsestäni, sellaisia mistä en ole kirjoittanut täällä aiemmin. Tämä haaste on kiertänyt blogeissa jo pitkään, ja nyt tuntui sopivalta hetkeltä lähteä miettimään omaa persoonaani. Niitä asioita olikin melko helppo keksiä, koska en ole kirjoittanut täällä paljoakaan henkilökohtaisista asioistani - enkä taida tehdä nytkään, sillä nämä ovat enemmänkin persoonaani liittyviä. 

1. Inhoan rokkia 

Rakastan musiikkia ja olen aina lumoutunut sen tuomasta tunnelmasta. Se ei tarkoita sitä, että meillä soisi kotona aina - meillä on usein ihan hiljaista (telkkari ei ole koskaan taustalla päällä). Mikä onni, että se on meidän molempien tahtotila. Meillä on miehen kanssa nykyään yleinen vitsi se, kun tulee jotain vähän räminältä kuulostavaa musiikkia - ai niin, tää onkin räkärokkia, pitää laittaa hiljemmälle. 


Miten olenkaan voinut olla nuoresta asti romanttisen, sellaisen verkkaisen musiikin ystävä! Rokkia en ole voinut sietää silloin enkä nykyäänkään. Siihen liittyy varmaan hiljaisuuden kaipuuni, ahdistun metelistä enkä kestä kovia ääniä.

Tässä muutamia suosikkejani, jotka nostattavat ihokarvat pystyyn. En edes yritä olla trendien harjalla musiikin suhteen - nautin slow motion-musiikista ja hitaasta bossanovasta. Kuuntelen mielellään fadoa (mm Ana Moura) ja sensuelleja pehmeä-äänisiä artisteija kuten Stacey Kent (sunnuntai-iltapäivän nirvanamusiikkia), Cesaria Evoraa, Barbra Streisandia, Julio Iglesiaa... Ja tietysti Il Divoa, mitä kuuntelen usein siivotessani. Se tuo siivoushetkeen jotenkin voimaannuttavan tunnelman.


Tässä muutamia suosikkibiisejäni - näitä kuuntelin tänään, kun kirjoitin tätä juttua:

* Louis Armstrong / What a Wonderful World - tähän liittyy kaksi ihanaa muistoa: tunnelmalliset tanssihetket mieheni kanssa sekä työkavereiden kanssa taksiajelu öisessä Pariisissa nähtävyyksiä kierrellen, tummaihoisen taksikuskin kyydissä. 
* Nat King Cole / Smile ja Unforgettable
* Dinah Washington / Mad about the Boy (muistatteko Levi's -mainoksen, missä Boy hyppää altaaseen farkut jalassa - huh!)
* Tapio Heinonen / Eilen kun mä tiennyt en
* Julio Iglesias & Diana Ross / All of You
* Georg Ots / Älä kiiruhda
* Jouko ja Kosti / Muisto vain jää
* Manuel Gonzales / Spanish Guitar (lasten kanssa Barcelonassa intiimissä kirkkokonsertissa)
* Agents / Sanoit liian paljon
* Tapani Perttu / Rakkauden jälkeen (kuuntelin tätä ns nupit kaakossa, kun ajoin viimeisestä myyntikokouksesta kotiin töissä ollessa, yksin autossa Lahden moottoritiellä - ja kyynelsilmin mietin, että tämäkin on eräänlaisen rakkauden loppu)



2. Sosiaalinen erakko

Viihdyn hirveän hyvin yksin. Lähden yksin lenkille. Reissasin aikoinaan työmatkoilla yksin pitkin maailmaa. Lähen Hesa-kierrokselle usein yksin, niin saan mennä niinkuin haluan. Jos mieheni ei ole kotona, kuten nyt, en soittele ympäriinsä enkä useinkaan kaipaa seuraa silloin. Saatan olla moniakin päiviä kotona niin, että käyn välillä vain kaupassa tai vanhempieni luona. Kun sitten olen ollut pitkään paikoillani, kuten tänä kesänä mökillä, tulee kova kaipuu ihmisten ilmoille ja silloin hurautan yleensä Helsinkiin, kiertelen kaupungilla ja käyn lounaalla tai kahvilla.
En oikein viihdy ihmispaljoudessa. Mutta sitten kun olen jossain, olen seurallinen ja jutteleva ja kaipaan toki näitäkin hetkiä elämääni. Onneksi niitä onkin nyt paljon tämän blogityöskentelyn tiimoilta, mikä on niin ihanaa. 


