![]() |
Hetki Turun Seurahuoneella |
![]() |
Ouran saaristo |
![]() |
Merikarvia |
![]() |
Espoon saaristoreissuilta |
![]() |
Turussa |
![]() |
Espoon Rantaraitti, Kivenlahden venesatama |
![]() |
Hetki Turun Seurahuoneella |
![]() |
Ouran saaristo |
![]() |
Merikarvia |
![]() |
Espoon saaristoreissuilta |
![]() |
Turussa |
![]() |
Espoon Rantaraitti, Kivenlahden venesatama |
Suppilovahveropasta on helppo tehdä ja sienillä ryyditetystä pastasta valmistuu juhlavan makuinen arkiruoka hetkessä. Mozzarella antaa pehmeää kermaisuutta ja sitruuna suppilovahveroiden makuun sopivaa kirpakkuutta.
Sain lauantaina itselleni niin tyypillisen päähänpiston. Poikani oli käynyt päivällä kaupunkimökillä nostamassa perunat ja samalla reissulla he olivat menneet sienimetsään. Siihen samaan paikkaan, mistä isäni on poiminut niitä vuosikausia. Isä ei valitettavasti enää kykene sienimetsällekään, mutta onneksi me olemme jatkamassa perinnettä ja tiedämme tutun paikan.
Lähdin siis sunnuntaiaamuna yksin metsään, suppareita metsästämään - itsekseni ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin lyhyellä varoajalla en tietenkään saanut kaveria mukaan, mutta en antanut sen jarruttaa sienihimoani. Metsään oli päästävä. Sienipaikka on lähellä tietä, puhelin oli täynnä virtaa ja olihan tietysti google maps, mistä näin koko ajan sijaintini joten uskalsin lähteä yksin matkaan.
Kiertelin tunnin verran melko suppealla alueella ja suppilovahveroita löytyi kolmisen litraa! Ja tämähän on vasta alkua, pienen pieniä alkuja näytti olevan vaikka kuinka, joten sinne mennään uudelleen. Näyttävät olevan tänä vuonna aikaisessa, vai mitä sanovat sieniasiantuntijat?
Mietin kotvan mitä niille tekisin ja mitä ruokaa valmistaisin. Olen joskus kuivannut suppilovahveroita, mutta niistä tuli aika kitkerän makuisia - ainakin siltä tuntui. Voi toki olla, että laitoin niitä keittoon liikaa, sillä onhan nämä melko vahvan makuisia. Siis hyvässä mielessä.
Päädyin kiehauttamaan ne pannulla, että sain haihdutettua nesteen ja pakastin sienet pusseissa. Yhden satsin jätin pastaa varten - ja jo nyt voin sanoa, että meillä suppilovahverot tullaan tänä syksynä syömään pastan muodossa. Tykätään molemmat pastoista ja sienien maku pääsee oikeuksiinsa hyvin.
Piirakkakin on ihanaa, samoin keitto, mutta pasta on maultaan ylevän herkullinen. Etenkin kun siihen sujauttaa bufala mozzarellaa antamaan suussasulavaa pehmeyttä ja tietenkin sitruunaa. Lisään sitruunaa nykyään melkein mihin vain, rakastan sen kirpakkuutta ja korvaahan se vähän suolaakin.
Lue ensin tämä:
Käytin pastana nauhamaista tagliatellea, se vain tuntui sopivan tähän. Päätin kokeilla tavallisen öljyn sijaan Pirkka chili-öljyä ja se toimi hyvin eikä ollut yhtään liian tulista. Jääkaappiin oli jäänyt pieni uuden sadon punasipuli, joten käytin sen tähän. Sitruunasta tulee sekä kuorta että mehua. Tämä ei ole laktoositon, sillä bufalaa en ole löytänyt laktoosittomana. Silti suosittelen bufalaa, jos vatsa kestää, sillä se on suussasulavan pehmeää. Muista jättää puolisen desiä keitinvettä kastikkeeseen.
