maanantai 3. helmikuuta 2020

Tyyliä, trendejä ja muuta - ajatuksia aaltojen kohinan keskeltä

Joutenoloon kuuluu myös runsas lehtien lukeminen. Niitä on mukana aina, tällä kertaa pääasissa terveys- ja hyvinvointilehtiä, joista Hyvä Terveys on ehdoton suosikkini. Siinä on järkiasiaa ja paljon ikääni liittyvää hyvää sisältöä. Lehdet, mitkä keskittyvät liikaa sieluun ja mieleen, eivät ole minua varten. Kun lehti on täynnä henkistä hyvinvointia, se kääntyy itseään vastaan. 

Lukulistalla on aina ripaus muotia ja tyyliä, ja Damernas Värld sopii mainiosti myös mielelleni. Mukana olevassa numerossa on kevään trendejä ja tyylejä ja aloin analysoimaan niitä vähän tarkemmin. Joutilaalle sopivan leppoisasti. Kun ei ollut muutakaan tekemistä.




Vaaleita off-white, hiekansävyjä, munankuorta - nyt tarjotaan jälleen kevättalveen yllättävän vaaleaa. Jokohan se saisi tuulta siipiensä alle? Näitä on yritetty monia vuosia, mutta en ole nähnyt niitä juurikaan katukuvassa. Paitsi mallien instakuvissa. Valkoiset nilkkurit tulivat jo aikaa sitten, mutta mielestäni valkoinen kengissä ei sovi Suomen sääoloihin ollenkaan muutoin kuin kesäaikaan. Paitsi lenkkareina.
Ostin vuosi sitten luonnonvaaleat farkut ja ne odottavat edelleen kaapissa. Ne olivat kesällä vähän liian kuumat ja paksut, joten nyt voisi vihdoin olla aika kaivaa ne kaapista (kunhan saan ne lyhennettyä). 
Värinä hiekka, luonnonvaalean ja kitin sävyt ovat upeita. Omasta kaapista löytyy onneksi ennestään vaikka mitä tähän lookiin sopivaa - kunhan vain asetan mieleni värittömään moodiin. Ja tyyliin kuuluu se, että päällä on enemmän kuin yksi vaatekappale sitä vaaleaa.

Mitä mieltä sinä olet tästä vaaleasta värimaailmasta? Osaatko käyttää niitä talviaikaan?




Talvipastelleista laventeli on kolahtanut. Pidän muutenkin viileistä ja sammuneista väreistä ja ehkäpä sen vuoksi tämä tuntui heti omalta. Hattuhyllyllä on huilannut jo muutaman vuoden vaalean liila villahuivi, joten sekin otetaan nyt käyttöön. Kun on kaulalla pastellia, käsissä voi olla kirkasta liilaa. Miten hyvä, etten ole ehtinyt myydä huivia kirppiksellä! 
Kotona odottaa myös uusi laventelin värinen neule, mutta kirjoittelen siitä ja minkä kanssa aion sitä käyttää, erikseen vähän myöhemmin. 
Kuuluvatko pastellit sinun värimaailmaasi ja aiotko hankkia kevääksi niitä?




Laukkurakkautta! Sitä on ollut ilmassa, noh, vuosikymmeniä. Voin aidosti myöntää, että tykkään laukuista ja käsilaukuista (ja kengistä). Vaihtelen laukkuja sen mukaan, mitä laitan päälleni ja mihin olen menossa. Kaapissa on muutama suosikkilaukku, mitkä olen ostanut jo vuosikausia sitten. Ne ovat melko eleettömiä ja kestävät siksi aikaa. Rakkauteeni ei silti mahdu mitä tahansa. Kalliita it-laukkuja en omista enkä ole ikinä ymmärtänyt Vuittonien suosiota. En edes pidä siitä kuosista.
Silti kaikki laukkuni ovat laadukkaita, joko nahkaa tai sitten selkeästi jotain muuta materiaalia, mutta ei keinonahkaa.
Nyt mukanani on DAYet:n kevään uuden malliston nailonkankainen kevyesti topattu pikkulaukku*, sillä en ota näille tropiikinreissuille koskaan nahkaista mukaan. Tämän voi sujauttaa tarvittaessa vaikka matkalaukun sivutaskuun eikä tarvitse varoa sen likaantumistakaan.




Artikkelissa nostettiin myös kevyet ja sirot, ajattomat aikaa kestävät korut. Enää ei ole väliä, mistä ostat koruja - Glitterin kulta viihtyy mainiosti arvokorusi seurassa.




Äldre men bättre. Ranskalaisuus on aina kiehtonut. Kirjahyllyssä on Caroline de Maigretin ensimmäinen kirja How to be parisian, mutta sen lukeminen on jäänyt puolitiehen. Ehkäpä tämä tuntuisi omammalta...? Kun ei ota asioita liian vakavasti, voisi olla ihan hauskaa luettavaa. Sitäpaitsi ikääntymiseen kannattaa suhtautua ihan positiivisesti - tämä on monelta kantilta mukavaa aikaa.




