Elokuun 2020 kuvia

Elokuun viimeinen päivä on käsillä, mutta palataan hetkeksi kuukauden olennaisiin, katsellaan kuvien muodossa miten lämmin elokuu vilahti ja miten pikku hiljaa mieleen alkoi hiipiä suruakin syksyn tulemisesta. 

Elokuussa oli enemmän aurinkoisia päiviä kuin pilvisiä - siltä ainakin tuntuu. Vai enkö vain muista. Miten voikin olla, että huonot ilmat unohtuvat niin helposti ja päällimmäisenä muistissa on sininen taivas, missä pilvet seuraavat toisiaan, iholla auringon lämpö.

Norjassa yli 20 asteen lämpötiloja kutsutaan pohjoismaisiksi kesäpäiviksi, kun meillä Suomessa mitataan hellerajaa. Minusta tuo Norjan termi on hyvä, sillä kun mittari kohoaa 20 asteeseen, lämpötila on juuri sopiva kesälämpö enkä juuri kaipaa lämpimämpää - ulkona tarkenee silti hyvin ja voi istua nauttimassa lämmöstä. 

Elokuu oli lämmin, jopa niin, että unet olivat todella heikot koska oli kuuma nukkua ja unien kannalta syksyiset ilmat otetaan mielihyvin vastaan.

Hetki Turun Seurahuoneella

Vanhalla veneellä. Veneilimme mökillä pariin otteeseen Ouran Saaristoon, joka sijaitsee Merikarvian kohdilla Selkämerellä. Meiltä sinne ajaa pikkuveneellämme noin puolessa tunnissa, osa matkasta tosin mennään etanan vauhdilla, koska vesistö on täynnä kiviä, sekä näkyviä että vedenalaisia. Saaristossa on yli 300 pientä saarta tai luotoa ja toisen retken teimme aivan avomeren reunalla olevalle puuttomalle luodolle. 

Oura kuuluu Selkämeren kansallispuistoon ja on myös Natura 2000 -aluetta. Saarilla on hauskoja, mutta tälle alueelle tyypillisiä nimiä: Pastuskeri, Lankrunni, Kuuskrunni, Hamskeri ja Stukkrunni. Merikarvian alueella nimissä näkyy ruotsinkielen vaikutus siten, että niitä on suomennettu hauskasti. Skeri lienee skär, saari ja krunni grund, pohja. 

Ouran saaristo

Merikarvia

Veneemme mökkeilyaika on ohi ja veimme sen takaisin kotiin kuun puolivälissä. Kesäpäivät silti jatkuivat ja teimme Espoon saaristoon mukavia retkiä kaveriporukalla - niistä voi lukea lisää täältä. Me olemme hyvän ilman veneilijöitä, koska veneemme on pieni ja aika vanha, eikä sillä edes voi lähteä kovilla tuulilla liikkeelle (enkä uskallakaan).

Espoon saaristoreissuilta

 

Loppuuko kesä? Mistä tietää kesän kääntyvän kohti kolmatta vuodenaikaa? No ainakin siitä, että alkaa tekemään mieli tuhdimpia ruokia, heh! Ja kaipuusta sienimetsään. Ensimmäinen sienestysreissu tuotti huikean tuloksen - siis omalla mittapuulla mitattuna - kolmisen litraa suppilovahveroita. 

Tein niistä mozzarella-sitruuna suppispastaa, joka sai makunystyrät hurraamaan. Kermaisen bufalan ja maukkaiden suppilovahveroiden saumaton liitto. Onko muuten suppikset teidän mielestänne mietoja ja makeita? Näin mainitaan useissa lähteissä, mutta itse koen ne jopa aromaattisen vahvoina... Resepti oli edellisiessä jutussa.

Suppismetsään mennään vielä uudelleen ja sitten onkin vuorossa ihana possu-pekoni-suppilovahveropata - kyllä tämä mieliteko ennakoi kesän hiipumista.

