tiistai 18. helmikuuta 2020

Personal Shopper - vinkkejä tyyliin ja vaatekaapin sisältöön


/ Yhteistyössä: Personal Shopper Ulla Hirvas /

Viime vuoden suosituimpia juttuaiheita olivat asut ja tyyli, joten tänä keväänä on luvassa lisää aiheesta. Vähän enemmän kuin viime vuonna. Hyvä aloitus tälle tyylikaudelle on viime viikkoinen tapaaminen Personal Shopper Ulla Hirvaksen kanssa. 

Ulla on työskennellyt vuosikausia muodin ja vaatteiden parissa, ja hyödyntää nyt osaamistaan ja innostustaan Personal Shopperina. Tämähän on kuin personal trainer, eli henkilökohtaista neuvontaa ja tsemppaamista. Mutta ei liikunnassa vaan oman vaatekaapin järkeistämisessä. Tyylin hakemisessa, jos se on kadoksissa tai vaatii skarppaamista. Hän auttaa kiireisiä, jotka eivät ehdi työelämän pyörteissä kierrellä kaupoissa. Eli kaikenlaista apua oman vaatekaapin järkiperäistämiseen ja itselle sopivien asukokonaisuuksien etsimiseen. 

Kyseessä ei ole kuitenkaan ostamisen lisääminen vaan harkitumpien hankintojen tekeminen sekä virheostosten minimoiminen. Pursuava vaatekaappi ei ole se juttu, vaan järkevä ja monipuolisesti yhdisteltävä. Usein kulkee enemmän ja vähemmän laput silmillä - ja hankkii aina sitä samaa. Mihin itsekin tunnistan sortuvani.




Olin lähettänyt etukäteen Ullalle vapaamuotoisen tilannekatsauksen eli kerroin, mitkä ovat omasta mielestäni pielessä vaatekaapissani ja mitä toivon tapaamiselta. Kirjoittelin näin: minusta tuntuu, että hankin aina liian samantyylisiä vaatteita. Koska rakastan farkkuja, katson joka sesonki josko olisi tullut jokin uusi malli. Tuntuu, että minulla on aina farkut, nilkkurit, neule ja huivi - perusasu. Haluaisin terävöittää tyyliäni, hakea jotain uusia ideoita farkkujen kanssa, koska kuitenkin viihdyn niissä. En halua olla lady, tätimäinen enkä bisnes. Reipas ja ajan hermolla oleva.

Aloitimme meillä käymällä läpi vaatekaappini. Siihen ei mennyt kauaa aikaa, nopea selailu, ja hän oli jo tehnyt selviä päätelmiä. Kuulemma kaapissa oli kivoja ja monipuolisia vaatteita ja sain niiden parempaan hyödyntämiseen kosolti vinkkejä. Hän keräsi muutamia suosikkeja roikkumaan naulakkoon ja Summum Womanin kimonomekko oli kuulemma ihan nappi minulle (siitä on juttu täällä) - juuri se uusi ilme farkkujen kanssa.




"Tarkoitus ei ole muuttaa kenenkään tyyliä"

Ulla pitää tärkeänä oman tyylin säilyttämisen. Sitä ei pidä muuttaa radikaalisti, koska silloin kärsii hyvä olo. Pieniä korjauksia aina toki tarvitaan - ja niitä löytyykin. Siitähän tässä on kyse. Tyylin fiksaamisesta ja saattamisesta elämäntilanteeseen sopivaksi. Hänellä on miellyttävä ja helposti lähestyttävä tapa jutustella vaatteista ja pohtia ratkaisuja. Ei tule sellainen olo, että ohjataan liikaa.

Kerroin, että kaapissa on muutamia vaatteita, mitä en syystä tai toisesta osaa käyttää ja kaivoin esille mustan bleiserin. Todella vanhan, mutten ole halunnut luopuakaan siitä kirppisinnostuksen huumassa - onneksi. En ole löytänyt tapaa käyttää sitä nyt kun en ole enää työelämässä. Se on tuntunut liian viralliselta. Onko tuttua?

Se oli Ullan mielestä klassikkolöytö! Hän poimi kaapista tekonahkahousut ja rock-henkisen printti t-paidan ja käski pukea päälle. Kokeiltiin kengiksi klassisia matalakorkoisia mustia nilkkureita sekä mokkabuutseja. Kenkien ruskea väri ja rennompi tyyli vei voiton molempien mielestä. Jäin vain miettimään miksen ole itse keksinyt sitä... 




