torstai 31. lokakuuta 2019

Näin lyhennät paidan hihat ilman ompelua



Onko siellä samaa haastetta yläosien kanssa - paitojen hihat ovat usein suhteettoman pitkät? Vaikka koko olisi muuten ihan sopiva, niin hihat menevät peukoloiden päälle. Se on ärsyttävää enkä itse ainakaan osaa olla sellaisten kanssa. Ne ovat tiellä syödessä, ja muutenkin on ikävää nykiä niitä alvariinsa ylöspäin.

Yleensä käy niin että hätä keinot keksii, vaikkei tässä nyt hädästä olekaan kysymys, lähinnä epämukavuudesta.


Olen kääntänyt paitiksien mansetteja, rullannut reunoja, mutta ne eivät aina näytä siisteiltä. Niinpä keksin ratkaisun juuri tämän leopaidan kohdalla. Teen vekin nurjalle puolelle sisäsauman kohdalle ja kiinnitän sen pienellä hakaneulalla. Sitten paita oikein päin ja lyhennys on valmis. Alakuvassa näkyy miltä se näyttää - ei juurikaan huomaa mitään eroa. 


Sain tyttäreltä tämän alakuvien kuviollisen trikooopaidan ja sen kohdalla oli vielä isompi haaste, koska hihat ovat todella leveät ja pitkät. Sen takia pusero onkin jäänyt hänellä vähälle käytölle. Tein siihen todella isot vekit - sitä voi sanoa hyvinkin myös laskokseksi. Koska paita on niin leveä ja vähän lerppu, isokaan laskos ei pistä silmään kun pusero on päällä.


Näissä kaikissa kuvissa on siis hihat lyhennettyinä tällä 'laskostussysteemillä' - eikös olekin aika toimiva juttu. Nämä voi myös ommella parilla pistolla joko käsin tai koneella, mutta hätäratkaisuna toimii myös hakaneula. Parhaiten tämä toimii kuosillisissa ja kirjavissa paidoissa, koska niistä ei juuri erota jälkeä. Ja sitten kun pusero on päällä, sitä ei näy ollenkaan.

Ja jos hei kaipaat tarkempaa neuvoa, miten tein sen, niin heitä kommentti - käydään sitten läpi.

Valoisaa torstaita!

Maarit

maanantai 28. lokakuuta 2019

Hetkiä viikolta - kasvohoito, tuoksubaari ja siivoojan tarinoita


Sisältää PR-näytteitä

En olekaan vähään aikaan kirjoitellut arjen kuulumisiani, mutta tänään tuntui, että nyt oli sopiva hetki pieneen katsaukseen. Viikko pyörähti käyntiin aika ihanasti - makoilin pitkästä aikaa kosmetologin pedillä Darphin -kasvohoidossa. Tämmöisenä viikkona, kun harmaat pilviset päivät seurasivat toisiaan, oli niin ihanaa olla lempeiden öljyjen tuoksussa hemmoteltavana. Mutta sen voin sanoa, että olipa ihanaa aloittaa viikko näin. Palaan näihin tunnelmiin vähän tuonnempana. 




Suorastaan juhlahumua oli ilmassa tiistaina Sirowa Finlandin joulutuoksujen koulutustilaisuudessa (PR-tilaisuus), missä esiteltiin ja koulutettiin myyjiä uusien tuoksujen maailmaan. Tuoksulanseerauksissa on mukana aina huikeita filmejä ja niitä näimme nytkin. Ruoka oli ihanaa, samoin pöytäseura. Aina on hauskaa kun Souliina ja Minäkö keski-ikäinen Tiia ovat paikalla :)

Olin onnesta mykkyrällä, kun sain kutsun iltaan. Tuoksut saavat minut aina liikkelle! Odotan aina uutuuksia, vaikka aikamoinen arsenaali löytyykin jo kotoa, sillä ainahan on tilaa vielä yhdelle. Valitsen tuoksun fiiliksen mukaan, sen mukaan miltä juuri sinä päivänä tuntuu, kun olen lähdössä jonnekin. Se jonnekin voi olla vaikka lähikauppa - on niin mieltä kohottavaa tuoksua hyvältä. Jätän vahvat ja eksottisen itämaiset tuoksut väliin, olen raikkaiden, kirpeiden ja kukkaisten tuoksujen ystävä. 




