tiistai 22. syyskuuta 2020

Syksyisiä päiviä mökillä

Syksyisellä mökillä on aivan eri tunnelma kuin kesäaikaan. Aamut eivät valkene enää niin aikaisin ja iltaisin pimeä tulee hetkessä. Selkeinä iltoina taivaalla loistavat miljoonat tähdet - sitä ei näe pääkaupunkiseudulla. Yöt ovat pilkkopimeät eikä juuri mitään ääniä kuulu.

Lintujen laulu on kaikonnut täysin ja vain yksi ainut joutsenpari louskuttaa enää siipiään tässä lahdellamme. Lähtevätkö ne etelään ollenkaan? Piha on yllättävän vihreä vielä, samoin leppien lehvästöt. Kaislat ovat muuttaneet väriään entistä keltaisemmaksi. Vaahteran lehdet ovat tuoreen vihreitä ja ne korvaavat kukat maljakossa.


Sauna on lämmennyt joka päivä, kuten aina, nyt vain saunomme aikaisemmin, valoisalla. Tälle reissulle osui aikamoiset myrskyt, mutta ylitin itseni ja kävin silti meressä päivittäin. Vasta tänään tuuli tyyntyi ja aamu valkeni peilityynenä. Meri muuttaa muotoaan ja väriä hetkessä eikä kotona ilmojen muutosta huomaa samalla lailla. 
Yhdessä kuvassa roikkuu miehen surffipuku - kun tuuli mylvii nurkissa, hänelle se merkitsee loistavaa Yyterinkeikkaa.




Mies virvelöi kilon hauen ja siitä grillattiin VäliMerikarvialaista herkkua, eli valkosipuliöljyllä aateloituja fileitä. Kävin pari kertaa sienessä ja saldona oli 2 tattia ja muutama kanttarelli, joista tein kermaisen muhennoksen hauen kylkeen.
Tyrniä tulee vähän tänäkin vuonna, jo toinen vuosi peräkkäin, että vain parissa puskassa on marjoja.



Päivisin on tehty syystöitä, vähän korjaushommia ettei jää kevääksi, jääkaapin perusteellinen pesu, ylimääräisten vaatteiden setvimistä, kukkapenkin kuivien oksien leikkelemistä, ulkohuussin tyhjennystä ja muuta - joka päivälle on riittänyt jotain. Ulkohuonekalut nostettiin myös säilöön, mutta niin lämmintä oli tänään että tarjettiin juoda munkkikahvit ulkona.
Yöt ovat olleet ihmeen lämpimiä, yli +10 astetta ja aamulla ulkona on odottanut ajankohtaan nähden yllättävän lämmin tuulahdus.



Tämä ei silti ollut vuoden viimeinen mökkikeikka, tänne tullaan vielä kun ilmat ovat sopivia. Laiturin portaat on nostettava, ruoho leikattava vielä kertaalleen - ja mitä kaikkea sitä onkaan! Kuten mies totesi, mökillä on paljon sellaisia pinnan alla olevia hommia, mitkä on tehtävä. Ne eivät näy välttämättä, mutta ovat välttämättömiä mökin ylläpidon kannalta.

Kynttilähetket rauhoittavat iltaan.

Maarit

sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Näin asustan kitinväriset housut syksyisesti

 [Housut saatu]

Vaaleat housut raikastavat syksyn asun ja on nyt ajankohtaisempi kuin koskaan. Mikäli ihan valkoinen ei nappaa, hieman tummempi kitti on värinä monikäyttöinen eikä ihan niin arkakaan. Vaaleiden housujen yläosaksi sopii lähes mikä vaan ja  monet värit tulevat upeasti esille niiden parina.

Olen asustanut muutamilla syksyn ajankohtaisilla paidoilla ja puseroilla Summum Woman -malliston kitinväriset pitkikset. Ne ovat ihanan pehmeää ja lämpöistä puuvillaa ja lisämukavuutta antaa pieni määrä elastaania. Näiden malli on väljä, silti naisellinen. Kääräisin lahkeet vain kapealle käänteelle, mutta saattaa olla että lyhennän ne vielä nilkkapituisiksi; näin joudun lyhyyteni vuoksi tekemään lähes poikkeuksetta.

