sunnuntai 5. heinäkuuta 2020

Kirjojen kaksi roolia & kesäkirjavinkkejä


Olen armottoman hidas lukija. En anna sen häiritä, luen silti koko ajan, jokainen päivä päättyy sängyssä luettuun kirjaan. En osaa mennä nukkumaan ilman jokailtaista lukurituaaliani.

Kirjoja on myös kaikkialla. Niitä ei silti ole mitenkään valtavaa määrää, mutta kuitenkin sen verran, että olohuoneessa on perinteinen kirjahylly. Halusin sen välttämättä jo rakennusvaiheessa, jolloin se integroitiin seinään kiinni. Pyrin siihen, että käyn välillä kirjoja läpi ja laitan niitä aktiivisesti kiertoon, että määrä pysyy hallinnassa ja saadaan tilaa taas uusille. 

Niitä on myös pinoissa siellä täällä, sillä ne ovat kauniita myös sisustuselementteinä. Vaihtelen pinoja joskus jopa kukkien mukaan laittamalla päällimmäiseksi kukkien väriin sopivan kannen. 

Keräilen lukuideoita mistä tahansa ja otan kuvakaappauksen kiinnostavasta, niin että muistan kirjakaupassa. Ostan niitä myös paljon kirppiksiltä ja löytöjen tekeminen on jotenkin sykähdyttävää. Sieltä saattaa bongata sellaisia, mitä ei enää kaupasta löydy. Näin kirjahyllystämme onkin muodostunut varsin sekalainen seurakunta uutta ja vanhaa.





Makuuhuoneen penkillä on kirjakasoja. Olen valikoinut sinne sellaisia, mitä haluan ehkä lukea lähiaikoina, sillä kirjahyllystä ei välttämättä osu silmiin juuri sillä hetkellä sopivaa, kun kaipaa uutta aloitusta. Joku odottaa käsittelyä pidempään, joihinkin tartutaan pikaisesti kun edellinen on saatettu loppuun. Yleensä luen yhtä kerrallaan ellei satu olemaan todella hidas alku enkä pääse oikein eteenpäin - silloin saatan ottaa aikalisän ja aloitan lukemaan ihan toisen tyylistä kirjaa.




Sara Stridsbergin Niin raskas on rakkaus on kirppislöytö. En tuntenut ruotsalaisen kirjailijan tuotantoa aiemmin, mutta kun luin hyllyjen välissä kirjan takakansitekstin, niin en enempää miettinyt: Kjell Westö: "En ole vuosiin lukenut mitään näin kaunista".
Kirja kertoo isän ja tyttären suhteesta vanhan mielisairaalan seinien sisällä. 

Hemingwayn Kilimandsaron lumet on ollut pitkään hyllyssä ja lukematta. Novellit ovat sopivaa luettavaa niihin hetkiin, kun keskittymiskyky vaatii vain lyhyitä tarinoita.




Pia Airaskorven Korpia 11 minuutin kasvojooga (*kirja saatu / Cozy Publizing) tuntui aluksi oudolta - siis kasvojoogaa. Luin sen heti kättelyssä läpi kursorisesti ja huomasin, että minähän olen harrastanut joogan tapaisia kasvojen paineluja jo aika pitkään. Painelen hoitovettä kasvoille aamuin illoin pari-kolme kerrosta ja teen sen niin kuin eräässä kasvohoidossa tehtiin ja neuvottiin. Ne eivät ole hierovia liikkeitä vaan napakoita painalluksia. Huomaan, että kasvojen iho punehtuu hiukan hetkellisesti ja se on merkki aineenvaihdunnan liikkeellelähdöstä. 
Kirjassa tuodaan esille sitä, että kasvojen iho veltostuu iän myötä kuten muukin kroppa ja niiden lihaksia voimistamalla ja vahvistamalla voidaan saada kiinteämmän näköinen iho. Verenkierto paranee ja iho heleytyy. 
Huomaan, että itselleni on tyypillistä erilaiset kasvojen jännitystilat, kireystilat, mitkä ovat lähes tiedostamaton tapa. Mimiikka eli kasvolihasten jatkuva yksitoikkoinen käyttö lisää ryppyjä - juonteita ilmaantuu kuin itsestään tiettyihin kohtiin. Tuskin alan kasvojoogaamaan päivittäin (itseni tuntien), mutta kirjassa on paljon kiinnostavaa, kokonaisvaltaista tietoa itsestään huolehtivalle. Hyviä liikkeitä ja kasvolihasten notkistajia joka tapauksessa, joita voi kotona ollessaan harjoitella. Kasvojooga on maailmallakin nouseva hyvinvointitrendi.