Tässä on muutamia illan suosikkejani Coty-tuoksutalon uutuuksista.
Yksi ainakin on varmaa - tuoksut kuuluvat lahjapakettiin - ja on aina ihana lahja myös itseltä itselle. Tietää saajan maun takuuvarmasti.

Gucci Bloom Ambrosia di Fiori

Minulla on itselläni kolme Guccin tuoksua (yläkuvassa), kaikki vähän eri tyyppisiä. Pidän niistä sen vuoksi, etteivät ne ole liian ilmeisiä, hyökkääviä eikä niitä tunnista kovin helposti.

Syksyn uutuus Gucci Bloom Ambrosia di Fiori on intensiivisempi kuin alkuvuodesta lanseerattu Bloom. Siinä tunnistaa intensiivisen ruusun jasmiininnuppujen sekä kuusaman jälkituoksuna. Punainen pullo viestittää paljon, tuoksu on täyteläinen ja kestävä, ja sopii voimakkaampien tuoksujen ystäville.


Tiffany

Tiffany oli itselleni täysin uusi tuttavuus ja siitä tuli heti suosikkini. Se on kukkean raikas yhdistelmä ja ensituoksussa on hedelmäkimara mandariinia, appelsiinia, bergamottia ja sitruunaa. Sen jälkeen tunnet persikan ja ruusun vivahteita. Aivan ihana tuoksu ja mielestäni sellainen, minkä kanssa ei voi mennä pieleen.


Chloé l'eau*

Chloé l'eau -tuoksussa* tunnistan ensimmäisenä greipintuoksun. Kun siihen yhdistää rypäleenmakuisen litsihedelmän ja ruusuntuoksun, on kombinaatio jännittävä. Kirpakas mutta naisellinen. Ihana.

Kiitos Sirowalle valloittavasta tuoksuillasta ja huikeasta ohjelmasta!



Kävin loppuviikosta Ruoka&Viini- sekä Kirjamessuilla - ensimmäistä kertaa. Kuvittelin ruokapuolen huomattavasti laajemmaksi, mutta ne olivat selkeästi viinipainotteiset. Täytyy myöntää, etten ollut perehtynyt niihin yhtään etukäteen ja kuulin vasta siellä, että Viinilehti on niiden takana ja se selittääkin tämän painopisteen.
Silti oli erittäin mielenkiintoista käydä katsomassa uusia tuulia ja saada virikkeitä keittiöön.


Keraamiset raastimet valkosipulille ja inkiväärille


Merituuli Väntsi taikoi Lidlin osastolla superherkulliset pikatarjottavat hummuksesta, tomaateista, fetasta, pestosta ja juustosta - tiedän että ne olivat herkullisia, sillä jäin odottamaan maistiaisia kunnon kuluttajan lailla. Kannatti maistaa, sillä ne menevät ensi tilassa kokeiluun ja laitan ne myös tänne blogiin. 




Maku Kitchen Lifen osasto oli tyylikkäästi tummasävyinen. Uudet mustat keraamiset Carciofo -lautaset sopivat juhlavaan kattaukseen. Niissä on kapea hillitty kultaraita, mikä antaa niille ripauksen luksusta. Ihastuin myös mustiin uunivuokiin ja monen kokoisiin pannuihin. Näiden hinta-laatusuhde on erinomainen. Täällä oli kaikkea kivaa keittiöön ja kokkaamiseen - harmitti vain, etten ehtinyt maistelemaan kokkien taikomia herkkuja!