Summum Woman Amsterdam -syksyn uutuushousut

Arvostan nykyään housuissa yli kaiken sitä, että ne nousevat kunnolla vyötärölle, ei liian ylös muttei liian alaskaan. Eikä liian tiukkoja tai kovaa materiaalia pysty enää pitämään. Siksi lähes flanellimainen pehmeys näissä tuntuu niin superilta. Erityisesti vaaleassa värissä mallin armeliaisuus on tärkeää eikä näissä ole myöskään yhtään nolo olla kuten vitivalkoisissa voi helposti tuntua.


Tähän housumalliin ei mielestäni sovi tunikat, mutta kaikki paidat ja neuleet, mitkä jäävät korkeintaan lantiolle, toimivat hyvin. Kitin väriin on myös helppo yhdistellä värejä ja kuvasin tähän niitä, mitkä omasta kaapistani sopivat niiden kanssa. Siellä on muuten paitoja lähes 20 vuoden takaa, kuten yläkuvan pilkkullinen Pablon silkkipaita. Onpahan ollut hyvä sijoitus aikoinaan.


Kun housut ovat vaaleat, yläosilla ja kuvioilla voi myös leikitellä. Ohuen raidallisen neuleen, minkä juju on kauluksen kaneli-pinkki -raidoissa, alle voi laittaa vielä valkoisen paitiksen ja jättää helmaa näkyviin. Kokonaisuus näyttää näin puetummalta kuin pelkkä neule ja housut.

Myös erilaisten kuvioiden ja printtien yhdisteleminen antaa kivasti uudenlaista ilmettä. Uskon, että monilla on kaapeissaan pikku huiveja - kannattaa kokeilla niitä rohkeasti kuviollisen paidan kanssa.


Näihin housuihin sopii mainiosti kaikenlaiset nilkurit, rennommat maiharit ja siistimmät korolliset. Myös lenkkarit käyvät tosi hyvin, mutta kun näitä kuvia katselin, niin saattaa olla että lyhyempänä housut olisivat itselleni paremmat. 

Ostin nämä Summum Woman -lenkkarit viime syksynä, mutta ne on edelleen täysin käyttökelpoiset erikoisesta mallistaan huolimatta. Niissä on hyvä värimaailma, mikä tekee niistä moniin asuihin sopivat. Olen pitänyt näitä todella paljon ja aion pitääkin pitkälle syksyyn. 

Vielä tarkenee pikkusukilla, mutta hankin jo valmiiksi ihania hopea- ja kultasukkia, sillä halusin jotain piristävää iänikuisten mustien sukkien tilalle, sillä täällä harjoitellaan edelleen 'riko kaavaa' ohjetta, minkä sain keväällä personal shopperilta.


Näissä värimaailmoissa viihdyn itse ja kitinväriset housut täydentävät mainiosti housukaappia - uskon että nämä rentoina ottavat sijaa iänikuisilta farkuilta.

Oletko sinä rohkea asustamaan, yhdisteletkö eri kuoseja ja onko mielesi lämmennyt jo vaaleille housuille?

Maarit

torstai 17. syyskuuta 2020

Kohti syksyä - hoitovesi antaa iholle lisäkosteutta

                                                        [Tuotteet saatu - PR-näytteitä] 

Kesän jälkeen iho alkaa kaipaamaan kosteutta ja se tapahtuu usein vähän huomaamatta. Siinä vaiheessa, kun ihoa alkaa kiristämään, kosteuspitoisuus on jo heikentynyt. Ei silti hätää, sillä siihen voi varautua hyvin jo nyt.

Hoitovesi on rantautunut Korean suunnalta, missä se on kuulunut ihonhoitorutiiniin jo vuosikausia ja ostin Aasian matkoilta itsekin ensimmäisen hoitoveteni. En kyllä silloin ymmärtänyt niiden merkitystä ja hoitovesi on kunnolla iskenyt tajuntaani vasta kun niitä alkoi tulemaan enemmän markkinoille 3-4 vuotta sitten. Sen jälkeen ei ole ollut varmaan päivääkään, etten olisi käyttänyt niitä.