Turussa

Miniloma piristi. Ulkomaanreissuja ei voi nyt ajatella eikä suunnitella, ei loppuvuodelle, tuskin ensi vuodellekaan. En halua toistaiseksi lähteä edes risteilylle, sillä meillä on useita riskiryhmäläisiä perhepiirissä. Aika näyttää koska uskaltaa varata matkaakaan... Mutta onhan meillä Turku! Miniloma Turkuun elokuun puolivälissä tuntui kuin olisi ollut Ranskan Rivieralla. Keskityimme ilmojen helliessä Aurajoen rannoilla kävelyyn, kahviloissa istuskeluun, vesibussilla ajeluun ja sisustusparatiisiin. Nämähän ovat Rivierallakin lomailun keskiössä.

Liian usein unohtaa tämmöiset pienimuotoiset lomanpätkät kotimaassa, toki nyt ne ovat ajankohtaisempia, koska ulkomaille ei voi lähteä.

Kotipihan kukat alkavat rapistua. Pelargoniat eivät ole kestäneet viimeistä poissaoloamme, kuivahtaneet kukkaoksat saivat ne näyttämään risukasoilta. Nyppiminen auttoi jonkin verran ilmeen virkistämisessä, mutta väriloisto kärsi kovasti.

Kävimme kotona ollessa äidin kanssa lounaalla Tarvaspään suloisessa villakahvilassa Espoossa, jossa pihapuut olivat saaneet pitsikoristeet. 

Silmää alkavat kummasti miellyttää tumman roosat ja kulahtaneen väriset leikkokukat. Kotia katsellaan myös sisustuksen suhteen syksyisemmällä silmällä.

Lenkkeilyinnon palautuminen on ilahduttanut erityisesti. Olen kävellyt kesän hiljaisuuden jälkeen pitkiä lenkkejä. Itselleni sopii parhaiten heti aamusta liikkeelle lähtö, sillä homma on silloin hoidettu eikä asiaa tarvitse miettiä enää päivän mittaan. Olen alkanut treenaamaan jälleen myös treeniyhteisö MyBnB kanssa ja tähän mennessä olen tehnyt aamuvenyttelyä, pilatesta ja yin-joogaa. Tästä pitäisi nyt pitää kiinni ja saada tämäkin viikko-ohjelman osaksi. Nettiohjelman etuna on tietty se, että sitä voi tehdä oman aikataulunsa mukaan.

Peruskunnon ylläpitämisen lisäksi lihaskunto on ikäisilleni erittäin tärkeää. Juteltiin ystäväni kanssa juuri viikolla tästä aiheesta ja siitä, miten tärkeää on riittävä proteiinin saanti lihasvoiman kannalta vanhuuden päiviä silmällä pitäen. Meillä onkin molemmilla nyt proteiini prioriteettina päivän aterioilla. Siihen on kyllä paneuduttava huolella, että saa päivittäin suositellun määrän (1-1,2 g painokiloa kohti) ja vielä tasapainoisesti kasvi- ja eläinkunnasta.

 

Miten sinä saat itsesi liikkeelle ja liikutko aamulla vai illalla?

Espoon Rantaraitti, Kivenlahden venesatama

Elokuu vierähti mökin ja kodin välillä, mutta enemmän Espoossa, koska alkukaudesta olimme mökillä niin pitkiä aikoja. Vaikka viihdyn mökillä hyvin, välillä on päästävä kotiin ja 'ihmisten ilmoille'. Näkemään äitiä, lapsia ja pikkutyttöjä. Isää en ole nähnyt pitkään aikaan, sillä hoivakotiin ei ole päässyt ja nyt kun vierailut on sallittu, on äiti käynyt siellä, koska sinne on päässyt vain yksi omainen kerrallaan puoleksi tunniksi ja kerran viikossa. Se on niin surullista, mutta jos jotain valopilkkua yrittää nähdä asiassa, niin isä ei onneksi ymmärrä mikä maailmaa riivaa.

