sunnuntai 24. tammikuuta 2021

Sunnuntaileipomus: rapeakuorinen sekaleipä

Päivät ja viikot lipuvat hiljalleen eteenpäin ja tammikuu lähenee loppuaan. Tämäkin sunnuntai toisti samaa kaavaa kuin koko alkuvuosi. Heräsin vähän huonosti nukutun yön jälkeen väsyneenä, vaikkei tämä yö ollut edes pahimmasta päästä. On ollut öitä, että katson vielä kahdelta kelloa ja mietin nousenko kokonaan ylös, kun uni ei tule. Mutta onneksi niitä öitä on harvoin. Se on selvää, että nukuin paremmin silloin kun kävin uimassa - nyt on siitä ollut liian pitkä tauko. Se kyllä korjaantuu, kunhan taas tulee valoisia ja tuulettomia päiviä. Sen suhteen voin siis olla aika rauhassa.

Sain sentään jotain aikaiseksi, leivoin vuokaleipää. Siitä vähän tuonnempana, ensin hieman tämän sunnuntain tunnelmia.


Maisemat ovat hellineet ulkoilijoita ja vaikkei ole ollutkaan aurinkoista, on ilma silti ollut muutamista tuulipäivistä huolimatta happiraikas  ja mitä mainioin lenkkeilyyn. Ladut on kuulemma niin ruuhkaisia etten välitä mennä tupeksimaan sinne väliin, odotan ihan rauhassa että meren jää on riittävän paksua sivakointiin. Tänään oli harmaata ja varsin ankea keli, eikä houkutellut yhtään ulos - silti oli pakko lähteä päivittäiselle kävelylenkille. Nastat olivat tarpeen, sillä paikoitellen tiet olivat täysin ohuen jään peitossa. Kannatti lähteä, olo piristyi kuin taikaiskusta.


Tämän suloisen kimpun huumaava ruusuntuoksu on leijaillut kotona ja edelleen tulee kyyneleet silmiin sitä katsoessa.  Näin ihanaa ja upean väristä kukkakimppua en ole varmasti koskaan nähnyt, saatikka saanaut. Kuinka voikaan olla niin pehmeä ja eteerinen roosa sävy! Kiitos ihanalle Leena-ystävälleni lämpimästä ajatuksesta ja tyylitajusta tämän valitsemisessa <3


Siistin tänään keittiön hyllyjä ja otin pois viimeisiä jouluesineiden rippeitä. Nyt kaipaan lisää vihreää noille hyllyille ja taidan ensi töikseni napsia sinne oksia kultaköynnöksestä, mikä rehottaa takan päällä. Lähes lattiaan ulottuvista lonkeroista saa monta uutta alkua ja ne juurtuvat yllättävän nopeasti maljakossa. Ajatelkaa, että reilun kuukauden kuluttua ollaan jo maaliskuun kynnyksellä ja alkaa kasvienkin kevätkausi!


Tämän päivän huippu oli tosiaan makoisan sekaleivän leipominen. Leipä muistuttaa saaristolaisleipää, mutta se ei ole kovin makea, vaan maukas ja vaaleampi. Kun mies toteaa, että 'nyt meni tuubiin!', on syytä hyristellä tyytyväisyyttä. Meni kyllä ihan omastakin mielestä, sillä aina ei nämä vuoka-/saaristolaisleivät onnistu. Teen ihan ohjeen mukaan, mutta joskus ne eivät nouse kunnolla tai jäävät sisältä raaoiksi. Arvelen myös, että joskus on liikaa ruisjauhoja, mikä tekee leivästä liian tiivistäkin.

Nyt sävelsin saaristolaislimpun ohjeista tämän sekaleivän. Laitoin vain vähän ruisjauhoja ja riittävästi hiivaa. Lisäsin leseitä ja pellavansiemeniä, ja korvasin osan vehnäjauhoista sämpyläjauhoilla. Leivistä tule todella kuohkeita ja rapeapintaisia. Sen olen huomannut, että ohjetta muuttaessa jauhojen ja siementen suhteen kanssa on myös oltava tarkkana, että saa sopivan sitkon aikaiseksi.

Tästä annoksesta tulee 2 kpl Fredman kartonkivuokaan (240x80x55); ja näitä vuokia myydään ihan marketeissa. Itseäni muuten hiukan ärsyttää se, että resepteissä saattaa olla maininta, että tulee 1,5 litran vuokaan sopiva annos, ja kun menet ostamaan kertakäyttövuokia, niissä onkin nuo cm-mitat. 