Olin varannut vain muutaman tunnin messuille ja vietinkin Kirjamessujen puolella suurimman osan ajasta. Siellä olisi voinut pyöriä vaikka kuinka kauan ja kuunnella kiinnostavia haastatteluja. Tältä keikalta opin myös sen, että pitää perehtyä etukäteen tarjontaan ja tehdä edes alustava suunnitelma. Nyt vain pyörin siellä kuin Liisa Ihmemaassa ja jarruttelin itseäni etten ostaisi liikaa kirjoja. Teinkin pikaisesti päätöksen, kun olin iskenyt silmäni Lucia Berlinin Siivoojan käsikirjoihin, etten osta nyt muuta ja luen ne, ennen kuin hankitaan uusia. Ostan yleensä kirjojakin kierrätettyinä ja kierrätetään jonkin verran ystävien kesken - se tuntuu oikealta ratkaisulta, koska ne yleensä luetaan vain kerran. Kirppareilta ei tosin löydä uusia kirjoja kuin sattumalta.

Kuvasin eri osastoilla ihan satunnaisesti sellaisia kansia, mitkä herättivät kiinnostukseni tavalla tai toisella. 




Lähdin messuilta kotiin iloisena ja tyytyväisenä siitä, että lähdin sinne. Kotiin viemisinä oli Leuchtturmin kullanvärinen kalenteri sekä ihana oranssinen muistikirja* omalla uniikilla painatuksella. Jos katsot tarkkaan tuota kannen painatusta, niin se ei ole ihan by the book. Sen painoi oppimisvaikeuksista kärsivä nuori ja siitä tulikin niin sympppis, ihan paras!




Välipäivinä olen hoitanut kuumeista pikkupotilasta ja viettänyt hellyyttäviä satuhetkiä hänen kanssaan. Ne olivat silti ne parhaat hetket tällä viikolla <3

Mitä sinulle kuuluu ja mitä olet puuhannut? Oliko tilaisuutta käydä messuilemassa ja mikä jäi parhaiten mieleesi?

Maarit

* Ilmaisnäyte - saatu



keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kunnon melankolia toimii aina




Kuuntelin sunnuntaina radiosta Pekka Laineen Ihmemaa -ohjelmaa, minkä teemana oli 'alakuloinen aamu eli kuolleita lehtiä ja viimeisiä valsseja'. Se jäi niin pitkäksi aikaa mieleen, että kuuntelin sen nyt uudelleen netistä. Ohjelma tai musiikki ei ollut silti varsinaisesti surullista, koin ne enemmänkin tunteellisen melankolisiksi. En tullut surumieliseksi vaan niistä kappaleista tuli hyvä mieli. Siinä soitettiin Cesaria Evoraa, Yves Montandia, Carolaa... Tämmöinen musiikki sopii täydellisesti sunnuntaihin, kun askareet on hoidettu ja voi vaan olla. Se rauhoittaa ja tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Välillä se generoi jopa energiaa ja alat ideoimaan mitä puuhailisit seuraavaksi...

Ellet tunne Evoraa, kannattaa kuunnella tämä. Se on lempeän keinuvaa, vaikka perusväre on melankolinen.







Kerroin miehelle, että nyt tajusin, että minähän olen aina ollut pohjimmiltani aika melankolinen, sillä minua on nuoresta asti viehättänyt alakuloinen ja vähän surumielinenkin musiikin sävy. Muut kuuntelivat Beatlesia, Middle of the Roadia ja muuta. Minä kiirehdin lauantaisin saunan jälkeen radion ääreen nauhoittamaan mankalle Nuorten sävellahjasta Iltatuulen viestiä ties monennenko kerran.




Musiikki lohduttaa, inspiroi ja saattaa vaikuttaa mielialaan. Iho voi mennä kananlihalle, kyyneleet vieriä poskia pitkin tai tempaudut mukaan hyräilemään. Se kertoo persoonallisuudestamme. Tätä asiaa jäinkin miettimään ohjelman jälkeen. Vaikka mollivoittoinen musiikki on lähellä sydäntäni, koen silti olevani ihan iloinen ihminen. En kuitenkaan räiskyvä, vaan aika tasainen ja positiivinen, haaveileva ja tunteellinen.




Olen repäissyt jo kauan aikaa sitten lehdestä vinkin KD Langin Hymns of the 49th Parallel -kappaleesta,  mutta kuuntelin sen vasta äskettäin - ja niin vain sekin kolahti.