Miten sinun elokuusi sujui ja tuntuuko, että kesä on lopuillaan? Mitä sinun liikuntainnostukseesi kuuluu :) ?

Maarit

Mozzarella-sitruuna suppilovahveropasta

Suppilovahveropasta on helppo tehdä ja sienillä ryyditetystä pastasta valmistuu juhlavan makuinen arkiruoka hetkessä. Mozzarella antaa pehmeää kermaisuutta ja sitruuna suppilovahveroiden makuun sopivaa kirpakkuutta.

Sain lauantaina itselleni niin tyypillisen päähänpiston. Poikani oli käynyt päivällä kaupunkimökillä nostamassa perunat ja samalla reissulla he olivat menneet sienimetsään. Siihen samaan paikkaan, mistä isäni on poiminut niitä vuosikausia. Isä ei valitettavasti enää kykene sienimetsällekään, mutta onneksi me olemme jatkamassa perinnettä ja tiedämme tutun paikan.

Lähdin siis sunnuntaiaamuna yksin metsään, suppareita metsästämään - itsekseni ensimmäistä kertaa elämässäni. Näin lyhyellä varoajalla en tietenkään saanut kaveria mukaan, mutta en antanut sen jarruttaa sienihimoani. Metsään oli päästävä. Sienipaikka on lähellä tietä, puhelin oli täynnä virtaa ja olihan tietysti google maps, mistä näin koko ajan sijaintini joten uskalsin lähteä yksin matkaan.

Kiertelin tunnin verran melko suppealla alueella ja suppilovahveroita löytyi kolmisen litraa! Ja tämähän on vasta alkua, pienen pieniä alkuja näytti olevan vaikka kuinka, joten sinne mennään uudelleen. Näyttävät olevan tänä vuonna aikaisessa, vai mitä sanovat sieniasiantuntijat?

Mietin kotvan mitä niille tekisin ja mitä ruokaa valmistaisin. Olen joskus kuivannut suppilovahveroita, mutta niistä tuli aika kitkerän makuisia - ainakin siltä tuntui. Voi toki olla, että laitoin niitä keittoon liikaa, sillä onhan nämä melko vahvan makuisia. Siis hyvässä mielessä.

Päädyin kiehauttamaan ne pannulla, että sain haihdutettua nesteen ja pakastin sienet pusseissa. Yhden satsin jätin pastaa varten - ja jo nyt voin sanoa, että meillä suppilovahverot tullaan tänä syksynä syömään pastan muodossa. Tykätään molemmat pastoista ja sienien maku pääsee oikeuksiinsa hyvin. 

Piirakkakin on ihanaa, samoin keitto, mutta pasta on maultaan ylevän herkullinen. Etenkin kun siihen sujauttaa bufala mozzarellaa antamaan suussasulavaa pehmeyttä ja tietenkin sitruunaa. Lisään sitruunaa nykyään melkein mihin vain, rakastan sen kirpakkuutta ja korvaahan se vähän suolaakin.

Tämä sitruspuserrin on käytössä päivittäin ja olen todennut sen kaikkein toimivimmaksi ja nopeimmaksi. Sitruunaa pyöritellään 'terässä' ja mehu valuu rei'istä saman tien. Laitan sen välillä astianpesukoneeseen tehopesuun, mutta se puhdistuu käytön jälkeen ihan lämpimällä vedellä.

Olin lähes hurmiossa, kun näin sammalmättäiden seassa keltaruskeita suppariryppäitä - siistejä, kauniita ja odottelemassa poimintaa!

