sunnuntai 19. tammikuuta 2020

Hetkiä viikolta - hyvinvointia moneen menoon


Tämä kuva visualisoi hyvin menneen viikon tunnelmia. Pidetään itsestämme huolta. Tartutaan pieniin hetkiin. Ei upota arjen syövereihin. Ja toivotaan salaa kevään ehtivän sittenkin ennen talvea.




Kävin kaverini kanssa katsomassa Ateneumissa Helene Schjerfbeckistä kertovan teatteriesityksen Minä maalaan teidät kaikki. Esitys alkaa, kun Ateneum suljetaan ja tässä tapauksessa kello 18. En siis ehtinyt vielä sinä päivänä näyttelyyn, mikä päättyy 26.1. Nyt siis vähän jännittää, ehdinkö vielä katsomaan Helenen näyttelynkin.
Minä maalaan teidät kaikki on Iida Hämeen-Anttilan käsikirjoitukseen perustuva Kati Outisen ohjaama esitys, mikä kuvaa Helenen taiteilijaelämää, unettomuutta ja luomistyötä, monesti niin vaikeaakin. Kati Outinen oli Helene ja tanssija Annatuuli Saine hänen ihailijansa, joka tanssin välityksellä ilmensi siveltimen vetoja.
Ensimmäinen näytös oli omaan makuuni niin taiteellinen, että siitä oli paikoin vaikea ottaa kiinni, tajuta tapahtumia. Se kertoi Helenen nuoruudesta ja omakuvien työstöstä, ujon oloisesta, vähän pelokkaastakin maalarista. Myös nykyihmisten riippuvuutta teknologiasta ja hitaan elämisen kyvyttömyyttä pohdittiin. Dialogia oli vähän, mutta riittävästi.
Toinen näytös avasi näyttelijöiden omakuvat ja esitys sai heti uutta virtaa. Se oli itse asiassa niin mielenkiintoinen ja intiimi kurkistus heidän elämäänsä, että nosti mielestäni koko esityksen hyvä -tasolle.
Helenen elämä jäi silti niin pintapuoliseksi, että on kiinnostavaa mennä katsomaan vielä elokuva jossain vaiheessa ja yritän ehtiä näyttelyyn vielä tällä viikolla. Silloin olisi kolme täysin erilaista lähestymistapaa nähtynä - ja ehkä hänen omakuvansakin kirkkaampi.




/ Lehdistö / PR-tilaisuus /

Tiistai-aamuna olin kuulemassa kiinnostavaa ja tärkeää asiaa suolistosta Ranskan suurlähetystössä. Ranskalainen lääkeyritys Biocodex järjesti mielenkiintoisen probioottiaamun, missä kerrottiin hyvin ajankohtaisesta aiheesta, suoliston merkityksestä ihmisen hyvinvoinnin säätelyyn. Tiedetään, että suolisto voi vaikuttaa erilaisten sairauksien syntymiseen.

Kärsin itse pari vuotta sitten erilaisista vatsaoireista ja tähystyksessä suolistosta löytyi helikobakteeri, jota jouduttiin häätämään kolmella eri antibiootilla. Se saatiin hävitettyä, mutta samalla hävitettiin mitä ilmeisemmin myös lähes kaikki hyvätkin bakteerit. Onneksi ei ollut muuta vakavampaa.

Näistä asioista tuli tuona aamua rutkasti tietoa kuten myös matkailun aiheuttamasta suoliston mikrobiyhdyskunnan häiriintymisestä. Nämä ovat asioita, jotka kiinnostavat itseäni yhä enenevässä määrin. Kuinka ja miten paljon voin esimerkiksi syömisellä vaikuttaa siihen?

Biocedex on lanseerannut apteekkeihin uuden neljän eri valmisteen Symbiosys täsmämikrobisarjan, mistä voidaan valita maitohappobakteerit yksilöllisesti jokaisen henkilökohtaisiin tarpeisiin. Kun kehossa on monipuolisesti hyviä mikrobeja, on meilläkin monta huolta vähemmän.

Sarjan Symbiosys Alflorex -probiootti on kehitetty ärtyvän suolen oireyhtymän (IBS) hoitoon. Tämä on tällä hetkellä markkinoiden ainoa valmiste, jonka on osoitettu vähentävän IBS:n oireita eli ripulia ja ummetusta, vatsakipua, vatsan turvotusta ja ilmavaivoja.

Olen ostanut jo pari vuotta sitten kirjan Suoliston salaisuus ja kaivoin sen taas esille tämän aamun innoittamana ja erinomaisen kiinnostavan tiedon siivittämänä. Nyt on jälleen motivaatiota sen lukemiseen.

