Tunsin heti jännän tuttuuden tunteen, kun hurautin autolla helmikuisena koleana aamuna Tarinakorun pihaan. Ehdin juuri hypätä autosta ulos, kun Tarja oli jo pihalla ja ojensi höyryävän kahvikupin käteeni. Aloimme muitta mutkitta turisemaan kaiken maailman asioita – kuin vanhat tutut, vaikka emme olleet koskaan tavanneetkaan. Kissa tarkkaili meitä ikkunasta. Maalaismaisema ympärillä oli seesteinen. Tarja kertoi, että on aina ihanaa mennä töihin hyvällä fiiliksellä – pihan poikki navetalle verstaaseen. Enkä yhtään ihmettele.
Kuva: Tarja Rantala
Meidän tarinamme alkoi siitä, kun Tarinakorun kultaseppäartesaani Tarja Rantala otti yhteyttä ja kysyi, josko haluaisin tehdä heidän kanssaan yhteistyötä. Harvoin on sellainen tilanne, että vastaan lähes suoralta kädeltä kyllä. Nyt en aprikoinut yhtään, sillä tämä asia tuntui heti omalta.
Itse asiassa Tarjan yhteydenotto oli lähes telepatiaa, sillä olin laatikoita järjestellessäni jo kerännyt käyttämöttömiä korujani pussiin ja miettinyt mitä voisin niillä tehdä. Sormien nivelrikko ja sen myötä nivelien kasvaminen muhkuraisiksi on aiheuttanut sen, että pari sormusta on jäänyt pieneksi ja käyttämättä.
Hannu ja Tarja Rantala ovat tehneet pajallansa kultasepäntyötä jo vuodesta 1997. Kaikki korut suunnitellaan yhdessä asiakkaan kanssa, asiakkaan toiveita ja muistoja kunnioittaen ja valmistetaan käsin. He eivät käytä 3D-mallinnoksia vaan kaikki myös piirretään edelleen käsin. Voit viedä sinne tarpeettomat hopea- ja kultakorusi, ne sulatetaan ja niistä valmistetaan toiveidesi mukainen koru. Ei tarvitse osata piirtää tai suunnitella, idea voi olla kuva, piirros tai revitty lehdestä – Tarja nappaa ideasta kyllä kiinni. En itsekään tiennyt varmaksi, millaisen haluan – ajatus täsmentyi vasta sitten, kun istuimme Tarjan kanssa saman pöydän ääreen Nurmijärvellä.
Kierrätys ja second hand kaikissa muodoissaan on lähellä sydäntäni, joten oli helppo päästää irti vanhoista kultakoruista – muistoistakin – ja antaa niille uusi aktiivinen elämä. Olen myös aika nopea siivoamaan nurkkia, enkä mielelläni säilyttele tarpeettomia tavaroita. Joku tolkku sentään on siinäkin, kaikkea en sentään hävitä ja nyt oli onni, että olin taltioinut näitä yksittäisiä koruja.
Lähetin Tarjalle etukäteen Pinterestistä muutaman inspiraatiokuvan makusteltaviksi, sillä en osannut yhtään arvioida mitä omista koruistani voitaisiin saada aikaiseksi. Otin tapaamiseemme mukaani pienen pussukan, missä oli sormukset, jokunen yksittäinen korvakoru, ketju ja muuta mitä on vuosien saatossa kertynyt, milloin mistäkin. Muistan, että yhdet korviksetkin oli koiramme puraissut aikoinaan muodottomiksi – näin niitä sekundakoruja kertyy. Kyse ei ole siis mistään sen ihmeellisemmästä arvokoruomaisuudesta.
Käytän valkokultaista kolmirenkaista vihkisormustani ja Tiffanyn hopeista Somerset’iä yleensä yhdessä. Ne onneksi mahtuvat vielä, sillä vasemman käden sormet ovat paremmassa kunnossa. Niitä sormuksia katsellessamme totesimme yhteistuumin, että jotain yksinkertaista, mutta erottuvaa ne kaipasivat. Jotain mikä on myös ajan hermolla, ehkäpä vähän bohoakin kontrastiksi.