Lue ensin tämä:

Käytin pastana nauhamaista tagliatellea, se vain tuntui sopivan tähän. Päätin kokeilla tavallisen öljyn sijaan Pirkka chili-öljyä ja se toimi hyvin eikä ollut yhtään liian tulista. Jääkaappiin oli jäänyt pieni uuden sadon punasipuli, joten käytin sen tähän. Sitruunasta tulee sekä kuorta että mehua. Tämä ei ole laktoositon, sillä bufalaa en ole löytänyt laktoosittomana. Silti suosittelen bufalaa, jos vatsa kestää, sillä se on suussasulavan pehmeää. Muista jättää puolisen desiä keitinvettä kastikkeeseen.

Ohje on 2:lle.

MOZZARELLA-SITRUUNA SUPPILOVAHVEROPASTA -resepti

Pari kourallista höyrytettyjä sieniä (kuivalla pannulla neste haihdutettu)

pieni punasipuli

pari kourallista sieniä

valkosipulinkynsi murskattuna

chiliöljyä 

suolaa, pippuria

1/2 sitruunan raastettu kuori ja mehu

1 bufala-mozzarella

lehtipersiljaa runsaasti

1/2 dl pastan keitinvettä 

1. Keitä pasta ohjeen mukaan ja tee sillä välin kastike.

2. Kuullota sipuli pannulla kevyesti öljyssä ja lisää sienet mielellään kokonaisina tai isoina maukkaina palasina. Mausta valkosipulilla, pippurilla, suolalla. Lisää sitruunan mehu ja kuoriraaste sekä osa lehtipersiljasta.

3. Ota puolisen desiä pastan keitinvettä ja lisää pannulle sienien joukkoon. Voit lorauttaa myös lisää öljyä, jos se tuntuu kaipaavan sitä.

4. Murusta lautasella mozzarella ja koristele vielä lehtipersiljalla. Pyöräytä päälle mustapippuria.

Maarit

Näillä puseroilla selviät syksyn menoista

Jos jokin vaate on tulevana syksynä must - se on siisti pusero. Vaikka työskentelisit kotona tai viettäisit muuten siellä pääsääntöisesti aikaa, tulee silti joskus tarve pukea jotain vähän siistimpää päälle. Aina ei ole mekkofiilis, puhumattakaan bleiserifiiliksestä. Silloin hyvä ja ajaton ratkaisu on astetta siistimpi pusero tai kauluksellinen paita. 

Siisti pusero päivittää farkut. Paitis tai pusero on ihan eri asia kuin t-paita tai neule, se on aina vähän pukevampi. Siisti pusero käy myös palaveriin farkkujen kanssa. Ja kun sitä asustaa kaula-, ranne- tai korvakoruilla, siitä tulee vielä astetta juhlavampi. Tälle syksylle (nythän ensimmäiset uutuudet ovat jo kaupoissa!) on tarjolla paljon kiinnostavia yläosia, mikä on huippujuttu, sillä farkut ovat ja pysyvät suosikkeina vuodesta toiseen. 

Nämä jutussa olevat kaksi paitaa ovat Summum Womanin syksyn mallistosta ja olen saanut ne blogiin. Puin molemmat inspiraatioksi sekä sinisten farkkujen että valkoisten farkkujen pariksi, sillä molemmat sopivat molempien kanssa. Valkoisia, off-white ja luonnonvaaleita farkkuja tullaan näkemään paljon syys-talvikauden mittaan.

  

Hieman kuultava, viidakkokuosinen paita oli päälläni myös viime viikon Turun reissulla. Se on 'luru'materiaalia eli laskeutuu ihanasti ja on superkiva päällä. En käyttänyt alla toppia, joten se ei kuulla liikaa läpi, mutta sinne voi laittaa halutessaan joko ihonvärisen tai mustan topin. Myöhemmin syksyllä käytän aina paitojen alla toppeja lämmittämässä.

Helma on suhteellisen pitkä, reisien puoliväliin minulla, mutta jos haluaa keventää ilmettä, siitä voi laittaa osan vyötärön sisään. Löyhä solmukin lyhentää sitä edestä ja antaa kivan lisämausteen.