Huom. Kaikki Biocedexin asiatiedot tässä tekstissä on otettu suoraan tiedotteesta.






Olenkohan vähän jälkijunassa, sillä ostin Museokortin vasta nyt. Tein vuodenvaihteessa yhden ainoan päätöksen - siis en lupausta - vaan päätöksen, että lisään kulttuurin määrää ja sen myötä erilaisia kokemuksia ja elämyksiä elämääni. Olin nimittäin päättänyt tämän jo siinä vaiheessa, kun jäin pois töistä, mutta melko heikolla tuloksella.








Alkuviikosta Ateneum ja loppuviikosta Kiasma. Se on jo aika hyvä aloitus. No, en meinaa tällä vauhdilla viedä vuotta läpi ja tämä oli ihan sattumaa.

Päätettiin tyttären kanssa viedä pikkutytöt (ja itsemme) Kiasmaan. Vaikka osa teoksista oli näin pienille varsin pelottavia, he silti viihtyivät hyvin ja ihmettelyä riitti monen teoksen kohdalla. Kiasmassa on mielestäni otettu lapset hyvin huomioon, nytkin siellä oli sademetsäsali, missä sai katsoa rauhassa papukaijojen touhua ruudulla.

Parasta antia meille aikuisille oli ylimmän kerroksen the Visitor.  Islantilaisen Ragnar Kjartanssonin videoinstallaation the Guardian valitsi viime syksynä 2000-luvun parhaaksi taideteokseksi. Enkä ihmettele yhtään.
Sanon nyt tähän alkuun, että jos minua olisi pyydetty katsomaan videoinstallaatiota, olisin (hyvin ennakkoluuloisesti) jättäytynyt pois. Apua! Hujahdin kuitenkin valkoisen kartanon intensiiviseen tunnelmaan samalla sekunnilla, kun astuimme hämärään näyttelysaliin.




Teos on kuvattu rapistuneessa kartanossa New Yorkin lähellä, missä taiteilija ystävineen soittaa koskettavaa ja harrasta kappaletta. Sitä toistetaan ja toistetaan tunnin ajan, välillä se hiljentyy ja välillä kohoaa mahtipontiseksi. Jokainen soittaja on omassa huoneessaan - taiteilija itse istuu kylpyammeessa soittaen kitaraa. Kaikilla on kuulokkeet, he soittavat samaa biisiä ja ne on äänitetty erikseen, mutta on yhdistetty videolle yhdeksi sykähdyttäväksi kappaleeksi. Kaikki videot eri huoneista ja muusikoista näkyvät tilassa seinillä yhtä aikaa ja voit kiertää salia katselemassa kunkin soittamista. Voin kuulla edelleen pianistin laulavan pehmeällä äänellään...

The Visitor on mitä parhainta pakoa ja hiljentymistä somemaailmasta, mitä suosittelen kaikille. Se on hyvin intiimi, voit silminnähden tuntea porukan ystävyyden, jonkinlaisen keski-iän tulemisen haikeuden - kuin olisit yksi kartanon terassilla hiljaista mutta tarttuvaa kertosäettä laulavista.

Tytär ajatteli menevänsä sinne vielä uudelleen, kuuntelemaan ja katsomaan tunnin esityksen uudelleen, sillä nyt ei ollut siihen mahdollisuutta kun meillä oli tytöt mukana. Mutta ihmeen hyvin hekin jaksoivat katsella omaan tapaansa. Miksi tuo soittaa yksin? Miksi tuolta tulee savua? He pitivät meidät ajan tasalla, ettemme vaipuneet liikaa sentimentaalisuuden syövereihin.




Tunnelma lopahti kuin seinään sillä hetkellä kun astuimme sitten Kiasman jälkeen pizzeria Dennikseen, Kansakoulukadulle. Siellä odotti arrogantti ja äreä pizzanpaistaja, eikä ollut pizzoissakaan kehumista. Ilmeisesti paikka on vaihtanut omistajaa - no, eipä tarvitse mennä enää sinne.

Kävin myös Matkamessuilla, mutta kirjoitan niistä ensi viikolla.

Mukavaa sunnuntaita!

Maarit











22 kommenttia:

  1. Kivoja hetkiä viikonvarrelta! Yhä useammin mietiskelen miten elämä sujuu kun jää pois työelämästä. Se nimittäin tulee ajankohtaiseksi tänä kesänä. Ainakin bloggaamiseen jää lisää aikaa, ja matkusteluun. Sinulla näyttää olevan elämä balanssissa ja kuten sanoit: nautitaan arjen pienistä hetkistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen monien kanssa keskustellut asiasta ja oma ohjeeni on, että kannattaa hieman varautua ja suunnitella, mitä aikoo sitten tehdä, ettei jää ihan tyhjän päälle ja ettei aika hurahda ihan kotitöiden ja -puuhastelujen parissa kun on vihdoinkin mahdollisuus tehdä jotain muuta. Ja itse pidin myös aktiivisemmin yhteyttä ystäviin jo ennen kuin lopetin, niin että yhteydenpito varmastikin jatkuisi sitten kotona ollessa.
      Mutta tämä elälmänvaihe on ihanaa, tervetuloa joukkoon sitten kesällä!