RAPEAKUORINEN SEKALEIPÄ -resepti

6 dl piimää
2 dl siirappia

2 pss kuivahiivaa
2 dl leipämaltaita
1 dl leseitä, esim kaura
1 dl pellavansiemeniä
3 tl suolaa
1 dl ruisjauhoja
2 dl sämpyläjauhoja tai vastaavia
6 dl vehnäjauhoja

1. Lämmitä piimä kädenlämpöiseksi, mutta ole tarkka, se ei saa kiehua. Lisää siirappi. Voitele sillä aikaa vuoat.
2. Sekoita kaikki kuivat aineet ja lisää ne nesteen sekaan sekoittaen, mutta älä vaivaa.
3. Taikinasta tulee aika paksua, joten nostin sen kauhalla vuokiin. Anna nousta noin 1,5 tuntia liinan alla.
4. Paista 175 asteessa reilu tunti, voi olla lähes 1,5 tuntia uunista riippuen. Kokeile tikulla kypsyyttä. Jos siihen jää yhtään taikinaa, anna sen olla uunissa vielä noin 10 minuuttia kerrallaan lisää. 
Jätin leivät vielä lähes puoleksi tunniksi uuniin, kun olin sammuttanut sen - näin niihin tuli ihanan rapsakka pinta.


Tämä leipä maistuu minkä kanssa vaan, mutta rosépippurigraavattu lohi on kyllä se paras! Tämän ohje löytyy myös blogista, täältä.

Aika paljon elämä pyörii ruoan ympärillä, olipa arki tai sunnuntai. Rakastan hyvää ja yksinkertaista ruokaa ja sitä on ilo tehdä. Tietää mitä syö ja voi huolehtia myös terveellisyysnäkökulmasta. 

Mitä sinun viikonloppuusi kuului? Oletko jauhupeukalo ja mitä olet leiponut - ja onko korona vaikuttanut leipomisintoosi?

Maarit

22 kommenttia:

  1. Täydellinen kukkakimppu roosan hempeine sävyineen ja häivähdys persikkaakin joukossa - ihana muistaminen ystävältä <3 Ihan loisto idea tehdä vähän saaristolaiseen tyyliin vaaleampi limppu, uskon että maut ja tuoksut olivat ihan napakymppi! Tuo lohikin näyttää niin täydelliseltä. Lämmintunnelmaista & rauhaisaa uuden viikon alkua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kimppu oli superkaunis ja nyt otin hieman nuukahtaneet ruusut kuivatukseen kuvausrekvisiitaksi :) Seuraavaksi kokeilen ilman makeutta todella jyväistä leipää, sillä innostuin niin tämän onnistumisesta. Mulla on aina mielessä se ihana leipä mitä syötiin silloin Tartossa hotellin lounaalla - se oli ehkä paras leipä mitä olen ikinä syönyt. Ei ollut kovin makea, mutta tumma - eli ehkä maltaita pitää olla mutta ei siirappia...
      Kiitos Heli, toivon että tämä viikko menee nopeasti ja että voi avata silmät kohti helmikuuta. Hyvää tammikuun loppua!

      Poista
  2. Niin kaunis muistaminen ystävältäsi.

    Itse leivottu leipä on niin hyvää. Minullakin on vähän vaikeaa hahmottaa noita vuokien kokoja. Kotona oleviin vuokiin olen joskus kaatanut vettä saadakseni selvillä mikä niiden vetoisuus onkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se oli todellakin sykähdyttävän kaunis.
      Olen tehnyt ihan saman joskus, ja joskun on pitänyt tarkistaa dl-mitankin mitta-asteikot :)
      Pitääkin hakea sinun blogistasi leipäreseptejä, muistan että olet kova leipomaankin.

      Poista
  3. Makoisan näköistä leipää, muutama päivä sitten tein sämpylöitä, jotka nekin olivat oikein hyviä.
    Kauniita kuvia niin sisältä kuin ulkoakin olet ottanut.

    Tuo kukkakimppu on upea, mahtavat roosan sävyt.

    Itse tykkään leipoa ja leipomisesta kotikin tuoksuu niin hyvälle. Nykyään tulee kuitenkin leivottua harvemmin, kun ollaan kaksin Jarin kanssa. Välilä kuitenkin innostun ja leivon pakkasen täyteen hiivapullaa yms. niitä on kiva sieltä sulatella, kun lapsukaiset tulevat kotiin.