Hihoissa on napit, joten ne voi kääräistä puoliväliin ja ne pysyvät myös siellä.

Vähän nauratti, kun meillä sattui olemaan Casa Mimi -blogin Sarin kanssa reissussa samanhenkiset viidakkokuosit :) Puumakuosia ei sentään ollut kummallakaan...

Nyt tarkenee sandaaleissa ainakin vähän aikaa vielä ja myöhemmin syksymmällä puen näiden kanssa nilkkurit. Jos pidän paitaa farkkujen päällä, kaipaan koroketta kenkiin, mikä tekee kokonaisuudesta siromman (koska olen lyhyehkö). Lenkkareiden kanssa näen paidan siten, että paidan helma ovat löyhästi housujen sisällä.

Lisää kuvateksti

Upean runsaslinjainen kauranvaalea viskoosipaita on kuin tehty kapeille alaosille. Hyvä muistisääntö on se, että jompikumpi voi olla runsas, joko ylä- tai alaosa - näin säilyy asun tasapaino. 

Tässä Summum Woman -puserossa on shaalikaulus, mikä laskeutuu kietaisumuotoon helmassa. Etuosaan on kuminauhan avulla tehty rypytys ja helma on takaa pidempi ja se saakin jäädä rennosti housujen päälle. 

Kaula-aukko on hyvin syvä, joten alta saa näkyä ihan luvalla kaunis toppi. Muutenkin aikuiselle naiselle sopii mielestäni paremmin v-aukko tai muu laaja-alainen kaula-aukko, sillä se avartaa olemusta - ja jopa kohottaa kokonaisilmettä. Avara kaula-aukko ei tarkoita perinteistä seksikkyyttä, siihen tarvitaan muita elementtejä, sen sijaan se on monesti tyylikäs ja imarteleva. Pieni pyöreä kaula-aukko toimii päinvastoin. 

Valkoinen, kitti, munankuorenvalkoinen, kaura - nämä eri asteiset vaaleat sopivat kivasti yhteen, kun silmä on tottunut tällaiseen kokovaaleaan maailmaan. Pidän itse siitä, että mukana on puhdas valkoinen raikastamassa värejä.

Täytyy nostaa vielä esille noita valkoisia Piro stretch-farkkuja, koska ne on niin mielettömän pehmeät, joustavat ja mukavat päällä. Ostin ne kesällä Vääksyssä käydessämme ja tilasin sen jälkeen samat sinisinä farkkuina. Jos farkut kiristävät, niin kokeileppa näitä!

Paidat ovat juuri nyt kaupoissa - näinhän se aina on, että kausi ei ole vielä kunnolla alkanutkaan, kun pitää jo miettiä tulevaa sesonkia. Summum Womania myyvät ainakin Stockmann, Zoom Design ja Kekäle verkkokaupoissaan.

Kumpi paita on sinun suosikkisi ja pukisitko ne valkoisten vai sinisten farkkujen kanssa? Entä, osaatko käyttää valkoisia tai vaaleita housuja talviaikaan?

Maarit

A-luokan miniloma Turussa

Nyt se päivä vihdoin koitti! Olimme Casa Mimi -blogin Sarin kanssa miettineet jo alkukesästä, että lähdemme kesämatkalle Turkuun tapaamaan ystäväämme ja blogikaveriamme Tuula's Lifen Tuulaa, mikäli koronatilanne on sellainen että voimme lähteä. Olen käynyt kesällä ainoastaan Hangossa, joten pieni irtiotti tuli enemmän kuin tarpeeseen.