Sitten niitä juttuja mitkä eivät kertakaikkiaan kolahda. Eivät käytännöllisyyden kantilta eikä muutenkaan. Miksi lahkeiden pitää olla niin pitkät, että ne laahavat maata - paitsi jos sitoo ne naruilla nilkkoihin? Sama juttu hihojen kanssa; mikä idea on ylipitkissä hihoissa tai nauhoissa, mitkä roikkuvat puolen metrin päässä? Polvisukkia en laita jalkaani, enkä ylipolvenkaan sukkia. Bermudashortseja pidin parikymppisenä, kun ompelin itse sellaiset liituraitakankaasta. Enää ei tarvitse. Normaaleja lyhyitä shortseja pidän kyllä edelleen rantalomilla ja täälläkin on sellaiset matkassa. Se ei ole reisimuhkura-asia, vaan enemmänkin tyylikysymys. Sille ei voi mitään, että selluliittia ja muhkuroita kertyy, se kuuluu ikääntymiseen. En käy salilla karkottamassa niitä vaan pitämässä yllä kuntoani ja lihasvoimaani tulevia vuosia varten. Muhkuroiden takia en luovu shortseista.




Tässäkin lehdessä oli juttua farkuista. Nyt väljistä, korkeista vyötäröistä sekä leveistä lahkeista. Farkut ovat aina olleet, voin jopa sanoa, osa persoonaani. Ja ovat edelleen. Niissä pysyttäydyn silti ihan kapeissa (niistä on muuten todella vaikea luopua). Myös kapeahkot, suoralahkeiset ovat ihan ok, mutta silloin niiden on oltava nilkkaan, ei yhtään yli. Kaikki vähänkin leveämmät näyttävät oudoilta päälläni. Lyhyet jalat lyhenevät entisestään. Sitä ihmettelen, miksei musta culottesit näytä niin kummilta päälläni - vai enkö vain näe sitä? 

On tämä tarkkaa hommaa. Niinkuin on myös itsensä suojaaminen tuolta auringolta. Kirjoittelen tätä altaan äärellä noin 30 asteen lämmössä, iso lierihattu päässäni ettei vain aurinkopaholainen osu kasvoihin (syy löytyy instan puolelta).

Mitä ajatuksia tämä trendipohdinta herätti sinussa?

Maarit


* laukku saatu





13 kommenttia:

  1. Kaapissa on yksi puuteriroosa neule, jota kuvittelin ostaessani käyttäväni koko talven, mutta se on ollut näillä keleillä niin kuuma että olen laittanut sen ylleni vain muutaman kerran.

    Kaikki käyttölaukkuni ovat nahkaa, mutta kallein laukkuni on maksanut n. 300€ enkä sitäkään ostanut itse. Jo edesmennyt työnantajani osti sen Pradalta viimeisellä yhteisellä messumatkalla Firenzessä. Siitä on 15 tai 16 vuotta. Ei taitaisi Pradaa saada enää siihen hintaan vaikka laskisi indeksikortuksetkin päälle. En ole koskaan ymmärtänyt LV:n suurta suosiota. Laukun sijaan olenkin ostanut pari LVMH:n osaketta, johon Louis Vuittonkin kuuluu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itselläni on ihan sama juttu - kaunis, mutta liian paksu neule on jäänyt tykkänään kaappiin.
      Osakkeista onkin ehkä enemmän iloa kuin siitä laukusta!

      Poista
  2. Minulla taitaa olla yksi harmaa neule ja sitten pari neuletakkia (ohuita). En ole mikään neuleihminen, koska tulee niin helposti kuuma. Jaloissa voikin sitten olla villasukat koko kesänkin :) Pastellivärit ovat ilmestyneet pikkuhiljaa myös minun vaatteisiini ja sisustuksessa kovasti pidän näistä pehmeistä sävyistä.
    Kiva postaus taas kerran Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla Outi <3 Kunpa löytyisikin ohuita ja kepeitä neuleita, mitä voisi pitää muulloinkin kuin talviaikaan. Villasukat on itsellänikin aina matkassa, myös täällä. Koneessa on kiva pitää niitä, sillä kengät ahdistavat... Pastellivärit on ihania täydentämään sisustusta, kun käyvät niin monen kanssa yhteen.

