maanantai 15. helmikuuta 2021

Miltä tuntui olla lapsi

Törmäsin tähän lapsuusaiheiseen haasteeseen kahden kaverini blogeissa ja ensimmäinen ajatukseni oli kiinnostava näkökulma lapsuuteen eri vuosikymmeniltä, eri ikäisten naisten kirjoittamana. Toinen heistä on Jonna Keyword Love -blogista ja toinen Tiia Koivusalo. Olen itse selvästi heitä vanhempi, joten myös lapsuus ja lapsuuden muistot kertovat hyvin erilaisesta ajasta.
On myös tärkeä kirjoittaa tänne välillä vanhoista asioista, mitä lapsenlapsetkin voivat lukea kun heitä kiinnostaa.

Missä synnyit?
Synnyin talvisena pakkaspäivänä Keski-Pohjanmaalla Kokkolassa.

Onko sinulla sisaruksia?
Meitä on kaksi tyttöä ja siskoni on 9 vuotta nuorempi.

Jakkupuku ja second hand -kengät

Olitko päivähoidossa?
Olin hoidossa naapurissa, muistaakseni kahdessa eri paikassa Kokkolassa. Päiväkotia kutsuttiin silloin lastentarhaksi, mutta ainakaan meillä päin ei ollut siihen aikaan kovin yleistä laittaa lapsia sinne.

Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Lemmikkieläimet astuivat kuvioon vasta siinä vaiheessa, kun muutimme tänne pääkaupunkiseudulle. Meillä oli Riika, cockerspanieli ja kissa Mikko. Häkkilintukin oli, taisi olla undulaatti.

Muistatko vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?
Muistan hyvin miten mekin ajettiin Halsualle täältä etelästä lomailemaan, ja aina ilman turvaistuimia, puhumattakaan turvavöistä.

Oliko sinulla mielilelua?
Miten asiat voikaan unohtua niin totaalisesti... Ainoa minkä muistan oli musta teddykissa, jonka mummoni teki ja joka on tainnut päättää päivänsä kovan rutistelun runtelemana. 
Taisin piirtää ahkerammin kuin leikkiä.

Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?
Tämä oli alusta alkaen selkeä homma. Siitä asti kun ymmärsin, että isona pitää olla jokin ammattikin, minusta piti tulla joko muotisuunnittelija tai aion mainosalalle, mitä se sitten pienen päässä mahtoikaan tarkoittaa. Tämä oli siis kirjoitettu v 1966 lapsuuteni-kirjaan ja sitä ihmeteltiin aina ja ihmetellään edelleenkin miten olen voinut jo silloin olla perillä tuollaisista asioista, sillä perheessämme tai lähipiirissämme ei ollut tuohon aikaan ketään taiteellisella alalla olevaa. 
Olen ollut suunnattoman kiinnostunut vaatteista, muodista ja meikeistä pikkutytöstä lähtien, joten kovin kauas en harhaillut noista haaveista.

Olitko ns. näkymätön kiltti lapsi vai jokapaikan apina?
Olin kiltti (muistaakseni), mutta päättäväinen. Se ominaisuus kävi ilmi mm. monista kirjeistä, mitä lähetin isovanhemmilleni Halsualle. Kirjoitin 9-vuotiaana tarkat ohjeet kirjeen muodossa, koska kännyköitä ei ollut, minkälainen leikkimökki pitää rakentaa ja miten aion sen sisustaa. Kirjeestä oli havaittavissa määrätietoinen käskysävy - ja sellaisen tietenkin tutani rakensi.

Ote kirjeestä: Te saatte tehdä minkälaisen haluatte siitä leikkimökistä, mutta jos te haluatte tehdä sellaisen kuin minä haluan niin minä piirrän sellaisen kuin minä olin piirtänyt siihen paperiin joka oli mennyt hukkaan. Tehkää siihen niin iso veranta kuin laudat riittää! Huonekaluista puhutaan sitten kun minä tulen sinne Halsualle.

Kuljitko pihoilla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Muutimme vuonna 1961 Helsingin keskustaan, ensin Uudenmaankatu 33:een ja sieltä aika pian Lapinlahdenkadulle isompaan asuntoon. Avaimet taisivat killua aina kaulassa, kun leikittiin pihalla pallopelejä tai oltiin kadun toisella puolella Suomen vanhimman koulurakennuksen pihalla leikkimässä neljää maalia. Sen kauemmaksi ei saanut mennä ennen kuin koulu alkoi.

