keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kunnon melankolia toimii aina




Kuuntelin sunnuntaina radiosta Pekka Laineen Ihmemaa -ohjelmaa, minkä teemana oli 'alakuloinen aamu eli kuolleita lehtiä ja viimeisiä valsseja'. Se jäi niin pitkäksi aikaa mieleen, että kuuntelin sen nyt uudelleen netistä. Ohjelma tai musiikki ei ollut silti varsinaisesti surullista, koin ne enemmänkin tunteellisen melankolisiksi. En tullut surumieliseksi vaan niistä kappaleista tuli hyvä mieli. Siinä soitettiin Cesaria Evoraa, Yves Montandia, Carolaa... Tämmöinen musiikki sopii täydellisesti sunnuntaihin, kun askareet on hoidettu ja voi vaan olla. Se rauhoittaa ja tulee yksinkertaisesti hyvä fiilis. Välillä se generoi jopa energiaa ja alat ideoimaan mitä puuhailisit seuraavaksi...

Ellet tunne Evoraa, kannattaa kuunnella tämä. Se on lempeän keinuvaa, vaikka perusväre on melankolinen.







Kerroin miehelle, että nyt tajusin, että minähän olen aina ollut pohjimmiltani aika melankolinen, sillä minua on nuoresta asti viehättänyt alakuloinen ja vähän surumielinenkin musiikin sävy. Muut kuuntelivat Beatlesia, Middle of the Roadia ja muuta. Minä kiirehdin lauantaisin saunan jälkeen radion ääreen nauhoittamaan mankalle Nuorten sävellahjasta Iltatuulen viestiä ties monennenko kerran.




Musiikki lohduttaa, inspiroi ja saattaa vaikuttaa mielialaan. Iho voi mennä kananlihalle, kyyneleet vieriä poskia pitkin tai tempaudut mukaan hyräilemään. Se kertoo persoonallisuudestamme. Tätä asiaa jäinkin miettimään ohjelman jälkeen. Vaikka mollivoittoinen musiikki on lähellä sydäntäni, koen silti olevani ihan iloinen ihminen. En kuitenkaan räiskyvä, vaan aika tasainen ja positiivinen, haaveileva ja tunteellinen.




Olen repäissyt jo kauan aikaa sitten lehdestä vinkin KD Langin Hymns of the 49th Parallel -kappaleesta,  mutta kuuntelin sen vasta äskettäin - ja niin vain sekin kolahti.

Kuten Laiho totesi, kunnon melankolia toimii aina. 
Toimiiko sinulle? Minkälainen musiikki sykähdyttää teitä?

Maarit

15 kommenttia:

  1. Tunnelmallisesta, harmonisesta ja rauhoittavasta musiikista pidän taustalla, kun vaikka kirjoitan tai muokkaan kuvia. Juuri tänään pohdin kuunnellessani Maarette Tukiaisen Tänään -kirjaa, mitkä asiat ovat merkityksellisiä itselleni ja tärkeimmäiksi nousi harmonia erilaisissa ilmenemismuodoissaan. Harmonia on tärkeää myös musiikissa, mikä minun kohdallani tarkoittaa, että se sopii kulloiseenkin mielentilaani. Melankoliset vinkkisi pääsevät kuuntelulistalleni. Syksyn mittaan kuuntelin viikoittain tuntikausia ajaessani äänikirjoja, mutta nyt tuntuu mukavammalta kuunnella musiikkia. Lempeitä sävyjä syksyysi ja terveiset hurmaavalta syksyiseltä Samokselta! Nyt jos koskaan lumouduin totaalisesti. Meri teki olon mahtavaksi ja aurinko hyväili ihoa lempeästi. Kirjoitan blogiin, kun mieleni on myös palannut kotimaan kamaralle. Terveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen miettinyt kovasti tuota äänikirja-asiaa; en ole kuunnellut vielä yhtään ja pohdiskelen onnistuisiko se ihan kotona, vaikkapa sohvalla. Jotenkin olen mieltänyt sen juuri auto- tai muihin matkoihin, niinkuin sinäkin olet tehnyt.
      On ollut sen verran melankoliaa muutenkin, etten ole lukenut blogeja aikoihin, mutta täytyy käydä katsomassa ja lukemassa Samokselta juttuja, josko jo olisi... Niin ihanaa, että teillä oli mahdollisuus lomailla siellä auringon lämmössä näin ilmojen viiletessä.
      Mukavaa ja lempeää viikonloppua! <3

