Kohti tuttua valkoista kylää

Aurinkorannikko viileni ja pilvet muuttivat taivaan harmaanpuhuvaksi, joten tämä päivä oli sopiva pienelle road-tripille. Vuokraamme auton aina koko kuukaudeksi, mikä mahdollistaa myös ennalta suunnittelemattomat lähdöt, jolloin keli sanelee päivän ohjelmaa. Emme ole vielä juuri liikkuneetkaan lähiympäristöä kauempana, joten nyt oli jo aika. Suuntasimme kohti Marbellaa ja kävimme matkan varrella Capobino Beachilla. Siellä tuulee usein ja vaikka matkaa meiltä oli parikymmentä kilometriä, puhuri siellä oli aivan eri luokkaa. Surffaajien leijat poukkoilivat tuulessa ja vaahtopäät täplittivät meren.

Suuntasimme kohti Marbellaa, sillä olen käynyt siellä vain kerran, kävelemässä satamassa. Mielikuva paikasta oli turistivoittoinen ja se osoittautui oikeaksi. Keskusaukio oli täynnä ravintoloita, tuoleja vieri vieressä, ruokailijoita vielä tiheämmässä. Paikka ei poikennut mitenkään muista vanhoista kaupunginosista, missä olemme täällä käyneet. Kiertelimme nyt vain vanhassa kaupungissa emmekä näin alkumatkasta poikenneet istumaankaan mihinkään, koska matka jatkui kohti vuoristoisempia seutuja. Jäin ihmettelemään kohteen suosiota.

Marbella

Marbellasta matka jatkui pohjoiseen ja kohti hyvin autenttista Ojenin pientä valkoista kylää. Olemme käyneet siellä aiemminkin, mutta sen viehätyksestä kertonee se, että se veti puoleensa uudelleen. Lounas Ojenissa - ei pöllömpi ajatus. Matkaa sinne on vain kymmenisen kilometriä, ilmapiiri täysin toinen. Taidettiin olla ainoita turisteja lähes autiolla aukiolla. Vanhassa keskustassa rinteen alaosassa ei juuri ole muuta kuin kirkkoaukio ja reunoilla muutama kuppila. Kirkon seinällä kiipeilee sitkeästi sitruspuu vuodesta vuoteen. On lohduttavaa nähdä pysyvyyttä ja että myös litteä puu tuottaa sitkeästi hedelmää. 

Aukion baareissa istuskeli vain muutamia paikallisia pyhätamineissa ja olo oli oli vähän outo, kun me olimme liikkeellä farkuissa ja fleeceissä. Silti meinasi tulla kylmä kosteanviileillä tuoleilla istuessa. Tilanne parani tuntuvasti, kun tirisevät cambas pil pil -annokset kiikutettiin pöytään. Niitä jouduttiin odottamaan kotva, mutta aika meni rattoisasti kun seurattiin pikkiriikkisen paikan isäntäparin touhuja ja juttelua asiakkaiden kanssa, jotka kaikki olivat ilmiselvästi naapurustoa. Ehkä meitäkin seurattiin, sillä kuulin sanan 'finlandia'. Odottamisen antoi helposti anteeksi, sillä näillä autenttisilla hetkillä ei ole hintaa eikä saa kiire painaa. Rouva raapusti paperille hinnaksi 24 euroa (alkupalat (talolta), 2 annosta rapuja, 3 pientä olutta, espresso sekä cortado; molemmat kahvit aateloitiin vielä Baileys'illä, jotka talo tarjosi). Rapujen listahinta oli 12 euroa kappale, joten joko rouva oli erittäin höveli tai laskussa sattui jokin finlandia-fiba. Tai sitten oli vaan hyvä päivä. 

Ojenista palasimme huikean mutkaista vuoristotietä Mijas Pueblon -kylän yläpuolelta. Näille teille ei kannata lähteä mutkittelemaan kiireessä, sillä paikalliset ajavat tottuneesti kovaa ja kurvit tuntien. Turistien kannattaa olla nöyriä ja jarrutella mutkissa, ettei jää toiseksi. Sieltä selvittiin kuitenkin ja neljän tunnin reissu oli virkistävää vaihtelua peruspäivään. Meille ainakin tämä oli hyvä päivä.

Oletko sinä käynyt näissä paikoissa ja minkälaisia ajatuksia sinulla on? Onko muita kivoja reissukohteita, mihin täältä Aurinkorannikolta kannattaisi suunnata?

Maarit