      Poista
    2. Kuulostaa niin ihanalta! Olen vuokrannut Torreviejasta loma-asunnon (Casa Mimi) toukokuussa 3 viikoksi ja tarkoitus on olla siellä yksin mukana kasa kirjoja ja tietsikka. Ehkäpä siellä selkiää mikä on mun juttuni. Haluaisin kuitenkin tehdä jotakin merkityksellistä, kaiken kivan lisäksi :)

      Poista
    3. Oi olet menossa sinne! Kävin kylässä siellä, kun asuimme Torreviejassa pari vuotta sitten - heillä on ihana koti siellä; tulet varmasti viihtymään :) Antoisaa matkaa ja mukavia mietintähetkiä!

      Poista
  2. No voihan pitsa sentään. Tuo ylin kuva on aivan ihana. <3 Niin sitä tosiaan sanotaan, että suolisto on meidän toiset aivot.

    Huomiseen Maarit, kiva taas nähdä pitkästä aikaa. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti - ja eiks olekin ihanaa että kevättä kohti ollaan jo menossa - kohta ollaan helmikuussa. Ah ja voih.
      Kiitos matkaseurasta Tiia <3

      Poista
  3. Mukavan monipuolinen viikko siellä vietetty. Probiootit ovat kyllä tosi tärkeitä, nykyään niistä myös paljon puhutaan. Varmasti mielenkiintoinen tilaisuus.

    Mukavaa sunnuntai-iltaa ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin mielenkiintoinen ja tiedontarve tosiaan vain lisääntyi tämän myötä.
      Mukavaa viikkoa sinulle! <3

      Poista
  4. Täytyykin tutkia probiootteja, joista kirjoitat. Teillä on ollut mukavat museokierrokset. Taidehallissa on Anu Tuomisen näyttely ja Hesarin jutun perusteella kiinnostuin siitä. Jospa pikkuisemme viihtyisi vaunuissa ja voisimme käydä hänen kanssaan näyttelyssä. Museokorttia olen miettinuýt, mutta se on vasta ajatuksen tasolla. Jossakin vaiheessa se olisi varmasti järkevä hankinta.
    Ihastuttava tuo ensimmäinen kuvasi, joka huokuu seesteistä hyvää oloa.
    On kiva seurata sinun elämääsi, joka on vapaana työelämän rasitteista.
    Inspiroivaa alkavaa tammikuista viikkoa! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Museokärpänen on puraissut mukavalla tavalla heti vuoden alusta ja on ollut kiva huomata, miten paljon iloa ja monenlaisia tunteita ne herättävät. Tänään oli Tallinnassa tilaisuus käydä Kumussa katsomassa Emansipoituva nainen Viron ja Suomen taiteessa - näyttely. Tämähän on jo ihan hurja vauhti!
      Kiasmassakin näkyi paljon lapsiperheitä ja myös ihan pieniä vaunuissa olevia, mikä oli mukava nähdä.
      Paikoitellen tämäkin elämä on aika kiireistä, kuten niin monet sanovat: lastenhoitoa, vanhusten asioita hoitaessa ja seurana olemista. Silti siinä on suuri ero, kun ei tarvitse lähteä aamuisin, muuta kuin omaehtoisesti, ja se on niin ihanaa.
      Kiitos samoin Tuija!

      Poista
  5. Museokortti on hieno idea, saimme sellaiset joululahjaksi. Kukttuuria tulee tälle vuodelle varmasti lisää. Pari näyttelyä on jo käyty katsomassa ja muutamaan seuraavaan olemme jo miettineet menevämme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos ette ole vielä käyneet Kiasmassa, käykää kokemassa tuo the Visitor, jos vain mahdollista. Voisi olla kiinnostava myös miehellesi, hänen työtään ajatellen :)

      Poista
  6. Suolisto on todella meidän toiset aivot! Probiootit ovat tärkeitä meille niin ihonhoidossa kuin suoliston hyvinvoinnissa. Suoliston hyvinvoinnista ei todellakaan kirjoiteta liikaa!

