Arki ja elämä

Mietteitä ystävyydestä

12 Comments

  1. Sigrid Klede

    Dear Maarit,
    you wrote a wonderful blog post about friendship. I don't have many friends, but some very good friends, to whom I'm always very attached, even if we don't see each other or talk on the phone for a while. But we are there for each other.
    And then some new friendships actually come via instagram and the blog, which of course are not that intense, but I feel there is a connection and it would be nice to deepen these friendships or to get to know the people behind the blog in real life.
    Greetings and have a wonderful week
    Sigrid

    1. Maarit / Sopusointuja

      Dear Sigrid, I think it's about quality not quantity. I don't have either so many friends, have never had, but they have a certain deep place in my heart.
      Social media is not just a negative thing in our lives as it has generated also so many good relationships 🙂
      I wish you sunny days for this week!
      Maarit

  2. Sari/Casa Mimi

    Oikeiden ystävien merkitys elämässä on niin korvaamaton ja ihan mahtavaa, että olen saanut sinut sellaiseksi. Eikä sillä ole merkitystä, mitä kautta ystävyys on alkanut ❤️. Ihania hellepäiviä ❤️

    1. Maarit / Sopusointuja

      Muistan aina sen ensimmäisen kohtaamisemme <3 Siinä täytyi olla jotain, että juuri me aloimme juttelemaan ja siitä se lähti 🙂
      Aurinkoista viikkoa <3

  3. Tiia Koivusalo

    Ensinnäkin lämmin kiitos aivan ihanasta kommentista omaan blogiini. Niin ihana kirjoitus tämä. Komppaan Saria, että ystävyyden pituudella ei ole merkitystä. Toki lapsuudenystävät tuntuvat ihan jo siskoilta, ei enää edes ystäviltä, koska erittäin pitkä historia. Mutta joku uusi ihminen voi hetkessä tuntua läheiseltä ja sellaiselta, jonka kanssa on helppo puhua suoraan ja sydämestä, kuten sun kanssa Maarit.

    Ihanaa, kun on blogin kautta saanut aitoja hyviä ystäviä joiden kanssa voi myös jutella kaikesta maan ja taivaan välillä. Harvemmin me bloggaamisesta edes puhutaan meidän ystäväpiirissä.

    Olen samaa mieltä, ystävyyden tulee alkaa luonnostaan, ei väkisin. Blogin myötä on tullut erilaisia pyyntöjä kahville ihmisiltä, joita en ole koskaan tavannut. Olen hyvin yksityinen ihminen ja tällainen sitten taas jo ahdistaa vaikka siis ihanaahan tuo on, että joku haluaa ystävystyä. Mutta en vaan osaa ystävystyä noin vaan ensin pitää tavata jossain ja siitä sitten ystävyys syvenee ja kohta ollaankin jo kahvilla tai vaikka reissussa.

    Oikein sydämellistä viikkoa Maarit. <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Uskon siihen, että pitää olla jokin yhteys, side, tapa suhtautua elämään tai muuta yhteistä, että ystävyys säilyy ja toimii. Sen pituudella ei tosiaan ole merkitystä, vaan laadulla.

      Muistan hyvin senkin, kun soitimme ensimmäisen kerran eräässä haastavassa tilanteessa ja jaoimme kokemuksemme – siitä lähti meidän ystävyytemme. Olimme heti samalla aallonpituudellakin 🙂

      Arvostan myös sitä, että voimme jutella niin monista asioista tämän somemaailman ulkopuolellakin, eikä ikä(ero) vaikuta mitenkään. Tietysti se, että molemmat kirjoitamme, helpottaa paljon ja onhan monesti tilanteita että tarvitsee sparrausta jos tulee uskonpuute; meidän on helppo pohtia niitäkin yhdessä. Ja yksityisyydenkaipuukin yhdistää.

