lauantai 19. kesäkuuta 2021

Mietteitä ystävyydestä

Minkälainen on hyvä ystävyys? Mitä ystävyys kestää, mikä pitää sen vireillä? Onko sinulla nuoruudenystäviä edelleen vai ovatko ne jääneet? Näitä asioita mietin nyt tässä jutussa ja olisi mukava kuulla myös teidän mietteitä ystävyydestä. Onko jokin ystävyyssuhde karahtanut kiville yllättäen ja miten suhtauduit siihen?

Muistan aina, kun hyvä työkaverini jäi eläkkeelle ja juteltiin kahvitilaisuudessa iästämme, lähtemisestä ja elämästä yleensä. Hän neuvoi, että muista valmistautua sitten vapauteesi ja pidä hyvissä ajoin yhteyttä ystäviisi, rakenna siltaa, mikäli teillä on ollut taukoja. On tärkeää, ettei putoa tyhjän päälle, kun on aikaa ja kalenteri tyhjä. Se oli paras neuvo ja yksinkertaisin neuvo, minkä olen saanut. 

Karoliina Hellberg: Kolme naista

Ystävyys on mielestäni kerroksellista, elämän varrella on syntynyt monenlaisia ystävyyssuhteita. Ystävyys eri henkilöiden kanssa on erilaista eikä niitä voi verrata keskenään. Yhden kanssa tekee yhtä, toisen kanssa toista. Olen miettinyt paljon sitä mikä niissä kantaa ja mitä on tapahtunut jos yhteyttä ei enää ole, sillä niinkin on käynyt. Jotain erityistä pitää olla, että ystävyys kantaa ja kestää. Enkä tarkoita sen ihmeellisempää kuin kahdensuuntaista vuorovaikutusta - en keksinyt tähän nyt parempaa termiä, mutta tarkoitan sitä, että molemmat antavat ja ottavat vuorollaan, niin että tasapaino säilyy. Ystävyyden tarkoitus ainakin itselleni on tuottaa iloa ja haluan tuottaa sitä myös toiselle.
Iloa ja lempeää läsnäoloa tarvitaan hetkinä, kun olemme surun murtamia. Muistan tältä keväältä erään lenkkitapaamisen pitkäaikaisen ystäväni kanssa, johon tutustuin kun lapsemme olivat tarhaiässä - itkin lohduttomasti isäni menetystä kahvimuki kädessä ja hän vain läsnäolollaan, paljoakaan puhumatta, toi lohtua ja iloakin. 

Itselleni ei ole valitettavasti jäänyt kouluaikojen alkuvaiheesta eikä silloisesta asuinpaikasta yhtään ystävää. Muutimme toiseen kaupunkiin, vaihdoin koulua ja sieltä tuli uusi kaveripiiri. Lukiosta sen sijaan on jäänyt muutama todella tärkeä ystävä ja tapaamme vuosittain, vaikka yksi asuu tällä hetkellä Dohassa ja toinen Englanti-Suomi -akselilla. Meillä oli vuosikausien tauko, ettemme tavanneet ollenkaan emmekä edes juuri kuulleet toisistamme. Sitten, kun olin menossa YLElle haastatteluun, yksi heistä otti minut siellä vastaan ja tuntui kuin olisimme tavanneet juuri eilen - siltä istumalta sovimme että nyt nähdään ja meitä on nykyään tapaamisissa viisi. Elämät, erot, lapset, lapsenlapset, vaihdevuodet - kaikki on käyty läpi. Naurettu ja muisteltu kouluaikoja.

Olin pitkään, 35 vuotta samassa työpaikassa ja vaikka naisia oli paljon, jäi sieltä vain kaksi ystävää, joiden kanssa tapaamme säännöllisen epäsäännöllisesti. Viestejä vaihtelemme usein ja päivittelemme maailman menoa. Yhdessä on itketty surujamme ja murheitamme - ja parasta on se, että sen jälkeen jatkamme juttua ja höpinöitä, ja kahvi maistuu taas.
Ehkä elämä järjesti asiat niin, että työaikana ei ollut aikaa eikä energiaakaan olla avoimena uusille ystäville.

 

Blogin myötä elämääni on tullut ihania naisia ja meitä yhdistää tietysti tämä somemaailma. Vaikka se kuulostaa ehkä pinnalliselta, sitä se ei ole. Se, että kaikki kirjoitamme blogia, on meitä yhdistävä tekijä ja on tärkeää voida jakaa tuntemuksiamme ja kokemuksiamme näistä asioista. Olen niin kiitollinen, että vielä tässä iässä olen voinut ja saanut tutustua ihaniin, täysillä eläviin naisiin. Meillä on aidosti kivaa, kun olemme yhdessä tai kahdestaan tai puhumme puhelimessa. Emmekä todellakaan elä blogikeskiössä, vaan silmät avoimina kaikelle. Se on niin parasta. 

