Joulukuun kuvia ja uuden odotusta

Muistan kun vuosi sitten hankin kultakantisen kalenterin ja kirjoitin Instaan toivorikkaana, että ensi vuodesta tulee kultainen vuosi. Kultaista oli tammikuinen Thaimaanmatka ja ystävien kanssa tehty pieni pyrähdys Nizzaan maaliskuun puolessa välissä, juuri kun koko roska läimähti vastoin kasvoja. 

Vuoden mittaan on ollut silti paljon kaikkea mukavaakin. Vain pienimuotoisemmin ja välillä hippusen enemmän. Ravintolassakäynnit on jääneet kokonaan, kuten lähes kaikki muukin kodin ulkopuolinen sosiaalinen elämä. Joululahjoiksi annoimme tänä vuonna erilaisia herkkuja ja ruokaan liittyviä pikku paketteja, joten sekään ei edellyttänyt kauppoihin lähtemistä. Pikkutyttöjen paketit hankittiin netistä ja aiemmin syksyllä, kun kohdalle osui sopiva. 

Toistaiseksi olemme kaikki selvinneet sairastumatta ja nyt odottelemme rokotusta kuin kuuta nousevaa. 

Joulunviettoon teimme viime hetkellä muutoksen ja hajaannuimme pieniin perheryhmiin kolmeen kotiin. Se oli ikävä ratkaisu, mutta uskon, että tässä tilanteessa se oli tarpeen - ja suositusten mukainen. Mieli oli rauhallisempi tämän päätöksen jälkeen. 

Ruokapöydän yksi ilahduttavista asioista oli porkkala, jonka poikamme toi tyttöystävänsä kanssa joulupöytään. Se oli taivaallisen hyvää ja mitä mainioin herkku myös meille, jotka voimme syödä kalaakin. Jos tätä söisi silmät kiinni, ei tajuaisi mitä se on :) Eikös nuo leivätkin näytä aivan lohileiviltä! Porkkanalohen eli porkkalan maku saadaan aikaiseksi merisuolalla, savuaromilla ja etikalla.

Olemme retkeilleet lastenlasten kanssa ja Kopparnäs Inkoossa on yksi suosikkipaikoistamme. Siellä voi kävellä rantakiviä ja -kallioita pitkin poukamasta toiseen ja aina löytyy uudenlainen paikka ja näkymä. Eläintenbongauksemme tuotti tähän vuodenaikaan kokonaista kolme lajia: sorsa, joutsen ja kala (rautakala, tosin kuollut). Kahvit ja eväät maistuvat luonnossa ja aina on kotiin tullessa terve puna poskilla.

Uintiharrastus on edelleen vireillä, mistä olen hirmuisen iloinen. En käy päivittäin, mutta se ei ole este pulahtamisen jatkumolle - olen ilmeisesti päässyt sen kynnyksen yli, että välipäivät lopettaisivat innostuksen. Viime päivien tuulinen keli ei ole houkutellut mereen, koska en voi sietää tuulta, mutta uintikamat odottavat repussa.

Kotipihalla rehottaa isolehtiset muratit, ne eivät hätkähdä ainakaan vielä nollakelejä. Vaikuttaa siltä kuin puskissakin olisi tavallista isommat silmut odottamassa puhkeamista vai onkohan se normaali tilanne. Ehken vain ole huomannut sellaista aiemmin. En voi olla ajattelematta, että päivät ovat jo alkaneet pidentyä - minuutteja vasta, mutta silti. Ja se tietää valoa tähän pimeyteen.

Näissä merkeissä kului pimeä syksy ja outo koronavuosikin on juuri lopuillaan. Toivotaan, että ensi vuodesta tulisi se kultaisempi vuosi! Yritetään elää hetkessä ja nauttia pienistä asioista, tulevasta murehtimatta.  

Millä mielellä sinä otat uuden vuoden vastaan?