Kuten Laiho totesi, kunnon melankolia toimii aina. 
Toimiiko sinulle? Minkälainen musiikki sykähdyttää teitä?

Maarit

sunnuntai 20. lokakuuta 2019

Palma - 2 hotellivinkkiä ja matka-asut


Palmassa oli syyskuun alussa suorastaan helteistä, kun vietettiin siellä äidin kanssa muutaman päivän pikkuloma. Palma on niin ihana, että sinne tekee mieli aina uudestaan ja uudestaan. Se on juuri sopivan pieni ja pittoreski kaupunki rentoon lomailuun ilman suurkaupungin hälinää. Historiallinen ja hillitty. Tämä oli peräti 11. visiitti Palmaan ja jo se kertoo, että sinne on sydämeni jäänyt. 




Nyt en kerro sen enempää kaupungista, sillä olen kirjoittanut siitä jo aiemmin ja niiden linkit löytyvät tämän jutun lopusta, jos haluatte lukaista niitäkin. Tässä postauksessa on nyt pari erityyppistä hotellivinkkiä sekä muutamia asukuvia. Vaikka ne ovat kesäisiä, niin ajattelin niiden olevan inspiroivia ehkäpä talviajan lomailuun lämpimässä.




Hotel Born
Carrer de Sant Jaume, 3

Asuimme nyt aivan ydinkeskustassa - tämän keskeisemmällä paikalla hotelli tuskin voi ollakaan. Löysin uskomattoman keitaan aivan sattumalta! Hotelli Born sijaitsee 50 metrin päässä pienen pienellä sivukadulla aivan pääkatujen Avenida Bornin ja Jaume III risteyksen kohdalla. 
Pieni perhehotelli Born on rakennettu vanhaan palatsiin, jonka juuret johtavat 1600-luvulle. Sydän pompahti heti, kun astuttiin ulos taksista ja seisoimme valtavien rautaoven reunustamalla sisäänkäynnillä. Edessä avautui upea aula ja kiiltävä marmorilattia johdatti suoraan ihanalle palmupihalle. 
Tämä on vain kahden tähden hotelli, mutta se taso riitti meille aivan hyvin enkä ymmärrä mitä olisimme voineet kaivata. Huoneet ovat siistit ja iso plussa ovat useimmista huoneista pihalle avautuvat ranskalaiset parvekkeet säleovineen. Kylpyhuone ainakin meidän huoneessamme oli loistava, iso ja valkoinen; kerrankin myös suihkutila oli huikean kokoinen. 
Huoneeseen ei kuulunut mitään melua, vaikka asiakkaita istui iltaisinkin sisäpihalla viinillä. Klassinen musiikki soi vienosti taustalla ja linnut lauloivat. Rauhallista ja tyylikästä.
Runsaan ja monipuolisen aamiaisen nautimme pihalla ja se on ihan parasta, mitä kaupunkihotellilta voi saada. Uskon, että menen vielä tänne, niin hyvät fiilikset tästä hotellista jäi - rauhallinen mutta keskeinen sijainti. Ja olihan aika kuningatarmainen olo istuskella tuolla sohvalla.
Yön hinta näytti olevan tänään 120 e. 




Olimme Palmassa  kolme kokonaista päivää ja olin suunnitellut jo etukäteen, että menisimme yhtenä päivänä lounaalle ja ihailemaan merimaisemia ja upeita poukamia noin 8 km:n päähän Illetasiin, missä olemme miehen kanssa lomailleet usein. Halusin näyttää äidille kauniita Mallorcan rantoja, turkoosia vettä sekä lähteä päiväksi pois keskustasta.

