Blogikirppis

On aika laittaa taas muutamia vaatteita kiertoon ja kokeilen josko näille löytyisi uusi omistaja blogin kautta. Kokoni on yläosille 36/38 eli S/M. Laitan jokaisen kohdalle vaatteen koon, sekä kriittiset mitat ja mainitsen myös jos se on erityisen pientä kokoa tai muuta erikoista. 

Entiseen tapaan, laita postia: sopusointuja@gmail.com jos olet kiinnostunut ja ensimmäinen ostaja saa vaatteen. Lähetän ne postitse ja valitsen edullisimman vaihtoehdon niinkuin ennenkin, postimaksu tulee hinnan päälle. Se on joko 4,90 tai 5,90 e.

Tämä tunika on myynnissä

1. Zara leopaitis laskeutuvaa viskoosia, M - hinta 15 e

Takaa pidempi malli, olka-helma 68 cm edestä ja 76 cm takaa.
Harmahtava pohja, punamustat kuviot.

2. Naisellinen Prepair frillamekko, S - hinta 35 e - MYYTY

Kuminauhakuja vyötäröllä, musta irrallinen alusmekko, helmassa tuplafrilla.
Ruskeamusta, kuin pientä leoprinttiä.

Vyötärö 76 cm, olka-helma 100 cm.

3. Laskeutuva Selected Femmen valkoinen paita, 36 - hinta 20 e - MYYTY

'Painavan tuntuinen, valuva' paita, hihat hieman ylipitkät, joissa solmittavat nauhat.
Olka-helma 62 cm.

4. Kepeä Prepairin printtimekko, S (mutta väljä malli) - hinta 45 e MYYTY

Luonnonvaalea pohja, beige-harmaa -lehtikuviointi, vaalea erillinen alusmekko.
Vyötäröllä nauhakuja. Olka-helma 120 cm.

5. Pehmoinen 7/8 -pituinen neuletakki, S (reilu) - hinta 40 e MYYTY

Stockmannin Cut&Pret -malli; kevyt ja joustava mohairsekoite: 34% mohairia, 34% villaa, 

27% polyamidia, 5% elastaania. Olka-helma n 77 cm.

6. Day Birger et Mikkelsen tunika 100 % silkkiä, S - hinta 50 e MYYTY

Pohja vaaleanharmaa, kuvioissa roosaa, liilaa ja mustaa. Malli, mitä voi 

pitää tunikana tai nostaa lantiolle, jolloin on pusero. Olka-helma 96 cm. Huom. malli 

on alhaalta kapea, helman leveys noin 90 cm.

7. Blazer paksua joustavaa trikoota, S/M - hinta 18 e - MYYTY

Reilunpituiset hihat, jotka voi kääriä rennosti lyhyemmäksi.

Materiaali 100% puuvillaa. Pohja on 'nudenharmaa' ja kuvioissa harmaita ja 

viininpunaisia kukkia, yleisilme hieman pestyn näköinen. Olka-helma n 70 cm.

 

7. 100 % kashmirpuserot, koko S/M - hinta 20 e kpl  MYYTY

Harmaa: Lafayette Collection (olka-helma 60 cm)
Musta: Benetton (olka-helma 64 cm)
Molemmat ovat kooltaan reilu S / pieni M, mutta malli on kapeahko.

8. Pehmeä nahkainen olkalaukku - hinta 45 e - MYYTY

Musta, laadukas nahka. Vuori ja sisätasku.
Mitat: lev 47 cm, kork 34 cm

Laitappa meiliä mikäli kiinnostuit jostain tai jos haluat lisätietoa...

Ihanaa viikonloppua - nyt onkin ennustettu lämpöasteita :)

Maarit

Päivän klassikkomenu: osso bucco ja sahramiriisi

Kaikkien trendiruokien ohessa on kiva kokata välillä klassikkoruokia. Nyt oli vuorossa monen vuoden jälkeen osso bucco. Reseptikin on todellinen klassikko, ohje on nimittäin noin 30 vuoden takaa ja se on Carl Butlerin keittokirjasta Hyvää ja herkullista Carl Butlerin tapaan. Carl oli tunnettu ruotsalainen kokki ja ravintoloitsija ja tuohon aikaan todella kuuluisa.