Valoa ja toivoa uudelle vuodelle ja lämmin kiitos tästä yhteisestä vuodesta <3

Maarit 

Hyvää Joulua

Näin sitä saatiin kotikin joulukuntoon, vaikka vielä muutama päivä sitten näytti lähes toivottomalta. Kirjoitin viime vuonna joulupostaukseen, että joulukuu hurahti sateisena ja synkkänä - niin se on nytkin. Ja pimeyttä varjostaa vielä synkkä pandemiapilvikin. 
Joulumieli on silti kuin vaivihkaa hiipinyt omaankin mieleen sinappia ja muita valmisteluja tehdessä. Ilmalle ei voi mitään, mutta kynttilät ja valot auttavat piristämään mieltä.

Monissa perheissä vietetään tänä vuonna erilaista joulua, erilaisella kokoonpanolla, niin meilläkin. Se on harmillista ja tulee kyyneleet silmiin, kun asiaa miettii. Silti sille ei voi mitään, nyt on tärkeintä tehdä se mitä kukin itse voi tehdä suojautuakseen ja suojatakseen läheisiään.

Omaa mieltä keventää rauhallinen, jopa harras joulumusiikki. Musiikilla on valtava voima tunnelman luomiseen. Tänään tuli radiosta Jorma Kääriäisen & Agentsin Silent Night ja se oli tämän päivän tunnelmointibiisi - se on yksi kauneimmista versioista tästä herkästä joululaulusta. 

Lämminhenkistä joulunaikaa! 

Maarit

PS Sinapista tuli liian löysää... Huomenna uusiksi.

Kaunista keskiviikkoa

Tummunut hopea appivanhemmilta saaduissa kynttilänjaloissa. Harvoin esiin pilkahtavan auringon luoma kultainen valo keittiössä. Kuivunut hortensia maljakossa. Hyväntuoksuiset ja kauniit kylpytuotteet. Kylmiä varpaita lämmittävät suloiset pikkusukat. Kynttilän valo. Uusi pehmeäkantinen kaunis muistikirja ja se tunne, kun taltioit siihen ensimmäisen tärkeän jutun.  Nämä ilahduttavat juuri nyt.

Tässä oli ihan vain kauniita kuvia harmaan keskiviikkopäivän piristykseksi <3

Maarit 

Pienin askelin jouluun - työhuonekin sai jouluilmeen

Välillä meinaa tulla hiki, kun ajattelee joulua. 3. adventti ja 11 päivää jäljellä aattoon. Laittelen kotia kuten ennenkin, pienin askelin jouluisempaan suuntaan. Muutamat männynoksat ovat jo maljakoissa ja pari valoketjua luo valoa olohuoneessa. Näillä elementeillä mennään muutenkin, kuten yleensäkin.

Siivosin työhuoneen, järjestelin pöydän ja laitoin esille kaapeista toisenlaisia esineitä ja tavaroita. Ostin aiemmin syksyllä vanhan (näköisen) pikkupöydän, vai mikään tuo mahtaa olla, nettikirppikseltä ja nostin sen pöydälle. Siihen voi tehdä sitten vaihtuvia asetelmia vuoden mittaan. Pöydällä ei ole muuta jouluista kuin paperipallonauha, mutta silti se näyttää mielestäni jouluiselta. Ehkä se on valojen lisäksi tuo patinoitunut puu, lämmin keltainen väri tuoksupullossa, kynttilä...

Lyyraviikuna oli onnettomassa kunnossa, varren päässä jäljellä vain muutama lehti, mutta nyt se on jostain syystä alkanut kasvattamaan uusia.