Hotel Roc Illetas Playa
Passeig Illetes, 62

Matka tänne hotellille sujui kuin leikki, sillä bussi lähti aivan hotellin kulmilta ja kestää puolisen tuntia. Ajoimme päätepysäkille ja turkoosi meri siinsi kutsuvasti talojen ja pinjojen lomitse, kun astuimme ulos. Kävelimme uimarannan kautta hotellille ja pyörähdimme ensin katsomassa upeaa valkoista Puro Beach Clubia. Siitä on vain parin minuutin matka Illetas Playa hotellille.
Hotellin historia ulottuu 50-luvulle. Viheralueissa ja puutarhassa aistii menneen ajan tunnelmaa. Sileäksi astutut kiviportaat johtavat alas kirkkaan turkoosin veden äärelle. Talot on rakennettu jyrkkään rinteeseen ja niistä on huikeat merinäköalat.
Söimme lounaan rantabaarissa ja istuimme siellä muutaman leppoisan tunnin. Tämmöinen meditaatiohetki meren kuohuntaa kuunnellen sopi hyvin kaupunkikävelyn lomaan. Sitten oli taas kiva pujahtaa pikkukatujen ja liikkeiden maailmaan.
Tämä hotelli on rauhallisella paikalla, rannalla voit lueskella ja paistatella päivää ja kun tekee mieli lähteä keskustaan, bussi lähtee oven edestä - ja maksaa 1,50 e. Aika kätevää. Tänään yön hinta oli noin 90 e.


Puro Beach Club Illetas

Olin mennessä liikkeellä käsimatkatavaroilla, joten piti miettiä jälleen tarkasti mukaan otettavat asut. Sääkartat ennustivat sadetta tai kuuroja monelle päivälle, joten siihenkin piti varautua, mutta onneksi ei tullut pisaraakaan. Silti olin päättänyt, että nyt en lähde farkut ja t-paita -lookissa vaan halusin rentoa mutta siistiä - ja vähän erilaista kaupunkilookia. 
Matkustin kyllä farkuissa, mutta perilläolo perustui valkoisiin leveälahkeisiin pellavahousuihin. Kirppishaukka oli ollut jälleen asialla ja nämä olivat tuore 4 euron löytö! Lyhensin vain lahkeet vajaamittaisiksi ja niistä tulikin suosikit, mitkä mukautuivat monenlaisten yläosien kaveriksi.

Yhdistin ne alakuvan roosanväriseen silkkimäiseen tunikamekkoon ja mataliin sandaaleihin. Niiden lisäksi oli vain lenkkarit lennolle enkä käyttänyt niitä kertaakaan perillä, niin lämmin oli myös iltaisin. 




Yläkuvan mustan puuvillaisen paitismekon löysin Palmasta ja koska se on lyhyehkö malli, valkoiset housut kävivät hyvin sinne alle.
Alakuvan musta silkkimekko ei paina just mitään ja on ihanan ilmava helteellä. Se on juuri ja juuri sen pituinen että sitä voi käyttää sellaisenaan, mutta tykkään näin vain matalien sandaalien kanssa. 


Valkoiset housut sopivat myös tämän mustan mekon kanssa

Yksi hame ja silkkitoppi oli mukana - haalistunut vihreä ja savunsininen oli pitkästä aikaa mukava ja uudenlainen väripari. Alakuvan pinkki-punakuvioisen Zaran mekon ostin Palmasta ja tämä on näkynytkin Instassa jo muutamaan otteeseen - ehdoton suosikkimekko.




Tämä tyylikäs paikallinen daamikolmikko oli pakko kuvata, niin tyylikkäältä he näyttivät. Tykkään just tuollaisesta eleettömästä tyylistä, missä ei näy liika yrittäminen. Voisin pukea noista päälleni jokaisen kokonaisuuden.

Palmassa on myös hienoin ja isoin Zara Home missä olen käynyt. Niin kaunis liike ja ihanasti stailatut huoneet.



Istuttiin ihanilla terasseilla, syötiin hyviä tapaksia ja aina välissä nautittiin cavat tai kahvit. Mitäpä sitä muuta! Niin, ja äiti toimi kuvaajana näissä asukuvissa - eikös olekin aikamoinen kuvaaja <3




Aiemmat postaukseni Palmasta löytyvät näistä linkeistä:



Tulipa taas kaipuu Palmaan näiden kuvien myötä :) Ja huh, miten ainakin täällä Espoossa sataa - ihanaa sunnuntai-iltaa silti kaikille!

Maarit