Kirja on selkeästi ja napakasti kirjoitettu ja siksi helppoa luettavaa. Pidin myös siitä, että asioita perustellaan riittävästi ja selkeästi. Lopussa on kätevä kuvakooste ohjeista, mistä voi ottaa muistin virkistykseksi kuvan puhelimeen.

"Kasvojooga on pimeässä saunassa istuvalle, itsekseen viihtyvälle, luontoa rakastavalle suomalaiselle erityisen sopivaa, hillitysti turhamaista kauneuden ja mielenhoitoa."




Kati Tervon tuotantoa en ole lukenut koskaan ennen ja ostin kirjan niinikään kirppikseltä hetken mielijohteesta tutustuakseni hänen tyyliinsä. Iltalaulaja kertoo vanhenevan taiteilijan Ellen Thesleffin  kesästä vuonna 1945, kun hän saapuu kesähuvilalleen Hämeeseen. Myös alkuteksti tempaisi oitis mukaansa.


Elena Ferranten Loistavan ystäväni aloitin jo talvella, mutta se ei runsaasta hehkutuksesta huolimatta kolahtanut. Sille annetaan silti vielä mahdollisuus.


Giulia Endersin Suoliston salaisuus - kaikki kehomme keskeisestä elimestä on hyvä opus kaikille, joita huolettaa suolistonsa tila - lisään tähän vielä, että kaikkia pitäisi huolettaa! Kuten kirjassa todetaan, hyvinvointi lähtee suolistosta - siitä kannattaa pitää huoli ja sillä on merkitystä, mitä suuhunsa pistää. Kirjassa käsitellään selkokielisesti suoliston toiminnasta lähes kaikkea, mistä lehdetkin nykyään paljon kirjoittavat. Suolistofloora ja sen merkitys on tämän päivän hot topic. 

Tähän kirjaan palaan aina silloin tällöin, kun olen lukenut lehdestä tai netistä mitä tahansa suolistoon liittyvää ja haluan lisää aiheesta; mitä täällä sanotaan.


Kuva: Pinterest





Nora Sandin dekkari Kohtalokas merimatka ja Deborah Rodriquezin Kabulin kauneuskoulu ovat aika tuoreita kirppislöytöjä enkä ole vielä päässyt lukemisasteelle, mutta ne odottavat kiltisti vuoroaan. 


Tällä hetkellä luen ahnaasti Lucinda Rileyn kirjasarjaa Seitsemän sisarta (*saatu / Bazar Kustannus). Sarja kertoo miljonääri Papa Saltista, joka on adoptoinut ympäri maailmaa kuusi tyttöä. Seitsemättä sisarta ei ole löytynyt - vielä (ja jännityksellä odotan viimeistä osaa...)
Jokainen kirja on oma tarinansa ja ne voi hyvin lukea missä järjestyksessä tahansa. En ole pitkään aikaan lukenut yhtä koukuttavaa kirjasarjaa, ei millään malttaisi lopettaa lukemista. Juonet polveilevat taitavasti tapahtumia taustottaen ja jokaisessa kirjassa kuljetaan tytön kanssa maailman eri kolkissa sukujuuria etsien. Ehkä sykähdyttävin on aina se hetki, mistä, miten ja miksi Papa löysi vauvan. 
Tyttöjen persoonat avataan uskottavasti ja kertomukset vievät mennessään. Olen lukenut aloituskirjan Seitsemän sisarta ja sain juuri päätökseen Kuun sisaren. Nyt olen Varjon sisaren kimpussa - jälleen yli 700 sivua koukuttavaa tarinaa. 

Olen laittanut Instaan muutamia juttuja näistä Rileyin kirjoista ja sinne on tullut valtavasti viestejä muilta kirjoja lukeneilta - taitaa olla tämän hetken hittikirjat! Enkä yhtään ihmettele.