      Ihanan aurinkoisia kesäpäiviä Tiia <3

  4. Tuija

    Hyvä kirjoitus Maarit! Koin monia yhtymäkohtia sinuun ihmisenä.

    Ystävyys on merkityksellistä ja ajan myötä olen oppinut tunnistamaan energiasyöpöt ja asettamaan rajat itseäni suojellen. Blogiystäviä on ollut ihanaa löytää ja hengenheimolaisia monissa asioissa, vaikka montaakaan teistä en ole tavannut luonnossa.

    Yhtä ystävääni juuri tänään olen ajatellut moneen otteeseen, koska vanhoja muistoja setviessäni siellä tuli vastaan lukuisia postikortteja häneltä. Taitaisi olla aika kirjoittaa hänelle kiitollisuuskirje pitkästä yhteisestä taipaleesta, jossa olemme toisiamme tukeneet.

    Ystävistä parhaimpia ovat tyttäreni nyt aikuistuttuaan ja elämä on antoisaa jakaa ihmisen kanssa, joka ymmärtää puolesta sanasta ja suunta on yhteinen. Eripurat tuovat vain hyviä sävyjä yhteiseen keitokseen. Sopusointuisuus on miellyttävää.

    Toiveikkain helleterveisin Tuija

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiitos Tuija! Osuit naulan kantaan tuossa itsensä suojelemisessa. Nuorempana sitä ei tunnistanut ja nyt osaa jo noteerata varoitusmerkkejä. Meidän pitäisi huolehtia itsestämme niin paljon, ettemme päästä tilannetta liian pitkälle.

      Ystäväsi ilahtuisi varmasti kirjeestä, miten kaunis ajatus onkaan 🙂

      Ihania kesäpäiviä kauniissa Villa Iiriksessä!

  5. Taru

    Ihana teksti, ystävät ovat todellakin elämän tukipilareita. Rentouttavaa juhannusta <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiitos Taru <3
      Ilman ystäviä ei tulisi toimeen. Tukipilari on juuri se sana.
      Ihania hellepäiviä sinulle <3

  6. Tuula's life

    Aivan ihana postaus. Samaistuin moneen sinun ajatuksissasi.
    Minun ihana lapsuudenystäväni Tarja kuoli vajaa kolme vuotta sitten. Olimme ystäviä kymmenvuotiaista asti. Kävimme samaa oppikoulua ja kuljimme kaikki koulumatkat yhdessä. Elämä kuljetti meitä molempia suuntiinsa, Tarja asui mm. kahdeksan vuotta Espanjassa. Välillä oli pitkiä taukoja, kun ei tavattu, mutta kun tavattiin, tuntui kuin aikaa ei olisi kulunut lainkaan.

    Kun kävin blogireissuilla Helsingissä, minulla oli aina mahdollisuus yöpyä Tarja luona. Vielä viikkoa ennen kuolemaansa, olin hänen luonaan yötä. Tarja ei jaksanut silloin enää reissata. Ja allakkaan merkkasimme, milloin olen taas tulossa. Sitä päivää ei enää tullut.

    Ystävät ovat elämän suola ja sokeri. Blogin myötä on tullut ihania ystäviä elämääni. Olen kiitollinen uusista ystävistäni. Sinä Maarit olet yksi heistä.
    Kaunista juhannusta <3

    1. Maarit / Sopusointuja

      Kiitos Tuula niin ihanasta kommentistasi. Muistan senkin hetken kun tapasimme erään peilin luona ja tulin juttelemaan kanssasi. Heti tuli sellainen tuttuuden tunne ja on aina ollut niin helppo jutella kanssasi kaikenlaisista asioista <3

      Muistan tuon todella surullisen tapauksen ja olemme siitä puhuneetkin. Kun ystävä menehtyy noin nuorena, se riipaisee vielä entistä enemmän ja on vaikea käsittää ja hyväksyä elämän mutkia.

      Aurinkoista kesää ja hyviä purjehdustuulia teille <3

Leave a Reply