Osso bucco tehdään vasikanpotkasta, mutta käytin sitä mitä meidän kaupastamme löytyi eli naudan potkaa. Tämä on hyvin yksinkertainen ohje, vaikka saattaa kuulostaa vaikeatekoiselta. Eniten aikaa vie haudutus uunissa, mutta silloinhan voi tehdä jotain muuta eli se ei ole aktiivista kokkaamista.

Kannattaa laittaa siihen ohjeen mukaisesti anjovista tai sardellia, sillä ne antavat ihanan umamisen maun. Sitruunan kuori antaa kirpakkuutta - tämä on yksinkertaisesti taivaallisen hyvää.

Tein nyt ensimmäistä kertaa myös sen pariksi suositeltua ja suunniteltua sahramiriisiä. Toimi erinomaisesti yhdessä! Olisko tässä menu ensi viikonlopuksi?

Potkan määrää on vaikea määritellä, sillä reseptissä oli alunperin 4 viipaletta potkaa, joka oli 4 henkilölle. Ostin yhden ison ja paksun siivun ja sitä riitti meillä kolmeen annokseen. Ei ole niin kovin väliä lihan grammamäärällä - lisäät vain nesteen määrää jos lihaa on enemmän. Liemi on niin hyvää, että sitä syö ihan sellaisenaankin.

Sahramiriisi tehdään kirjassa uunissa, mutta tein itse ihan perusriisinä kattilassa keittämällä, jonka maustoin sahramilla.

OSSO BUCCO -resepti

naudanpotkaa

n 1 dl vehnäjauhoja

öljyä paistamiseen

1-2 valkosipulin kynttä

1 pieni sipuli

4 dl lihalientä (tai 2 dl lientä ja 2 dl valkoviiniä)

3 rkl tomaattipuretta

2 anjovista tai sardellia

1 pieni nippu persiljaa (tai lehtipersiljaa)

1/2 sitruunan kuori

1. Silppua sipuli.

2. Mausta lihapalat kevyesti suolalla ja pippurilla ja kääntele ne vehnäjauhoissa.

3. Ruskista lihapalat nopeasti kuumalla pannulla öljyssä ja siirrä sivuun.

4. Kuullota sipulisilppua öljyssä ja hauduta muutama minuutti. Puserra joukkoon valkosipuli, lisää tomaattipure ja lihaliemi. Keitä muutama minuutti.

5. Laita lihat uunipataan, lisää sipulisilppuseos ja laita kansi päälle.

6. Kun liha on kypsää ja lohkeaa hyvin, lisää pataan vielä pieneksi pilkotut anjovikset.

7. Tarkista suola ja lisää persiljasilppu ja sitruunankuori lihan päälle siinä vaiheessa kun laitat sen tarjolle.

SAHRAMIRIISI -resepti (4 hengelle)

4 dl riisiä 

sahramia

suolaa

 

Keitä käyttämäsi riisi pakkauksen ohjeen mukaan ja mausta kypsä riisi sahramilla.

Tuhdin lihan pariksi sopivat raikkaat lisukkeet. Käytän tosi paljon punajuuriraastetta ja nyt siivusin myös mehukasta appelsiinia sen kaveriksi.

Oletko tehnyt koskaan, tai syönyt, osso buccoa?

Maarit

 

Kevättuulahdus - taivaansininen leohame

Leoprinttiin saa uutta ilmettä uudella värillä. Perinteisen beige-mustan, mikä toimii aina, vaihtoehtona taivaansininen yhdistettymä mustaan on raikas väriyhdistelmä. Ja sisältää jo ripauksen keväistä fiilistä.