Lempilastenohjelmasi?
Lähdetään siitä, ettei meillä ollut telkkaria Kokkolassa asuessamme. TV hankittiin vasta Helsinkiin ja ensimmäinen oli mustavalkoinen. Ainoa lastenohjelma, minkä muistan, oli Sirkus Papukaija. Muistaako kukaan muu Onni-klovnia, isohousuista pelleä ja taikuri Fakiiri Kronblomia ja hokemaa 'suolaa, suolaa, enemmän suolaa? :)

Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
Muistan, että äitini ja Maija-täti saattoivat minut yhdessä kouluun ja kaikkia jännitti yhtä paljon. Mitään muuta muistikuvaa tuosta päivästä ei ole jäänyt. 

Tässä kuvassa olen jo aloittamassa 3 lk:n, pääsimme Ilta-Sanomiin kavereiden kanssa

Keräilitkö jotain?
Keräilin kiiltokuvia ja niitä laitettiin vihon taivutettujen sivujen väleihin. Kiltsikoita vaihdettiin niin, että osoitettiin sormella jotain väliä ja siellä olevan sai vaihdossa. Mulla on edelleen niitä tallessa.
Keräilin myös värikyniä ja silloin oli tapana puraista kynä poikki ja ottaa lyijy talteen. Oli ihanaa, kun penaalissa oli kymmenittäin eri värisiä lyijyjä ja niihin oli silloin jo olemassa paksuja irtylyijykyniä. 
Myös postimerkkejä keräsin vähän yli 10-vuotiaana.

Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Muistan vain sen miten innostunut olin kirjoittamisesta. Meillä oli sellainen villitys, että kirjoitettiin kaunoa niin ohuella ja hennolla otteella kuin pystyi, mitä hädin tuskin näki lukea. Se oli meistä niin kaunista! Tietysti piirustus oli myös lähellä sydäntä, silloin ei vielä ollut kuvaamataitoa...

Olitko koulukiusaaja?
En tosiaan ollut enkä muista että meillä olisi esiintynyt sitä ollenkaan.

Harrastitko jotain?
Olin balettikoulussa ja muistan hyvin opettajan nimenkin, Ethel Gustafssonin balettikoulu. Kävin sitä pari vuotta ja äitini kertoman mukaan se piti lopettaa, koska ei ollut varaa jatkaa, sillä olimme hankkimassa omistusasuntoa. Olisin halunnut aloittaa tanhuamisen sitten vähän myöhemmin, mutta vanhempien mielestä se ei sopinut lapselle. Aika hassua.

Mieluisin muisto, jostain ensiluokkien tapahtumista?
Miten ihmeessä ei tule mieleen mitään erityisen kivaa, hm. Mutta muistan hyvin sen, kun jouduin hyvinkäyttäytyvänä (ja hirveän ujona) syömään kerran poikien pöytään ja olemaan esimerkkinä vallattomille pojille. En tiedä sen toimivuudesta, sillä en meinannut saada itse syötyä ollenkaan ujoudelta.

Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Hänen nimensä oli Aili Heikkilä, vanhanajan tiukka ja ankara opettaja.

Oliko vanhemmillasi tiukka kuri?
Näistä vastauksistakin huomaa, että oli melko tiukka, mutta ei pahalla tavalla. Opetettiin käytöstapoja ja pidettiin hyvää huolta.

Miten perheesi lomaili?
Peruslomailua oli automatkat mummolaan Halsualle. Pikku-Fiatin katolle kiinnitettiin valtava muovi'säkki' tavaraa, koska tavaratilaa ei ollut. Matkan varrella käytiin katsomassa nähtävyyksiä eri paikkakunnilla. Yleensä liikkeelle lähdettiin viideltä aamulla, että oltaisiin ajoissa perillä.

Lempiruokaasi natiaisena oli?
Ei varsinaisesti mikään, sillä oli luokattoman huono syömään. Minua on kuulemma maaniteltu avaamaan suuta keinolla jos jollain. Sittemmin tilanne on muuttunut hiukan.

Tupakoitiinko teillä vielä sisätiloissa?
Meillä ei tupakoitu aktiivisesti ollenkaan.

Onko sinulla nykyään omia lapsia?
Tytär Linda on 37-vuotias ja hänellä on kaksi tyttöä, (8 ja 4 v). Poika Joonas täyttää ensi kuussa 33.

Herättikö tämä sinussa omia lapsuudenmuistoja? 