Kuvissani oli myös yksi idea, missä on kivet epätavalliseen tyyliin, epäsymmetrisesti ja niin Tarja aloitti piirtämään siitä ideoita siinä jutellessamme.
Iso kivi ja sen pariksi pienempi, molemmat istutettaisiin sileään istukkaan ilman liikaa koristeellisuutta. Kivien ja värien valinta toisi siihen naisellista pehmeyttä. Tästä lähdettiin liikkeelle.
Päädyimme yksinkertaiseen, sileään mataksi harjattuun sormusrunkoon. Muoto on sisältä kulmikas ja ulkoa pehmeäksi pyöristetty. Pienemmäksi kiveksi valitsimme suolapippuritimantin ja isommaksi kuulaan vaalean kuukiven. Siinä yhdistyy heleys ja matta sopusoinnussa. Tarja antoi sille nimenkin, Kuulas.
Suolapippuritimantti edustaa luonnon omaa taidetta. Se on timanttikaivoksella syntyvää sivuvirtaa, epätäydellinen timantti. Se ei ole yhtä kirkasta, sillä hiili ja rauta maankuoren uumenissa on jättänyt siihen jälkensä. Jokainen timantti on ainutlaatuinen yksilö. Näiden tuottaminen myös rasittaa luontoa vähemmän tuotanto- ja kaivostoiminnan kautta. Se on ekologinen timantti ja siksi minulle timantinarvoinen.
Kuva: Tarja Rantala
Tässä on muutamia kiinnostavia työvaiheita, mitä Tarja kuvasi työn edetessä.
Aivan ensiksi kullan laatu arvioidaan ja vain riittävän puhdas kelpuutettiin uuden sormuksen materiaaliksi. Alla olevalla videolla näkyy se maaginen hetki, miten korut sulatetaan – tästä ei ole enää paluuta.
Sula kulta on kaadettu valumuottiin ja tästä aletaan työstämään sormusta.
Valssissa muodostuu haluttu muoto.
Sormus juotetaan muotoonsa.
Tämän jälkeen alkaa istukoiden valmistaminen ja kiinnittäminen sormukseen.
Himmeä pinta saadaan harjaamalla.
Kivet istutetaan paikalleen.
Näin valmistui oma kaunokaiseni, mikä kantaa mukanaan palasen elettyä elämää. Unohtuneet korut pääsivät kierrätyksen kautta aktiiviseen elämään.
Tämä voisi olla toisenlainen äitienpäivälahja – rakkaiden muistojen säilyttäminen kauniilla tavalla. Korujen ottaminen aktiiviseen käyttöön ja saada uniikki omannäköinen koru.
Tarinakoruun voi varata ajan Tarjalle, ottaa korut mukaansa ja mennä keskustelemaan siitä, mikä olisi mahdollista – se ei vielä velvoita mihinkään. Yrityksen nettisivuilta löytyy suuntaa-antavat hintaesimerkit (klik). Toimitusaika on suunnilleen 1-2 kk.
Pyysin Tarjalta vielä puhdistusvinkin koruille ja hän neuvoi laittamaan kippoon astianpesuainetta ja kaatamaan kiehuvaa vettä päälle. Sormukset upotetaan sinne 10-15 minuutiksi ja niitä voi halutessaan hangata hammasharjalla. Sen jälkeen huolellinen huuhtelu ja kuivaus. (sopii myös timanttikoruille mutta ei helmille).
Olen aina tehnyt mielelläni yhteistyötä pienten yritysten kanssa ja erityisesti tänä päivänä on ilo tarjota pienyrittäjille omalta osaltani lisää näkyvyyttä.
Lämmin kiitos Hannu ja Tarja tästä ihastuttavasta yhteistyöstä!