En ole varsinaisesti koskaan ollut leotyyppi, mutta siinä vaiheessa kun hameisiin ilmestyivät toispuoleiset frillat, hankin itselleni hemeen. Sitten löysin vielä paitiksen ja Prepairin topinkin (siitä juttua tässä asujutussa) ja ainakin nyt tuntuu siltä, että leo pysyy kaapissani olipa se muotia tai ei. Käytän leokuviota aina pelkistetysti, printin kuvio rauhoittuu kun muu on yksinkertaista.

Tytär siivosi äskettäin vaatekaappiaan ja nyt asiat kiepsahtivatkin niinpäin, että äityli löysi sieltä itselleen aarteen - silkkimäisen liehuvakankaisen hameen pastellinsinisenä. Yhdistin sen näihin kuviin mustan v-aukkoisen neuleen ja reippaiden nilkkurien kanssa. Tykkään, että liika naisellisuus puhumattakaan seksikkyydestä talttuu reippaan asustuksen myötä. 

Keväämmällä aion pukea hameen vaikkapa t-paidan, lyhyen nahkatakin ja tennareiden kanssa. Leoprintti on mielestäni klassikko eikä sen hankkimista kannata epäröidä peläten meneekö se muodista. Uskon, että se on ja pysyy, onhan sitä nähty jo ties kuinka kauan. Kesälläkin minkä värinen leoprintti tahansa on ihanan raikas vaikka valkoisen t-paidan tai paitiksen kanssa!

Käytiin Casa Mimi -blogin Sarin kanssa viikolla aamiaisella ihanassa F6-hotellissa. Siitä on kuukausia, kun olemme viimeksi nähneet ja sovittiin vain, että voidaan napsia muutamia asukuvia samalla, kun on hyvä kuvaaja paikalla. Ei meinannut nauru loppua, kun riisuttiin takit ja huomattiin, että meillä on täsmälleen samanlaiset asut päällä. 

Olimme päättäneet, että jätetään aamiainen suosiolla väliin, mikäli siellä on liikaa ihmisiä. Sitä vaaraa ei ollut - kun mentiin heti kahdeksan jälkeen, sai olla ja syödä lähes ypöyksin. 

Oletko sinä leoprinttien ystävä vai etkö pukisi sitä päällesi mistään hinnasta?

Maarit

Miltä tuntui olla lapsi

Törmäsin tähän lapsuusaiheiseen haasteeseen kahden kaverini blogeissa ja ensimmäinen ajatukseni oli kiinnostava näkökulma lapsuuteen eri vuosikymmeniltä, eri ikäisten naisten kirjoittamana. Toinen heistä on Jonna Keyword Love -blogista ja toinen Tiia Koivusalo. Olen itse selvästi heitä vanhempi, joten myös lapsuus ja lapsuuden muistot kertovat hyvin erilaisesta ajasta.
On myös tärkeä kirjoittaa tänne välillä vanhoista asioista, mitä lapsenlapsetkin voivat lukea kun heitä kiinnostaa.

Missä synnyit?
Synnyin talvisena pakkaspäivänä Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa.

Onko sinulla sisaruksia?
Meitä on kaksi tyttöä ja siskoni on 9 vuotta nuorempi.

Jakkupuku ja second hand -kengät

Olitko päivähoidossa?
Olin hoidossa naapurissa, muistaakseni kahdessa eri paikassa Kokkolassa. Päiväkotia kutsuttiin silloin lastentarhaksi, mutta ainakaan meillä päin ei ollut siihen aikaan kovin yleistä laittaa lapsia sinne.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Lemmikkieläimet astuivat kuvioon vasta siinä vaiheessa, kun muutimme tänne pääkaupunkiseudulle. Meillä oli Riika, cockerspanieli ja kissa Mikko. Häkkilintukin oli, taisi olla undulaatti.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?
Muistan hyvin miten mekin ajettiin Halsualle täältä etelästä lomailemaan, ja aina ilman turvaistuimia, puhumattakaan turvavöistä.