Hoitoveden tehtävä on antaa iholle lisäkosteutta eli näin myös pehmentää ihoa. Sitä laitetaan iholle aamuin illoin puhdistuksen jälkeen käsin taputellen ja painellen. Hoitovettä lorautetaan kämmenkuppiin ja siitä molemmilla käsillä taputellaan iholle. Pidän itse käsiä kasvoilla aina hetken rauhoittamassa lihaksia ja painelen sitten kasvoja. Monesti lisään vielä toisen kerroksen ja saatan käydä välillä keittämässä kahvin. Joinakin aamuina on päivävoide ja muut hoitotuoteet kokonaan unohtuneet - ja sehän puhuu jo puolestaan! Pesen aamulla kasvot aina vedellä ja silti iho on niin pehmeä ja kiristämätön hoitoveden jälkeen.
Hoitojärjestys menee näin: puhdistus, kasvovesi, hoitovesi, seerumi ja voiteet, eli hoitovesi ei korvaa kasvovettä. 

Hoitovesiä on monentyyppisiä, vesimäisiä, hiukan geeliytettyjä ja maitomaisia. On makuasia ja tietysti myös merkkiasia, minkälaisen hoitoveden valitsee - näitä löytyy onneksi jo lähes kaikilta merkeiltä, kaikista hintaluokista. Tässä on muutamia hyviä vaihtoehtoja.




Clarins Nutri-Lumière Renewing Treatment Essence on suunnattu selkeästi ikäryhmälle +60. Se sisältää kohdennetusti juuri tämänikäisen ihon tarvitsemia ravintoaineita, runsaan määrän erilaisia kasviuutteita elvyttäen ja kirkastaen ihoa. Tämä hoitovesi on kermaisen maitomaista ja sitä on erittäin helppo levittää iholla kerrostaenkin.
Voh 70 e / 200 ml (myynnissä mm Sokos, Stockmann ja monet verkkokaupat)




Lumene Nordic Hydra Kosteuttava hoitovesi on 100% vegaaninen ja siinä kosteuttavana aihesosana on pohjoinen koivunmahla ja lähdevesi sekä erinomaisen kosteuttava hyaluronihappo. Tämä on vesimäinen hoitovesi ja tuoksu on raikas ja mieto, Hydra-tuotelinjalle ominainen.  
Voh 12,90 / 150 ml




Physician Formula The Perfect Matcha 3-in-1 Beauty Water on vihreää matchateetä sisältävä suihke kaikille ihotyypeille. Sitä voi käyttää sekä hoitovetenä että meikin kiinnittäjänä. Miellyttävästi raikkaan teen tuoksuinen vesi.
Voh n 16 e / 100 ml (verkkokaupat ja Citymarket)



Lierac Hydragenist Morning Moisturizing Mist on syväkosteuttava ja ihon täyteläisyyden palauttava hoitoneste, joka virkistää ihoa aamuisin puhdistuksen jälkeen. Hyaluronihappo, vitamiinit ja mineraalit ovat tämän geelimäisen suihkeen kosteuttavuuden ja suojaavuuden takana.
Voh n 29 e / 100 ml (apteekit kautta maan) 

*  *  *

Markkinoille tulee monenlaisia uutuuksia ja ratkaisuja erilaisiin ihon ongelmiin, mutta uskon, että hoitovesiasia on vähän sellainen juttu, että kun sitä oppii ja tottuu käyttämään, siitä ei voi enää luopua. 

Käytätkö sinä hoitovettä ja minkälaisia kokemuksia sulla on niistä?