Hyvin pienillä jutuilla voi muuttaa tyyliä. Tennarit, t-paita paitiksen sijaan, hiukan eri mittasuhteita. Kun kysyin, pitäisikö minun lyhyenä ottaa huomioon omat mittasuhteeni ja miettiä vaatteita sen mukaan, Ulla vastasi että olen ihan normaalipituinen eikä tarvitse siihen asiaan juurikaan kiinnittää huomiota.

Tällaisia ohjeita ja vinkkejä sain:

- riko kaavaa (kuten yllä)
- lisää vähän väriä, mutta ei mitään liian kirkasta koska ne eivät ole minun juttuni. Se voi olla murrettua lohenpunaista, pehmeää liilaa (on jo!) ja muuta, mikä sopii oman neutraalin värimaailmani kanssa yhteen
- säästä klassikot
- yhdistele rohkeasti 

Kysyin sitten vielä olisiko jotain vinkkiä, mitä kannattaisi hankkia nyt keväällä. Siihenkin oli selvä vastaus valmiina: hanki paksut, farkkukankaiset valkoiset tai luonnonvaaleat vähän leveämpilahkeiset farkut, jos olet ostamassa jotain. Minulla on jo valkoiset pellavaculottesit, mutta ne on liian kesäiset vielä puettavaksi. Farkut ovat talvisemmat ja sopisivat mainiosti kuvassa olevan vihreäkeltaisen tunikan kanssa. Myös kimonomekko raikastuisi niiden parina. Ja moni muukin yläosa. 

Meillä meni noin kaksi tuntia aikaa tähän ja se riittää monessa tapauksessa. Itse en kaipaa apua ostoksille lähtemiseen, enemmänkin oli kyse tyylin raikastamisesta ja pukeutumisvinkkien saamisesta omaa vaatekaappia hyödyntäen. Hän tekee paljon myös sitä, että lähtee ostoksille asiakkaan kanssa tai tekee sitä toimeksiantona, jos itse ei ehdi. 




Näiden vinkkien myötä tulen tekemään useita asujuttuja kevään mittaan ja olen niin innoissani tästä aamupäivästä Ullan kanssa - sain aivan uutta potkua kaivella kaappini kätköjä ja ideoita, miten voin niitä asustaa. Ja se oli parasta, että homma sujui rennosti ja positiivisella mielellä yhteistuumin.

Kysyin myös mustista culottes-housuista ja hän vastasi oitis, että käyttöön vain vieläkin aktiivisemmin. Ne ovat aivan ihania neuleiden kanssa, tai paitojen, minkä helmasta osan voi piilottaa vyötärön alle. Eli ne eivät jouda vielä kirppikselle!

Ullan nettisivuilta löytyy enemmän tietoa sekä palveluhinnasto: www.ullahirvas.com

Suurkiitokset Ulla avusta ja ihanan inspiroivasta aamupäivästä!

Maarit

.

sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Hetkiä viikolta - mystinen nainen ja unelma

Ryydyttävän pitkän lennon jälkeen tupsahdettiin kotiin alkuviikosta. Loma oli rentouttava ja päivät sopivasti yksinkertaisia. Siellä elämä on aina täydellinen vastakohta kotimaan puuhastelulle ja velvollisuuksille. Ja juuri siksi niin täydellistä.

Harmaus iski vasten kasvoja, vaikka saatiinkin varoitusviestejä. Viikko tarjosi vastapainoksi monenlaista piristystä, hetkeä ja tapaamista. Olen ollut aina sitä mieltä, että niin paljon pystyy itse vaikuttamaan omaan hyvinvointiinsa ja mielialaansa.


VIHREÄÄ VOIMAA

Meillä on syöty marjasmoothieita jo hyvän aikaa ja tällä viikolla aloin tekemään viherversioita. Luin lomalla artikkelin vihreiden vihannesten terveydellisistä eroavaisuuksista ja siitä, miten tärkeitä ovat tietyt tummanvihreät kuten pinaatti, parsat ja salaateista nimenomaan tummat eli tammenlehvä. Olen ostanut ilman sen kummempaa miettimistä aina jäävuorisalaattia. Nyt löysin Ruustinnan salaatin, mikä sopii hyvin myös leivän päälle. 
Meinasin haksahtaa juustoon (kolesteroli!), kun tultiin kotiin, mutta nyt taas teen voikkarit ruisleivästä, hummuksesta tai avocavosta, salaatista ja kurkusta/tomaatista. Välipalana viherjuomaa. Näillä mennään nyt kevättä kohti.