Olohuoneen järjestys muutettiin eilen (ja tuli taas kuin uusi koti!) ja loputkin ikkunat pestiin samalla sisäpuolelta. Suuritöisimmät hommat oli siis tässä, ja ne oltaisiin tehty muutenkin mutta on jäänyt tekemättä. Lähempänä joulua tehtävät askareet on pääsääntöisesti listattuna, joten ei syytä huoleen. Meillä tehdään vain normaali viikkosiivous ja katsotaan, että paikat on yleisesti ottaen kunnossa. Oli jännä huomata, että kirjoittaessani tätä juttua ja laittaessani ylös niitä asioita, mistä pitää huolehtia lähempänä aattoa, taakka keveni kummasti. Päiviä on paljon jäljellä ja kun tekee vähitellen suunnitellusti, ei pääse hiki tulemaankaan. Joulua vietetään meillä muutenkin pienesti läheisten kanssa ja jokainen pitää tahollaan 10 päivän karanteenin ennen aattoa.

Millä mallilla siellä on asiat, osaatko ottaa rennosti vai kärsitkö joulustressistä?

Maarit

Verikokeilla tietoa terveydestäsi ja tukea hyvinvointiinsi

Kaupallinen yhteistyö: Suomen Terveystalo

Kun jätin työelämän taakseni, jäi samalla myös työterveyshuollon huolenpito ja monien terveyteeni ja hyvinvointiini liittyvien asioiden aktiivinen seuranta tutkimuksilla. Päätin kuitenkin jo silloin viitisen vuotta sitten, etten jätä näitä tärkeitä terveysasioita hoitamatta, koska muun muassa kolesteroliarvoni on ollut koholla jo vuosikausia. 

Elän suhteellisen terveellistä elämää - liikun useina päivinä viikossa, en tupakoi, paino on ikäiselleni normaali, alkoholia käytän niin kuin normaali ihminen käyttää ja kokkaan varsin monipuoliset ja terveelliset ruoat itse. Olen miettinyt asian niin, että koska olen itselleni tärkeä, haluan huolehtia jatkossakin terveydestäni hyvin ja olen päättänyt seurata sitä aktiivisesti erilaisin tavoin. 


Käyn suositusten mukaan vuoden parin välein hammaslääkärissä/hammashygienistillä, silmänpohjakuvauksessa (glaukooma on sukurasite), gynekologilla ja rintojen ultrassa/mammografiassa. Jäädessäni pois työelämästä huomasin aika pian, että on myös mahdollista teettää laajoja laboratoriotestejä ilman lääkärin lähetettä.
Veriarvoja seuraamalla voi jopa ennaltaehkäistä sairauksia ja mahdolliset puutostilat voivat aiheuttaa oireita (esim. väsymys tai heikotus), joiden syy selviää vasta laboratoriokokeissa. On silti muistettava, että on muitakin tekijöitä, joita on syytä tarkkailla kuten esimerkiksi verenpaine. Meillä se hoituu kotimittarilla.


Teetin itse ensimmäisen  Naisen tutkimuspaketti -laboratoriotestin Terveystalossa 3 vuotta sitten ja nyt marraskuussa uudelleen tämän yhteistyön yhteydessä. Terveystalon Naisen laajaan tutkimuspakettiin kuuluu 26 verestä mitattavaa eri arvoa ja linkistä ilmenee myös mitkä kaikki kuuluvat testiin. 
Käyn läpi tässä niistä ne, mitkä mielestäni jokaisen olisi hyvä tutkituttaa: kolesteroli, d-vitamiini ja ferritiini. Omista arvoistani 4 oli viitearvon ulkopuolella eli kokonaiskolesteroli, LDL-kolesteroli, leukosyytit ja d-vitamiini - todella tärkeät arvot, mutta onnekseni poikkeamat eivät olleet kovin suuria. 