    Iloa maanantaihin Maarit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leipominen on monin tavoin rentouttavaa, mieli lepää ja tuoksu tuo kotoisan tunnelman. Kiitos Sari että muistutit sämpylöistä, en ole muistanut pitkään aikaan niitä. Mulla on ihana Siken ohje, yönyli sämpylät, ja niistä tulee pehmeän rapsakoita.

      Valoisia talvipäiviä <3

      Poista
  4. Lyonin kanaa tein sunnuntai ruoaksi.hyvin onnistui paistinpannussa!
    Olen leiponut makeita piirakoita;omena,rahka ja mokkapaloja.kuivakakuista vanhanajan appelsiinikakkua,äitini reseptillä.tämä korona laittaa edelleen innostumaan leipomisesta.aikaa,kun on.
    Kyllähän se herkuttelu tietysti vyötäröllä näkyy ;)
    -Maippi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Maippi! Niin näkyy täälläkin, jos yhtään lohduttaa :) Pulla ja kakut on maistuneet jo pitkään pimeän talviajan päivinä...
      Miten ihana kuulla että kana onnistui niin hyvin. Olen itsekin tehnyt 'oikaisten' ja maku on aivan yhtä herkullinen. Tein itsekin appelsiinikakkua joulunaikaan - ensimmäistä kertaa - ja se vei sydämeni heti!
      Mukavia talvipäiviä sinulle!

      Poista
  5. Ihana kimppu, aivan täydellinen myös juuri tuohon maljakkoon. Joku on todella ajatuksella kimpun sinulle valinnut!
    Mulla on myös tavallisesti tähän aikaan vuodesta vihreän nälkää, mutta nyt jostain syystä ei vielä. Marimekon liinan viininpunainen on nyt jollain tapaa ollut se, mitä tarvitsen. Energian puutetta? Väreillä on kyllä mieletön psykologinen vaikutus.
    Mies hemmottelee mua silloin tällöin leipomalla gluteenittomia teeleipiä, mikä on aivan ihanaa vaihtelua normi pakasteleiville. Oma leipomiseni rajoittuu perheen merkkipäiviin - suklaakakkua sen olla pitää ;)
    Hyvää uutta vuotta toivotellen, lämpimin ajatuksin, Celia C

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen vieläkin aivan mykistynyt kimpun kauneudesta :)

      Olen miettinyt itsekin usein vuosien mittaan värejä, kun työskentelinkin niiden parissa niin kauan, että niiden merkitys on isompi kuin osaa kuvitellakaan. Joskus väri suorastaan sykähdyttää ja saa sydämen pomppimaan ja päinvastoin - myös niin on käynyt, että haluan pois vääränlaisen värin vaikutuspiiristä. Mitä kaikkea niistä voisikaan saada selville!

      On sulla hyvin asiat <3 Meillä leivon vain minä, mies ei ole varmasti koskaan leiponut mitään, hih. Suklaakakku on kakuista paras, paitsi mehevä appelsiinioliiviöljykakku, mutta se on vähän eri asia :)

      Ajattele, että nyt on jo helmikuu!
      Valoisia päiviä sinulle <3

      Poista
  6. En ole mikään huippuleipoja, mutta kyllä minä välillä leivon kakkuja ja leipiä. Mies tykkää myös minun tekemistä sitruunamuffinseista :)
    Ihanan näköistä leipää olet kyllä tehnyt. Voin kuvitella miten hyvältä se maistuu lämpimänä ja nokareella voita, nam!
    Ihanaa tammikuun viimeistä viikkoa sinulle Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä on hyväkin ettei leivo liian usein, tulee syötyä kaikki mitä uunista ulos tulee; ainakin meillä :) Sitruunamuffinssit on ihania! Tein jouluaikaan taatelimuffareita, mutta sitruunaiset ovat niin keväiset ja raikkaamman makuiset. Hyvä, että muistuttelit niistä!