      Poista
    2. Äänikirja on mukava kotihommiakin siivittämässä. Silitys, imurointi, siivous, ruoanlaitto... toimii.
      Hyvää marraskuista viikkoa! Tuija

      Poista
  2. Minä olen myös aina kokenut itseni melankoliseksi. Se ei tarkoita alituista surullisuutta, vaan kuten sanoitkin, enemmänkin sitä että on vähän haaveileva ja tunteellinen. Itse koen helposti myös jotain sellaista josta Pave Maijanen laulaa: "Onko sulla joskus ikävä ollut jotain jota ei ehkä olekaan? Onko sulla koskaan ikävä tullut, vaikket tiedä mitä edes kaipaatkaan?"

    Eli kyllä, melankolia istuu minussa syvästi ja usein kuuntelen myös sen mukaisia biisejä (ellen sitten ole salilla, jossa pitää kuunnella jotain tosi rytmikästä ja energistä).

    Pistäkin työpäivän ratoksi kuunteluun vinkkaamasi biisit. Evoraa olen joskus sivukorvalla kuunnellutkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi, niin tiedän ja tykkään tuosta Paven kappaleesta <3 Ja monesta muustakin - hänkin on vähän niinkuin me, melankolinen.
      Tuntuu, että melankolia lisääntyy iän myötä, ihan kivalla tavalla. Ehkä siinä on pieni osa harmoniaa, seesteisyyttä ja muuta mukana <3

      Poista
  3. Kolahtaa. Olen mielestäni melankolinen, rauhallinen ja tasainen. Läheisten seurassa iloinen ja räiskähtelevämpi. Meillä soi aina spotyfy ja viime aikoina vain rauhallinen, meditatiivinen ja hieman melankolinen musiikki. Kiireen keskellä se on rauhoittavaa. Rauhoittuminen kuuluu syksyyn.

    Jos satun olemaan yksin kotona, niin tuollainen rauhallinen musiikki soi aina taustalla. Inhoan rokkia ja huutamista, se ei ole minua varten. Upean tunnelmallisia kuvia olet napsinut. Wau! Nautitaan rauhallisista syyspäivistä <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jotenkin tunnistan sinussa näitä samoja asioita, vaikkemme ole tavanneetkaan, mutta en verran olen lukenut kirjoituksiasi ja katsellut kauniita ja seesteisiä kuviasi. Ne kertovat paljon myös ihmisestä.
      Pitäisiköhän jo vihdoin minunkin siirtyä spotifyihin ja hävittää cd-levyt...?
      Mukavaa viikonloppua <3

      Poista
  4. Samaan rauhaa ja rauhallisuutta rakastavaan melankoliaan taipuvaiseen ihmistyyppiin kuulun minäkin. Ja välillä mulla on jostain syystä tarve ihan tarkoituksella lietsoa itseni surumieliseenkin tilaan. Niin että voi vaan velloa siinä omassa surkeudessaan ja vaikka itkeä ihan kunnolla. En oikein tiedä, mitä tarkoitusta se palvelee, mutta välillä vaan on niin. Ja siis tämä on ihan eri asia kuin aiemmin mainittu melankolia, mutta liittynee kuitenkin meidän kaltaiseen ihmistyyppiin ennemmin kuin johonkin rokkia ja rytinää rakastavaan jatkuvan toiminnan ja touhun ihmiseen.

    Nyt kun olen viimein siirtynyt poikien vanhasta 256kB, erkkarilla kasaan teipatusta MP3-soittimesta tälle vuosituhannelle ja ladannut Spotifyin, olen tallentanut sinne oman soittolistan nimellä "Rauhallista".
    Sitä kuuntelen erityisesti silloin, kun lähden kurjalla kelillä lenkille. Pitää ajatukset irti piiskaavasta vesisateesta ja saa kävelemään rauhallisesti (asia, jota koitan harjoitella, ettei aina tulisi viuhdottua täyttä paikasta toiseen, kun ei kerran ole mikään pakko).