Ylhäällä kolesteroli ja d-vitamiini; alhaalla leukosyytit ja ferritiini

KOLESTEROLI

Kolesterolista puhutaan niin paljon ja tietoa on runsaasti saatavilla, joten se on varmasti kaikille tuttu asia - tai uhka. Omalla kohdallani kolesterolin seuraaminen on elintärkeää, sillä olen perinyt senkin vanhemmiltani ja tämä tarkoittaa sitä, että arvoja on seurattava aktiivisesti, sillä korkealla kolesterolilla on yhteys sepelvaltimo- ja muihin sydänsairauksiin. 
Vuonna 2017 kokonaiskolesterolini oli 7,5, vuonna 2019 6,3  ja tänä vuonna edelleen 6,3. Arvot ovat laskusuunnassa, mikä on todella ilahduttavaa. Hyvä kolesteroli HDL on noussut ja on viitearvojen sisällä, huono LDL ei ole viitearvoissa, mutta on laskenut (vuonna 2017 se oli 4,8 ja nyt 3,5) eli kaiken kaikkiaan suuntaus on hyvä. Sukuperimä vaanii kuitenkin taustalla ja kolesteroli on ehkä eniten pinnalla arjessani, syömisissä ja muussa elämässä. 

Olen tehnyt tietoisesti muutaman ryhtiliikkeen, joista kerroin tässä blogikirjoituksessani eli liikunta ja ruokavalio ovat olleet omalla kohdallani avaintekijät arvojen paranemiseen. Tuossa kirjoituksessa annan vinkkejä myös siitä, mitä olen jättänyt pois ja mitä olen lisännyt ruokavaliooni.

Lisätietoa kolesterolista ja sen mittaamisesta sekä ajanvaraus löytyy Terveystalon tietopaketista.

FERRITIINI

Kehon rautavarasto eli ferritiiniarvo on ollut jostain syystä koholla myös edellisessä, vuonna 2017 tehdyssä testissä. Kun viitearvo on 10-150 välillä, arvo oli tuolloin 183,9 ja nyt 139,4. Ferritiiniarvo laskee raudanpuutteesta aikaisemmin kuin hemoglobiini, joten se on tärkeä mittari myös anemian arvioinnin suhteen ja jo alle 30:n arvoa pidetään raudanpuutteena. 
Voit lukea tästä linkistä lisää ferritiinistä ja raudanpuutteesta.

D-VITAMIINI

D-vitamiini -arvo on hiukan alle viitearvon. Hyvin varmasti se johtuu siitä, etten ole syönyt D-vitamiinia päivittäin - se on vain unohtunut. Tämä oli erinomainen muistutus siitä, että ohjeita tulee noudattaa eikä sitä ole turhaan määrätty.  D-vitamiini mielletään usein ’luustovitamiiniksi’, mutta se on oleellisessa roolissa osteoporoosin ehkäisyn lisäksi myös sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen ja monen muun taudin hallinnassa.

Tämän linkin takaa löydät lisätietoa asiasta: Terveystalon tietopaketti/d-vitamiini.

Leukosyytit olivat hiukan alle viitearvon ja se on asia mikä jäi selvitettäväksi. Poikkeama on pieni, sillä oma arvoni oli 3,1 ja viitearvot ovat 3,4 - 8,2. 


Veriarvojen seuraamisesta on tullut tärkeä osa omasta terveydentilastani huolehtimisessa. Se on helppoa ja vaivatonta, koska laboratoriotesteihin pääsee ilman lääkärin lähetettä varaamalla ajan suoraan Terveystalon ajanvarauksesta haluamaansa laboratorioon. Tulokset tulivat nopeasti, sillä kävin aamulla testissä ja jo samana iltana putkahti tekstiviesti että valmista on.

Latasin myös Terveystalon Oma terveys -applikaation puhelimeeni ja sieltä näkee selkeästi ja havainnollisesti kaikki tulokset, viitearvot sekä mahdolliset poikkeamat. Samalla oli varsin kätevää tutkia myös vuoden 2017 tuloksia; niinikään kaikki lääkärissäkäyntini Terveystalossa olivat näkyvillä.
Jokaisen mitatun arvon kohdalta löytyy kompaktisti lisätietoa, mutta jos poikkeama on suuri, on tietenkin syytä keskustella lääkärin kanssa. 
Mikäli kaipaa pikaista lääkärin kommenttia poikkeama-arvoon, maksullinen chat-palvelu hoituu tarvittaessa nopeasti klikkaamalla ’osta chat’ -nappia. Jos laboratoriokokeissa ilmenee viitearvojen ulkopuolisia tuloksia, Terveystalolla on mahdollisuus saada jatkohoitoa koko hoitoketjun osalta – kaikki eri alojen asiantuntijat ovat tavoitettavissa yhden katon alla.