Onpa ihana yhteistyö ja ajatus kierrätyksestä viehättää minuakin. Vihkisormukseni sai jatkon sellaisenaan tyttäreni nimettömässä kohta kaksi vuotta sitten. Joitakin muita sekalaisia voisi muuntaa itselle tai kahdelle nuoremmalle. Verstaalla syntyisi varmasti uniikki rasia korulle. Kiitos inspiroivasta postauksesta jälleen kerran! <3 Tuija
Ihana ajatus, että tyttärelläsi on nyt sormuksesi <3 Jotenkin tosiaan se ajatus, että sekalaiset korut ovat kätkössä laatikoiden pohjalla, on vähän lohduton. Tiedätkö, että kun katson tätä sormusta, tunnen suurta rakkautta ja niin paljon kuin koru voi tuoda, se tuo myös hyvää mieltä – tämä koko tarina tulee aina sen myötä mieleeni.
Teillä on tosiaan puusepäntaitoa omasta takaa – se olisikin upea kokonaisuus korun kanssa!
Kihlasormuksiimme sulatettiin yksi isoäitini sormus. Minulla on myös riipus, joka on vanhojen korujen kullasta uudelleen muotoiltu. Perinnöksi saamastani kultaisesta rannekorusta, jota en koskaan käyttänyt sekä kammottavasta perintöhopealautasesta tehtiin yksinkertaiset rannekorut, joita rakastan. Ne ovat jatkuvasti ranteessa. Lähipiiristä löytyy onnekai kaksi ammattilaista näitä muutosideoitani toteutamaan.
Tosiaan myös hopeaesineistä voisi työstää, sitä en ole tullut ajatelleeksikaan – pidän itsekin hopeisista koruista ja niiden viileästä väristä. Täytyykin katsoa rannekorujasi, kunhan taas nähdään 🙂
Hienoa, että tuot esille näitä perinteisen käsityöalan ammattilaisia. Heidän upeita töitään näkyy aivan liian harvoin blogeissa. Tänä päivänä tehdään paljon näitä uudistustöitä ja minusta se on upeaa "kierrätystä". Samalla säilyy se arvokas tunnervo mukana.
Onneksi minultakin löytyy tuosta kotisohvalta perinteisen seppäalan huippuammattilainen toteuttamaan näitä unelmia. Usein vain käy niin, että olen jonossa viimeisenä 😉 "ne suutarin lapset kengät"!
Sen vuoksi tämä tuntuikin tärkeältä yhteistyöltä – ja lisäksi tuli vielä näin ihastuttava lopputulos.
Sullahan on oiva tilanne – seppä omasta takaa! Tuo on niin valitettavan totta, ettei 'omia' töitään oikein ehdi tehdä – vaikka se toisi rahan sijaan hyvää mieltä <3
Tästä tuli niin hyvä mieli. Miten upeat kuvat olet muuten ottanut Tarinakorun takana olevista ihmisistä. Tuosta sormuksesta tuli herkkä ja kaunis ja nimi Kuulas on täydellinen. Tämä otti oikein sydämestä ja olisi kyllä mitä upein äitienpäivälahjaidea. <3
Kiitos niin paljon ihanasta kommentista <3 Minuakin ottaa oikein sydämestä, kun katson sormusta 🙂 Kuulas on myös mitä parhain nimi sille, sillä mattaiseksi hiottu kulta on myös väriltään kuulas.
Ihanaista keskiviikkoa sinulle Tiia <3
Aivan huikean kaunis sormus, ja miten mahtava idea hyötykäyttää vanhat korut! Eihän niitä raaski poiskaan heittää, mutta on tylsää hillota käyttämättömänä. Muistot säilyvät ehkä jopa piirun verran paremmin, kun sormusta käyttää useammin, kuin vanhoja koruja.
Eikös olekin! En itse näe oikeastaan minkään tavaran hilloamisessa järkeä. No toki on muutamia rakkaita ja tärkeitä esineitä, muttei niin että kaapit olisi pullollaan kaikenlaista, kaikki periaatteessa on käyttötavaraa.