3. Miljoona asiaa päässä

Olen usein krooninen hääräilijä, jonka päässä raksuttaa aina tehtävälista. Luin tästä aiheesta jostain lehdestä ja mietin, että kuvaapa se minua hyvin. Rakastan to do -listoja ja erilaisia muistiinpanoja löytyy milloin mistäkin. Se on vähän kaksipiippuinen juttu, sillä kirjaamalla asiat ylös saan (mielestäni) myös paljon aikaiseksi koska muistan mitä pitää tehdä - mutta se toki myös stressaa. Listat siitä, mitä kaikkea pitäisi tehdä. Tekemiset on tosin monesti kaikin puolin kivojakin asioita eikä pelkästään vastenmielisiä. 

Minusta löytyy myös se toinen puoli - saatan keskittyä johonkin juttuun kuten nyt tämän jutun kirjoittamiseen tuntikausiksi. Olen kuunnellut musiikkia ja miettinyt näitä viittä kohtaa. Aurinko paistaa ulkona, mutta on ihana istua täällä sisällä kirjoittamassa.
Joinakin päivinä en tee juuri mitään, luen tai vain oleilen - hääräilijäkin osaa ottaa lungisti. Sitten on niitä päiviä, jolloin herään kuudelta ja kahvin hörpittyäni alan katsella listalta sopivaa aloituspuuhaa. Mutta täytyy sanoa, että välillä vähempikin aktiviteetti riittäisi.


4. Muoti - aina mielessä

Olen 11-vuotiaana kirjannut unelma-ammatikseni muotisuunnittelijan tai mainosalan. Tätä haavetta on sitten ihmetelty, sillä mistä ihmeestä olen keksinyt nämä siihen maailmanaikaan, 60-luvulla. Meillä ei ollut suvussa eikä lähipiirissäkään yhtään näiden alojen edustajaa. Aikakauslehdetkin olivat ainakin meillä hyvin harvinaisia, ne harvat saatiin kierrätettyinä. Anttilan kuvasto oli niitä ainoita, mitä selailtiin, mistä leikattiin paperinukeille vaatteita ja tietysti meikattiin kasvot tusseilla. 

Aloin samoihin aikoihin tekemään muotivihkoja, mihin liimasin muotikuvia. Piirsin koko ajan, tein paperinukkeja, meikkasin... Tärkeät elementit leikevihoissa olivat omat kuvatekstini; lukekaapas noi :) No, kovin kauas ei tieni viennyt - ei ihan muodin maailmaan mutta meikkien kuitenkin.

Kun seuraan tyttärentytärtäni, joka on nyt 7 v., näen hänessä niin paljon samoja elementtejä. Hän piirtää koko ajan, askartelee aamusta iltaan, tekee paperinukkeja - aivan kuten minäkin. 

Hän totesi kesällä, että 'mummi, mä en yhtään tiedä mikä musta tulee isoja, koska oon niin hyvä kaikessa'. Tuolla asenteella tulee vaikka mitä! <3




5. Mulla on muruneuroosi (kuulemma)

Sillä en siedä yhtään leivänmuruja tai mitään muutakaan murua keittiön tasoilla saati pöydällä. Putsaan niitä koko ajan. Lähtökohta tietysti on se, että mies ymmärtää myös putsata jälkensä, ja putsaakin :) Onneksi on siistiä sorttia, ei mun kanssa muunlainen pärjäisikään. Hän keksi tämän piirteen eräässä tilaisuudessa, missä piti kertoa jokin erityinen ominaisuus puolisossa.