On niin huoletonta, kun tietää nyt missä mennään - ei tarvitse miettiä eikä olla huolissaan näiden suhteen. Veriarvojen seuraaminen on ollut itselleni tärkeä osa hyvinvointiani ja on itse asiassa kannustanut mukavalla tavalla kohti entistä terveempiä elämäntapoja ja miettimään myös ruokatottumuksia. Kun valmistan itse kaiken ruoan, voin vaikuttaa siihen, kuinka terveellisesti syömme. Ja ravinnolla on liikunnan lisäksi iso merkitys moneen asiaan. 
Pidän itseäni taloudellisena ihmisenä ja säästän monessa asiassa niin paljon, että mahdollistan terveydestäni huolehtimisen. 


Pidetään huoli itsestämme - tämä on asia mihin voimme itse vaikuttaa!

Oletko sinä käynyt tai oletko ajatellut meneväsi laajaan verikokeeseen tai mittauttamaan d-vitamiini- tai ferritiiniarvoja? Seuraatko ylipäätänsä aktiivisesti omia arvojasi?

Maarit

Paahtopaisti - joulunalusajan vaivaton viikonloppuruoka

Oletko muistanut paahtopaistin olemassaolon? Helposti uunissa valmistuvana paahtopaisti on mitä mainioin viikonlopun vaivaton ruoka. Meillä tehdään sitä muutaman kerran vuodessa ja etenkin näin syksyllä kroppa kaipaa välillä tuhdimpaa syötävää. Jos pöytään on tulossa vieraita, tämä on kasvisten ja perunoiden lisäkkeenä maukas.

Käytän tähän yleensä sisäpaistia ja se on onneksi ollut mureaa jopa niin, että ollaan syöty loput voileivän päällä leikkeleenä. Lisäaineeton ja lähes rasvaton leivänpäällinen maistuu erityisesti ruisleivän päällä. Päälle vielä suolakurkkua, ai että!

Tämän paahtopaistin salaisuus on 1 vrk:n etukäteismarinointi balsamico-soija-mausteseoksella ja sitten vain uuniin. Sillä aikaa kun paisti on uunissa noin tunnin tai vähän yli riippuen koosta, ehtii valmistella muut ruoat. Marinadia on runsas määrä, joten se riittää myös noin 2 kg:n paistille. 

Ohje on ollut Glorian Ruoka&Viini-lehdessä.

PAAHTOPAISTI -resepti

reilu 1 kg sisäpaistia

MARINADI:

1/2  dl balsamiviinietikkaa

1/2  dl soijaa

1 1/2 rkl murskattua valkosipulia

2 rkl oliiviöljyä

1 tl mustapippuria myllystä

1 rkl dijoninsinappia

1 1/2 tl suolaa

ripaus cayennepippuria

1. Laita paisti muovipussiin. Yhdistä marindarin ainekset ja kaada pussiin. Sulje pussi ja anna marinoitua vuorokauden jääkaapissa. Voit käännellä pussia välillä.

2. Nosta liha noin tunniksi huoneenlämpöön ennen paistamista. Laita uuni kuumenemaan 225 asteeseen.
Valuta liha marinadista ja laita se uunivuokaan. 

3. Laita paistomittari paksuimpaan kohtaan ja paista ensin 15 minuuttia ja laske sen jälkeen lämpötila 150 asteeseen. 55-65 astetta on sopiva kypsyysaste. 55 asteessa liha on raakaa, 60 asteessa puolikypsää ja 70 asteessa kypsää. 
Paistoin kilon palaa noin tunnin ja se oli 63 asteista, kun otin pois. 

Paistiliemestä voi tehdä myös kastikkeen suurustamalla.

Maarit