Tää on niin myös mun juttu! Tässä on nimenomaan kysymys tarinoista – se on ihanaa: silloin sormuksella on merkitystä. Olen itse uudistanut kaksi sormusta, jotka olivat tavalla tai toisella rikki. Molemmille tuli uusi tarina, joka puolestaan sisällytti samalla vanhan tarinan.
Kaunis tuo sinun sormus – matta kulta on todella kaunista!
Tarina kulkee korussa kauniisti ja säilyy muistoissa <3 Koruja tulee uudistettuina käytettyä ja vievät ajatukset ainakin useammin muistoihin.
Mattakulta on ehkä kauneinta 🙂
Ihana tarina ja kiva nähdä miten tuo oikein onnistuu ja toteutetaan, sillä en ole korupajassa koskaan ollut näkemässä työn tekoa:) Mahtavaa kierrätystä ja historiaa ja muistoja mukana yhdessä korussa:)
Arvostan niin suuresti käsintehtyjä koruja nyt kun olen nähnyt ja kuullut tekniikasta, ja miten hidasta tekeminen on. Ja miten he Tarinakorulla nauttivat työstään!
Tuija
Onpa ihana yhteistyö ja ajatus kierrätyksestä viehättää minuakin. Vihkisormukseni sai jatkon sellaisenaan tyttäreni nimettömässä kohta kaksi vuotta sitten. Joitakin muita sekalaisia voisi muuntaa itselle tai kahdelle nuoremmalle. Verstaalla syntyisi varmasti uniikki rasia korulle. Kiitos inspiroivasta postauksesta jälleen kerran! <3 Tuija
Maarit / Sopusointuja
Ihana ajatus, että tyttärelläsi on nyt sormuksesi <3 Jotenkin tosiaan se ajatus, että sekalaiset korut ovat kätkössä laatikoiden pohjalla, on vähän lohduton. Tiedätkö, että kun katson tätä sormusta, tunnen suurta rakkautta ja niin paljon kuin koru voi tuoda, se tuo myös hyvää mieltä – tämä koko tarina tulee aina sen myötä mieleeni.
Teillä on tosiaan puusepäntaitoa omasta takaa – se olisikin upea kokonaisuus korun kanssa!
leenariikkala
Ihana tuli, aivan valtavan kaunis! Ja kierrätys ja käsityö. Kiitos tästä tarinasta!
Maarit / Sopusointuja
Kierrätyskulta ja käsityö lisäävät tähän ihanuuteen ihan oman juttunsa ja tekevät siitä ainutlaatuisen!
Outi Krimou/Outi's life
Aivan ihana sormus ja yhteistyö! Todella kaunis lopputulos ja täytyy kyllä myös sanoa, että siitä näkee ammattilaisen kädenjäljen <3
Maarit / Sopusointuja
Eikö vaan! Ja miten se yhteinen sävel sormuksen tyylistä ja fiiliksestä löytyi hetkessä 🙂
Maiju
Kaunis! Ja ihana ajatus.
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Maiju <3
Tuuli - Lumo Lifestyle
Kaunis lopputulos.
Kihlasormuksiimme sulatettiin yksi isoäitini sormus. Minulla on myös riipus, joka on vanhojen korujen kullasta uudelleen muotoiltu. Perinnöksi saamastani kultaisesta rannekorusta, jota en koskaan käyttänyt sekä kammottavasta perintöhopealautasesta tehtiin yksinkertaiset rannekorut, joita rakastan. Ne ovat jatkuvasti ranteessa. Lähipiiristä löytyy onnekai kaksi ammattilaista näitä muutosideoitani toteutamaan.
Maarit / Sopusointuja
Tosiaan myös hopeaesineistä voisi työstää, sitä en ole tullut ajatelleeksikaan – pidän itsekin hopeisista koruista ja niiden viileästä väristä. Täytyykin katsoa rannekorujasi, kunhan taas nähdään 🙂
tuulanneli
Naisellinen ja sinun näköisesi lopputulos!