      Poista
  3. Pastelliväreistä vanhaan roosaan olen viime aikoina tuntenut vetoa, mutta mieluiten pitäydyn hillityissä sävyissä. Vaalean eri sävyt miellyttävät silmääni ja yritänkin saada pian valmiiksi ylipolven villasukat lämmittämään viimassa. Ne ovat mekon kanssa uskoakseni kivat pihalla hytistessäni. Jos sinä olet farkkuihminen niin minä en ollenkaan tai sitten en vain ole löytänyt mieluisia vielä koskaan. Trendisetteriä ei minusta saa, vaikka tarkkaan mietinkin asuvalintani, joiden lähtökohtana on hyvä olo ja persoonallisuus. Viime viikolla juuri ilahduin, kun sain kuulla kehuja tyylistäni. Idoita nappaan sielä ja täältä ja luotan vahvasti intuitiooni.
    Helteistä helmikuuta teille sinne aurinkoon! Tuija, joka kynttilöillä tunnelmoi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hillitty värimaailma on aina varma, toimiva ja tyylikäs. Kaikki myös sopii kaiken kanssa yhteen! Vaaleat värit ovat myös kasvoja vasten heleyttävät ja raikastavat - vaikka tämän tiedänkin, niin itsellä on myös usein mustia kausia. Sekin on niin helppo ratkaisu moneen menoon.
      En tosiaan voisi elää ilman farkkuja ja kun mietin, niin olen saanut ensimmäiset Jamekset noin 13-vuotiaana ja se oli rakkautta ensi pukemalla <3 Laitappa joskus blogiin tyyliasiaa - se olisi varmasti kiinnostavaa luettavaa :)
      Mukavaa uutta viikkoa!

      Poista
    2. Kiitos toiveesta! Jospa saisin kuvamateriaalia niin voisinpa hyvinkin avata tyylini saloja. Helmikuisin terveisin Tuija

      Poista
  4. Kyllähän tuo valkoinen talvella on edelleen suosikkejani, ne valkoiset farkut, etenkin. Mutta tämä Suomen, tai Helsingin talvi vähän tekee hankalaksi, kun rapa roiskuu, eikä se autotiemusta lähde pesussa. Valkoiset saapikkaat ihan nou go täällä ja jotenkin en minä myöskään ole lämmennyt niille. Farkkuja näkee maailmalla kaikissa leveyksissä ja väreissä. Nuoriso kulkee korkeavyötäröisissä ja leveissä, itse olen maltillisen kannalla, niin vyötärön korkeudessa kuin lahkeen leveydessä. Suorahko, vähän bootcuttiin kallellaan on itsellenin ehkä se paras, mutta kenkä loppupeleissä ratkaisee. Onko saapikas, korkkari, tennari vai mikä. Farkut on ehdottomasti eniten käyttämäni vaate. Siellä rannoilla sinä niitä tuskin nyt tarvitset. Ihanaa leppoisaa eloa sinne!
    Leena

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihailen sun taitoasi käyttää niitä valkoisia farkkuja talvellakin ja ne näyttää aina niin raikkailta! Mikähän siinä on etten itse osaa - taitaa olla korvien välissä juttu. Valkoisten saapikkaiden sijaan vaaleat hiekanväriset on ihania ja onneksi on tullut hankittua parit. Tiedätkö, että olen käyttänyt niitä farkkuja mitkä sain sulta, todella paljon. Niissä just sopiva väljyys ja korkeus vyötäröllä ja kiva lahkeen leveys; lyhensin ne nilkkapituisiksi...
      Lievästi bootcut on monia imarteleva malli, mutta ei niitäkään kovin paljoa ole tarjolla.
      Kiitos paljon ja nähdään!

      Poista
  5. Täällä vaaleiden värien ja vaaleiden ecrun väristen farkkujen suuri fani! Olen aina tykännyt vaaleista kitin ja beigen eri sävyistä. Löysin lauantaina aivan ihana By Malene Birgerin kitin värisen mekon upeilla puffihihoilla. Laitoinkin kuvan siitä stooreihin! jätin vielä mekon kauppaan.

    Hyvän trendipohdinnan olit tehnyt! Mukavaa lomanjatkoa teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinkin sen mekon instassa, oli kyllä näyttävä ja kiva malli! Itselläni on beige puhvihiha-neulospuserona...
      Nyt voi hyvällä syyllä kaivaa kaikki hiekansävyt kaapeista ja alkaa sovitella kevätasuja.
      Mukavaa sunnuntaita Tuula!

      Poista
  6. Hauska juttu, juuri eilen pohdin valkoisia farkkuja, kun näin sellaiset yhdessä asupostauksessa. Näyttivät kauniilta kantajansa päällä, itse en osaa käyttää ollenkaan.
    Ostin valkoiset farkut muutama vuosi sitten ja ne olivat vaatehuoneessani siihen asti, kunnes päätyivät kierrätyksen kautta uudelle omistajalleen viime syksynä. Itse en pukenut niitä päälleni kertaakaan. En tiedä, johtuuko siitä, että ovat niin arat, vai mistä. Muutamat pellavaiset valkoiset kesähousut olen kyllä omistanut ja käyttänyt lähes puhki, joten väristä se tuskin johtuu. Ehkä se on se valkoinen + farkut -kombinaatio, joka ei toimi mulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tullut itse siihen tulokseen, että valkoisissa farkuissa materiaalilla on suuri merkitys; mielestäni sen pitää olla paksua kunnon denimiä. Se tekee niistä farkkumaiset ja rennot.
      Mutta eihän kaikkea tarvi olla - valkoinen pellava on superkaunis kesävaatteessa, myös housuissa.

      Poista