Oliko sinulla mielilelua?
Miten asiat voikaan unohtua niin totaalisesti... Ainoa minkä muistan oli musta teddykissa, jonka mummoni teki ja joka on tainnut päättää päivänsä kovan rutistelun runtelemana. 
Taisin piirtää ahkerammin kuin leikkiä.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?
Tämä oli alusta alkaen selkeä homma. Siitä asti kun ymmärsin, että isona pitää olla jokin ammattikin, minusta piti tulla joko muotisuunnittelija tai aion mainosalalle, mitä se sitten pienen päässä mahtoikaan tarkoittaa. Tämä oli siis kirjoitettu v 1966 lapsuuteni-kirjaan ja sitä ihmeteltiin aina ja ihmetellään edelleenkin miten olen voinut jo silloin olla perillä tuollaisista asioista, sillä perheessämme tai lähipiirissämme ei ollut tuohon aikaan ketään taiteellisella alalla olevaa. 
Olen ollut suunnattoman kiinnostunut vaatteista, muodista ja meikeistä pikkutytöstä lähtien, joten kovin kauas en harhaillut noista haaveista.

Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin kiltti (muistaakseni), mutta päättäväinen. Se ominaisuus kävi ilmi mm. monista kirjeistä, mitä lähetin isovanhemmilleni Halsualle. Kirjoitin 9-vuotiaana tarkat ohjeet kirjeen muodossa, koska kännyköitä ei ollut, minkälainen leikkimökki pitää rakentaa ja miten aion sen sisustaa. Kirjeestä oli havaittavissa määrätietoinen käskysävy - ja sellaisen tietenkin tutani rakensi.

Ote kirjeestä: Te saatte tehdä minkälaisen haluatte siitä leikkimökistä, mutta jos te haluatte tehdä sellaisen kuin minä haluan niin minä piirrän sellaisen kuin minä olin piirtänyt siihen paperiin joka oli mennyt hukkaan. Tehkää siihen niin iso veranta kuin laudat riittää! Huonekaluista puhutaan sitten kun minä tulen sinne Halsualle.

Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Muutimme vuonna 1961 Helsingin keskustaan, ensin Uudenmaankatu 33:een ja sieltä aika pian Lapinlahdenkadulle isompaan asuntoon. Avaimet taisivat killua aina kaulassa, kun leikittiin pihalla pallopelejä tai oltiin kadun toisella puolella Suomen vanhimman koulurakennuksen pihalla leikkimässä neljää maalia. Sen kauemmaksi ei saanut mennä ennen kuin koulu alkoi.

Lempilastenohjelmasi?
Lähdetään siitä, ettei meillä ollut telkkaria Kokkolassa asuessamme. TV hankittiin vasta Helsinkiin ja ensimmäinen oli mustavalkoinen. Ainoa lastenohjelma, minkä muistan, oli Sirkus Papukaija. Muistaako kukaan muu Onni-klovnia, isohousuista pelleä ja taikuri Fakiiri Kronblomia ja hokemaa 'suolaa, suolaa, enemmän suolaa? :)

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
Muistan, että äitini ja Maija-täti saattoivat minut yhdessä kouluun ja kaikkia jännitti yhtä paljon. Mitään muuta muistikuvaa tuosta päivästä ei ole jäänyt. 

Tässä kuvassa olen jo aloittamassa 3 lk:n, pääsimme Ilta-Sanomiin kavereiden kanssa

Keräilitkö jotain?
Keräilin kiiltokuvia ja niitä laitettiin vihon taivutettujen sivujen väleihin. Kiltsikoita vaihdettiin niin, että osoitettiin sormella jotain väliä ja siellä olevan sai vaihdossa. Mulla on edelleen niitä tallessa.
Keräilin myös värikyniä ja silloin oli tapana puraista kynä poikki ja ottaa lyijy talteen. Oli ihanaa, kun penaalissa oli kymmenittäin eri värisiä lyijyjä ja niihin oli silloin jo olemassa paksuja irtylyijykyniä. 
Myös postimerkkejä keräsin vähän yli 10-vuotiaana.

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Muistan vain sen miten innostunut olin kirjoittamisesta. Meillä oli sellainen villitys, että kirjoitettiin kaunoa niin ohuella ja hennolla otteella kuin pystyi, mitä hädin tuskin näki lukea. Se oli meistä niin kaunista! Tietysti piirustus oli myös lähellä sydäntä, silloin ei vielä ollut kuvaamataitoa...

