Kävelimme Lauttasaaren rantoja pitkin aistien meren ja kesän tuoksua, ihastelimme valon leikkiä lehvästöissä. Kuuntelimme hiljaisuutta. Jaoimme ajatuksia. Olimme läsnä.
Näin kirjoitin toissapäivänä Instafeediini. Vietin silloin varhaisaamun SoulWalkHelsingin (lanseeraustilaisuus) järjestämällä ihka ensimmäisellä tiedostavan elämän luontokävelyllä suomalaisessa maisemassa. Kävelimme pitkin Lauttasaaren rantoja 8 km – meren tuoksu nenässämme joka metrillä. Rauhoittava luontokävely vei meidät välillä rantakiville ja -kallioille, mistä pujahdimme aarniometsään ja sitten taas laskeuduimme helppokulkuiselle kävelytielle heleänvihreiden lehtipuiden siimekseen.
SoulWalkHelsinki -kävelyiden ydin on pyrkimys kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin ja läsnäoloon. Näistä aamukävelyistä muodostuu uusi luksus, tämän ajan normaali. Autetaan itseämme kohtaamaan hetki ja elämään siinä.
Oli miellyttävää, ettei tarvinnut suorittaa eikä kertoa kuka on ja mistä tulee. Raitis ilma ja suomalainen kaunis luonto ympärillä. Sai jutella jos halusi tai oli lupa olla hiljaa. Juttu lähti hiljalleen liikkeelle huumaavan ihanan aamiaisen siivin rantakallioilla. Luonnolla on ihmeellinen vaikutus mieleen, sillä siellä huolet asettuvat mittakaavaan ja henkiset akut latautuvat.
Teimme pienen mielikuvaharjoituksen, jolla oli itselleni merkittävä vaikutus ja joka kirvoitti monenlaisia ajatuksia mieleeni – jopa niin, että juteltiin miehen kanssa aiheesta vielä eilen automatkalla mökillekin. Sekin oli hyvä hetki.
Uskon, että luonnossa otetut rauhalliset askeleet kuljettavat kohti parempaa hyvinvointia ja onnellisuutta.
Seesteisyyttä ei kannata vängätä luokseen, se tulee kun sen hetki on ja kun sille antaa mahdollisuuden.
SoulWalkHelsinkiä voi seurata sosiaalisessa mediassa (FB ja IG) ja ilmoittautumiset näille noin 3 tunnin kävelyille tapahtuvat sitä kautta.
Minulla oli ajatus olla iltapäivällä kotona pakkaamassa mökkitavaroita ja hoitaa muitakin asioita, mutta päätin tarttua hetkeen ja lähdin äidin luokse iltapäiväkahville heidän mökilleen, koska hän on siellä nyt yksin muutaman yön – ensimmäistä kertaa elämässään. Tämmöinen extempore-matka on mahdollista, koska sinne on vain vartin matka kotoamme.
Mökkikalliot hohkasivat lämpöä ja istuimme pihalla kahvimukiemme kanssa – äiti (88v) malttoi näin pitää pienen tauon pihahommissa. Oli ilo nähdä hänet niin onnellisena siellä rakkaassa paikassaan pihaa kuopsuttamassa.
Kotiinlähtiessäni menin vielä järvelle mukaan, kun äiti lähti uimaan ja jäi niin harmittamaan, ettei itsellä ollut uikkaria mukana. Siellä ei tosin ollut muita, joten olisi voinut hyvin pulahtaa ilkosillaankin. Peilityyni kirkkaan sininen järven pinta näytti suorastaan lumoavalta ja vesikin oli kuulemma niiiiin lämmintä.
Löysitkö äidin? |
On paljon asioita, mihin voimme vaikuttaa. Myös onnellisuuden ja hyvinvointimme eteen voimme itse tehdä paljon. Olen itse nauttinut aina hiljaisuudesta ja yksinolosta, ja tarvitsen niitä molempia. Iän myötä kestän yhä vähemmän kovia ääniä, meteliä ja jopa liian kovaäänisesti meuhkaavaa puhetta. Työssäolon aikana ja itse asiassa nyt kun kirjoitan tätä blogiakin, huomaan miten luovuus ja innostuskin kumpuavat hiljaisuudesta.
Nämä ovat aiheita, mitä pohdin nykyään paljon, sillä haluan elää hyvää elämää ja nauttia siitä. Oma vahvuusalueeni ei ole näistä kirjoittaminen, kuten olen aiemminkin maininnut. Toivon, että saitte silti kiinni ajatuksistani.
Tämä päivä oli merkityksellinen monella tavalla – aamun valaiseva kävely upeiden naisten seurassa sekä hetkeen heittäytyminen ja ajelu mökille.