Riia Koiviston Kukkajuttuja (*kirja saatu) on kaunis ja käytännönläheinen kukkakirja. Se alkaa sanoilla "tee kukista kaunista" ja niihin nimenomaan on paljon vinkkejä. Kukkakimppu, kranssi, seppele, luonnonkukat ja kaupan kukat, kattaukset ja jopa kukkien paketointiin on ideoita. Jos omaat vähääkään itse tekemisen intoa, täältä löytyy runsaasti vinkkejä. 
Paitsi omaksi iloksi, tämä on ihana vieminen myös ystävälle, sillä se ei ole vain selailua varten vaan inspiraatioksi. 





Mitä kirjavinkkejä sinulla olisi jakaa kanssamme? Luetko laajasti kaikenlaista - entäs onko jotain mitä et millään saa luetuksi tai mikä ei kiinnosta?

Lisään vielä tähän loppuun omat inhokkini: historia (paitsi elämänkerrat), avaruus, scifi, tunneoppaat....
Tunneoppaat ovat liian raskaita pääsääntöisesti, tuputtavia joista tulee ähky, luotan enemmän vaistoon ja rentoon otteeseen.

Maarit


14 kommenttia:

  1. Hei, onkos sinulla jokin sammalkirja? Se kiinnostaisi. Minulla ainakin toistaiseksi hyvä unilääke on ollut lukeminen. Lukeminen tosin edistyy hitaasta... Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unilääkkeenä toimii täälläkin, joskus käy niin, että jo toisella sivulla alkaa armoton haukottelu ja silloin onkin sopiva hetki sammuttaa valot ;)
      Sammalkirja oli toukokuussa jutussa: Sammalrakkautta - voit kokeilla tätä linkkiä (en ole varma toimiiko se täällä kommenttikentässä) tai sitten kirjoittaa googleen: sopusointuja sammmalrakkautta.

      https://www.sopusointuja.fi/2020/05/sammalrakkautta.html

      Poista
  2. Olen jotenkin unohtanut novellit, kiitos siis muistutuksesta. Olisikin kiva löytää joku novelliteos, koska välillä tosiaan en hermot ja aika riitä koko kirjalle, mutta 20-40 sivuisen novellin lukisin mieluusti.
    Tykkään rikos- ja rakkaustarinoista, mutta en jaksaisi ehkä mitään scifikirjaa lukea alusta loppuun.
    Leppoisaa sunnuntai-iltaa sinulle Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuosta syystä novellit ovat myös kiva ratkaisu. Rikos ja rakkaus toimii myös aina - dekkari on varmasti seuraava kirja Sisarten jälkeen - saa nähdä miten onnistuu, sillä ne ovat temmanneet todella mukaansa!
      Ihanaa keskiviikkoa Outi <3

      Poista
  3. Seitsemän sisarta on ihanaa luettavaa. Olen lukenut järjestyksessä ja kirjastossa on Kuun sisar jonossa (tosi pitkä on jonotusaika, suosittu kirjasarja siis on) Sitä odotellessa sain käsiini Lucinda Rileyn Perhosten Huone, tässä tarinassa on tämä viikonloppu sujunutkin...ja kirjaa ei malta laskea käsistään. Olen himolukija ja ei tule mitään, jos hyvää luettavaa ei jostain syystä ole käsillä. Luen paljon myös dekkareita, ne sopivat mielestäni hyvin romanttisempien tarinoiden vastapainoksi. Käytän kirjastoa, omista kirjoista ja kirjahyllystä olen luopunut...lukuunottamatta muutamaa sisustuskirjaa. Luen mielelläni myös tätä sinun blogiasi, kiitos tosi kivoista aiheista ja joitain vinkkejä olen myös täältä saanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, näin eilen kirjakaupassa tämän ja muistin, että olin lukenut tämän kommenttisi :) Heti kun se tulee pokkarina, hankin sen. Tässä on käynyt niin, että sormien nivelrikko ei oikein salli paksujen kovakantisten kirjojen lukemista, sillä se rasittaa valtavasti sormia.

      "Olen himolukija ja ei tule mitään, jos hyvää luettavaa ei jostain syystä ole käsillä." Kerroit asian juuri niin kuin se on - vaikkei lukisikaan joka päivä, niin kirja on oltava vaiheessa niin että siihen voi tarttua heti kun lukumoodi ilmaantuu.