Hienoa, että tuot esille näitä perinteisen käsityöalan ammattilaisia. Heidän upeita töitään näkyy aivan liian harvoin blogeissa. Tänä päivänä tehdään paljon näitä uudistustöitä ja minusta se on upeaa "kierrätystä". Samalla säilyy se arvokas tunnervo mukana.
Onneksi minultakin löytyy tuosta kotisohvalta perinteisen seppäalan huippuammattilainen toteuttamaan näitä unelmia. Usein vain käy niin, että olen jonossa viimeisenä 😉 "ne suutarin lapset kengät"!
Maarit / Sopusointuja
Sen vuoksi tämä tuntuikin tärkeältä yhteistyöltä – ja lisäksi tuli vielä näin ihastuttava lopputulos.
Sullahan on oiva tilanne – seppä omasta takaa! Tuo on niin valitettavan totta, ettei 'omia' töitään oikein ehdi tehdä – vaikka se toisi rahan sijaan hyvää mieltä <3
Tiia Koivusalo
Tästä tuli niin hyvä mieli. Miten upeat kuvat olet muuten ottanut Tarinakorun takana olevista ihmisistä. Tuosta sormuksesta tuli herkkä ja kaunis ja nimi Kuulas on täydellinen. Tämä otti oikein sydämestä ja olisi kyllä mitä upein äitienpäivälahjaidea. <3
Sydämellistä uutta viikkoa Maarit. <3
Maarit / Sopusointuja
Kiitos niin paljon ihanasta kommentista <3 Minuakin ottaa oikein sydämestä, kun katson sormusta 🙂 Kuulas on myös mitä parhain nimi sille, sillä mattaiseksi hiottu kulta on myös väriltään kuulas.
Ihanaista keskiviikkoa sinulle Tiia <3
JonnaH.
Kertakaikkisen upea ja kaunis sormus! <3
Maarit / Sopusointuja
Kiitos Jonna – tai kiitos kuuluu kyllä Tarinakorun taitajille <3
Mia / Beauty Highlights
Miten kaunis lopputulos! Siis voi että! <3
Maarit / Sopusointuja
Se on! Eilen taas ihailin sitä sormessani, sen pehmeää kullansävyä ja kauniisti valoa taittavia kiviä <3
Riitta
Aivan huikean kaunis sormus, ja miten mahtava idea hyötykäyttää vanhat korut! Eihän niitä raaski poiskaan heittää, mutta on tylsää hillota käyttämättömänä. Muistot säilyvät ehkä jopa piirun verran paremmin, kun sormusta käyttää useammin, kuin vanhoja koruja.
Maarit / Sopusointuja
Eikös olekin! En itse näe oikeastaan minkään tavaran hilloamisessa järkeä. No toki on muutamia rakkaita ja tärkeitä esineitä, muttei niin että kaapit olisi pullollaan kaikenlaista, kaikki periaatteessa on käyttötavaraa.
Celia C / good to be home
Tää on niin myös mun juttu! Tässä on nimenomaan kysymys tarinoista – se on ihanaa: silloin sormuksella on merkitystä. Olen itse uudistanut kaksi sormusta, jotka olivat tavalla tai toisella rikki. Molemmille tuli uusi tarina, joka puolestaan sisällytti samalla vanhan tarinan.
Kaunis tuo sinun sormus – matta kulta on todella kaunista!
Maarit / Sopusointuja
Tarina kulkee korussa kauniisti ja säilyy muistoissa <3 Koruja tulee uudistettuina käytettyä ja vievät ajatukset ainakin useammin muistoihin.
Mattakulta on ehkä kauneinta 🙂
Kristallikimara.fi
Ihana tarina ja kiva nähdä miten tuo oikein onnistuu ja toteutetaan, sillä en ole korupajassa koskaan ollut näkemässä työn tekoa:) Mahtavaa kierrätystä ja historiaa ja muistoja mukana yhdessä korussa:)
Maarit / Sopusointuja
Arvostan niin suuresti käsintehtyjä koruja nyt kun olen nähnyt ja kuullut tekniikasta, ja miten hidasta tekeminen on. Ja miten he Tarinakorulla nauttivat työstään!