Maarit






sunnuntai 13. syyskuuta 2020

Kestävän kehityksen hiusmalli

Tehdään sulle kestävän kehityksen hiusmalli, sanoi Riku, kun vihdoin yli puolen vuoden jälkeen istuin hakemassa uutta muotoa hiuksilleni luottokampaajallani. Olin tympääntynyt niiden pituuteen, koska ne ylettyivät ponnarille ja ihan liian helposti laitoin ne myös kiinni. Hartioille ulottuvana en myöskään koe hiukset auki -lookia omakseni - tulee jotenkin turjakemainen olo, on liikaa massaa hartioilla.                       


Kaipasin kevyempää ja muuntelukelpoisempaa mallia, sellaista, mitä voisi pitää monella tavalla auki. Ylös ja taakse kammattuna, vähän sileämpänä tai pörröisenä vähän villimpänä. Mulla oli mukana muutama samantyyppinen malli, mutta yhteistuumin lähdettiin tälle alakuvan linjalle. Siinä ei ole mitään liian lyhyttä, mikä olisi aamulla peikkomaisesti pystyssä - vaan pituutta on riittävästi joka puolella niin että ilme on ilmava ja liikkuva. Liikkuvuutta Riku taikoo niin ettei missään kohti ole mitään jyrkkiä kulmia, ei myöskään otsatukkaa. Kaikki tehdään pehmeästi - leikkaukset ovat kuin kissan tassujen raapaisuja.
Sivuilta ja takaa otetaan massaa pois alta ja päälihiukset jätetään pidemmiksi. Näin ei pääse muodostumaan 'palloa' eikä ole vaaraa tätimäisyydestäkään :) Silloin hiukset myös liikkuvat luontevasti.

Kuva: Pinterest


Tästä alakuvan lookista tykkään ehkä eniten. Olen föönannut sen ensin isolla litteällä harjalla ja sen jälkeen pyörittelen Remingtonin ilmakihartimella siihen ilmavuutta ja vähän taipuisuutta. Tähän malliin hiuksia pitää muotoilla eteenpäin jotta siihen tulee oikeanlainen muoto. Käytän nykyään myös vähän vahvempia muotoilutuotteita, niin että saan kunnolla pitoa ja alunpitäen hiukset irtoamaan päänahasta koholleen. Kun tämän pohjatyön tekee perusteellisesti, hiukset kestävät hyvinä pari-kolme päivää. Ja kuivashampoo antaa vielä armoa päivälle-parille tarvittaessa.




Allaolevassa kuvassa näyttää siltä, kuin hiukset olisivat kiinni. Olen kuitenkin laittanut ne föönaamisen jälkeen pinneillä taakse ja antanut kuivua, minkä jälkeen otin pinnit pois ja laitoin reippaasti vahvaa hiuslakkaa. Ainakin tässä pituudessa vielä tämä toimii.


Tämä on myös malli, mikä kestää kasvattamista erittäin hyvin. Saan kuulemma leikata itse latvoja tarpeen vaatiessa, mutta ei saksilla vaan esim höylällä pehmeästi. 
Olen siirtänyt vaihteeksi jakausta myös keskemmälle, mikä on tavallaan raikkaampi - se kyllä tosin vaatii aina hyvän meikin niin ettei ala näyttämään ankealta...


Leikkaus on hirmuisen tärkeä ja mielestäni siihen kannattaa panostaa. Tämäkään malli ei oikeastaan ole leikatun näköinen ja siinä se juju juuri onkin. Pehmeä ja naisellinen, mikä sopii monille. Niin ja se piti vielä sanoa, että halusin ehdottomasti pitää niskassa hiukan enemmän pituutta kuten oli mallikuvassakin. Se pehmentää myös ilmettä ja on naisellisempi.
Jos on koti ajaton, niin on hiuksetkin :)

Oletko sinä yhtä tarkka hiustesi kanssa? Kaipaatko aina uutta ilmettä vai oletko tyytyväinen nykyiseen malliisi?

Maarit




torstai 10. syyskuuta 2020

Mukana sisustustrendissä - ajattomuudessa

Sisustuksen trendeissä oleminen ei ole minulle se juttu, sillä en sisusta tietoisesti ajattomasti siksi, että se olisi ajankohtaista - kodistamme nyt on vain vähitellen syntynyt ajaton.