KULTTUURIVINKKI

Oletko kuullut Vivian Maierista? Mystisestä amerikkalaisesta valokuvaajasta, jonka yli 100.000 kuvaa löytyivät hänen kuolemansa jälkeen. Hän oli lastenhoitaja ja kuvasi yleensä salaa erikoiskameralla, mikä ei herättänyt huomiota. Vähäosaisia, lapsia, syrjäytyneitä, katujen elämää - mutta myös onnea ja iloa, joskus myös itseään varjona tai peilin kautta. Yle Areenalta löytyy myös hänestä tehty dokumentti, Vivian Maierin salaisuus, mikä on melko järisyttävää katsottavaa. Se raottaa lopussa mystisyyden verhoa, mutta paljon jää silti avoimeksi. 
Suomen valokuvataiteen museossa on valokuvanäyttely 21.5. asti ja ollaan menossa tyttären kanssa katsomaan sekin.
Dokumentti oli todella mielenkiintoinen ja kuvat upeita - vahva suositus.


Vivian Maier (kuva: Carnet d'Art)


UNELMA

Ystävänpäivänä sain sähköpostiin ilmoituksen lähisalilla järjestettävästä skumppajoogasta; siellä oli vielä avoimia paikkoja jäljellä. Olin nopea ja niinpä lähdin lenkkeilemään kohti salia. Tiedättekö mikä on skumppalasin rooli joogassa? Mietin itse, että miten se pysyy kädessä läikkymättä ja muuta fiksua. Sitä käytettiin kuitenkin kohdistusmiselementtinä. Se asetettiin ensin maton eteen ja siitä sitten sivuille ja tarkoitus oli katsella pikku kuplien vaellusta ylöspäin. Samalla tehtiin erilaisia keskittymis- ja taivutus/venytysliikkeita. Sehän oli hurjan ihanaa! Ja siemailtiin välillä skumppaakin.

Mutta se unelma.
Kuulin opettajalta, että hän järjestää Ibizalle lokakuussa joogamatkan, maaseudun rauhaan ihastuttavaan maalaistaloon. Sinne haluan!





PIKKU NAISIA

Tämä pikku nainen tuli siskonsa kanssa mummolaan heti kun oltiin kotona. Se on enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että mummin vaatekaapista kaivetaan mekot ja kengät ja muut. Hienohelma on alkanut myös kuvaamaan mummin puhelimella ja aika hienon otoksen hän ottikin kuivakukista.





Nyt uunissa paistuu tonnikalapiirakka, minkä löysin tänään Helin Beachhousekitchen -blogista. Kohta lähdetään kahville vanhempieni luo ja piirakka viedään tuliaisiksi kahvipöytään.

Leppoisaa sunnuntaita sinnekin!

Maarit




perjantai 14. helmikuuta 2020

(Ihan)uudet - meikkikauneutta

/ sisältää PR-näytteitä /

Hankin Museokortin alkuvuodesta ja olen jo ehtinyt käydä muutamissa upeissa näyttelyissä. Olen ostanut näyttelyistä muistoksi kortteja niistä teoksista, mitkä ovat erityisesti sykähdyttäneet. Kortit ovat esillä työpöydälläni niin että voin palauttaa mieleeni teoksia ja nauttia niistä pikku hetkinä myöhemminkin.
Nyt kortit olivat inspiraation lähteenä tälle meikkijutulle. Kuvasin kolme mielenkiintoista meikkituotetta korttien inspiroimina. Valitsin korteista melko summanmutikassa sellaiset, mitkä sopivat meikkijutun ja tuotteiden värimaailmaan. Kun aloin kirjoittamaan tätä juttua ja tutustuin kortteihin tarkemmin, huomasin että niissähän oli ihan selvästi viesti. Valoa, syvyyttä ja lempeyttä.

Kaikille jutun meikeille on yhteistä kohtuullinen, jopa superedullinen, hinta ja hyvä laatu.


Santeri Salokivi, (1886-1940), Roomalainen kahvila 

Essence Highlighter Drops Heleyttäjä - Rosy Aura-sävy

Valoa kasvoille saa tällä nestemäisellä highlighterilla. Se on todella ohutta, juoksevaa, ja hohde on mikronoitu niin hienoksi, ettei iholle jää irtohippuja vaan valoisa kevyt huntu. Sopii myös aikuisemmalle iholle.

Käyttö: tätä voit sekoittaa pienen pisaran meikkivoiteen sekaan. Myös nestemäinen poskipuna saa tästä ihanaa hehkua. Tee näin: annostele meikkivoidetta / poskipunaa kämmenselällesi ja tipauta pisara hohdetta sekaan, pyörittele ne sekaisin ja taputtele kasvoillesi.