Olen huomannut, että jos tapaamiset tai soittamiset ovat vaivaannuttavia tai aiheuttavat pääsääntöisesti negatiivisia tunteita, yhteydenpito hiipuu. Sille ei voi mitään eikä se ole varmastikaan kenenkään syy. Ystävyys antaa silti iloa ja energiaa, vaikka jaetaan välillä raskaitakin asioita. Ilo ja huoli vuorottelevat.
Huomaan, etten myöskään haali ystäviä, en ole itse asiassa tehnyt sitä koskaan, sillä olen ollut melko epäsosiaalinen aina - tai sanotaanko sosiaalinen erakko. Viihdyn ihmisten parissa, mutta todella hyvin myös itsekseni enkä koe ahdistusta mikäli en kuule jostain läheisestäni vähään aikaan. Kaipaan ja tarvitsen yksinoloa.

Koen rasittavana, jos tunnen että joku haluaa väen vängällä ystävystyä. Ystävyys on parhaimmillaan sitä, että asiat vain loksahtavat ja viihdymme yhdessä. Ei tarvitse yrittää, ei rakentaa. Jos pitää ponnistella tutustuakseen tai jos heti huomaa, etteivät arvomaailmat kohtaa, ei ole energiaa eikä järkeäkään tavoitella mitään sen kummempaa. Ystävyys on eri asia kuin yhdessä hengailu tai ajan tappaminen.

Elämä on opettanut, että ystävyyttä pitää vaalia ja se kestää notkahdukset ja erotkin, jos tunne on molemminpuolinen. Ystävien kanssa asioiden päivittely, kokemusten vaihto, yhteiset herkkuhetket, shoppailukierrokset, itkuntirautukset - kaikki ovat voimaannuttavia ja elintärkeitä. Joskus oikein ottaa vatsanpohjasta, kun on niin innostunut ja inspiroitunut juteltuaan puhelimessa tärkeän ja läheisen ihmisen kanssa tai nähtyään hänet. 

Ja haluan vielä lisätä erään, mieheni. Hän on myös ystäväni, mistä olen ikionnellinen. On hyviä ja välillä huonojakin hetkiä, mutta silti koen että hän on rakas ystäväni, jonka kanssa voin puhua kaikesta eikä aina mene rauhanomaisestikaan, mutta silti on tärkeää että olemme samalla aallonpituudella. Saan tukea, kriittistä ajattelua kun sitä tarvitaan ja saan elää vapaasti nauttien muista ystävistäni. Molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus kuuluu mielestäni parisuhteeseen, mutta myös ystävyyteen.

Ei ole hyvä tuntea olevansa yksin ja siitäkin syystä ystävien merkitys on suuri. He pitävät kiinni elämässä ja arjessa, antavat voimaa ja vaikka kuulostaakin kliseeltä, ylläpitävät henkistä terveyttä. Mutta vain oikeanlaiset ystävät, jotka eivät vie voimiasi.

Ystävyydellä, 

Maarit


12 kommenttia:

  1. Dear Maarit,
    you wrote a wonderful blog post about friendship. I don't have many friends, but some very good friends, to whom I'm always very attached, even if we don't see each other or talk on the phone for a while. But we are there for each other.
    And then some new friendships actually come via instagram and the blog, which of course are not that intense, but I feel there is a connection and it would be nice to deepen these friendships or to get to know the people behind the blog in real life.
    Greetings and have a wonderful week
    Sigrid

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dear Sigrid, I think it's about quality not quantity. I don't have either so many friends, have never had, but they have a certain deep place in my heart.
      Social media is not just a negative thing in our lives as it has generated also so many good relationships :)
      I wish you sunny days for this week!
      Maarit

      Poista
  2. Oikeiden ystävien merkitys elämässä on niin korvaamaton ja ihan mahtavaa, että olen saanut sinut sellaiseksi. Eikä sillä ole merkitystä, mitä kautta ystävyys on alkanut ❤️. Ihania hellepäiviä ❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan aina sen ensimmäisen kohtaamisemme <3 Siinä täytyi olla jotain, että juuri me aloimme juttelemaan ja siitä se lähti :)
      Aurinkoista viikkoa <3

      Poista
  3. Ensinnäkin lämmin kiitos aivan ihanasta kommentista omaan blogiini. Niin ihana kirjoitus tämä. Komppaan Saria, että ystävyyden pituudella ei ole merkitystä. Toki lapsuudenystävät tuntuvat ihan jo siskoilta, ei enää edes ystäviltä, koska erittäin pitkä historia. Mutta joku uusi ihminen voi hetkessä tuntua läheiseltä ja sellaiselta, jonka kanssa on helppo puhua suoraan ja sydämestä, kuten sun kanssa Maarit.

    Ihanaa, kun on blogin kautta saanut aitoja hyviä ystäviä joiden kanssa voi myös jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Harvemmin me bloggaamisesta edes puhutaan meidän ystäväpiirissä.