Pohdin viime keväänä Olenko löytänyt sisustusrauhan -jutussa näitä samoja asioita ja nyt voin todeta, ettei tilanne ole muuksi muuttunut. Lehdissä ja sisustusaiheisilla sivustoilla on syksy jo täydessä vauhdissa. Luin jostain, että beigen sanotaan väistyvän värien tieltä ja myös kokovalkoinen on jo nähty. Jos pellavan ja hiekan sävyt ovat tuota epätrendikästä beigeä, niin sitten ollaan auttamattomasti out. No, eihän nämä asiat niin mustavalkoisia ole ja kaikki muutokset tapahtuvat hitaasti. Jokainen saa tehdä juuri sellaisen kodin ja sellaisen värimaailman mikä itselle sopii. Minusta kokovalkoinen kodikkaasti sisustettuna on sykähdyttävää edelleenkin, samoin värikkäät ja runsaat kodit. Tärkeintä on kodinomaisuus, tunnelma mikä kodista henkii. Meillä molemmat pitävät hiekan sävyistä ja muutenkin luonnollisesta värimaailmasta, joten sillä jatketaan täällä.



Meillä ainoa viime aikojen sisustushankinta (jos ei lasketa mukaan muutamia kirppisastioita) on sohvapöytä alakertaan, missä on miehen työpiste. Se olikin semmoinen löytö ja hetken päähänpisto, että ansaitsee ihan oman juttunsa. Muuten pyörittelen olemassaolevia tavaroita tasolta toiselle ja pöydiltä lipastoille. 

Tumman puun sanotaan myös tulevan takaisin ja sehän sopii, sillä oikeastaan ainoa asia mihin en ole ollut tyytyväinen enää vuosiin, on tumma lattiamme. Merbau-lattia oli silloin 17 vuotta sitten suosittu ja kun nämä välivuodet on nyt selvitty sen kanssa, niin nyt sitäkin voinee kutsua ajattomaksi ratkaisuksi. Lattian tummuus ei oikeastaan ole häiritsevä, koska kaikki siinä ympärillä on vaaleaa.






Meiltä löytyy aika monia puulajeja ja -värejä, vaaleasta lähtien. Kerroksellisuus on tuonut tullessaan tätä puuskaalaa ja silmäkin on siihen tottunut. Se, mitä en oikein ole osannut päättää, on esineiden, esillepanojen ja tavaroiden määrä. Toisena hetkenä siirrän kaappiin valtaosan ja jätän pöydille vain niukasti somistetta. Joskus taas kaipaan sekalaisen esineseurakunnan tuomaa runsautta. 








Pienen myönnytyksen annoin silti värille, ostin ihania syklaamin- ja vaaleanpunaisia krysanteemeja ja ne ovat nyt olkkarin pöydällä. Joskus kukat saavat liikkeelle pienen ketjureaktion - niin kävi nytkin ja laitoin messinkiset kynttilänjalat lohduttamaan pimeneviä iltoja.




Hei minkälaisia alkusyksyn sisustusmietteitä sulla on? Onko jotain uutta hankintalistalla tälle syksylle vai oletko tyytyväinen nykyiseen kotisi ilmeeseen?

Maarit

sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Ranskalainen tomaattipiirakka - muistojen herkku Roumaren linnasta

Makoisa ranskalainen tomaattipiirakka, joka kätkee sisuksiinsa makoisia pikkutomaatteja, sopivan etikkaista Dijon-sinappia sekä piiraan maun pehmentävää juustoa. Tarjoilin sen tällä kertaa poikkeavasti, ladoin nimittäin salaatin sen päälle.


Palataanpa hetkeksi niihin tunnelmiin, missä söin elämäni ensimmäisen tomaattipiiraan, tarte à la tomate et à la moutarden - ja missä jäin siihen heti koukkuun.