Ohje on 2:lle.
MOZZARELLA-SITRUUNA SUPPILOVAHVEROPASTA -resepti
Pari kourallista höyrytettyjä sieniä (kuivalla pannulla neste haihdutettu)
pieni punasipuli
pari kourallista sieniä
valkosipulinkynsi murskattuna
chiliöljyä
suolaa, pippuria
1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu
1 bufala-mozzarella
lehtipersiljaa runsaasti
1/2 dl pastan keitinvettä
1. Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike.
2. Kuullota sipuli pannulla kevyesti öljyssä ja lisää sienet mielellään kokonaisina tai isoina maukkaina palasina. Mausta valkosipulilla, pippurilla, suolalla. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste sekä osa lehtipersiljasta.
3. Ota puolisen desiä pastan keitinvettä ja lisää pannulle sienien joukkoon. Voit lorauttaa myös lisää öljyä, jos se tuntuu kaipaavan sitä.
4. Murusta lautasella mozzarella ja koristele vielä lehtipersiljalla. Pyöräytä päälle mustapippuria.
Maarit
Jos jokin vaate on tulevana syksynä must - se on siisti pusero. Vaikka työskentelisit kotona tai viettäisit muuten siellä pääsääntöisesti aikaa, tulee silti joskus tarve pukea jotain vähän siistimpää päälle. Aina ei ole mekkofiilis, puhumattakaan bleiserifiiliksestä. Silloin hyvä ja ajaton ratkaisu on astetta siistimpi pusero tai kauluksellinen paita.
Siisti pusero päivittää farkut. Paitis tai pusero on ihan eri asia kuin t-paita tai neule, se on aina vähän pukevampi. Siisti pusero käy myös palaveriin farkkujen kanssa. Ja kun sitä asustaa kaula-, ranne- tai korvakoruilla, siitä tulee vielä astetta juhlavampi. Tälle syksylle (nythän ensimmäiset uutuudet ovat jo kaupoissa!) on tarjolla paljon kiinnostavia yläosia, mikä on huippujuttu, sillä farkut ovat ja pysyvät suosikkeina vuodesta toiseen.
Nämä jutussa olevat kaksi paitaa ovat Summum Womanin syksyn mallistosta ja olen saanut ne blogiin. Puin molemmat inspiraatioksi sekä sinisten farkkujen että valkoisten farkkujen pariksi, sillä molemmat sopivat molempien kanssa. Valkoisia, off-white ja luonnonvaaleita farkkuja tullaan näkemään paljon syys-talvikauden mittaan.
![]() |
Lisää kuvateksti |
Nyt se päivä vihdoin koitti! Olimme Casa Mimi -blogin Sarin kanssa miettineet jo alkukesästä, että lähdemme kesämatkalle Turkuun tapaamaan ystäväämme ja blogikaveriamme Tuula's Lifen Tuulaa, mikäli koronatilanne on sellainen että voimme lähteä. Olen käynyt kesällä ainoastaan Hangossa, joten pieni irtiotti tuli enemmän kuin tarpeeseen.
Valitsimme päivät keskeltä viikkoa, mikä oli oiva päätös, sillä kaikkialla oli melko väljää ja oli helppoa huolehtia turvaväleistä. Ilma oli elokuuksi helteinen, joten saatoimme syödä myös kaikki ateriat ulkona terasseilla. Sovimme heti, että emme hötkyile sinne tänne, vaan nautitaan ihanasta ilmasta kävellen auringossa ja että istahdetaan alas aina kun siltä tuntuu. Jos olisi ollut viileämpää, olisimme käyneet enemmän museoissa ja näyttelyissä, mutta nyt oli niin kuumat päivät, että päätettiin nauttia (ehkä) kesän viimeisistä hellepäivistä ihan vaan ulkona ja veden äärellä.
![]() |
![]() |
Avelia |
![]() |
Zaké |
![]() |
Zaké |