Kerroin nyt sellaisia asioita, mitkä saivat omatkin tunteeni pintaan. Mieheni on vielä mökillä ja olen kotona yksin. Tuulen heilutellessa puita ikkunoiden takana kuuntelin sohvalla näitä kappaleita ja vaivuin muistoihini. Monen biisin kohdalla elin niin niitä samoja hetkiä, mihin nämä liittyvät. Musiikkimakuni on vähän aikansa elänyt - mutta niin saa ollakin! Tunnelma on tärkein.

Tämä oli itselleni sopiva tapa tuoda esille vähän henkilökohtaisempaa minää. Toki rivien välistä ja juttujeni aiheista on saanut jonkinlaisen käsityksen, mutta ehkä tämä kertoi inasen enemmän.

Ottakaapa haaste vastaan! Olisi kiva kuulla teistäkin - vaikkapa yksikin asia. Oliko jokin yhteinen piirre tai täysin vastakohtainen. Ja bloggaajat, laittakaa tämä to do -listallenne, ellette jo ole kirjoittaneet :)

Vihdoin olen saanut itseni taas aikatauluun liikkumisen suhteen ja lähden taas tuonne poluille reippaalle kävelylle - ihanaa sunnuntai-iltaa sinne!


Maarit


32 kommenttia:

  1. Kohta 5. samaistun täydellisesti! Leivänmurujen lisäksi, kaikki roiskeet lavuaarin tai tiskialtaan reunoilla, ei. Ne pitää kuivata. :D Myönnän jopa pyyhkineeni kyläpaikassa vessapaperitelineen päältä vessapaperilla pölyjä, paikka jota harvat siivoaa. :p Mut joo olen vähän siivousneurootikko, mutta pystyn antamaan periksi, olen katsellut esim. mieheni sotkuista työpöytää kymmenen vuotta, vaikka sormet syyhyäisi sitä siivoamaan, mutta se on hänen aluettaan, enkä koske siihen. :D

    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama allergia täälläkin - ja jos lattiassa on jokin läntti, putsaan sen vaikka vessapaperilla. Se on kumma, miten voikin olla yhtä aikaa niin tarkka ja toisaalta lepsu. Saatan työntää kaappiin vaatteet pois silmistäni, kun haluan siistin yleisilmeen. Korjaana tilanteen kyllä jossain vaiheessa, mutta ei ne siellä häiritse - pois silmistä pois mielestä.
      Enkä koske minäkään miehen työpöytään!
      Kivaa viikkoa sullekin!

      Poista
  2. 2.oli myös minua.
    Nuorena rakastin poliisitarinoita ja haaveilin patologin työstä (tiedän, oon outo).
    Kivaa viikkoa sinulle Maarit ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpa jännää tuo patologihaave - miten sellaisen voi edes keksiäkään ;)
      Joudut työssäsi olemaan sosiaalinen ja tiiviisti läsnä, mikä varmasti vaatii vapaa-ajalla rauhoittumista ja ehkä erakoitumistakin.
      Kiitos samoin Outi - mukavaa viikkoa <3

      Poista
  3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli sen verran kirjoitusvirheitä, että laitanpa uudestaan kommenttini...
      Olipa kiva haaste!. Mielenkiintoista lukea ihmisestä sitä hieman salatumpaa puolta. Kiitos vinkistä, taidanpa napata haasteen itselleni! Oikein hyvää alkanutta elokuuta sinulle! :)

      Poista
    2. En oikein osaa kirjoittaa itsestäni ja postaan mielelläni asiajuttuja ja muita sellaisia. Tämä oli kiva tapa saattaa itseään vähän lähemmäksi lukijoita, ja olipa antoisaa mietiskellä ja tunnelmoidakin näiden parissa.
      Ota ihmeessä tämä mukava haaste vastaan!
      Kiitos samoin - ja miellyttävää elokuuta sinullekin!