Voh 4,69


Helene Schjerfbeck (1862-1946), Naisprofiili


Lumene Nordic Noir Birch Black Volume Mascara

Syvyyttä katseeseen saa ultramustalla mascaralla. Syvänmusta väri tulee koivun hiilipigmentistä - kiinnostavaa ja niin suomalaista. Kaarevan harjan harjakset tarttuvat hyvin ripsiin, joten hiilenmustan värin saa hyvin lähtemään aivan ripsien juuresta, mikä antaa ripsille myös lisävolyymia ja näyttävyyttä. Ripsiväri pysyy siistinä eikä valu alaluomille.
Nykymascarat myös hoitavat ripsiä värin lisäksi ja tässä on luomu koivunmahlauutetta.

Voh noin 19,90

Sally von Kügelgen (1860-1928), Sophie Menterin muotokuva


Oriflame the One A-Z Hydra Meikkivoide SPF30

Kauniin pehmeä ja tasainen iho - lempeän kevyt ja pehmeän tuntuinen meikkivoide on omiaan silloin, kun haluat ja tarvitset vain hillittyä, luonnollista tasoitusta. Hydra meikkivoide yhdistää ihonhoidon ja meikkituotteen parhaat ominaisuudet ja se sopii useimmille ihotyypeille.
Kirjainkoodi viestittää sitä, että tämä monitoimimeikki pitää sisällään useita ominaisuuksia: se tasoittaa, peittää kevyesti, antaa iholle kosteutta, suojaa saasteilta, antaa suojaa auringolta... Värisävyjä on vain neljä, mutta ne ovat hyvin skandi-ihon sävyyn sopivia.

Voh (tällä hetkellä) 9,90 e


Helene Schjerfbeck, Hiljaisuus


Tänä keväänä nainen on ollut vahvasti läsnä taiteessa. Ateneumissa Schjerfbeck ja Tallinnassa Taidemuseo Kumussa on 26.4. asti upea näyttely 'Emansipoituva nainen'. Vahva suositus sillekin, jos menet Tallinnaan.

Taide ja kauneus sopivat hyvin yhteen. Näissä näyttelyissä oli tauluihin vangittu upeita tunnelmia, mielialoja ja sykähdyttäviä värejä.

Kaunista ystävänpäivää!

Maarit







maanantai 10. helmikuuta 2020

Kimonomekko ja farkut on täydellinen kevättalven asu

/ Yhteistyössä: Selected Brands Finland Oy /

Olen ollut aina farkkutyyppi. Sain ensimmäiset farkut ehkä 13-vuotiaana, ihan tarkkaa ikää en muista. Se oli pitkän kinuamisen tulos ja niihin piti sijoittaa itse säästettyä rahaakin, koska ne oli vähän hömpötystä. Mutta sen muistan, että ne olivat Jamekset. Tummansiniset, mitä alettiin pesemään välittömästi. Mummolassa pestiin niitä matalassa joessa kivien päällä ja muistan miten hankasin niitä kivillä, että saisin värin haalenemaan takuuvarmasti. Sen jälkeen tuli Beaverseja, Wranglereita ja jossain vaiheessa myös Levikset. Muistatteko näitä merkkejä?

Rakkaus farkkuihin on säilynyt ja ne ovat edelleen vaatekaappini kulmakivi. Usein yläosana on paita, pusero tai neule, pidempää tai tunikapituista. Mekkoja en ole osannut käyttää juurikaan kapeiden farkkujen parina johtuen varmaan siitä, ettei ole ollut kaapissa sen tyyppistä mikä niiden kanssa sopisi. Olen silti kaivannut jotain täysin erilaista, millä asustaa farkkuja niin että ne olisivat fiksun näköiset ja millä voisi mennä ulos ja minne vaan.


Mekko: Summum Woman* 
Laukku: DAYet*(viime vuoden mallia)  
Bootsit: Bukela 


Nyt tuli muutos tyyliin kertaheitolla, kun sain tämän ihanan Summum Woman'in kimonomekon yhteistyön puitteissa. Mekko on juuri nyt kaupoissa ja ensimmäisiä kevättalven uutuuksia. Inspiroidun tästä mekosta heti, kun sovittelin sitä kapeiden farkkujen kanssa. Se on juuri sitä, mitä olen kaivannut, mutten ole oikein osannut etsiä. Kaapissa on lyhyt sininen satiinipintainen kimonojakku, mutta sekin on enemmän tunika. Napit tekevät tästä Summumin mekosta käytännöllisen. Samoin vajaamittaiset hihat, mitkä eivät uiskentele lavuaarissa tai keittokulhoissa. Kangas on kauniisti laskeutuvaa pehmeää viskoosia ja se on aivan ihana päällä - ei tunnu lainkaan siltä, että pitäisi olla jatkuvasti korjaamassa sitä paremmin päällensä kuten jakkumallistani.