Maarit 

18 kommenttia:

  1. Ihanaa, et teit tän. Juurikin sarjan rikkaus on se, että kirjoittajat on eläneet eri aikoina, joten näitä on tosi kiehtova lukea, mitä minäkin vuosikymmenenä on tehty tai mikä on ollut tapana. :)

    Aurinkoista tiistaita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tätä oli kyllä aivan ihana kirjoittaa ja kiitos sulle tästä mahtavasata juttuvinkistä <3
      Ihanaa viikkoa, yritetään olla kaatumatta!

      Poista
  2. Sinun muistoihin oli helppo samaistua, sillä olen itsekin 60-luvun lapsi. Voi tuota jakkupukua pienen ihmsen päällä :). Meillekin siskon kanssa teetettiin kaikki vaatteet ompelijalla ja kyllä ne olivatkin hienoja ja laadukkaita kun nyt ajattelee. Samoin auton takapenkillä keikkuminen on yksi hauskimmista kesälomamuistoista. Täytyy vielä lisätä että olit kyllä kaunis jo lapsena!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin ei ollut edes kauppoja mistä ostaa vaatteita, korkeintaan jotain käytännöllistä, sukkia, alusvaatteita ym. Meillä äiti ja täti ovat olleet ahkeria ompelijoita ja he pitivät lapset aina hyvin puettuina :) Sieltä varmasti on itsellekin periytynyt kiinnostus vaatteisiin.
      Kyllä me saatiin tehdä monenlaisia asioita mistä nykyajan lapset eivät voi uneksiakaan tai edes kuvitella. Niin kuuliaisesti pienet istuvat turvavöissä nykyään, onhan heidät sidottu niihin jo ensimmäisellä automatkalla laitokselta kotiin.
      Mukavia muistoja tulee mieleen, kun tämmöisiä kirjoittaa :)

      Poista
  3. Olipa ihana postaus! Nappasin tämän nyt mukaan blogiini. Aivan ihania nuo sinun lapsuuden kuvat Maarit <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa ja kommentoimassakin kivaa juttuasi; eikös vain ollutkin kiva muistella vanhoja asioita <3

      Poista
  4. Kiitos Maarit! Olipa nostalgista sukeltaa lapsuutesi muistoihin. Tänään juuri kirjoittelin Äiti -Kerro minulle tarinasi -kirjaan monenlaista vähän tähän tapaan tyttärelleni talletettavaksi. Tämä postaus on inspiroiva. Jätän tuon muhimaan. Sinusta on ihania kuvia. Vaatetyylissä on jotakin samaa kuin omassani 60 -luvun lopun pikkutyttönä. Minä sainkin nuorimpien tätieni vanhoja asuja, mikä selittänee asiaa. Äitini ompeli miltei kaikki vaatteeni lapsuudessa ja koulusta kotiin tullessa tuoksui tuoreet sämpylät, jotka maistuivat kaakaon kanssa, kun oli tarponut nelisen kilometriä linja-autolta kotiin kylätietä. Iltaterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todellakin nostalgista muisteloa ja niin paljon tuli kaikkea muutakin mieleen vanhoja kuvia katsellessa kuin mitä tänne on kirjattu. Joten jos yhtään siltä tuntuu, tartu vaan haasteeseen.
      Nykyään ei lapset kävelisi tuollaisia matkoja, eikä heidän edes annettaisikaan. Muistan hyvin kun olin lapsena mummolassa, koululaiset hiihtivät yli 5 km:n matkoja autotien penkalla kouluun. Oli pilkkopimeääkin, koska katuvalot olivat mitä olivat. Saman matkan me kävelimme mummon kanssa kylälle kauppaan silloin kun ei saatu tuotettua kenelläkään naapurilla ostoksia. Oli se varsin rankkaa, mutta arvostan sitä että on sellainen kokemus - osaa arvostaa monia asioita aivan eri lailla.
      Tiistaiterkuin Maarit

      Poista
  5. Dear Maarit, such a wonderful post. It was wonderful to immerse yourself in your memories and of course memories also emerged in me. Thanks a lot for this.
    I send greetings and a big hug
    Sigrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Sigrid, thank you so much. These memories along this post were so important especially now. Seeking and looking at those pictures brought up also many nice happenings from childhood and made me think that I should show more pictures to my grandchildred too.
      I wish you a nice week with hugs,
      Maarit