Olitko koulukiusaaja?
En tosiaan ollut enkä muista että meillä olisi esiintynyt sitä ollenkaan.

Harrastitko jotain?
Olin balettikoulussa ja muistan hyvin opettajan nimenkin, Ethel Gustafssonin balettikoulu. Kävin sitä pari vuotta ja äitini kertoman mukaan se piti lopettaa, koska ei ollut varaa jatkaa, sillä olimme hankkimassa omistusasuntoa. Olisin halunnut aloittaa tanhuamisen sitten vähän myöhemmin, mutta vanhempien mielestä se ei sopinut lapselle. Aika hassua.

Mieluisin muisto, jostain ensiluokkien tapahtumista?
Miten ihmeessä ei tule mieleen mitään erityisen kivaa, hm. Mutta muistan hyvin sen, kun jouduin hyvinkäyttäytyvänä (ja hirveän ujona) syömään kerran poikien pöytään ja olemaan esimerkkinä vallattomille pojille. En tiedä sen toimivuudesta, sillä en meinannut saada itse syötyä ollenkaan ujoudelta.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Hänen nimensä oli Aili Heikkilä, vanhanajan tiukka ja ankara opettaja.

Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Näistä vastauksistakin huomaa, että oli melko tiukka, mutta ei pahalla tavalla. Opetettiin käytöstapoja ja pidettiin hyvää huolta.

Miten perheesi lomaili?
Peruslomailua oli automatkat mummolaan Halsualle. Pikku-Fiatin katolle kiinnitettiin valtava muovi'säkki' tavaraa, koska tavaratilaa ei ollut. Matkan varrella käytiin katsomassa nähtävyyksiä eri paikkakunnilla. Yleensä liikkeelle lähdettiin viideltä aamulla, että oltaisiin ajoissa perillä.

Lempiruokaasi natiaisena oli?
Ei varsinaisesti mikään, sillä oli luokattoman huono syömään. Minua on kuulemma maaniteltu avaamaan suuta keinolla jos jollain. Sittemmin tilanne on muuttunut hiukan.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Meillä ei tupakoitu aktiivisesti ollenkaan.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?
Tytär Linda on 37-vuotias ja hänellä on kaksi tyttöä, (8 ja 4 v). Poika Joonas täyttää ensi kuussa 33.

Herättikö tämä sinussa omia lapsuudenmuistoja? 

Maarit 

Kevyesti kropalle ja kukkarolle & japanilainen marinadi kanalle

Innostun aina välillä venyttämään penniä ruokamenojen kanssa. Haastavaksi homman tekee se, että pelkästään kukkaron nyörien venyttäminen ei riitä. Pitää saada nauttia myös hyvistä mauista ja huolehtia ruoan terveellisyydestä. Aina ei silti sitäkään onneksi tarvitse, meillä syödään pizzaa ja pastaa, välillä täydennetään makuja mehevällä juustolla ja herkutellaan pullakahveilla. Mutta kun syö pääsääntöisesti hyvin, voi välillä lipsuakin. Hyvä mieli silti tulee siitä, kun saa edullisesti hyvät sapuskat aikaiseksi.

Maukkaat lisukkeet

Meillä syödään paljon juureksia ja kasviksia. Ne ovat edullisia, niitä on aina saatavilla ja vitamiinitkin ovat kohdillaan. Tämänhetkiset suosikkimme ovat keräkaalista tehty kaaliraaste ja raastettu punajauuri. Teen niitä parin-kolmen päivän annoksen kerralla ettei aina tarvitse raastella.
Raastamisen suhteen olen huomannut, että eri laitteilla tulee erilainen lopputulos - joillakin raaste on selvästi kovempaa ja kuivempaa. Olen etsinyt himpun verran kehittyneempää raastinta kuin perinteinen tornimainen, mutta kun kokeilin äitini luona vaakatasossa raastavaa, sillä tuli just sitä kovaa raastetta. Taidan nyt pitäytyä vanhassa - vai olisiko sulla vinkata jotain uutta?