      Poista
  4. Samantapaisia mieltymyksiä täälläkin päin, introvertti joka sopivassa seurassa hölöttää ja nauttii keskusteluista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla :) Minusta tuntuu, että meitä taitaa olla Suomessa aika paljon...
      Mukavaa elokuuta sinulle!

      Poista
  5. Miten herkullinen haaste & vastauksesi! Kun aloin lukemaan postaustasi, olin ihan että "tämähän on minun tekstiä". paisti ehkä se siivousneuroosi, hih! Itse häiriinnyn hälystä nykyään todella helposti, ennen piti olla tausta tv- tai musat täysillä, nyt on ihanaa kun ei kuulu mistään mitään. Minulle ehkä pahinta melusaastetta on sellainen jonninjoutava ysäripoppi, migreeni iskee! Minä myös viihdyn hyvin yksin, ei iske pelko, eikä tule tylsä fiilis, blogitapahtumin onneksi pääsee tuulettumaan ja tapaamaan ystäviä, mikä taas on välillä niin mukavaa! Ennen tein enemmänkin noita to do -listoja, mutta aloitan kyllä nykyäänkin vielä joka viikko uuden kalenteriaukeamaan ja sinne tulee listoja tyyliin mitä viikolla syödään, mitä muistettavaa, mitä postausaiheita, mitä resepti-ideoita yms. Olin nuorena armoton Dynastia -fani ja otin sieltä mallia kun itse suunnittelin vaatteita barbeille. Muistan yhdenkin punaisen samettijakun, johon ompelin olkatoppaukset ja hienot napit kasarityyliin, ehkä taisin minäkin vähän haaveilla muotialasta silloin! Kauniita elokuun alunpäiviä sinne <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa kiva kuulla sinustakin vähän enemmän - vaikka ollaan nähty jonkin verran, ei keskusteluille juuri ole aikaa. Tai ainakaan tämäntyyppisille. Ysäripoppi kuuluu mullakin ei-niin-suosittuihin. Sama juttu, en koe koskaan että olisin yksinäinen - aina on jotain kivaa puuhaa ja tekemistä.
      Mulla on nyt ensimmäinen vuosi, etten hankkinut paperikalenteria ja se on kyllä virhe. Kaipaa sitä, että näkee viikon kerrallaan ja että sinne voi kirjoitella asioita. Tilanne pitää korjata ensi vuodeksi.
      Voi ei noita barbievaatteita ja Dynastia! Minäkin ompelin kone kuumana niille vaatteita, kudoin villiksiä ja vaikka mitä.
      Kiitos samoin Heli <3

      Poista
  6. Ihana postaus - ja houkutteleva haaste!
    Parhaiten kolahtivat mulle nuo miljoona-asiaa-päässä ja muruneuroosi ;)
    Ja mulla muuten on ollut samanlainen vauvakirja kuin sulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nappaappa tästä haaste itsellesi - tätä oli ihana kirjoittaa, kunhan sai pään auki...
      En näköjään ole ollenkaan outo ja niuho murujenkerääjä - meitähän taitaa olla paljon enemmänkin :)
      Mikä sattuma tuo vauvakirja! Mutta niitä ei tainnut olla siihen aikaan sellaista valikoimaa tarjolla kuin on nyt. Siinä on ihanaa vanhan ajan tunnetta ja tunnelmaa :)

      Poista
  7. Voi ei! Mulla oli toi kellonranneke, turkoosia nahkaa ja samanvärinen käsilaukku:) Ne olivat ihanat!
    Kiva postaus, kauniita loppukesän päiviä!
    Marja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla oli myös ranneke, ja miten onskana olinkaan se ranteessani. En vain millään saa mieleeni minkä värinen se oli, joko turkoosi myös tai tuo liila. Mutta että sulla oli myös käsilaukku sävysävyyn <3
      Kiitos samoin sinulle - toivotaan, että edes tämä lämpö säilyisi!