Valitsimme päivät keskeltä viikkoa, mikä oli oiva päätös, sillä kaikkialla oli melko väljää ja oli helppoa huolehtia turvaväleistä. Ilma oli elokuuksi helteinen, joten saatoimme syödä myös kaikki ateriat ulkona terasseilla. Sovimme heti, että emme hötkyile sinne tänne, vaan nautitaan ihanasta ilmasta kävellen auringossa ja että istahdetaan alas aina kun siltä tuntuu. Jos olisi ollut viileämpää, olisimme käyneet enemmän museoissa ja näyttelyissä, mutta nyt oli niin kuumat päivät, että päätettiin nauttia (ehkä) kesän viimeisistä hellepäivistä ihan vaan ulkona ja veden äärellä. 

Tuulan koti on Turussa, mutta me yövyimme Sarin kanssa Turun Seurahuoneella. Hotelli on osa lomaa ja lomatunnelmaa, joten se oli helppo valinta, sillä olin viime vuonna tutustumassa Seurahuoneeseen heti avaamisen jälkeen (juttu löytyy täältä) ja tiesin jo silloin, että tänne palaan vielä. Suomen hotelleista ei ole juurikaan kokemusta, mutta noin heittämällä sanoisin että tämä kuuluu huippuihin. Minuun ei vetoa viiden tähden kreditit, sen sijaan nautin mutkattomasta, kodikkaasta ja tyylikkäästä ympäristöstä. Tätä kaikkea saimme kokea jälleen. 

Kun matkalla on kolme blogin kirjoittajaa, myös kamerat olivat vauhdissa eikä tarvinnut nolostellen pyytää kaveria kuvaajaksi noin kymmenettä kertaa - olimme kaikki täysin samalla aallonpituudella ja tuon tuosta joku huudahti että hei älkää menkö vielä, haluaisin vielä yhden kuvan!

Vain yksi asia oli varma ja etukäteen sovittu - mikäli ilmat sallisivat, niin ajaisimme vesibussilla Ruissalon telakalle. Siellä on sisustusliike Avelian lisäksi Zaké Pizzeria & Wine Bar. Tajuttoman kauniisti rakennetulla telakka-alueella voi istuskella meren rannalla kuin Rivieralla konsanaan. Ja kyllä me istuttiinkin!

Tätä reissua nimenomaan vesibussilla voin suositella kaikille. Hinta on 3 e / suunta ja kokemus ihastuttava. Upeat laivat, uudet hulppeat joenvarsikerrostalot ja pidemmällä pittoreskit pitsihuvilat tarjosivat koko matkan varrelle nähtävää.

Avelia

Zaké

Zaké

Miniloma aurinkoisessa Turussa täytti kaikki toiveemme. Kaloreita ei päässyt kulumaan, vaikka kävelimmekin aika paljon - siitä piti huolen herkuttelut ja kakkukahvittelut Aurajoen rannoilla. 

Tuula kulttuuripersoonana tunsi paikat hyvin ja toimi meille loistavana oppaana; hän osasi aina kertoa taustoista sekä henkilöistä käymissämme paikoissa. 

Ja vielä: kun matkassa on kolme jo hyvin aikuiseen ikään ehtinyttä naista, enää mikään ei hätkähdytä. Voidaan olla rennosti mitä ollaan. Juttu luisti, hypittiin luontevasti hetkessä asiasta toiseen, naurettiin ja ihmeteltiin sitäkin, miten meidän kynsilakkasävytkin natsasivat niin hyvin yhteen.

Suosittelen lämpimästi pistäytymään näiden mukavien naisten blogeissa. Tuula kirjoittaa kulttuurista, saaristosta ja tyylistä: https://www.tuulaslife.fi/. Sarilla on sisustukseen ja tyyliin keskittyvä lifestyle-blogi: https://www.casamimi.fi/.

Maarit

Kesäpäivät Espoon saaristossa

Knapperskär, Gåsgrundet, Pentala, Kaparen, Rövaren - näihin saariin olemme tehneet matkoja tänä kesänä omalla, vanhalla pikku-veneellämme. Noin puolessa tunnissa taittuu matka kauimpaankin saareen, joten kynnys lähteä on matala. 