Sillä, joka on nuo kuosit ja värit suunnitellut, on täydellinen tyyli- ja värisilmä! Luonnonvalkoista, utuista siniharmaata, sinistä ja hiekan sävyjä - tämä värisetti on yksinkertaisesti täydellinen.

Voin käyttää kimonomekkoa lähes minkä tahansa väristen housujen kanssa farkkujen lisäksi: valkoisten, hiekansävyjen, kamelin. Aion kokeilla myös vajaamittaisia valkoisia tai pellavan värisiä culotteseja sitten keväämmällä.

Tärkeintä on rentous. Kapeat farkut tekevät tästä asusta juuri mieleiseni, rennon mutta siistin.


Kuvat: Tiia / Tiia Koivusalo -blogista

Harva mekko mukautuu niin moneen kuin tämä. Ja harva kolahtaa kertaheitolla. Tulette varmasti näkemään muitakin asuinspiraatioita tämän ympärillä, kun se vilahtelee Instassa.

Ihastuitko sinä mekkoon?

Maarit

* -merkityt saatu yhteistyön puitteissa



lauantai 8. helmikuuta 2020

Täsmätuotteet aurinkoon

/ sisältää PR-näytteitä /

Luulisin, että ihoni koki jonkilaisen shokin tänne Thaimaahan tullessa. Olimme olleet täällä vain pari päivää, kun kasvoihin ilmaantui kasapäin punaista röhelmää ja finnin näköisiä näppylöitä. Ruusufinninäppylöitähän ne olivat ja punoitus levisi nyt myös nenän toiselle puolelle, missä sitä ei ole aiemmin ollut. 
Olin suojannut myös kasvoni heti ensimmäisestä päivästä lähtien kertoimella 50, mutta mikään ei estänyt niitä. Muutamien päivien jälkeen se alkoi kuitenkin tasaantumaan, mikä on ollut suuri helpotus. Ehdin jo pelätä, etten voi olla kertakaikkiaan yhtään auringossa - hatunkaan alla.

Ajattelin, ettei täällä hikisissä olosuhteissa kannata laittaa liikaa kerroksia, pitää antaa ihon hengittää. Olen laittanut aamuisin vain BTB13 geelimäistä herkän ihon kasvovettä, mihin olen sekoittanut herkän ihon seerumia. Ja sen jälkeen aurinkovoiteen. Iltaisin seerumiseoksen jälkeen ainoastaan saman sarjan herkän ihon voidetta. Eli hyvin yksinkertainen hoitorutiini.
Se on auttanut ja tilanne tosiaan rauhoittui ja on ollut ilo huomata, ettei aurinko ehkä sittenkään ollut se pahin syypää. Ainakaan tällä kertaa. Punoitusta on vielä, muttei enää sellaisia märkänäppylöitä eikä ihoa kirvele.








Meillä on mukana kahta kerrointa: yksi SPF30 ja loput ovatkin sitten SPF50. Enää ei voi lähteä reissuun niin, että on yksi kerroin päästä varpaisiin. Jätän mieluummin muita puteleita pois kuin näitä, kun reissataan niinkin kuumissa olosuhteissa kuin Thaimaa. 

Kasvoja olen suojannut sekä Avènen B-protect SPF50 -voiteella* että Darphinin vastaavan suojan antavalla Intral-voiteella*. Nämä molemmat ovat inasen sävyä sisältäviä, joten ovat mainiot myös tasoittamaan ihon väriä. Avènen voide on valkoista, mutta siitä vapautuu kevyttä ihonväristä pigmenttiä iholle levitettäessä. Se on ohutta, levittyy kepeästi ja tuoksu on mieto. 
Darphinin SPF-suojaa olen käyttänyt silloin, kun olen liikkeellä ja Avènea altaalla ja rannalla, kun olen enemmän alttiina paisteelle. 
Laitan aurinkovoiteen heti aamulla jo ennen aamiaiselle menoa.







Kropalle käytän sekä Shiseidon Sports Mistiä SPF50* että Clarinsin SPF30* gel-to-oilia. Alussa oli tarpeen kovempi suoja, mutta noin viikon jälkeen siirryttiin hieman matalampaan. En ole tyypiltäni herkästi palava, joten tämä systeemi on toiminut hyvin. Hieman on tullut väriä, muttei lainkaan punoitusta. Shiseido Mist on ollut myös miehellä käytössä surffatessa ja se on suojannut erinomaisesti päänahankin palamiselta vesillä silloin kun ei ole hattua päässä.

ACOn puikkomainen, väritön Sun Stick SPF50:tä olen lisännyt päivän mittaan poskipäille ja nenänpieliin - se on mielestäni yksi parhaimmista aurinkovoiteen muodoista. Todella kätevä kuljettaa mukana ja lisätä tarvittaessa ilman peiliäkin; miellyttävämpi rantakassissa kuin voide.