Halkaistut ruusukaalit ovat ihania pannulla seesamiöljyllä paistettuina, vaahterasiirapilla maustettuina. Samoin vaihteeksi vihreä romanesco-kukkakaali - pilkon sen pieniksi palasiksi, jotka paistuvat öljytilkkasessa nopeasti syöntikypsiksi.

 

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, yhdistelen erilaisia lisukkeita eri pääruokien kanssa sillä periaatteella, ettei aina tarvitse aloittaa nollasta. Jääkaapissa on aina jotain valmiina ja jotain tehdään tarvittaessa lisää. Kun on monenlaista vihannesta ja kasvista tarjolla, tulee myös helpommin saatua kasaan suositusten mukainen puolen kilon päiväannos.

Nyt juuri maistuvat nämä:

• porkkanaraaste + appelsiini
• kaneliporkkanat, niiden ohje löytyy täältä. Näitä kannattaa tehdä iso satsi kerralla, ne on tajuttoman hyviä
• punajuuriraaste sellaisenaan
• kaalisalaatti, resepti löytyy täältä. Sen voi tehdä vallan hyvin myös ilman omenaa ja sipulia
• ruusukaalit pannulla paahdettuina, vaahterasiirapilla makeutettuina
• romanesco-kukkakaali
• palsternakka uunissa paahdettuna - tätä söisin vaikka kuinka paljon! Joskus teen pellillisen paistettuja chili-valkosipuliperunoita ja laitan toisen puolen siitä palsternakkaa
• suippopaprika sellaisenaan tai kuumalla pannulla nopeasti freesattuna
• lehtikaalisilppu on todella hyvää paistettuna pannulla öljyssä, siitä tulee sipsimäistä ja rapeaa ja se sopii monien ruokien päälle mausteen tavoin
• broccoliinista pidän erityisesti paahdettuna, jotenkin sen maku makeutuu verrattuna kiehauttamiseen
  
  

Sunnuntain ruokamme näytti tältä. Paistoin japanilaisittain marinoituja kanafileitä ja lisukkeina oli keitettyä riisiä, kaalisalaattia, punajuuriraastetta sekä kaneliporkkanoita. Runsaasti tuoretta korianteria ja limenmehua vielä kanojen päälle. Kaalisalaatti, joka unohtui kuvasta ja punajuuriraaste olivat edelliseltä päivältä, joten nyt paahdoin vain porkkanat nopeasti uunissa ja keitin riisin. Kanaa paistoin niin ison määrän, että sitä oli seuraavana päivänä wokissa ja riittää vielä proteiinipitoiseksi leikkeleeksi leivälle. Näin tämä rullaa mukavasti ja aina on muutamaa sorttia pöydässä.

Marinadissa on vuosikausia vanha ja hyväksi havaittu helppo seos. Siinä on soijapohja, johon sekoitetaan tilkka öljyä ja sokeria. Valkosipulin voi hyvin jättää pois ellei siitä tykkää ja toisaalta siihen voi lisätä limen mehua, raastettua inkivääriä, mitä nyt sattuu olemaan. Sitä en tiedä onko tämä aidosti japanilainen, mutta meillä se kulkee sillä nimellä.

JAPANILAINEN MARINADI KANALLE (noin 500 g määrälle)

1 dl vähäsuolaista soijaa

1 tl seesamiöljyä

1 rkl tummaa sokeria tai fariinisokeria (voi kokeilla myös vaahterasiirappia tms)

1 valkosipulin kynsi

Sekoita ainekset keskenään ja anna kanan marinoitua siinä vähintään 2 tuntia. 

VINKKI: Lopun marinadin voi lisätä pannulle halutessaan ja jos lorauttaa siihen hiukan vettä, se sopii vaikka riisin päälle kastikkeeksi.