      Valoisaa helmikuuta Outi <3

      Poista
  7. Tuo kukkakimppu on aivan ihana. Kerrassaan lumoavat värit! Kaunis muistaminen ystävältäsi.
    Sinä olet taitava keittiössä. Mainiosti muutettu saaristolaisleipä sekaleiväksi. Ja näyttää tänne ruudun taaksekin niin herkulliselta. Maistuisi minulle voin kera.
    Hyvää tammikuun loppua ja lämpimiä ajatuksia sinulle, Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula niin paljon <3

      Leivän leipominen rohkaisi kokeilemaan erilaisia jauhoseoksia ja makuja. Se on myös rentouttavaa ja tuoksu tuo hyvän mielen. Voi on ainoa oikea tuoreen leivän päällä, etenkin kun sitä ei muuten juuri syökään.

      Ihania talvipäiviä ja mukavaa helmikuuta sinulle <3

      Poista
  8. Dear Maarit,
    it is always so beautifully decorated with you and the landscape is a dream. For me it always looks like on vacation.
    I can't bake, but in the last year I've been baking bread again and again, mostly Sarah Britton's life changing bread. Do you know that?
    I'm sorry you can't sleep at night, I hope this will go away soon...
    I wish you a nice rest of the week and see you soon here on the blog
    hugs and kisses
    Sigrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Sigrid,
      Thank you so much. This landscape is near our house, in the seaside and it really looks like countryside although this is the second largest city in Finland. It's nice to live here in the middle of nature, but with easy access to services.
      I didn't know Sarah Brittons bread but I went to google it :) It looks fantastic and is full of healthy elements. Fiber rich and contains lots of good-to-you oils. Baking is relaxing and smell of freshly-baked bread is lovely.
      I hope too, enough sleep is so essential as you have also written...
      Big hug and wish you a bright and nice February,
      Maarit

      Poista
  9. Moi Maarit. Ihailin taas tota teidän tiiliseinää. Täytyypä kokeilla tota sun sekaleipää. Korona-aika on kyllä lisännyt mun leipomis & kokkausinnostustani. Mä tykkään leipoa. On ihanaa upottaa kädet taikinaan. Monesti teen piirakka-,pulla- ja leipätaikinat käsin vaikka on kyllä Kitchen Aidikin. Makealla puolella teen usein muffinsseja, suklaakakkuja, tartaletteja ja pikkuleipiä. Suolaista piirakoita (esim. tonnikala-ananas), kasvisnyyttejä ja pitsaa. Seuraavaksi aion kokeilla ekaa kertaa dripping caken tekoa. Mukavaa tammikuun loppua sulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moikka Marja,
      Sinä leivotkin kaikkea ihanaa ja monenlaista herkkua! Leipominen rentouttaa ja lopputulos on aina sykähdyttävän ihana tuoksuineen kaikkineen. Pizzaa teen ehkä itse useimmin - rakastan maukasta ja valkosipulista pizzaa.
      Piti mennä googlaamaan tuo termi, sillä en ollut kuullut sitä aikaisemmin. Laita kuva instaan kun olet dripannut :)
      Mukavaa helmikuuta sinulle!

      Poista
  10. Minäkin jäin tuijottelemaan tuota ihanaa tiiliseinää ja tuoreen leivän tuoksu tuli tänne asti houkuttelevana. Sunnuntaina innostuimme leipomaan. Se olikin ensimmäinen kerta pikkupiiperolle, joka sai maistaa ikiomaa leipomustaan. Korvapuustit onnistuivat ja maistuivat meille muille. Leipä on ollut pitkään, nimenomaan kauraleipä, suunnitelmissani. Joululimppuja on vielä pakastimessakin. Makoisaa torstai-iltaa! Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi hän on jo niin iso, että saa syödä pullaakin :) Aika rientää niin nopeasti!
      Kahvi- ja pullahetket ovat parhaita, tuovat hyvän mielen ja niin vähällä. Ja se tuoksu :)
      Leivän leipominen on melko vaivatonta, joten tartu vain toimeen. Limput ovat kiitollisia, koska kestävät niin hyvin pakkasessa eikä maku tai koostumus muutu miksikään.
      Valoisaa helmikuuta sinulle! <3

      Poista
  11. Kiitos herkullisesta leipäreseptistä ja että miten kauniita kuvia. Ihana tuo valo ja kukkakimppu ja rakastan tuota tiiliseinää. <3

    Mitä mukavinta viinloppua Maarit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo leipä on niin helppo tehdä, kun vain sekoitetaan :)
      Kiitos Tiia kovasti - ihania pakkaspäiviä ja leppoisaa maanantai-iltaa <3

      Poista