      Ja kiitos mahdottoman paljon, että myös blogini lukeminen kuuluu lukuinnostukseesi :)

      Ihanaa lukukesää sinulle Pirkko!

      Poista
  4. Ah, lukeminen on ihanaa! Hyvän lukijan kuunteleminenkin on antoisaa, painotus sanalla hyvän, miellyttävän. Lori Nelson Spielmanin kirjat ovat mukavia. Tuntuu kepeydessään hyvältä Emilie Scheppen jännärin jälkeen. Kadonnut poika oli koukuttava tarina, joka oli pakko ahmia nopeasti, että sai selville, mitä, miksi jne. Sisustuskirjoja tykkään silmäillä fiiliksen mukaan. Kivalta tuntuu, kun tyttäretkin löytävät kätköistäni kiintoisaa luettavaa. Kirjan kauneus on monta kertaa johdattanut jonkin sykähdyttävän äärelle. Lukuiloa Maarit! Iltaterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin onkin!
      Olen aloitellut nyt kesällä kuuntelemaan kirjoja ja se vaatii kyllä totuttelua, että pystyy keskittymään. Eilen perkasin laatikollisen mansikoita napit korvilla ja melko hyvin kuuntelu sujui kun tekeminen oli rutiininomaista nyppimistä...
      Kiitos näistä vinkeistä, en ole lukenut kummankaan tuotantoa!

      Kesäiloja kirjojen parissa!

      Poista
  5. Olen lukenut kirjoja aina, ihan pienestä alkaen. Opin lukemaan 5-vuotiaana ja sen jälkeen lähiseudun kirjastot tulivat tutuiksi. Nykyään luen paljon elämäkertoja. Olen lukenut mm. Hillary Clintonin, Bruce Springsteenin, Hectorin elämäkerrat. Seuraavaksi aion lukea Meryl Streepin elämästä kertovan kirjan.Luen myös paljon dekkareita mm. Camilla Grebeä, Katarina Wennstamia, Viveca Steniä. Luen kirjat aina kirjoita. En ole päässyt äänikirjojen makuun. Muutaman kerran on käynyt niin, että kirja on ollut pakko jättää kesken kun siinä ei ole kovankaan yrityksen jälkeenkään päässyt eteenpäin. Kahlasin Elena Ferranten Napoli-sarjan läpi, vaikka paikka paikoin teksti oli melko raskassoutuista. Luen myös paljon sisustus- ja puutarhakirjoja.
    Maarit, mistä olet ostanut toisessa kuvassa olevan lasimaljakon?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinä innostuit kerralla lukemisesta - miten huikean hienoa! Sanon aina, että kun on kiinnostunut lukemisesta, koskaan ei tule tylsää hetkeä ja aina on tekemistä, myös sadepäivinä.

      Kiva että laitoit tänne muutamia vinkkejä, elämänkertoja en ole lukenut pitkään aikaan. Viimeisin taitaa olla Vincent van Goghin ja siitä on todella aikaa. Lukuinnostus pysyy vauhdissa kun lukee riittävän erilaisia kirjoja vuorotellen.
      En tiedä mikä tuossa Ferranten kirjassa oli, kun ei sytyttänyt minuakaan ja kuinka niitä on kehuttu.

      Maljakko on ostettu vuosia sitten Päivin liikkeestä, silloin kun se oli Kivenlahdessa...

      Kivaoja kesäpäiviä Marja sinulle!

      Poista
  6. Rakastan uppoutua kirjojen maailmaan, mutta harmi sentään, taisi olla huhtikuu kun viimeisen kirjan kuin - ei vaan ehdi ja nyt kun on tuhat rautaa tulessa, niin sitä vähemmän. Tuo Riian kukkakirja olisi ihanan inspiroiva, voisi itsekin taiteilla kimppuja luonnonkukista. Leppoisan kauniita heinäkuun päiviä!

    VastaaPoista
  7. Mä en ole kovin laaja lukija. Luen elämänkertoja ja dekkareita, joskus uppoaa myös chic lit.

    VastaaPoista
  8. Hain kirjastosta kasan kirjoja loman alkuun, mutta ehdin lukea vain yhden. Nyt olen urakoinut päivät yhden ison projektin parissa enkä jaksa paria sivua enempää lukea iltaisin. Ehkläpä vielä loppulomasta ehdin.

    VastaaPoista