Maarit 

Pakkaspäiviä mökillä - helmikuu 2021

Kirjoitin tämän jutun myös siksi, että muistaisimme tulevina vuosina millainen talvi oli nyt, helmikuussa 2021. Aika rientää niin nopeasti että menneiden vuodenaikojen säät ja touhut unohtuvat yhtä vauhdilla, ellei niistä jää jotain kiintopistettä tai tapahtumaa.

Emme ole koskaan olleet näin aikaisin mökillä. Toissa vuonna menimme sinne ensimmäisen kerran helmikuun lopussa ja viime vuonna vasta vapuksi. Säät määrittelevät kauden alussa ja lopussa lähtemisiämme, koska emme ole enää riippuvaisia työajoista tai viikonlopuista. Sinne ei tee mieli lähteä pitämään sadetta tai ja nyt huomattiin sekin, ettei myöskään liian kova pakkanen ole hyvä ajankohta.

Toisen sääennusteen mukaan piti olla noin -8 astetta, mutta nyt kävikin niin että toinen ennustaja pitikin paikkansa. Mittari laski yöllä lähelle kahtakymmentä ja päivisinkin reippaasti yli kymmeneen. Kun taloa ei ole suunniteltu varsinaiseen talviasumiseen, sen lämmittäminen oli kokopäiväistä hommaa. Tuli montaa kertaa miettineeksi, että onneksi ei purettu tätä isoa varaavaa takkaa sisustuksellisen avaruuden saamiseksi! Saunaan ei uskaltanut jättää vesiä jäätymisen vuoksi, ämpärit ja vesisäiliö piti tyhjentää päivittäin ja kantaa seuraavana päivänä uudet vedet. Vesi tulee tontin rajalle ja senkin systeemin pitäminen sulana vaati omat hommansa. Ulko-wc:nkin käyttö oli myös melkoista selviytymistä eikä tämän vuoksi iltaisin uskaltanut juoda juuri mitään.

Pölyä kertyy kummasti vaikka mökillä ei olla oltu sitten lokakuun ja sitä ihmettelinkin, mistä sitä oikein tulee. Tietää mitä on edessä kun varsinainen mökkikausi taas alkaa. Kaikkien hyllyjen siivoaminen, ikkunoiden pesu, lattioiden pyyhkiminen - lattiat likaantuvat hetkessä, koska meillä ei ole eteistä vaan tullaan suoraan olohuoneeseen. Tai on meillä eteinen, mutta se on vanha sisäänkäynti pihan puolella ja siitä on tullut lähinnä ulkovaatteiden säilytyskaappi. Toin kotoa tänne neilikat ja koska ne ovat vielä aivan virkeät, ne lähtivät mukanamme takaisin kotiin.

Merikarvianjoen ihastuttava koskipaikka, Holmankoski, keskustassa

Mutta päivät olivat mitä kauneimmat! Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja saatiin nauttia upeista pastellinvärisistä auringonnousuista ja hiipuvista päivistä oranssinkultaisen auringon laskiessa mailleen. Tähän aikaan vuodesta ei voi puuhastella pihalla, joten ainoa ulkonaolemismuoto mökillä on käveleminen pikkuteitä ristiin rastiin. Pakkasen purevuutta lisäsi tuuli, mutta se sopi miehelle, sillä hän pääsi pitkästä aikaa leijasurffaamaan jäällä. 

Eläinhavaintoja ei juuri tällä reissulla ollut. Yhtenä iltana havahduimme molemmat terassilta kuuluvaan kummalliseen kovaääniseen sihinään ja tassuttelun ääniin. Ainoa mikä meille tuli mieleen, oli supikoira ja sen ääni on kimeän äänen lisäksi juuri tuollainen. Merikotkat tulivat lähelle rantaa aterioimaan naapurin verkoista jättämiä lahnoja. Pari lokkia lenteli rannalla, mutta siinä oli kaikki.

Aamut ovat täälläkin ihanimpia hetkiä vuorokaudesta. Kahvintuoksu, Radio Suomen alueohjelmat, täydellinen hiljaisuus ja valkenevan päivän kauneus.

Maarit