    Museokortti on todella kiva keksintö. Minäkään en vielä omista sitä. Ehkäpä tähä vaikuttaa pikkasen asuinpaikkakunta ;)

    Mukavaa viikkoa sinulle Maarit :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Välillä ihan pelottaa, kun miettii tuota suolistoasiaa. Syön omasta mielestäni kohtuuterveellisesti useinmiten, mutta onko se riittävästi pitääkseni suoliston mikrobit balanssissa. No, se on laaja kysymys, mutta tuohon kirjaan meinaan perehtyä nyt kunnolla. Kyse ei kuitenkaan ole mistään tähtitieteestä ei vaikeasta syömisasiasta...
      Olen itse ihan fiiliksissä Museokortista, omalla kohdalla se on selvästi driveri aktivoitua kulttuurin saralla.
      Kiitos samoin Tuula!

      Poista
  7. Missasin tuon probioottiaamun, harmi, vatsa kun aina silloin tällöin reistailee ja apukeinot olisivat tarpeen. Aika hieno startti uuteen vuoteen ja hankinta tuo museokortti, yritän itsekin päästä useammin mielenkiintoisiin näyttelyihin ja nelivuotiaan voisi jo hyvin viedä museeoonkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli kyllä mielenkiintoinen ja avasi hyvällä tavalla omatkin silmäni, vaikka jotain tiesinkin etukäteen. Harmi ettet päässyt sinne.
      Nelivuotiaan kanssa voi hyvinkin mennä, monissa paikoissa on lapset huomioitu todella kivasti jonkinlaisilla aktiviteeteilla.

      Poista
  8. Tässähän tuli monta kommentointiin innostavaa juttua. Ensinnäkin hienoa, että hankit museokortin, itse olen ainakin ollut niin innoissani siitä ja uusin sen taas. Tulee piipahdeltua ilman sen suurempaa suunnitelmaa paljon useammin. Helenen teokset olen käynyt Atskissa katsomassa - Helene on suosikkejani. Täytyisi käydä katsomassa se elokuva vielä.
    Keliaakikkona olen saanut perehtyä kyllä noihin suoliston saloihin puolipakolla (tuo kirja on myös luettu). Joskus on helppo tuunata asioita suotuisaan suuntaan, mutta osa vatsan vaivoista on kyllä niin mysteerijuttuja...
    Ensimmäisestä kuvasta tuli niin hyvä fiilis - la dolce vita!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen jo nyt huomannut, että se menee juuri noin! Aivan erilainen innostus tutkia mitä on menossa - siihen ohjaa tietysti sekin että se silti maksoi lähes 70 euroa.
      Niin se varmasti onkin, eikä liikaa kannata keskittyä vatsaan tai syömisiin, ellei ole mitään sen kummempaa syytä tai sairautta. Mutta ehkä niin, että on hyvä olla tietoinen niistä asioista mitkä ovat hyväksi vatsan hyvinvoinnille ja mitkä eivät. Mulla on ollutkin aina mottona 'kultainen keskitie' senkin suhteen.
      Yritetään tarttua hetkeen!

      Poista
  9. Voi että, mikä tuo eka kuva <3 Saa kyllä kaipaamaan niin tuollaisia hetkiä laiturilla. Minun on pitkään pitänyt ostaa joku kirja, joka käsittelisi juuri suolistoa ja ruokaa. Vahvasti uskon, että juuri oikeanlainen ruoka on avain kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin. Ja kiinnostus vaan kasvoin kun pääsin vierailemaan ja syömään Tukholmassa DrMatissa, vahva suositus jos käyt Tukholmassa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvän olon kuva itsellekin :) Tuosta kirjasta puhuttiin paljon silloin kun se julkaistiin ja se otettiin tosiaan esille siinä tilaisuudessa, eli siinä mielessä voisi olla hyvä referenssi.
      Laitan tuon ravintolan 'listalle' - kiitos vinkistä Sari!

      Poista
  10. Tuo ensimmäinen kuva sinusta on niin ihana-seesteinen <3 Innostuin tästä postauksesta niin, että mieti josko minäkin hankkisin sen museokortin itselleni. Haluan ehdottomasti nähdä itsekin nuo näyttelyt jne.

    Ranskan suurlähetystön tilaisuu oli kyllä antoisa. Täytyy ehdottomasti keskittyä tänä vuonna hieman enemmän siihen omaan hyvinvointiin.

    Mukavaa viikonloppua Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos ihana Souliina <3
      Museokortti on ollut kovassa käytössä, kävin tällä viikolla vielä Atskissa katsomassa Helene-näyttelyn - oli niin ihana ja lumouduin niin niistä pehmeän utuisista väreistä :)
      Sama täällä - suolistoasiat kiinnostavat :o)
      Ihanaa sunnuntaita sulle!

      Poista