    Tällä hetkellä muhun vetoaa myös mm. Dannyn ja Aikamieskuoron (ikäkysymys varmaan :)) "Tämä taivas, tämä maa". Se on jotenkin niin vaikuttava ja saa suomalaisuuden tuntumaan erityisen hienolta ja kunniakkaalta.

    Kiva kirjoitus ja kauniit kuvat Maarit <3


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikkemme ole koskaan tavanneetkaan, olen tekstiesi perusteella tuntevinani - tai huomaavinani - että sinäkin olet saman oloinen. Ja tiedätkö että minusta on suuri onni että pystyy lietsomaan itsensä syviin syövereihin, siihen ei moni pysty vaikka tekisi joskus hirveän hyvää. Puhdistaa sisintään ja päätäänkin samalla, ja sillä lailla päästää ilmat ulos.

      Minä voin rinta rottingilla kertoa myös, että olemme vihdoin siirtyneet tälle vuosikymmenelle, sillä nyt viikonloppuna on otettu sekä Netflix että Spotify. Ja olen jo tehnyt vähän soittolistaakin - teemalla Rauhallista täälläkin :) MP-soitin on vielä tuolla laatikossa ja CD-levyjä hyllyssä, mutta niitä ei arvaa vielä laittaa kierrätykseen (musta tuntuu, että etenkin miehelle on tärkeää kuunnella joskus musiikkia ihan levyltä). Huomasin kyllä, että Spotify koukuttaa aika helposti, siellä kun on vaikka mitä.

      Rauhallista sunnuntai-iltaa Annukka <3




      Poista
  5. Ihana sinä. Eri mielentiloihin eri musiikki, rauhoittumiseen omansa ja kun kaipaan askelia lenkille, niin jotain vauhdikasta.

    Kiva oli nähdä tällä viikolla, pus Maarit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy sen verran täsmentää, että kyllä tykkään muustakin musiikista etenkin kun olen jossain ulkona tai istutaan iltaa. Tämä bossanova ja melankolinen on silti se omin.

      Oli kiva nähdä torstaina - ja nauttia vauhdikkaasta showsta ja musasta <3

      Poista
  6. Suomalaisiin vetoaa melankolinen, mollivoittoinen musiikki. Teimme aikanaan luokkamme kanssa tutkimusta suomalaisten suosimista musiikeista ja erityisesti tuo melankolisuus, jopa surumielisyys tuli siinä esille. Jopa joululaulussa se sanotaan "hetken kestää elämää, sekin synkkää ja ikävää"...tosi kiva joululaulu vai mitä?
    Itselläni biisit vaihtumat mielenlaadun mukaan. Tykkään laulaa ja usein lauleskelenkin balladeja, mutta kun teen ruokaa, musiikkina soi rap tai tanssittava pop!
    Ihanaa torstai-iltaa sinulle Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo rap ruokaa laittaessa kuulostaa ihan mahtavalta - uusi puoli sinussa, siis minulle!
      Nuo joululaulun sanat ovat kyllä ankeat, oikeastaan järkyttävät. Silti pidän joululauluissa rauhallisista jopa vähän hartaistakin.

      Mukavaa sunnuntai-iltaa Outi <3

      Poista
  7. Melankolinen musiikki on parasta, toki välillä reipaskin menomusiikki on paikallaan, mutta pääosin kuuntelen itsekseni melankolista musiikkia. Saatan myös jumittaa tietyissä kappaleissa ja artistissa viikosta toiseen. Melankolinen musiikki on vähän kuin lohturuoka, vaikka ei olisi mitään syytä melankoliaan, niin saan sellaisesta musiikista voimaa. Olen aina tykännyt myös niistä surullisimmista joululauluista; kohta niitäkin saa taas kuunnella sydämen kyllyydestä. Ihanaa päivää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumittamista on täälläkin välillä, saatan laittaa päivästä toiseen Evoran soimaan - mutta se saattaa johtua siitä, kun olen pelannut noiden CD-levyjen kanssa, mutta nythän sekin muuttuu kun latasin Sporifyn, hih.
      Niin minustakin, hartaat joululaulut ovat kauneimpia ja Vesa-Matti Loirin joululevy on yksi kuluneimmista meillä.
      Rauhallista sunnuntai-iltaa <3

      Poista