Huulille on mukana jo monen vuoden suosikkini La Roche-Posayn SPF50 Antihelios XL -voidepuikko. Monet huulituotteet jättävät vaalean pinnan huulille, mistä en oikein pidä. Tai ne maistuvat oudolta. Tämä on täysin neutraali, mukava käyttää ja tuntuu huulilla hoitavalta.





Vivania Beauty Sun -kapselit* on tarkoitettu aloitettavaksi kaksi-neljä viikkoa ennen aurinkoon lähtöä antamaan ennaltaehkäisevää suojaa iholle. Tämä laktoositon, gluteeniton ja makeuttamaton ravintolisä edistää ihon luonnollista pigmentoitumista. Päivetys pysyy tutkitusti hieman pidempään ja erityisesti herkkäihoisille ja herkästi palaville suositellaan valmistautumista auringonpalvontaan etukäteen.





Olen miettinyt, että mitenkähän mahtaisin suhtautua siihen, jos en pystyisi nauttimaan enää lainkaan auringosta - kuinka kestäisin sen. En ole tällä matkalla ottanut minuuttiakaan aurinkoa sillä tavalla miten joskus aikoinaan, makaamalla aurinkotuolissa. Olen kävellyt rannalla lenkkejä ilman hattua ihan siitä syystä että täällä on välillä aika kova tuuli eikä lierihattu pysynyt päässä. Muuten olen istunut altaalla varjon alla ja usein lierihattukin päässä. Tämän enempää ei voi suojata kasvojaan.
Varmasti nämä korkeat kertoimet ovat antaneet lupaamansa suojan ja voin ainakin niiltä osin huoahtaa helpotuksesta - auringosta nauttija kun olen.

Miten sinä, jolla on herkkä iho tai ruusufinniä ja couperosaa, suojaat itseäsi lomamatkojen auringossa? 

Maarit

* tuote saatu



torstai 6. helmikuuta 2020

Hotelli, mihin palataan

Tämä on jo seitsemäs kerta, kun olemme täällä Pranburin kylässä Thaimaassa - ja tässä samassa hotellissa. Tiedämme ja tunnemme seudun, eikä mene aikaa asioiden selvittämiseen. Tiedämme mistä vuokrataan mopo ja missä ovat kaupat ja muut palvelut.

Päätimme siis tulla jälleen tänne tuttuun Praseban Resortiin. Täällä kulminoituvat kaikki ne, mitä me lomalta haemme: rauhallisuutta ja autioita rantoja ilman aurinkotuolirivistöjä. Tästä Pranburin kylästä voi sanoa, että se on todellinen 'hidden secret'. Mies löysi tämän paikan ja hotellin seitsemän vuotta sitten etsimällä kitesurffaukseen sopivia tuulisia rantakohteita. 




Praseban boutique -hotelli on pieni, vain 14 huonetta, ja se yksityisomistuksessa. Kirjoitan mielelläni tällaisista löydöistä, sillä nämä paikat ovat harvassa, missä tuntee olonsa kotoisaksi ja aina tervetulleeksi.
Olemme pohtineet paljon sitä, mihin muualle lähtisimme Thaimaassa ja sitä mietittiin jälleen viime vuonna, kun matkan varaaminen tuli ajankohtaiseksi. Jos lähdemme Thaimaahan, miksi hakisimme uutta paikkaa? Olemme etsineet, haravoineet google-mapsista kaikki mahdolliset pienet kylät ja pienet hotellit Bangkokin 'lähettyviltä'. Monet saaret ja mantereen lomapaikat on koettu ja nähty. Samoin riittävästi nähtävyyksiä. Haemme vain takuuvarmaa lämpöä ja nykyään myös mahdollisuutta leijasurffailuun, mikä vaatii tuuliset olosuhteet - niitä on takuuvarmasti vain tietyillä rannoilla.





Balilaistyylinen pieni puutarha, tuulikellojen kalkatus ja meren kohina. Kahvikupponen vehreiden puunoksien alla aamiaisen jälkeen. Siitä on muodostunut päivän kohokohta. Siinä vaiheessa mies on jo virittelemässä surffivälineitään. Näitä hetkiä olen kaivannut kotona ollessa ehkä eniten. 

Hotelli on myös niin pieni ettei ainakaan toistaiseksi ole ollut ruuhkaa. Olemme usein olleet ainoita asiakkaita ainakin muutamina päivinä. Missä muualla voi kokea tällaista?