Mitä hiljaisuus merkitsee sinulle? Kaipaatko sitä? Juttelemme ystävien kanssa myös terveestä itsekkyydestä, omasta itsestä huolehtimisesta. Miten sinä koet, osaatko olla hyvällä tavalla itsekäs? Haluatko kertoa miten ja missä tilanteessa se onnistuu, tulee esille – oletko kenties opetellut itsekkyyttä?
Maarit
PS Äiti oli trimmeröinyt vielä illan päätteeksi häiritsevät heinät ja rikkaruohot…
Tuula's life
Teillä on ollut upea Soulwalk Lauttasaaren maisemissa. Olisin niin mielelläni tullut mukaan, mutta matka Turusta…
On kiva katsella näitä viehättäviä kuvia ja herkuttelua luonnon keskellä.
Hienoa, että poikkesit vielä äitiäsikin katsomassa. Kyllä, löysin äitisi uimasta, ei pelkää kylmää vettä
Ihana kahvituokio.
Minä tarvitsen hiljaisuutta. Viihdyn yksin omien ajatusteni kanssa. Ehkä osaan olla hyvällä tavalla itsekäs, otan oman aikani, kun tunnen siihen tarvetta.
Kaunista tulevaa viikonloppua Maarit <3
Maarit / Sopusointuja
Se olisikin ollut niin ihanaa, jos oltaisiin tavattu siellä. Mutta ehkä kesän mittaan vielä nähdään…
Juuri tuo, että viihtyy yksin omien ajatusten kanssa on tärkeää. Omaa aikaa pitäisi jokaisella olla, mutta huomaan että liian moni ei siihen pysty syystä tai toisesta.
Aurinkoisia kesäpäiviä sinulle Tuula <3
Riitta
Soulwalk kuulostaa kivalta konseptilta, etenkin tuo mielikuvaharjoitus (ja tarjoilut!).
Minä tarvitsen paljon omaa aikaa ja etenkin hiljaisuutta. Kun on sosiaalinen duuni, niin vapaa-aika saa mieluusti olla rauhallinen ja hälinätön. Autossakin ajan nykyään kaikkein mieluiten hiljaisuudessa, en kaipaa musiikkia tai puhetta taustalle.
Maarit / Sopusointuja
Mulla on sama juttu – kun olen lenkillä, en kuuntele sielläkään koskaan musiikkia puhumattakaan kirjoja. Nautin siitä ettei ole mitään hälinää eikä kukaan puhu, olen sielläkin mielelläni yksin. Voin sännätä juuri silloin kuin inspis iskee eikä tarvitse sovitella aikatauluja – niitä on soviteltu jo vuosikymmeniä työn puitteissa.
Tuuli - Lumo Lifestyle
Lauttasaaren rannat? Niitä kuljen päivittäin, meri ja kesään heräävä luonto antavat paljon. Nautin linnulaulusta ja tuoksuista, arjen luksusta. En halua kulkea kuulokkeet korvilla, vaan olla hetkessä kaikki aistit avoinna.
Maarit / Sopusointuja
Vähän nauratti, kun tulin kotiin sieltä. Sanoin heti jo ovella Matille, että me muuten muutetaan Laruun sitten kun on sen aika, johon hän vastasi lakonisesti: mä arvasin, olenhan sanonut miten hieno saari se on (hän käy surffaamassa siellä).
Niin että ehkä ollaan joskus naapureita <3
Marita
Ihmattelen ja ihailen äitiäsi, joka ui kylmässä vedessä ja hoitaa pihamaata. Kyllä, yhä enemmän nautin hiljaisuudesta (ja osaat kirjoittaa ajatuksiasi tosi hyvin). Jopa TV:n äänet ovat usein liikaa ja kamalat mainoshuudot, niin että on pakko sulkea laite. Mikään ei ole parempaa kuin rauha ja seesteisyys sydämessä.
Maarit / Sopusointuja
Äiti on kyllä superhyväkuntoinen – ja siinäkin mielessä esikuvani. Hän on käynyt meressä läpi talven kaikkina tuulettomina päivinä, päivä ei kuulemma ala ellei käy uimassa.
Juu, aivan sama homma, en voi sietää mainoshuutoja ja kaikkein pahimpia on radiomainokset – miksi pitää huutaa!
Seesteisyys ja rauha <3
Outi Krimou/Outi's life
Kyllä hiljaisuudesta ja yleensäkin rauhallisuudesta on tullut tärkeämpää sitä mukaa kun ikää on tullut liikaa. Minähän olen päivät aikamoisessa mökässä ja onkin ihanaa tulla hiljaiseen kotiin työpäivän jälkeen. Olen myös huomannut, että halu liikkua luonnossa on lisääntynyt, metsäpoluilla vaeltaessa saa luonnosta voimaa! Ihana kävely teillä on ollut ja wautsit tuota sinun äitiäkin, aikamoinen teräsmimmi!