Lähdimme lauantaina ex-tempore liikkeelle, kun kaverit olivat jo matkalla omalla veneellään ja pyysivät seurakseen. Siinä ei ehtinyt ruokien kanssa hifistellä vaan keitettiin termokseen pikaisesti kahvia voileipien kyytipojaksi. 

Ajoimme suoraan Suvisaariston edustalla olevaan Knapperskäriin. Sen eteläpuolella aukeaa avomeri ja näkymät ovat huikean hienot. Saari kuuluu Espoon kaupungille ja sinne voi tehdä ihan vapaasti retkiä sekä telttailla. Saaristovene ei aja tälle saarelle, mutta yksityisveneille on muutamia hyviä rantautumispaikkoja. Aikaa hurahti viitisen tuntia, kun loikoilimme matalilla kallioilla. Tämä saari on suosikkini tämän vesistöalueen retkikohteista. 

Kirjoitin kolme vuotta sitten laajemman jutun Knapperskäristä ja se löytyy täältä.

Sunnuntaina oltiin jo vähän paremmin varustautuneita, sillä kipaisin heti aamusta kauppaan hakemaan evästarpeita. Suuntasimme nyt enemmän lounaaseen ja Rövarenin ja Kaparenin kautta Kirkkonummen puolelle, Stångören-saareen. Se on Kala- ja Metsämiehet Ry:n käytössä ja kaverimme kutsumana voimme rantautua sinne päiväksi. 

Ilma oli kuuma, meri kirkkaan sininen ja saaren ohi lipui purjehduskisasta Tallinnasta palaavia aluksia. Aurinko porotti niin, että vaikka oli kunnon suojakertoimet, tuntuu että iho tummui monella asteella. Tälläkin saarella oli upeat matalat luodot avomeren puolelle. Ja mikä tärkeintä, kunnon laituri, mihin voi rantautua. Me tosin ajoimme suojaisaan poukamaan ja vedettiin vene hiekkarannalle. Sekin hyöty on pikkuveneestä, että laituriin ja rantaan ajaminen on helpompaa.

Muistan ikuisesti ensimmäisen rantautumisemme Kapareniin. Jouduttiin ajamaan kiinni kallioon ja minä sain käskyn hypätä kalliolle köyden kanssa. Minähän hyppäsin ja köysikin oli mukana (ja toinen pää kiinni veneessä), mutta kallio oli vielä märkä ja tietysti liukas kuin mikäkin ja liu'uin vyötäröä myöten veteen vaatteet päällä. Onneksi ei ollut sen syvempää, sillä uimataito on mitä on - ja onneksi oli liivit päällä. Siitä oppineena en hyppele veneestä ilman liivejä.

Kaparenin hienot kalliot

Vaikken varsinaisesti ole mikään vettä tai veneilyä sinänsä rakastava, koska uimataito on huono ja muutenkin on jonkinasteinen pelko merellä liikkuessa, silti oli ihanaa viettää kuuma elokuun viikonloppu vesillä.

Maisema oli niin sininen kuin vain sininen voi olla ja ilma kuin morsian. Aika täydellistä.

Laitan tähän loppuun vielä kuvan Kivenlahden venesatamasta. Otin sen lauantaina kello 13 ja ihmeteltiin suuresti sitä, että laiturit ovat täynnä hinnakkaita ja isojakin veneitä. Oli viikonloppu eikä tämän parempaa ilmaa voi Suomessa olla veneilyyn. 

Sitäkin taustaa vasten ollaan ihan tyytyväisiä vuosimallia -87 olevan paattimme kyydissä. Se on hoitanut tehtävänsä erinomaisesti ja on aina valmiina pieneen irtiottoon. Sekään ei harmita yhtään, jos kesän kelit ovat niin huonot, että veneily jää vähälle. Montaa euroa ei ole veneessä kiinni.

Maarit