Oli kesä 1989. Olimme päättäneet lähteä kesälomalla autolla Normandiaan ja matkareittiä suunnitellessamme näin Hesarissa jutun suomalaisesta perheestä, joka oli hankkinut linnan Ranskasta. Linnan Ranskasta! Sehän kuulosti suorastaan unelmalta ja kun jutussa vielä mainittiin, että he ovat tekemässä siitä hotellia, tuli siitä itsestäänselvä lomamatkamme kohde. Jutussa ei ollut tietenkään puhelinnumeroa, vain paikkakunta missä se sijaitsi. Artikkelissa mainittiin muistaakseni, että sinne voi jo mennä vaikkei valmista olekaan, koska perhe asui itse siellä ja paikkaa laitettiin kuntoon, entisöitiin ja sisustettiin.

Niin me hurautimme pihaan, yösija löytyi ja vietimme siellä muutaman mieleenpainuvan päivän. Istuimme iltaisin linnan pihalla pitkässä pöydässä, kuulimme tarinoita linnan historiasta ja heidän elämästään siellä. Linna oli keskellä maaseutua eikä juuri ollut ravintoloita, mihin mennä ruokailemaan. Huono vaihtoehto ei ollut sekään, että ruokailimme linnan salissa ja täällä sitten tarjottiin eräänä päivänä lounaaksi tuota tomaattipiirakkaa. Se tehtiin voitaikinapohjaan, mutta muukin pohja käy. Alla oleva resepti on kirjoitettu siellä ja kuuluu edelleen reseptikansioni suosikkeihin. 

Tämä on todellinen ranskalainen tomaattipiirakka - täynnä makuja ja ihania muistoja!



Allaolevaan kuvaan liittyy hauska muisto. Tyttäreni, joka istuu tuolilla, mökötti pitkään, koska hän ei saanut samanlaista hepsankeikka-salsamekkoa kuin linnan omistajan tyttärellä - hän oli mielestään liian siistin näköinen :)


Tytär oli tuona kesänä 5-vuotias ja poika 3 kk

Château Roumare

Tein tätä tomaattipiirakkaa, kun lapset tulivat pistäytymään eräänä päivänä lounasaikaan. Käytin kaupan valmista suolaista piirakkapohjaa ja se toimi erittäin hyvin ohjeessa. 
Mietin ensin, että teen erillisen salaatin, mutta keksin että kasaankin salaattiaineksia jo hyvin jäähtyneen piirakan päälle, niin siitä tulee näyttävämmän näköinen. Pilkoin päälle ruustinnansalaattia, melonia ja rucolaa - näiden raikkaus ja keveys sopi kerrassaan hyvin täydentämään piirakan makuja.







Ostan nykyään kaikki tomaatit Lidlistä, koska siellä erityisesti kirsikka- ja terttutomaatit on lähes poikkeuksetta mielettömän makeita. Käytin tähän ohjeeseen terttutomaatteja. Koska tomaatit ovat liian usein kovia ja karvaan makuisia, tarkistan niiden makeuden aina kotiin tullessa. Olen joskus kiikuttanut mauttomat jopa takaisin kauppaan kiukuspäissäni.


TOMAATTIPIIRAKKA -resepti

1 valmis suolainen piirakkapohja
pari kourallista pikku-tomaatteja
pari rkl Dijon-sinappia
pari desiä juustoraastetta - esim emmental
1 valkosipulin kynsi
yrttimausteita (basilika, oregano, timjami) maun mukaan
öljyä, suolaa, mustapippuria

1. Sulata pohja, painele piirakkavuoan pohjalle ja tee haarukalla reikiä. Levitä sinappi pohjalle.
2. Lisää 1/3 juustosta, sitten puolitetut tomaatit ja puristettu valkosipuli. Lisää hieman suolaa ja pippuria, lorauta päälle öljyä ja sitten loppu juustoraaste. Ripottele vielä päälle yrttejä.
3. Paista noin 225 asteessa noin 20 minuuttia. Vahdi paistoa ja tutki milloin taikina alkaa olla kypsää myös keskeltä ja sitä, ettei reunat pääse palamaan. 

Jos laitat salaatin päälle koristeeksi, anna piiraan jäähtyä ensin lähes huoneenlämpöiseksi.

Maarit