      Poista
  8. Olipa kiva postaus ja kiva kuulla susta lisää. Nimimerkki sosiaalinen erakko :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru :)
      Sinusta ei uskoisi että olet erakko, koska olet aina niin iloinen ja sosiaalinen <3

      Poista
  9. Tuntuu niin tutulta...murut, musiikki, puuhastelu ja yksin kulkeminen....vaikka ystävänikin kanssa on mukavaa shoppailla.
    Kiva postaus!
    -Merja-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon Merja!
      Jonkun ohikiitävän hetken mietin, mitä lukijat näistä ajattelevat, mutta tämmöinen minä vaan olen ;o)
      Ystävän kanssa shoppailu ja kahvittelul on todellakin välillä ihanaa!
      Mukavia elokuun päiviä!

      Poista
  10. Tämä haaste on minullakin ollut jo pitkään luonnoksissa vaan odottelee vielä hetken inspistään.
    Oli kiva tutustua sinuun näiden vastausten myötä ja voinpa kertoa, että rakastan rokkia, olen sosiaalinen erakko, piirsin paperinukkeja ja suunnittelin niille vaatteita (osa on vielä säilössäkin), to-do-listoja kartan täydellisesti ja meidän huushollissa on mielenrauhansa takia parasta olla välittämättä murusista 😉

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä ovat sellaisia juttuja, mihin pitää olla juuri se oikea hetki, että pystyy kirjoittamaan aiheesta. Ei synny väsyneenä, ei kiireessä. Olen lukenut sinusta jostain, että rakastat rokkia - aivan ihana juttu! Siinä on asennetta!
      Alkoi naurattamaan toi viimeinen kommentti - niin varmasti on parasta, hih.

      Poista
  11. Hei, näistä olisin voinut kirjoittaa itsekin kohdat: musiikki, sosiaalinen erakko ja miljoona asiaa mielessä. Lisäksi tykkään tehdä listoja, niitä on kännykässä, pienissä vihkoissa, työpöydällä ja osa ihan mielessäkin, tosin päässä ei tahdo pysyä mikään kun on tosiaan tuo miljoona asiaa mielessä koko ajan. :) Todella kiva kirjoitus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin muuten tuon musiikin kohdalla, että monet lukijoistani (on paljon 35-45 vuotiaita) eivät ole edes kuulleet vaikkapa Tapani Pertusta, ja että se antaa ehkä uunon kuvan kirjoittajasta. Sitten mietin, että olen oikeasti onnellinen, kun tuollainenkin, siis vanha, musiikki nostaa tunteita pintaan.
      Nappaa tästä haaste itsellesi!

      Poista
    2. Nappasin haasteen ja nyt viisi asiaa minusta on julki!

      Poista
  12. Osaat kirjoittaa niin elävästi, tekstiä on kiva ja helppo lukea sekä eläytyä hetkeen mukaan.
    Täällä tunnustautuu myös yksi muruneurootikko ja sosiaalinen erakko, jollainen minusta on muovautunut vasta nyt vanhemmalla iällä.

    Kauniita kesäpäiviä ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos niin paljon Maikku <3
      Mielenkiintoista kuulla, että sinusta on iän myötä tullut erakompi. Jotenkin koen sen niin, että se on rikkaus, että pystyy olemaan oman itsensä kanssa ja rauhoittumaankin.
      Mukavia elokuun päiviä sinulle <3