    Olen samaa mieltä, ystävyyden tulee alkaa luonnostaan, ei väkisin. Blogin myötä on tullut erilaisia pyyntöjä kahville ihmisiltä, joita en ole koskaan tavannut. Olen hyvin yksityinen ihminen ja tällainen sitten taas jo ahdistaa vaikka siis ihanaahan tuo on, että joku haluaa ystävystyä. Mutta en vaan osaa ystävystyä noin vaan ensin pitää tavata jossain ja siitä sitten ystävyys syvenee ja kohta ollaankin jo kahvilla tai vaikka reissussa.

    Oikein sydämellistä viikkoa Maarit. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon siihen, että pitää olla jokin yhteys, side, tapa suhtautua elämään tai muuta yhteistä, että ystävyys säilyy ja toimii. Sen pituudella ei tosiaan ole merkitystä, vaan laadulla.

      Muistan hyvin senkin, kun soitimme ensimmäisen kerran eräässä haastavassa tilanteessa ja jaoimme kokemuksemme - siitä lähti meidän ystävyytemme. Olimme heti samalla aallonpituudellakin :)

      Arvostan myös sitä, että voimme jutella niin monista asioista tämän somemaailman ulkopuolellakin, eikä ikä(ero) vaikuta mitenkään. Tietysti se, että molemmat kirjoitamme, helpottaa paljon ja onhan monesti tilanteita että tarvitsee sparrausta jos tulee uskonpuute; meidän on helppo pohtia niitäkin yhdessä. Ja yksityisyydenkaipuukin yhdistää.

      Ihanan aurinkoisia kesäpäiviä Tiia <3

      Poista
  4. Hyvä kirjoitus Maarit! Koin monia yhtymäkohtia sinuun ihmisenä.

    Ystävyys on merkityksellistä ja ajan myötä olen oppinut tunnistamaan energiasyöpöt ja asettamaan rajat itseäni suojellen. Blogiystäviä on ollut ihanaa löytää ja hengenheimolaisia monissa asioissa, vaikka montaakaan teistä en ole tavannut luonnossa.

    Yhtä ystävääni juuri tänään olen ajatellut moneen otteeseen, koska vanhoja muistoja setviessäni siellä tuli vastaan lukuisia postikortteja häneltä. Taitaisi olla aika kirjoittaa hänelle kiitollisuuskirje pitkästä yhteisestä taipaleesta, jossa olemme toisiamme tukeneet.

    Ystävistä parhaimpia ovat tyttäreni nyt aikuistuttuaan ja elämä on antoisaa jakaa ihmisen kanssa, joka ymmärtää puolesta sanasta ja suunta on yhteinen. Eripurat tuovat vain hyviä sävyjä yhteiseen keitokseen. Sopusointuisuus on miellyttävää.

    Toiveikkain helleterveisin Tuija

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuija! Osuit naulan kantaan tuossa itsensä suojelemisessa. Nuorempana sitä ei tunnistanut ja nyt osaa jo noteerata varoitusmerkkejä. Meidän pitäisi huolehtia itsestämme niin paljon, ettemme päästä tilannetta liian pitkälle.

      Ystäväsi ilahtuisi varmasti kirjeestä, miten kaunis ajatus onkaan :)

      Ihania kesäpäiviä kauniissa Villa Iiriksessä!

      Poista
  5. Ihana teksti, ystävät ovat todellakin elämän tukipilareita. Rentouttavaa juhannusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Taru <3
      Ilman ystäviä ei tulisi toimeen. Tukipilari on juuri se sana.
      Ihania hellepäiviä sinulle <3

      Poista
  6. Aivan ihana postaus. Samaistuin moneen sinun ajatuksissasi.
    Minun ihana lapsuudenystäväni Tarja kuoli vajaa kolme vuotta sitten. Olimme ystäviä kymmenvuotiaista asti. Kävimme samaa oppikoulua ja kuljimme kaikki koulumatkat yhdessä. Elämä kuljetti meitä molempia suuntiinsa, Tarja asui mm. kahdeksan vuotta Espanjassa. Välillä oli pitkiä taukoja, kun ei tavattu, mutta kun tavattiin, tuntui kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan.

    Kun kävin blogireissuilla Helsingissä, minulla oli aina mahdollisuus yöpyä Tarja luona. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa, olin hänen luonaan yötä. Tarja ei jaksanut silloin enää reissata. Ja allakkaan merkkasimme, milloin olen taas tulossa. Sitä päivää ei enää tullut.

    Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Blogin myötä on tullut ihania ystäviä elämääni. Olen kiitollinen uusista ystävistäni. Sinä Maarit olet yksi heistä.
    Kaunista juhannusta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Tuula niin ihanasta kommentistasi. Muistan senkin hetken kun tapasimme erään peilin luona ja tulin juttelemaan kanssasi. Heti tuli sellainen tuttuuden tunne ja on aina ollut niin helppo jutella kanssasi kaikenlaisista asioista <3

      Muistan tuon todella surullisen tapauksen ja olemme siitä puhuneetkin. Kun ystävä menehtyy noin nuorena, se riipaisee vielä entistä enemmän ja on vaikea käsittää ja hyväksyä elämän mutkia.

      Aurinkoista kesää ja hyviä purjehdustuulia teille <3

      Poista