      Poista
  6. Kiva toi sun lapsuusmuistopostaus. Mukava että sulla on säilynyt valokuvia ja lehtileikekin. Huippu toi sun kirjoittama kirje leikkimökin rakentamisohjeista. Tyylikäs myös tuo jakkupuku. Ei ole nykypäivän taaperoilla sellaisia. Mun lapsuusperheellä oli myös pikku-Fiat, "Fiat viissatanen" 60-luvun lopulla. Ei silloin ollut turvavöitä. Myöhemmin mun isä teki itse pikkuveljelle turvaistuimen. Se oli pehmustettu ja muistan, että päällimmäisenä oli sinistä vakosamettikangasta. Oikeaoppisesti selkä menosuuntaan pikkuveli matkusti autossa. Fiatilla köröteltiin mökille Päijät-Hämeeseen. Silloin matka kesti tuplaten mitä nyt koska Pulkkilanharjulla oli lossi. Ja tottakai "suolaa, suolaa, enemmän suolaa" muistetaan. Lapsena keräsin kiiltokuvia ja postimerkkejä. Sittemmin on keräyskohteet muuttuneet. Oli mullakin avain kaulassa kun kirmasin pihalla leikeissä. Mukavaa pakkaspäivää sulle Maarit.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihme, että isäsi teki turvaistuimen itse! Mutta eihän siihen aikaan niitä tosiaankaan ollut, joten olitte kyllä edelläkävijöitä.
      Meillä ei ole kovin paljoa kuvia - tai miten sen nyt ajattelee. Nykyään kun kuvataan niin valtavasti, mutta onneksi on lähes joka kehitysvaiheesta edes jotain. Ihan vauvakuvat on kyllä aika epäskarppeja ja kuvakoko niin pieni, ettei meinaa nähdäkään.
      Aika samantyylisiä asioita on ollut ympärillämme :)
      Jääsateesta huolimatta kivaa viikkoa sinulle!

      Poista
  7. Ihana postaus! Oli mukava lukea lapsuudestasi. Minä keräsin lapsena myös kiiltokuvia. Kiltsut olivat ihania ❤ Minun lapsuuden toiveammatti oli mainospiirtäjä. Mistä ihmeestä sen tuohon maailman aikaan edes keksinkään! Hyvää viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaan niitä kutsuttiin kiltsuiksi, oikein naurattaa! Sanos muuta, ei silloin ainakaan meilläpäin puhuttu juuri mainoksista saati että sellainen olisi oikein ammatti.
      Mukavaa viikkoa sinulle!

      Poista
  8. Ihania lapsuusmuistoja, joista tunnistan monta omasta lapsuudestani. Voi miten maailma on muuttunut. Elämä oli paljon yksinkertaisempaa. Lapset ja lapsenlapset ihmettelevät, kun kerron lapsuusajoista. Sain vuosi sitten kauniin kirjan ”isoäiti kerro minulle”, johon on tarkoitus kirjoittaa tarinoita minun lapsuudesta. Kirja annetaan takaisin sen antajalle, kun hän on aikuinen. Kauniita talvipäiviä sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin aina itse että voiko maailma muuttua nykylapsille niin radikaalisti kuin meillä... Lapsena ei ollut edes televisiota ja mitä kaikkea nyt onkaan teknologian alueella. Ja kaikki muu!
      Kiitos kirjavinkistä; pitääkin hankkia se pikimmiten, voisin jopa saada kirjoitettua siihen jotain kun olen alkuun päässyt :)
      Mukavaa talviviikkoa ja kävellään varovasti tuolla hirveän liukkaassa kelissä!

      Poista
  9. Ihana postaus! Äitini oli taitava ompelija ja muistan, että menin ekaluokalle vaaleansinisessä liivihameessa. Kuplavolkkarimme matkustajanpuoleinen etuistuin oli otettu kokonaan pois. Iso koiramme matkusti siinä paikalla. Äidin kanssa istuimme takapenkillä eikä ollut turvavöistä tietoakaan. Koulussa noustiin seisomaan pulpettien viereen, kun opettaja tuli luokkaan. Ja istua sai, kun hän antoi luvan (vakavalla käskyllä: "Istukaa!"). Ja suolaa, suolaa, enemmän suolaa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kuulla, kiitos paljon! Voin nähdä silmissäni koiran istuvan matkustajan paikalla ja pään kääntyvän puolelta toiselle, kun se katseli maisemia tärkeän näköisenä :))
      Aivan! Ja koulusta muistan myös sen, että viitattiin kun ope kysyi jotain ja kun sai sitten luvan vastata, noustiin seisomaan ja kerrottiin asia. Kyllä meillä on ollut kova kuri!

      Poista