      Poista
  13. Hei! Kiva kirjoitus! Huomaan monta asiaa, joissa itsekin olen samanlainen. Pienenä minä keräsin Apu-lehdestä paperinukkeja. Ne olivat minulla vihkon välissä aina järjestyksessä. Juhlaa oli, kun Apu julkaisi paperinuken uudesta Miss Suomesta. Harmittaa, etten ole säästänyt näitä Rauni Palosen piirtämiä paperinukkeja. Sosiaalinen erakko olen minäkin. Joudun/saan olla töissä niin sosiaalinen, että vapaalla haluan olla hissukseen. Musiikkimaku täsmää, silloin harvoin kun olen laulanut karaokea, Muisto vain jää on se kappale, minkä laulan. Il divo on ihana, olenkin lokakuussa tulossa Helsinkiin konserttiin. Mukavaa elokuun alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En heti muistanutkaan noita Apu-lehden paperinukkeja - ei ole enää minullakaan jäljellä. Siellähän oli missin lisäksi kaikki pop-tähdet, Katri-Helena, Danny... Luulisin, että erakkomaisen luonteen tunnistaa juuri siitä, että työn sosiaalisuus riittää - niin oli minullakin. Ekstroverttti kaipaa sitä myös vapaa-ajalla eikä ole tarvetta samalla lailla hiljentymiseen ja rauhoittumiseen, yksinoloon.
      Ihan sykähdyttää, että olet laulanut tuota kappaletta - ajattelin, ettei kukaan edes muista sitä... Olen kotoisin Kokkolasta, ja nämä pojat olivat niiltä seuduilta ja sekin teki heistä jotenkin läheisiä siihen aikaan.
      Olet menossa Il Divon konserttiin - miten ihanaa! Pitäisköhän tarkistaa lipputilanne, hmm...
      Lämpöistä elokuuta sinulle! <3

      Poista
  14. Ihana asenne pikkuneidillä, toivottavasti se säilyy ja kantaa pitkälle vuosien varrella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sano muuta! Niin usein mietin tätä asiaa - ja mitä voimme itse kukin tehdä auttaaksemme häntä säilyttämään sen <3

      Poista
  15. Heipsis pitkästä aikaa! Tämän postauksen myötä ihastunut mielikuvani sinusta ihmisenä vain vahvistui. Samalla löysin mahtavia musiikkivinkkejä kuuntelulistalleni. Kiitos! Juuri oivaa tunnelmaa taustalle ja ajomatkoille, jos en kuuntele äänikirjaa tai ole hiljaa, vaikka hiljaista hetkeä ei oikeastaan koskaan ole tinnituksen värittäessä (ärsyttävästi) äänimaisemaani.
    Instagramin stooreissa olen hypännyt retkienne tunnelmiin mukaan. Kivaa, kun olet jakanut niitä.
    Hassua, vaikka emme koskaan ole kasvokkain tavanneet minulla on vahva tuttuuden tunne ja olo, että meillä olisi rattoisa juttelutuokio kohdatessamme. Itse olen antanut iän myötä tilaa itsekseni olemiselle ja rauhoittanut eloani, mikä on viisautta. Omissa oloissa on ihanaa olla. Tästä syystä varmaankin blogista on muodostunut merkittävä hyvinvoinnin osatekijä arjessani. Nyt pidin poikkeuksellisen tauon, mutta kohta jatketaan entistä ehompana. Kuulumisiin Maarit! Sydämellisin terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa Tuija - tosiaan pitkästä aikaa :) Ja kiitos paljon kauniista sanoistasi <3
      Musiikkimakuni seilaa laidasta laitaan ja sisältää niin paljon myös aika melankolisiakin sävyjä, vaikken sellaiseksi tunnustaudukaan - ehkä. Sen ja romanttisen raja on joskus häilyvä.
      Voi pahuksen tinnitus, se on kuulemma äärimmäisen hankala vaiva eikä helposti löydy helpotusta. En tiedä onko niin, mutta auttaisikohan musiikki peittämään sitä ainakin osittain.
      Mukavaa, että olet löytänyt taas tiesi blogiin; kirjoittaminen ja niiden suunnitteleminen on mukavaa puuhaa ja vie ajatukset arjen kiermuroista.
      Ihanaa loppuviikkoa ja elokuisia päiviä Tuija <3

      Poista