Maarit / Sopusointuja
Voin niin kuvitella hektiset päiväsi. Muistan kun lapsenlapseni 1-luokan opettaja sanoi, että lapset puhuvat koulussakin nykyään kovaäänisesti, koska ovat päiväkotiaikana joutuneet huutamaan tullakseen kuulluksi. Hiljainen koti on tosiaan kullanarvoinen.
Luonnosta saa energiaa ja voimaa <3
Mia / Beauty Highlights
Kuulostaapa ihanalta tuo SoulWalk! Ja niin kauniit maisemat – kävelyllä sekä mökillä. Itse todellakin arvostan hiljaisuutta ja nautin siitä yhtä lailla kuin mökkeilystä ja luonnosta – kummatkin ovat kasvattaneet merkitystään, mitä enemmän ikää on tullut lisää. Erityisherkkänä en ole oikein muutenkaan koskaan kestänyt turhaa tv:n pauhamista taustalla tms. Musiikkia kyllä rakastan, mutta sen kuuntelemisellekin on omat hetkensä 🙂
Kaunista viikonloppua!
Maarit / Sopusointuja
Niin totta, iän myötä moni asia muuttuu ja saa erilaisen merkityksen. Huomaan, että monilla on tietynlaista erityisherkkyyttä – tunnistan itselläkin sitä. Ja on myös suomalaisille ominainen piirre viihtyä hiljaisuudessa. Matkoilla mm Espanjassa suorastaan ahdistaa ihmisten kovaääninen kailotus paikassa kuin paikassa.
Ihania kesäpäiviä sinulle <3
Mummeli
Hiljaisuus ja yksinolo on minulle tärkeintä ja siihen on onneksi mahdollisuus nykyisessä elämäntilanteessa. Olen yksin, mutta en yksinäinen.
Introverttinä en edes kaipaa sosiaalista elämää. Ja jos sattuisin kaipaamaan melskettä elämääni niin siitä pitää huolen kuusi lastenlasta iältään 10v – 6kk.
Telkkaria katsoessakin kaukosäädin on oltava käden ulottuvilla, että saan mainoskatkoilla nopeasti äänet pois 🙂
Maarit / Sopusointuja
Hiljaisuus ja taito pystyä nauttimaan siitä, on arvokasta. On iso ero olla yksinäinen tai (saada) olla yksin. Elämäsi kuulostaa mukavalta, kun on pikkuväkeäkin ilahduttamassa mummia.
Lähes nauratti tuo telkkarikommentti, en minäkään voi sietää mainosten huutoa ja kalkatusta. Tulee väistämättä mieleen, että tutkitaanko niiden tehoa ollenkaan, kun huutopuhe on niin suosittua niissä. Ei ainakaan pure meidän ikäryhmäämme…
Annukka
Kauniit kuvat ja tunnelmat jälleen. Ja voin ihan täysin samaistua erityisesti tähän "On paljon asioita, mihin voimme vaikuttaa. Myös onnellisuuden ja hyvinvointimme eteen voimme itse tehdä paljon. Olen itse nauttinut aina hiljaisuudesta ja yksinolosta, ja tarvitsen niitä molempia. Iän myötä kestän yhä vähemmän kovia ääniä, meteliä ja jopa liian kovaäänisesti meuhkaavaa puhetta.". Ihan just noin itselläkin. Ja vaikkei kaikkeen toki voikaan vaikuttaa, niin todella paljoon voi. Tässä iässä erityisesti siihen, mihin vapaan aikansa käyttää. Ja miten itseään kohtelee.
Mulla on tapana aika usein lähteä yksinäiselle soulwalkille järvenrantaan tai pitkospuille tai ylipäätään johonkin lähiseudun kauniista paikoista. Silloin en paahda menemään niinkuin lenkillä, joka sekin tosin tekee hyvää kaiken töissä istumisen vastapainoksi.
Meillä on täällä koti-Suomessa niin paljon kauneutta ja rauhaa ympärillä, että välillä ihan sanattomaksi vetää <3
Maarit / Sopusointuja
Kiteytit hyvin asian – viimeistään tässä iässä pitää huolehtia itsestään ja rakastaa itseään terveellä tavalla. Niin paljon, ettei anna myöskään kohdella itseään huonosti. Tästä asiasta voisi kirjoittaa tai puhua vaikka kuinka, mutta ehkä tässä oli nyt se oleellisin. Paljon on ihan itsestä kiinni.
Sä oletkin tehnyt paljon hitaan elämän kävelylenkkejä, joista olen kaiholla katsellut ihania kuvia. Voisin ottaa oppia niistä sillä lailla, että lähtisin itsekin joskus vähän pidemmälle. Uusiin maisemiin, mitä meidänkin lähellä piisaa. Se nimittäin virkistää myös aivoja, kun on uudenlaista katseltavaa, muistaa aina äitinikin painottaa <3