Pranburiin on Bangkokista reilun kolmen tunnin taksimatka Hua Hinin suuntaan. Olemme ihmetelleet sitä, miten tämä paikka voi olla edelleen niin rauhallinen, vaikka matka tänne on näin lyhyt. Rannoilta puuttuu korkeat hotellit, on vain upeita villoja, mihin kuulemma bangkokilaiset tulevat viettämään viikonloppujaan. 

Turisteja ei juurikaan ole, ja se tuo mukanaan myös sen, että palvelut ovat jonkin verran hajallaan. Vaikka Praseban-hotellissa on hyvä ravintola, vaihtelu on silti virkistävää ja me etsimme mielellämme myös uusia ruokapaikkoja. Vuokraamme täällä yleensä koko ajaksi mopon, millä voidaan kierrellä ympäristössä ja käydä iltaisin syömässä kauempanakin. Eräs kaveri ihmetteli kuinka uskallamme mopoilla Thaimaassa - mutta ainoa mitä täällä tarvitsee varoa, on lehmät, koirat ja kanat. Muu liikenne on todella verkkaista.





Olen kuvannut paljon tätä ihanaa rannan autiutta; allaolevat kuvat on otettu hotellin rannalta oikealle ja vasemmalle. Juuri koskaan näköpiirissä ei ole yhtään ihmistä. Paitsi - kun tuuli yltyy, ilmaantuvat leijasurffaajat kuin tyhjästä ja värikkäät leijat täplittävät taivaan. 






Kun on reissannut paljon, arvostaa hotellissa sellaisia asioita kuin huomaavaisuus, ystävällisyys ja palvelualttius. Nämä eivät todellakaan ole itsestäänselvyyksiä, kaikkea on nähty ja koettu. En välitä liian hienosta ja pokkuroivasta meiningistä, rento tyyli on enemmän makuumme. Lomalla pitää saada olla ja nauttia mutkattomasti.





Tänne palaavat muutkin kuin me. Tällä reissulla tapasimme jo toistamiseen saksalaisen perheen sekä ruotsalaisen sporttisen naisen jo peräti kolmatta kertaa. 

Aika näyttää palaammeko me vielä uudelleen.

Maarit







maanantai 3. helmikuuta 2020

Tyyliä, trendejä ja muuta - ajatuksia aaltojen kohinan keskeltä

Joutenoloon kuuluu myös runsas lehtien lukeminen. Niitä on mukana aina, tällä kertaa pääasissa terveys- ja hyvinvointilehtiä, joista Hyvä Terveys on ehdoton suosikkini. Siinä on järkiasiaa ja paljon ikääni liittyvää hyvää sisältöä. Lehdet, mitkä keskittyvät liikaa sieluun ja mieleen, eivät ole minua varten. Kun lehti on täynnä henkistä hyvinvointia, se kääntyy itseään vastaan. 

Lukulistalla on aina ripaus muotia ja tyyliä, ja Damernas Värld sopii mainiosti myös mielelleni. Mukana olevassa numerossa on kevään trendejä ja tyylejä ja aloin analysoimaan niitä vähän tarkemmin. Joutilaalle sopivan leppoisasti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä.




Vaaleita off-white, hiekansävyjä, munankuorta - nyt tarjotaan jälleen kevättalveen yllättävän vaaleaa. Jokohan se saisi tuulta siipiensä alle? Näitä on yritetty monia vuosia, mutta en ole nähnyt niitä juurikaan katukuvassa. Paitsi mallien instakuvissa. Valkoiset nilkkurit tulivat jo aikaa sitten, mutta mielestäni valkoinen kengissä ei sovi Suomen sääoloihin ollenkaan muutoin kuin kesäaikaan. Paitsi lenkkareina.
Ostin vuosi sitten luonnonvaaleat farkut ja ne odottavat edelleen kaapissa. Ne olivat kesällä vähän liian kuumat ja paksut, joten nyt voisi vihdoin olla aika kaivaa ne kaapista (kunhan saan ne lyhennettyä). 
Värinä hiekka, luonnonvaalean ja kitin sävyt ovat upeita. Omasta kaapista löytyy onneksi ennestään vaikka mitä tähän lookiin sopivaa - kunhan vain asetan mieleni värittömään moodiin. Ja tyyliin kuuluu se, että päällä on enemmän kuin yksi vaatekappale sitä vaaleaa.

Mitä mieltä sinä olet tästä vaaleasta värimaailmasta? Osaatko käyttää niitä talviaikaan?




Talvipastelleista laventeli on kolahtanut. Pidän muutenkin viileistä ja sammuneista väreistä ja ehkäpä sen vuoksi tämä tuntui heti omalta. Hattuhyllyllä on huilannut jo muutaman vuoden vaalean liila villahuivi, joten sekin otetaan nyt käyttöön. Kun on kaulalla pastellia, käsissä voi olla kirkasta liilaa. Miten hyvä, etten ole ehtinyt myydä huivia kirppiksellä! 
Kotona odottaa myös uusi laventelin värinen neule, mutta kirjoittelen siitä ja minkä kanssa aion sitä käyttää, erikseen vähän myöhemmin. 
Kuuluvatko pastellit sinun värimaailmaasi ja aiotko hankkia kevääksi niitä?




Laukkurakkautta! Sitä on ollut ilmassa, noh, vuosikymmeniä. Voin aidosti myöntää, että tykkään laukuista ja käsilaukuista (ja kengistä). Vaihtelen laukkuja sen mukaan, mitä laitan päälleni ja mihin olen menossa. Kaapissa on muutama suosikkilaukku, mitkä olen ostanut jo vuosikausia sitten. Ne ovat melko eleettömiä ja kestävät siksi aikaa. Rakkauteeni ei silti mahdu mitä tahansa. Kalliita it-laukkuja en omista enkä ole ikinä ymmärtänyt Vuittonien suosiota. En edes pidä siitä kuosista.
Silti kaikki laukkuni ovat laadukkaita, joko nahkaa tai sitten selkeästi jotain muuta materiaalia, mutta ei keinonahkaa.
Nyt mukanani on DAYet:n kevään uuden malliston nailonkankainen kevyesti topattu pikkulaukku*, sillä en ota näille tropiikinreissuille koskaan nahkaista mukaan. Tämän voi sujauttaa tarvittaessa vaikka matkalaukun sivutaskuun eikä tarvitse varoa sen likaantumistakaan.




Artikkelissa nostettiin myös kevyet ja sirot, ajattomat aikaa kestävät korut. Enää ei ole väliä, mistä ostat koruja - Glitterin kulta viihtyy mainiosti arvokorusi seurassa.




Äldre men bättre. Ranskalaisuus on aina kiehtonut. Kirjahyllyssä on Caroline de Maigretin ensimmäinen kirja How to be parisian, mutta sen lukeminen on jäänyt puolitiehen. Ehkäpä tämä tuntuisi omammalta...? Kun ei ota asioita liian vakavasti, voisi olla ihan hauskaa luettavaa. Sitäpaitsi ikääntymiseen kannattaa suhtautua ihan positiivisesti - tämä on monelta kantilta mukavaa aikaa.




Sitten niitä juttuja mitkä eivät kertakaikkiaan kolahda. Eivät käytännöllisyyden kantilta eikä muutenkaan. Miksi lahkeiden pitää olla niin pitkät, että ne laahavat maata - paitsi jos sitoo ne naruilla nilkkoihin? Sama juttu hihojen kanssa; mikä idea on ylipitkissä hihoissa tai nauhoissa, mitkä roikkuvat puolen metrin päässä? Polvisukkia en laita jalkaani, enkä ylipolvenkaan sukkia. Bermudashortseja pidin parikymppisenä, kun ompelin itse sellaiset liituraitakankaasta. Enää ei tarvitse. Normaaleja lyhyitä shortseja pidän kyllä edelleen rantalomilla ja täälläkin on sellaiset matkassa. Se ei ole reisimuhkura-asia, vaan enemmänkin tyylikysymys. Sille ei voi mitään, että selluliittia ja muhkuroita kertyy, se kuuluu ikääntymiseen. En käy salilla karkottamassa niitä vaan pitämässä yllä kuntoani ja lihasvoimaani tulevia vuosia varten. Muhkuroiden takia en luovu shortseista.




Tässäkin lehdessä oli juttua farkuista. Nyt väljistä, korkeista vyötäröistä sekä leveistä lahkeista. Farkut ovat aina olleet, voin jopa sanoa, osa persoonaani. Ja ovat edelleen. Niissä pysyttäydyn silti ihan kapeissa (niistä on muuten todella vaikea luopua). Myös kapeahkot, suoralahkeiset ovat ihan ok, mutta silloin niiden on oltava nilkkaan, ei yhtään yli. Kaikki vähänkin leveämmät näyttävät oudoilta päälläni. Lyhyet jalat lyhenevät entisestään. Sitä ihmettelen, miksei musta culottesit näytä niin kummilta päälläni - vai enkö vain näe sitä? 

On tämä tarkkaa hommaa. Niinkuin on myös itsensä suojaaminen tuolta auringolta. Kirjoittelen tätä altaan äärellä noin 30 asteen lämmössä, iso lierihattu päässäni ettei vain aurinkopaholainen osu kasvoihin (syy löytyy instan puolelta).

Mitä ajatuksia tämä trendipohdinta herätti sinussa?

Maarit


* laukku saatu